Paluu totuuteen

Me Lopettajat
1

Vierähtipäs pitkä aika, kun täällä viimeksi olin. Nyt on taas sellaista morkkistelua, että ajattelin kokeilla uudestaan. Eiköhän se ole sallittua, vaikka sadannen kerran tulee yritettyä lopettaa juominen. Enemmän tai vähemmän on tullut törpöteltyä mutta suuria ongelmia se aiheuttaa. On tullut kestomorkkis. Siis sellainen mikä ei enää tunnu lähtevän. Eikö kaiken järjen pitäisi ymmärtää ettei kannata juoda jos se aiheuttaa hirveästi enemmän haittaa kun hyötyä. Mutta ei, aina pitää vaan yrittää uudelleen miltä tuntuu juosta pää edellä täysillä kohti ongelmia. Työpaikallakin tuli jo varoitus. Humalainen käytös, kaikki kännimokat ja kaikki. Miten pystyn itseäni katsomaan edes peiliin. Psykilääkärini on ehdottoman varma että minun ei kuuluisi juoda ollenkaan, vaikka olen vähätellyt ja valehdellut hänelle juovani vähemmän, kuin todellisuudessa. Ei ole itsestäänselvyys, että olen edes hengissä. Ei alkoholi sovi minun päähän. Välillä saan itseni kuriin ja juomaan kohtuudella, mutta aina jossain vaiheessa joudun ongelmiin. Miten saisin itseni uskomaan, ettei se "rento"kapakassa hyvän oluen äärellä, “hyvien ystävien kera” ole sen arvoista että menetän mielenterveyteni.

Jospa alkaisin taas lueskelemaan ja kirjoittelemaan tänne. Keskittymiskykyni vaan on niin huono, että olen vähän huono lukemaan. Olen kyllä varma, että alko on suuri osasyy huonolle keskittymiskyvylle, sekä saamattomuudelle. Terveys kärsii muutenkin. Kaikkein eniten mielenterveys. En mene AA:han, koska se ei vaan sovi minulle. Ei sillä, etteikö se olisi joillekin hyvä, jopa ainoa vaihtoehto. Pisimmän raittiuteni aikoinaan olen saanut ilman AA:ta. En siis halua AA kehotuksia kiitos.

Yksi asia, jota haluan muuten kysyä muilta raitistelijoilta, miten olette päässeet ja saaneet ajatukset pois muilta ihmisiltä, jotka eivät tahdo että olet juomatta? Ryyppykaverit, joiden kanssa en ole paljon muuten tekemisissä, paitsi alkoholin kanssa. Tuntuu että moni muu ei hyväksy sitä, etten juo. Pitäisi kai koittaa olla ajattelematta mitä muut ajattelee. En minäkään pidä moraalisaarnaa juoville kavereilleni, työkavereilleni, naapurilleni. Kaikille, joiden kanssa olen juonut tuntuu olevan jotenkin suuri ongelma jos en tahdo juoda. Monia heistä harmittaa, jos en juo. Tuntuu että he aiheuttavat sen kaikkein suurimman houkutuksen minulle :frowning:

Toinen asia. Oletteko muut saaneet ns. kestomorkkista, joka ei enää lähde? Itseäni hävettää se kaikki mokailu ja häpeälliset tekoni. Ihan täysi pelle ja ääliö olen ollut. Yritän kuitenkin muistaa etten sentään mikään hirviö ole ollut. En väkivaltainen tms. Poden niin suurta alemmuudentunnetta. Se aiheuttaa sen, että myös selvinä kausina en aina oikein osaa olla oma itseni ja myös silloin tulee tehtyä vääriä ratkaisuja. Sairastan lääkärin mielestä jonkin asteista 2-suuntaista. Siihen syön lääkettä. Tuskin kovin hyvää tekee alkoholin kanssa tämä oletettu sairauteni.

Olen aika syvällä suossa, enkä tiedä kuinka täältä nousisin. Hyvää raitista päivää kuitenkin kaikille sitä yrittäville.

