Mä kirjoitan nyt tänne, koska aikaisempi viestini on jonnekin hukkunut tai sit en vain osaa käyttää tätä. Oon uusi täällä ja oon lueskellut muiden kokemuksia lääkkeiden vähentämisestä/lopettamisesta.
Mulla on ollu jo vuosia hirveä koukku panacodiin ja myös muihin opiaatteihin, kuten bubreen. Nyt viimeaikoina oon käyttänyt myös alkoholia “korvaamaan” opiaatteja. Tämä ei ole kuitenkaan mikään hyvä ratkaisu.
Olin yllättynyt siitä,miten samankaltaisia ajatuksia muillakin on, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Se jotenkin helpotti mieltä, että minä en olekaan ainut, jolla on tämmöstä!
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia miten ootte päässy irti päihteistä. Itselläni on 2 lasta ja mies, omakotitalo ja auto, ja kaikki ulkoisesti muka hyvin. On silti tosi raskasta pitää näitä kulisseja yllä. Koko perhe kärsii tästä mun riippuvuudesta, vaikka lapset eivät ihan tarkkaan tiedäkään mistä on kysymys. Oon koittanut selittää heille, että äidillä on nyt paljon asioita mielen päällä mutta se ei ole millään tavalla heidän vikansa! Myös parisuhde on kärsinyt pahasti!
Oon kyllä huomannut ja vihdoinkin myöntänyt, että asiat omassa elämässä kuten just tuo parisuhteen tila, vaikuttaa mun käyttöön. Jotta pääsisin kokonaan kuiville ja elämäni kuntoon, niin muutkin elämänalueet tai ongelmat vaativat muutosta! Miten tämä voi onnistua?
Mieheni on helpottunut siitä, että myönsin ongelmani ja se auttoi myös itseäni paljon.
Siltikään en oo voinu kertoa tästä kaikille, vain muutamalle luottohenkilölle.
Mutta jotain parisuhdeterapiaa ja perhetyötä toivoisin saavani. Miten teillä muilla on tämmöinen onnistunut?
Ihan sama ku seinille puhuis… Ei täällä kukaan vastaa, niinku ei missään muuallakaan. En halua kuulostaa säälittävältä mutta ei tässä enää paljoo toivoakaan ole. Jos edes täältä ei saa vertaistukea niin ei kai sit mistään!!
Hei Saana.
Kiitos viestistäsi. Valitettavasti kukaan ei ole sinulle vielä vastannut. Mutta kuten kirjotit, olet lukenut muiden viestejä. Olet huomannut niistä, että et ole ainut asian kanssa. Ensimmäinen askel on, että itse myöntää ongelmansa ja voimattomuutensa riippuvuuden edessä. Siitä alkaa toipuminen. Kerroit, että tilanteessasi on monta osa-aluetta, jotka vaativat korjaamista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ongelmat ikään kuin ruokkivat toisiaan. Päihteisiin on helppo tukeutua kun ahdistaa ja asiat painavat. Kerroit tuossa, että olisit halukas lähtemään pari/perheterapiaan. Se ei välttämättä ole huono vaihtoehto. Suosittelen kokeilemaan sitä. Esimerkiksi seurakunnilla on tarjolla pariterapiaa. Ei tartse olla uskonnollinen saadakseen apua. Toki on muitakin tahoja riippuen paikkakunnastasi.
Onko linjoilla joku, joka haluaisi kommentoida Saanan viestiin?