Paljon on opittu, paljon vielä oppimatta

Vilpola
1

Heippa kaikille Vilpolalaisille,

olen ollut monesti täällä lurkkailemassa, enkä ole antanut itsestäni, noh, oikeastaan mitään.

Joku täällä tai Kotikanavan puolella antoi linkin SoberRecoveryn sivuille: http://www.soberrecovery.com. Iso kiitos sinulle, kaivan sinut vielä näistä viesteistä :wink:

Olen aikas paljon siellä viettänyt aikaani, joten jos enkku sujuu niin siitä vaan surffailemaan. Aivan uskomattoman hieno “Päihdelinkki USA”!

Kuten tiedämme, siellä on sata(tai no 60)kertaisesti ihmisiä=satakertaisesti ketjuja ja infoa alkoholismista, huumeriippuvuudesta, läheisten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä.

Tosiaan parasta ehkä läheisille on aloittaa tästä:
soberrecovery.com/forums/fri … e-abusers/

Siellä on eri osiot huumeille, alkoholille, läheisille, MUTTA myös paljon muuta ja uutta ainakin minulle.

Esimerkkinä heitän tämmöisen idean, mihin kohtasin, Rational Recovery. Niinku WTF? rational.org/index.php?id=33
Vastaveto 12-askeleen ohjelmille, joihin se Korkeampi Voima liittyy vahvasti ja mihin minä ITSE en ole saanut syvempää yhteyttä (toki ryhmän jäsenten anti on korvaamatonta, minullekin, edelleenkin). Mun järkeen käy kyllä, mutta ymmärrän senkin, että aika mustavalkoista on…

Olen itsekin miettinyt tuota ajatusta ”ikuisesta sairastamisesta” Al-Anonissa (AA,NA) vähän pimeenä. Hyvä, kun jotkut saavat siitä apua. Oikeesti.

Haukkukaa, jos haukutte, mua kiinnostaisi tosiaan keskustelut KAIKISTA mahdollisista apukeinoista, mitä läheisillä on ja myöskin se, että tarvitaanko me läheiset niin paljon sitä sairauden (itsessämme!) hoitamista. Vai olemmeko me vain reagoijia, jolloin sairauskäsitteen voisi heittää pois?

-piiras

2

Hei Piiras

Mukava “kuulla” sinusta ja että teillä ilmeisestikin menee hyvin. Uteliaisuuttani katsoin viesteistäsi, mitä olit aiemmin kirjoitellut ja muistinkin, että sinulla on ollut toinenkin nimimerkki. Kyllähän täällä on mukava lukea onnistumistarinoitakin, antaahan ne toivoa, että ihmeitäkin voi tapahtua!

Tuosta sairastelusta, siis omastani, tottahan se on, että pidän siitä kynsin hampain kiinni. En ymmärrä miksi, mutta poikieni päihdeongelmieni vuoksi olen luopunut lähes kaikesta muusta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Välillä tuntuu hiukan tyhjältä, kun korvaushoitolaisetkin elelevät hiukan kauempana ja näemme ehkä kerran viikossa ja soittaminenkin on vähentynyt kovasti. Periaatteessa elämässäni on paljon hyvää, kohtuullisen turvattu toimeentulo, hyvä asunto, ei vakavia fyysisiä vaivoja jne. mutta jotakin puuttuu…

Tiedän varsin hyvin, toisen ammattinikin vuoksi, että käsillä tekemällä saa tosi paljon mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia. Olen ostanut erilaisia maaleja, että voisin maalailla seiniä, huonekaluja yms. mutta en toviin ole saanut tartuttua pensseliin. Ja on vähän siemeniäkin ja mm. "Mustanmerenruusun"käpyjä, jotka odottavat multaa, nyt olisi valoa riittävästi. Luulen, että tästä neuroottisuudesta taidan saada ihme kieroontuneita kiksejä, vaikka olo on kaikkea muuta kuin hyvä!

Noista 12-askeleen ryhmistä, joita suurkulutan, olen saanut paljon lohtua, seuraa ja ystäviäkin. Minua ei paljon Korkeammat Voimat häiritse, vaikka en siitä paljon ymmärräkään. Onhan kuitenkin esim. luonto ympärillämme ihana mysteeri ja uskonkin, että elämällä on jokin merkitys. Kukaan ei ole koskaan painostanut uskomaan mihinkään. Ryhmissä saa vapaasti kulkea ja pyytää tai olla pyytämättä apua, tietenkään toipuminen ei hyvin edisty, kun ei voi luopua omavoimaisuudesta. Aina sieltä joku pieni hippu ymmärrystä tarttuu tällaiseen jääräpäähänkin. Ja mielestäni se, etten eristäydy yksin kotiin, on parasta antia ryhmistä.

Harmi, että en osaa hyvin englantia, joten en pysty lukemaan vinkkaamisiasi linkkejä. Mutta kiitos niistä kumminkin!

Oikein hyvää ystävänpäivää Piiras, annahan kuulua itsestäsi! T. Särkynytsydän

3

Hyviä uutisia ja vinkkejä on aina kiva lukea!

Jos em todella hyvä tärppejä tiedät siellä olevan lisääkin niin SUOMENNA niitä pätkiä tänne meille kieltä osaamattomille, maallikoille tms jotka emme jaksa “lähteä noin kauas” eri kielen perään? :slight_smile:

4

Moi! Minä laitoin tuon Soberrecovery-linkin, ja tosi kiva, jos siitä on iloa muillekin. Itse olen sellainen, että kun elämässä tulee erilaisia tilanteita ja pulmia niin minulle on luonteenomaista koettaa tarttua niihin lukemalla paljon asiaan liittyvää. Saa tietenkin jakaa tuota linkkiä muuallekin.