2

tervetuloa, debay

Vaikean kysymyksen heitit. Minulla ei ole valmiita vastauksia tähän, jos ei paljon muuhunkaan.
Mieleen tuli, että onkohan ne ihan kaikki ihan oikeita kavereita?
Jos yhteistä on vain juominen, niin miten lienee? Tiedän, juoppokavereissa on ihan oikeitakin kavereita, mutta ehkä ei aivan jokainen. Joskus osa ystävyys/tuttavuussuhteista himmenee ja unohtuukin kun yhteistä harrastusta ei enää ole.
Ja joskus se on pitemmän päälle hyväkin.
Tyhjiö täytyy, tässäkin asiassa, vaikka se aikaa viekin.

Joltain osin elämäntapamuutos on kestävyyslaji. Hermojen täytyy pitää silloin kun tuntuu ettei tapahdu mitään.

Siinä vaiheessa moni alkaa etsimään kavereita taas uudestaan alkoholiin keskittyneistä, nyt niistä jotka ovat lopettaneet juomisen. Vo olla joskus hyväkin asia, mutta se sitten myös sitoo kiiinni saman asian jauhamiseen, nyt eri kantilta.

Ehkä on parasta jättää tuo miettimättä, antaa ihmissuhteiden kehittyä tuijottamatta tuohon juttuun, oletusarvona voisi uusien tuttavuuksien osalta olla kriittinen luottamus, eli anetaan ihmisille mahdollisuus mutta liikaa ei kannata juttuihin luottaa -ja hyviin puhujiin ehkä vähemmän kuin muihin.

Mielestäni olet oikeassa siinä, ettei kannattaisi niin kovasti miettiä mitä toiset ajattelevat juomattomuudesta. Kun eivät ne sitä niin hirveästi ajattele. Joku ryyppykaveri voi olle murheissaan kun et lähde seuraksi pöhnäämään, mutta jos kysymyksessä on oikea kaveruus, niin jossain välissä löytyy jotain sellaistakin yhteistä jolla ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa.

Ei tässä varmaan mitään uutta sinulle ollut, mutta se on mukavaa että tulit tänne keskustelemaan.

3

No joo. Jotenkin tuolla tavalla minäkin sen ajattelen. Tai ainakin yritän ajatella tai sitten olla kylmästi ajattelematta. Moni alkoholisti on myöhemmin sanonut, että tässä asiassa saa olla itsekäs. Jos laittaa vaikka asioita tärkeysjärjestykseen, kumpi on tärkeämpää, oma terveys ja henki, vai se mitä mieltä muut ovat. Jos ja kun saa itsensä ylös, niin voihan sitä mennä mukaan johonkin uusiin harrastuksiin/aktiviteetteihin. Johonkin, jossa alkoholi ei ole keskipisteessä. Ei se niin helppoa ole ainakaan alkuun. Näkeehän sen jo täällä olevista tarinoista. Vaikka raittiudet ei ole pysyvästi pitäneetkään, eivät ne silti ole olleet turhia. Nyt kun ajattelen aikaa kolme vuotta sitten, kun olin kuukausia juomatta, oli se loppujen lopuksi mukavaa aikaa. Ei edes tehnyt oikein mieli dokata. Ei juomattomuus kaikkia ongelmia poista, mutta uskon siihen kyllä todella että ainakin kohdallani se olisi paljon helpompaa. Sen elämän opettelu vaatii vaan vähän aikaa ja tietyntyyppistä asennetta ja tietysti tahtoa yrittää. Raittiuslupauksia en todellakaan anna. Itselleni se ainakin tekee sen moninkerroin vaikeammaksi. Mistä lie se sitten johtuukaan.

4

Täytyy vaan saada juomisen tilalle jotain muuta tekemistä, ajattelemista ja itsensä hoitamista.
Oikeassa olet että on itserakas oltava nyt ja hoidettava ensin itsensä kuntoon, muutoin ei jaksa.
Oletko saanut terapiaa kaksuuntaiseen mielialaan tai muuta hoitoa kuin vain lääkkeet?
Itseään voi hoitaa ja muuttaa ajatus ja käytösmalleja, vaikka lukea joku kirja aluksi. Luin paljon alku aikoina, ehkä liikaakin, mutta ei se ole haitannut kun kuitenkin pysyin raittiina ja terveenäkin sitten myöhemmin, vaikka minullekkin diagnooseja yritettiin antaa niin tiesin koko ajan ettei minua muu vaivaa kuin liika juominen, ja siitä seurauksena kaikenlaista henkistä ja ruumiillista vaivaa. ja alemmuudentunne oli olemassa jo nuorena yms.
Syitähän on vaikka kuinka paljon itsekullakin miksi juo, mutta tärkein on nyt olla juomatta ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan!

