Huhhuh, paljastin miehelle peliriipuvuuteni eilen mutta en velkaantumistani. Tämä päivä on sitten oltu aika hiljaa. Mieheni syytteli minua kyllä siitä että onko kuinka paljon velkoja mutten tunnustanut. Ulosotossa on varmaankin 100te kohta. Voi tätä häpeää ja oloa. Haluaisin vain kadota. Olen pelannut 3 vuotta ja saanut itseni sellaiseen ahdinkoon nyt etten tästä selviä mitenkään.
Olisit nyt kertonut ihan suoraan velkojen määräkin. 100k ulosotossa on kyllä sellainen paukku, että siitä ei niin vaan selviä vaikka bruttotulot olisivat 5-6 tonnia kuukaudessa.
Siinä 100k ulosotossa on järkyttävät kulut jos velkojia on paljon ja velat koostuvat pääosin suorista rahalainoista. Korot, taulukkomaksut yms. Jos jättäytyy työttömäksi ja ei mee mitään lyhennyksiä niin toi on 3-4 vuodessa jo 130 tonnia.
Velkojen vanheneminen kestää tuomiosta sen 15 vuotta, mutta todellisuudessa velkahelvetti on paljon pitempi, ne kaikki tuomiot ei tule samaan aikaan. Perintäyhtiötkin voi pitää velkaa itsellään vaikka 5 vuotta ennen kuin laittavat eteenpäin tuomiolle, josta velan vanheneminen vasta alkaa. Edessä voi olla todellisuudessa luottotiedot pois vaikka 20-25 vuotta, ellei velkaa maksa.
Huh huh. Ihmettelen miten 3 vuodessa on edes saanut sellaisen määrän pelilainaa.
Yksi radikaali ratkaisu on muuttaa ulkomaille ja mennä siellä töihin. Suomen uo ei pysty sieltä mittaamaan ulos yhtään mitään kun sillä ei toimivaltaa muualla kuin Suomessa. En suosittele kuitenkaan pakoilemista, velat pitää hoitaa.
Voimia sinulle.
Oi voi, kolmessa vuodessa ja 100000 euroa kohta ulosotossa… huh huh tosiaan. Mutta jokuvaan kanssa samaa mieltä, olisi varmasti kannattanut heittää koko paska kerrallaan pöytään. Ei varmasti miehesi osaa edes kuvitella, että velka voi olla näinkin paljon.
Joka tapauksessa oikein hyvä kun paljastit, kun olit jo niin liemessä, että kunnialla et ikinä olisi tullut selviämään. Tarkoitan siis, että mieheltäsi salassa olisi käytännössä mahdoton selvitä tuollisista veloista.
Kovasti sinulle voimia ja toivottavasti alkushokin jälkeen miehesi pysyy vierelläsi, ja yhdessä selviätte tästä.
Minilla oli velkoja ennen pelaamista otettuna jo n 40te, remonttilainaa ja autolainaa. Korotin aina lainasummia ja otin uutta isompaa lainaa josta jäi sitten “vähän ylimääräistä” pelaamiseen.
Aluksihan voitin rahaa ja siitä innostuin kun huomasin että kasinolla myös tulee rahaa! Mutta viime aikoina syydin sinne enemmän ja enemmän rahaa, voittamisen halussa ja vielä uskoin viime viikolla että voin voittaa pelaamani rahat takaisin. Mutta todellisuudessa niin ei käy koskaan, tällä tarinalla ei ole onnellista loppua.
Ja vaikka olen sen ymmärtänyt niin silti piru kuiskii olkapäältä että kyllä sielät voi voittaa, mone on voittaneet ja saaneet elämän jaloilleen.
No myös edellisissä peleissä panokset on olleet suurempia koska logiikka että isommalla panoksella tulee isommat voito, on periaatteessa totta mutta niin harhaa,
Remonttilainasta päätellen sulla on myös oma asunto? Onko se yhteinen puolisosi kanssa, onko lainaa jäljellä ja paljonkin? Nimittäin 100t ulosotossa + siihen vielä kulut ja korot päälle niin on aikamoinen summa maksettavaksi uon kautta. Tossa voi piilee riski, että jos palkka ei ole oikeesti superhyvä, niin uo alkaa kiinnostumaan myös asunnosta, varsinkin jos se on velaton tai velkaa vain vähän jäljellä. Jos ei ole lapsia, niin vielä herkemmin haluavat myydä asunnon.
Joten ehdottomasti sun pitää kertoa myös veloista puolisollesi! Tulee nimittäin
Vaikuttamaan myös häneen tuollaiset summat velkaa, oli asuntoa tai ei.