Itse tosiaan olen aika uusi tässä tilanteessa ja al-anonissakin olen käynyt vasta pari kuukautta. Olen siitä innostunut, tuntuu helpottavalta tavalla, jota en oikein osaa selittää. Korkeamman voiman kanssa en ole mitenkään sinut, koska olen ollut aina ateisti, enkä vielä tiedä, tuleeko siitä millainen kompastuskivi.

Hmmm… piti jatkaa muutakin tästä, mutta lapset vaativat, joten jatkan myöhemmin…

5

Heippis,

ekaks:

You said it!
Allekirjoitan kaiken mitä sanoit. En ole dissaamassa ryhmiä, ne ovat antaneet minullekin paljon. Olen ateisti, uskon luontoon, kuten mainitsit ja olen tiedehenkilö (meinasin tiedenainen ja se kuulostaa tosi urpolta) ja että asiat järjestyvät varsinkin, jos on omaa halua ja ryhmän tukea!

Mutta, jos mennään askeltyöskentelyyn, niin en voi hyväksyä ajatusta siitä, että luovutan riippuvuuteni oman Korkeimman Voimani haltuun ,joka on ryhmä sillä hetkellä.
Jokin minussa sanoo, että ei ehkä kannata pitää KV:nään ryhmää…

Ja mulla on myös yksi ikävä kokemus eräästä ryhmästä eräällä paikkakunnalla, missä ratkennut addikti kertoi avoimesti muiden tietoja yhteisille tutuille, mulle tultiin ravintolassa kertomaan LUOTTAMUKSELLISTA TIETOA, että ketkä käyvät ryhmissä (meidän ystäväpiirissä). Nuff´said.

En usko, että on olemassakaan mitään täydellistä ryhmää, mutta onhan se aika lapsellista luottaa öbaut 300 henkilön vaitiolovelvollisuuteen, jos käy useissa ryhmissä. Että jätä kohtalosi sitten näiden ihmisten huomaan…

Paljon on positiivista Al-anon ryhmissä, enkä niitä halua väheksyä. Ihmiset on, mitä ihmiset on.

-mietteliäänä taas Piiras

6

Hei,

haluan vielä lisätä, että jos Sinulla on korkein voima, käänny ihmeessä sen puoleen! Ja ryhmät ovat pääsääntöisesti luotettavia ja niistä saa vertaistukea!

Aiemmassa postauksessa tarkoitin mm. itseäni. Mulla ei ole korkeampaa voimaa tukena, siksi olen niin iloinen, että löytyy ohjelmia, joista minä saan apua. En halunnut loukata ketään.

-piiras

7

hei piiras, kiva kun kirjoitat tänne aikanaan taisin lukea kaiken mitä tänne postailit ponnistellessani pois omasta suostani :slight_smile:.
Ja niin kiitollinen kaikille jotka täällä jakavat omia kokemuksia, korvaamatonta vertaistukea.

Jäin miettimään tuota sairastamista, itse koen sen jotenkin armollisena ajatuksena joka ei tee minusta syyntakeetonta. Mutta auttaa minua antamaan itselleni anteeksi ja ymmärtämään sen että apua on tavalla tai toisella haettava/otettava vastaan. Oli minulla pitkähkö kausi että olin itselleni älyttömän vihainen siitä että olin antanut päihteenkäyttäjän lähes tuhota elämäni, mutta koska olen sairastunut itsekin se vapauttaa minut tuosta hedelmättömästä vihasta itseäni kohtaan.

Korkeammasta voimasta en ole niin nuuka että onko se Jumala nimeltään vai psyyken tila jossa kykenemme tuottamaan itsellemme riittävää turvaa ratkoa vaikeitakin asioita. Kyllä se riittävä turva lopulta itsestä löytyy jos on löytyäkseen se mahdollistaa sen avoimuuden ja omien vaikeiden asioiden käsittelyn ryhmässä, en ole siis ryhmää käsittänyt korkeammaksi voimaksi enneminkin paikaksi jossa saan näkökulmia ehkä oivalluksia ja jossa ääneenlausuttu muuttuu todeksi itselle. En sinällään ole kokenut ryhmässä luottamuspulaa.

mutta olen joskus törmännyt henkilöön joka kävi terapiaryhmässä ja halusi minulle siitä kertoa yksityiskohtaisesti ja nimilläkin. Itse teen työtä jossa vaitiolovelvollisuus korostuu kerroin hänelle että en halua kuulla ja olisi syytä miettiä kertooko ryhmästä mitään, koska ovat todennäköisesti myös näin sopineet ryhmässä., varsinkin kun itse kertoi potevansa luottamuspulaa. Ei sitten kertonut minulle en tiedä kertoiko jollekulle muulle. Kurja juttu ettei sisäistä sitä millaisista asioista luottamus koostu.

Kirvoitti vaan tällaista mietintöä sun teksti ja kiitos linkeistä käyn ihmeessä katsomassa sisältöä. :smiley:

8

En ole pahoillani poissaolostani. Opetelkaa jos suinkin mahdollista tämä ylläoleva (riittävä turva on itsessä). Todella komppaan edellä olevaa kirjoitusta.

-P.