5

Onhan mulla hoitokontakti ja terapiaakin. Nyt se on ollut tauolla kesän aikana. Jonkinlainen kaksoisdiagnoositapaus olen. Ongelmia oli jo lapsena ja nuorena, aikana jolloin en käyttänyt alkoholia. Myös kodissani ryypättiin ja sain nähdä aika ikäviäkin asioita. Nyt kolmeakymppiä lähestyvänä tiedän varmuudella että myös alkoholi on ongelma, juominen kausittaista. Määrät kyllä ovat vaihdelleet, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ongelmia kuitenkin kasaantuu aina vain enemmän mitä enemmän juotuja annoksia tulee vuosien mittaan. Myös lääkärini on samaa mieltä. Juopottelu yhdistettynä mielenterveysongelmiin on todella vaarallista. Kunpa sen muistaisi vastaisuudessakin.

Harrastukset yms tekemiset olisivat toki tärkeitä, ongelma on vain aloittamisen vaikeus. On myös vaikeata hoitaa itseään, koska ei tiedä kuinka sen tekisi ja miten siinä pysyisi. Pelkään myös että viikon päästä muuttuu taas mieli. Tulee ajatus, että ei mulla ole mitään ongelmaa. Juodaan hillitymmin ja relataan. Mikä kammottavinta, se saattaa joskus onnistua ja se ruokkii lisää sitä ongelman kieltämistä. Kun juo taas itsensä vaikeuksiin ja morkkiksiin, tulee taas ongelman myöntäminen. Ehkä joku kirjoittelu omasta elämästä itselleen voisi olla ihan hyvä. Muistaisi myös lukea omaa “elämänkertaansa”. Vaikka joka hiton aamu jonkun pätkän. Minulla on myös pitkän pitkä lista kaikista hölmöilyistä. Tarvitsisi täydentää sitäkin. Koitetaan nyt pysyä täälläkin vaikka päivän kerrallaan. Tuskin tästäkään paikasta haittaakaan on.

Millä saisi pelon pois mahdollisista seuraavista juomiskerroista. Onko se mahdollista ja onko se edes kannattavaa? Vai onko parempi pelätä ainakin aluksi?

6

Poistin tuplan

7

Hölmöilylistaa voisi kannattaa täydentää onnistumisillasi, pienilläkin hyvillä teoillasi ja myönteisillä ajatuksilla.

Seuraavaa juomiskertaa on turha pelätä, mutta sitä on kavahdettava kuin tulikuumaa hellan levyä.
Alkoholi on hämäävä ja voimakas vihollinen, on jätettävä tänään ottamatta ensimmäinen ryyppy ja raittiuden tukeakin on haettava juuri tänään. Ja niin olet tehnytkin, kun kirjoitat tänne, ei siis tarvitse hätäillä.

Hiljaa hyvä tulee

8

Ainakin juomakamuista kannattaa ottaa etäisyyttä. Kerro vaikka suoraan niille, että haluat olla selvänä ja/tai että sulla on alkoholiongelma. Jos ne ovat oikeita ystäviä, niin ymmärtävät ja kunnioittavat valintaasi. Jos taas jatkavat houkuttelemistaan ja vastaväitteitään, niin eivät ne susta piittaa. Et sinä sellaisia tuttuja tarvitse, ainakaan juomista vältellessäsi.

Olen kuullut sanottavan, että päihdeongelmaiset vastustavat juopottelututtujen raitistumista, etteivät joutuisi kohtaamaan omaa riippuvuuttaan. Onhan se paljon kivempaa, kun voi jakaa paheensa jonkun kanssa kuin jäädä sen kanssa yksin.

Mulla myös on paljon juovia tuttuja ja aina sitä hauskaa seuraa löytyy kantakapakasta, jos sinne vetoa tuntee. Onneksi eivät kuitenkaan koskaan ole vokottelemassa dokaamaan. Oikeita ystäviä mulla on vähän, heistä yksi on kaltaiseni juoppo. Vuorotellen tsempataan ja dokataan, mutta harvoin tavataan, kun ei haluta houkutella toisiamme lasin äärelle.

Äsken tämä ystävä tekstasi ja olisi halunnut mut mukaan baariin, mutta tsemppiviestiä tuli, kun sanoin mieluummin makaavani sohvalla maha täynnä herkkuruokaa. Tekstailtiin siinä pitkään, raittiudesta ja juomisestakin, toinen selvinpäin ja toinen kalja kourassa.

9

Noin jotenkin itsekin sen suunnittelin tekeväni jos pyytävät juomaan tai tyrkyttää juomaa. Ei mun niille tarvitsemitään edes selitellä. Sanon vaan etten nyt ota. Jos eivät hyväksy, niin olkoot hyväksymättä. Se varmasti tarkoittaa että näkemiset jäävät, koska juominen meitä yhdistänyt.

Hieman olo helpotti jo nyt. Tai siis tältä päivältä. Tuntuu olevan tämäkin jonkinlaista terapiaa kirjoitella ja lukea noita juttuja ja nähdä että aika monet ihmiset on liemessä alkoholin suhteen. En haluaisi olla pessimisti mutta kyllä totuus taitaa olla se että pitkä ja kivinen tie on edessä joi tai ei. Mutta kumpi on oikeasti tuskaisempi jos ajatellaan pitkällä tähtäimellä? Luulen että juominen. Yksi päivä kerrallaan silti, koska liikaa ahdistaa/pelottaa ajatus, että mitä viikon päästä.

Hyvää yötä.

10

Tulevaisuutta ei kannata pelätä
Ei tien tarvitse olla pitkä ja kivinen. Usein alku on hankalaa, ei vuosien (tai vuosikymmenien, kuten minulla) urautuneesta elämänmallista ihan hetkessä hypätä vapauteen. Mutta, jokainen päivä on hiukan kauempana alkoholiongelmista, kunhan ei itse roikota niitä mukanaan.

Menneisyyttä ei tarvitse vatvoa.
Onhan se ajankulua,
Pyörittää mielessän vanhoja asioita ja miettiä mistä mikäkin johtui, etsiä syitä ja syyllisiä. Ja valvoa yönsä niiden juttujen parissa. Mutta voi myös ajatella tämän hetken asioita (ihan jotain muuta kuin alkoholiongelmaa) ja tulevaisuutta.

Ensin vaikka huomista. Kun alkuun pääsee, niin voi miettiä jotain jo ensi viikollekin.

Ja vähitellen alkaa tekemään hommia joista saa jotai hyötyä kenties vasta vuosien päästä.

OSa “ystävistä” varmasti toimii linkkinä menneeseen, myös niihin juttuihin, joista haluaa päästä eroon. Silloin kannattaa muistaa, että enemmän tässä itsekukin lopulta joutuu tulemaan toimeen itsensä kuin niiden kaverien kanssa. Seuraukset kun kuitenkin joutuu kantamaan itse, kaverit korkeintaan voivottelevat ja kuuntelevat, eivät ne jaa sinun katkokävelyäsi, tuhoutunutta maksaa tai tekemättömistä töistä aiheutunutta konkurssia.

Itsenäisyys omissa asioissa on siis tärkeä, ei kannata lähteä mukaan kapakkaan siksi että haluaa miellyttää kavereita.

Tämä nyt voi tuntua vähän kovalta tekstiltä,mutta maailma on kova.

Ja kun alkuun pääsee, niin ei tämä selvä elämä tunnu lainkaan hassummalta. eikä se sentään mahdottoman pitkä ole, se tie. ellei itse ala harrastamaan siinä ongelmassa roikkumista. Monet asiat kannattaa jättää ihan silleen, miettimättä, etäisyys kutistaa ne aikanaa olemattomiin.

11

Huonosti nukuttu yö takana. Olo on tosi väsynyt mutta silti jotenkin toiveikas. Jos ottaisi yhden positiivisen asian, niin ainakin olen mennyt nukkumaan selvänä alkoholista ja nytkin olen selvänä. En myöskään stressaa tuota nukummista, koska tiedän että se normalisoituu minulla hyvinkin nopeasti. Normalisoituu siis ainakin samalle tasolle kun arkena yleensäkin(ellei ole juonut). Lääkkeistä en ala kovin helposti puhumaan, saati suosittelemaan koska on aika arka aihe, josta helposti aletaan vääntämään. Otan silti ketipinoria vaihtelevasti iltaisin, mutta en suinkaan aina. Ehkä jonain päivänä voisin vähentää tai paremmassa tapauksessa jopa lopettaa ne. Lähinnä vuorotyön vuoksi ja alkoholin käytön loputtua olen niitä käyttänyt.

En oikein tiedä kuinka tätä palstaa pitäisi käyttää ja kuinka paljon tämä ihmisille antaa. Noita viestiketjuja, jotka on kauan sitten aloitettu en jaksa ainakaan nyt lukea. Luen lähinnä niitä viimeaikaisia kommentteja. Tänne omaan ketjuun vaan kirjoittelen mitä mieleen tulee. Lukeeko tai kiinnostaako ketään on eri asia. En kuitenkaan pidä sitä pääasiana. Kirjoittaminen on minulle jotenkin helpompaa kuin puhuminen. Olen usein muutenkin innostunut kirjoittamaan asioita. Lähinnä omasta elämästä itselleni.

Olisi paljon asioita järjestettävänä, mutta nyt on vaikea saada mitään aikaiseksi. Koitan saada ainakin yhden asian päivässä kuntoon. Muistuttaa itseäni siitä, että koko elämää en saa tänään kuntoon. Mutta edes yksi asia. En ole vielä päättänyt mikä se tänään olisi. Täytyy miettiä mikä on se kaikkein tärkein. Alkoholistin elämähän on usein aika sekaisin, mitä olen täältäkin lukenut.

Hyi hitto että tuo alkoholisti-sana on kamala. Toivottavasti joskus se ei tuntuisi niin pahalta. En tiedä olisinko minkään diagnoosin tai määritelmän mukaan oikeasti alkoholisti, mutta käytetään nyt sitä termiä kuvailemaan omaa alkoholiongelmaani. Miksiköhän määritelmä alkoholiongelmainen ei tunnu lainkaan niin pahalta?

12

Menipä viestit ristiin. Vaikken yhtään lukenut viestiäsi mies metsänreunasta, tuli siinä aika paljon samaa asiaa, mitä nyt pyörii päässä ja yrittää kertoa. Minulle usein sanottu ennenkin, että ajattelen aivan liikaa mitä muut ajattelee. Liittyy varmaan huonoon itsetuntoon. Sama tuo mainitsemasi miellyttäminen.

Tuossa tämän hetken toivonkipinä onkin. Enhän mä tänne kirjoittaisi tai asioita yrittäisi muuttaa, jollei olisi jokin ihme toivo paremmasta takaraivossa.

13

Jaahas. Kylläpäs on kiperät paikat taas. Krapula tuntui jo olevan ohi, kunnes alkoi päässä pyörimään niin julmetusti ja ahdistamaan. Tuli joku ihmeen jälkikrapula. Näitä on ennenkin tullut. olo on jo kohentunut kunnes tulee jonkinlaiset vieroitusoireet ja kroppa alkaa huutamaan alkoholia. Kokonajan mietin haenko muutaman kaljan helpotukseksi vai sinnittelenkö vain tämän päivän selvinpäin huomista ajattelematta. Kuinka voikaan päässä pyöriä ja olla aivan hukassa. Tilannetta(suhde alkoholiin) ei helpottanut kaverin kanssa puhelimessa puhuminen hetki sitten. Alkoi kyselemään kuulumisia ja ehdottelemaan näkemistä. Otti ihan normaalina ja elämään kuuluvana krapulaisen värisevän puheeni ja viimeaikaisen runsaanpuoleisen juomiseni. “Noo, mikäs siinä jos joskus menee vähän kosteasti. Koita nyt vähän levätä ja toipua taas maan pinnalle.” Tuohon on niin helppo samaistua. Sehän on itsestään selvyys, että siihen kuuluisi taas olut ja terassit ja pussikaljat kun kohta tavattaisiin pitkästä aikaa. Alkoi heti puskemaan ajatuksia, josko vaan jatkaisi alkoholinkäyttöä ja pärjäilisi. Ottaisi itseään niskasta kiinni ja joisi niinkuin muutkin sen olematta niin vakavaa. Toinen puoli minussa käskee olla juomatta. Jos ongelmaa ei myöntäisi tai ei sitä näkisi, olisi olo paljon helpompi tällä hetkellä. Jatkaisko ja ottaisi relasti ja joisi. Vai onko minulla edelleen alkoholiongelma. Nämä kaksi kysymystä taistelevat nyt todella kovaa päässäni. On myös kolmaskin ajatus. Voi olla että mulla on alko-ongelma, mutta jos en sitä vilpittömästi myönnä, täytyy minun vielä juoda joko myöntäen tai kieltäen alkoholiongelman. Niinkuin tekstistä varmasti ilmenee, on pää kyllä ihan sekaisin omista ajatuksistani pulppuavista skenaarioista.

14

kirjoittaminen on varmasti hyvä harrastus.
(Tarttis itsekin, ja vähän kiinnostaisikin opetella)

Miten nyt sattuikin, kun tässä aika paljon lueskelen (ihan kevyttä dekkarikamaakin) ja aloitin just yhden rikosromaanin.
Etukannen sisäsivulla esitellään kirjailijaa hyvin lyhyesti. Mainitaan että tekniikan tohtori Eero Pasanen aloitti kirjailijan uran koska hän halusi löytää kapakkaelämää halvempaa ja terveellisempää ajanvietettä.

Viisaasti ajateltu.

Ja kyllä niitä Pasasen kirjojakin lukee, on niitä tylsempiäkin.

Ei kirjoittamiseen mennyt aika varmasti mistään tärkeämmästä pois ole.
Omasta elämästä voi hyvin aloittaa, niin kirjoittamisen kuin ajattelemisenkin. ja keskustelun, joskin siinä suhteessa parempi olla mieluummin minimalistinen kuin laveasti selittelevä, itsekeskeinen “keskusteleminen” kun ei juuri hedelmää kanna -kuulijajoukko tiivistyy helposti kovin tasalajiseksi.

Oman elämän vangiksi ei kannata jäädä kirjoittamisessakaan. Asioita alkaa varmasti siinä lauseita peräkkäin sijoitellessa näkemään vähän laajemmastakin näkökulmasta -kunhan malttaa unohtaa sen itsekeskeisen oman elämän erkoisuuden ja erinomaisuuden.

Ja samalla pääsee muuten niiden omienkin ongelmien ja elämäntilanteiden yläpuolelle, kun jättää ne joiksikin ajoiksi ihan silleen, analysoimatta ja murehtimatta. Tulee tilaa uudelle ajattelulle ja uudelle elämälle.

15

No joo. Mitä sitä nyt tulisi mieleen kertoa tänään tässä ja nyt. Selvinpäin ollut muutaman päivän ja sitä ennen aika railakasta kontrollikyvyntöntä menoa. Kaatuilua, sekoilua, rahahuolia ja viinavelkoja. En ole oikein päässyt tähän palstaan kiinni, koska olen laiska lukemaan keskittymisvaikeuksieni vuoksi. Mutta tässä sitä taas ollaan. Ei se ihan putkeen mennyt, kun viimeksi täällä ollessani pähkäilin että nyt juotattaa oikein kunnolla. No no mä lähdin. Taas perusjuttu. Sain pidettyä kontrollin vähän aikaa ja pidettyä itseäni niskasta kiinni ja juoda maltillisemmin. Sitten se lipsui. Joka toinen päivä ehkä otin aluksi, kunnes tuli mieleen että nyt biletetään ja lähdetään ulkomaille. Maltti tietysti mukana. Pysyikö se maltti? No eihän se pysynyt. Hyvä ettei mua nyt sentään ryöstetty, mutta on se helvetin vaarallista hortoilla siksakkia pitkin öisiä katuja ja maata porttikongissa. Minusta tulee myös ihan toinen ihminen. Teen ja sanon asioita, joita en koskaan selvinpäin tekisi. Mikä minuun menee??? Sain hässäkän aikaiseksi, sain ihmisiä pettymään minuun, koska lupasin pitää tolkun mukana. Tuli myös vapinat ja jonkinasteiset vieroitusoireet. Nyt menee viimeiset “lopetuspamit”. Tiedän, pamit eivät ikinä koskaan ole ratkaisu.

Psykilääkärin kanssa otetaan seuraavaksi A-klinikka mukaan nykyisen psykikontaktin lisäksi. Miten saisin pidettyä totuuden mielessä? Miten voin muistaa ja uskoa, ettei alkoholi minulle sovi. Raitis elämä houkuttaa. kyllä, mutta silti tulee se viinanhimo. Jospa sitä tällä kertaa onnistuisi, jospa vielä kerran ja diipapdaapa. Onnistuisi juhlimaan maltillisesti, onnistuisi ottamaan oluen saunan jälkeen. Ja hitto vie kun se myös onnistuu joskus… Tulee kausia, kun pystyn ottamaan kohtuudella. Sitten, kaikki luiskahta käsistä. On tosi petollinen aine tuo alkoholi.

Pelkään myös jääväni yksin. Mihin minä oikein lähden? Mitä teen? On minulla unelmia, mutta kuinka toteuttaa ne tässä mielen sekamelskassa. Miten saan mitään aikaiseksi, jos alkoholi on ainoa, joka saa minut kunnolla liikkeelle. Olen epätoivoinen, mutta silti toiveikas, jos se raitis elämä joskus maistuisi. TOivottavasti en kaksoisdiagnoositapauksena olisi täysin toivoton tapaus (Diagnoosi: 2-suuntainen melialahäiriö ja dipsomania, eli tuurijuoppous)

Haluaisin esim matkustella. Miten se onnistuu ilman alkoholia. Ehkä se onnistuu kun aikaa kuluu ja siitäkin pystyisi nauttimaan. En tiedä, mikä on alkoholismin määritelmät, mutta kyllä minulla alko-ongelma on. Se ei sovi mun päähän. Minusta ei tule väkivaltaista hirviötä, mutta känninen ääliö musta tulee. Psykipuolella alkoholiongelma ja A-klinikan puolella mielenterveyspotilas. Noh, katsotaan, mitä ne siellä A-klinikalla tällä kertaa sanoo. Antabuksen nyt ainakin otin. Okei, ei antabus ketään raitista, mutta kyllä se auttaa olla juomatta kun tiukka paikka tulee. Sori, en tiedä lukeeko näitä ketään, mutta tuntuu että tänne nyt voi ainakin kirjoitella suu puhtaaksi. Saattoi olla sekava teksti, mutta niin on pääkin kun Raulimyrsky.

16

debay kirjoitti

Yksi tapa on kuunnella, mihin muiden alkoholistinen juominen on johtanut.

Jos paikkakunnallasi toimii AA, siihen mukaan lähteminen saattaisi olla sinulle tehoava keino.

Raitistuneiden alkoholistien suomalaisia ryhmiä toimii hyvin monissa suomalaisten suosimissa lomakohteissa.

Ihan hyvä alkupiste.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

17

Kirjat on yksi hyvä keino löytää uutta ajattelemista ja herätä huomaamaan mitä tämä elämä loppujen lopuksi onkaan, se ei ehkä ole sitä yhtä ja samaa suuntaa mihin on tottunut, voi vaihtaa suuntaa ja ajattelua.
Luin Anthony De Mellon kirjoja alussa ja vielä edelleenkin joskus ne “havahduttaa”.
Seurakunta, hengelliset tapahtumat myös antaa paljon kun menee niihin ihan avoimin mielin ilman mitään ennakkoasenteita.
Joissakin kaupungeissa ainakin on alkottomia tilaisuuksia esim. mielenterveyden puolella.