Ymmärrän kyllä hänen reaktionsa, onhan se järkytys kuulla läheisen suusta tuollaista. Ja tääläkin, vaikka ihmiset ovat enempi tai
Vähempi peliriippuvaisia niin silti ihmetellään miten olet voinut saada tuollaiset velat aikaiseksi. Vaikka todennäkösesti suurin osa tääläkin olevista on enempi tai vähempi velkaantuneita pelaamisen vuoksi- summat
Eivät välttämättä ole noin suuria kuin sinulla mutta syy on sama. Ja silti sitä ihmetellään 
Vaikka peliriippuvaisen luulisi ymmärtävän, että rahalla ja veloilla ei siinä kohti ole merkitystä, kun aiot voitoilla maksaa velat, varmasti tääläkin moni olisi velkaantunut enempikin jos vain olisi saanut lisää velkaa. Pelaaminen sumentaa rahantajun täysin, sitä ei voi kukaan kieltää.
Hyvä, että olet havahtunut ongelmaasi, nyt sun tarvii hakea apua jotta pelaaminen varmasti loppuu. Ja kerro miehellesi ihan kaikki, koska ennemmin tai myöhemmin sun on pakko. Tiedän että pelottaa, koska ensireaktiokin oli mitä oli.
Seuraava uutinen varmasti järkyttää vielä enempi, joten valmistaudu siihen. Miehesi ei ole peliriippuvainen, joten hän ei tietenkään voi ymmärtää, joten myötätuntoa ei ehkä kannata aluksi odottaa…Tsemppiä tosi paljon tuleviin koitoksiin!
Moi.
Koita Emile7 nyt suoraan myös puhua miehellesi mistä summista puhutaan, sen jälkeen alkaa selvittelee miten asiasta selvitä. Varaa velkaneuvojalle aika ja selvitä kaikki mahdolliset velkasi + älä vaan ota enää mitään lainaa jos siihen on mahdollisuus. Tsemppiä kovasti
Hei
Olen saamaa kieltä että nyt vaan paljastat kaiken. Toki ymmärrä omasta kokemuksesta että varmasti pelottaa kertoa puolisolle kun ei tiedä koskaan toisen osapuolen reaktiota
Itse olin ihan paniikissa kertomisen suhteen. Kittasin yhden viinipullon ennen kuin uskalsin kertoa kaikki. Oli ihana tunne saada kaikki pois sydämeltä.
Onhan tuo velkamäärä iso rahallisesti mutta velkojen kanssa oppii elämään.
Itse taistelen vielä pelipiru vastaan ja takapakkiakin on tullut mutta luulen että pikku hiljaa hyvää tulee. Ehkä jonain kauniina päivänä pääsen eroon peleistä mutta välillä mieli on heikko mutta periksi ei saa koskaan antaa.
Minä myös suosittelen KOKO totuuden kertomista erittäin paljon. En usko, että oikeastaan on olemassa edes muuta vaihtoehtoa. Itse olin vajaa pari vuotta sitten samassa tilanteessa vielä suuremman velkamäärän kanssa. Jäin onneksi kiinni. Tästä alkoi ”toipuminen”, enkä ole pelannut senttiäkään sen jälkeen.
Alkuun isku tietenkin oli kova erityisesti miehelleni. Luottamusta ei tuollaisen paukun jälkeen rakenneta ihan hetkessä takaisin. Kuukausi kuukaudelta tilanne kuitenkin helpottuu ja suhde vahvistuu. Olettaen, että puoliso pysyy rinnalla ja pelit kokonaan poissa. Eli nyt vain otat rohkeasti itseäsi niskasta kiinni ja varaat paljon aikaa pitkään keskusteluun miehesi kanssa. Ole nöyrä, kerro avoimesti tunteistasi, pelaamisen aiheuttamasta häpeästä ja myönnä, että sinulla on ongelma. Hanki myös itsellesi apua. Itse kävin juttelemassa psykologille, kävin läpi peli poikki -ohjelman ja muutamia kertoja paikallisessa GA -ryhmässä. Nykyään koen olevani vahva pelaamattomuudessani ihan ominekin voimineni. Terapeuttini oli samaa mieltä ja ehdotti itse tapaamisten lopettamista noin vuosi sitten. On kuitenkin tärkeää pysyä nöyränä ja muistaa, ettei tämä sairaus parane koskaan vaan alttius on mukana koko loppuelämän. Siksi käynkin säännöllisen epäsäännöllisesti täällä valtissa lukemassa muiden tarinoita, vaikka harvoin itse mitään kirjoitankaan.
Kamalasti tsemppiä sinulle! Olemalla rehellinen itsellesi ja läheisillesi voitat eniten. Ja lienee sanomattakin selvää, pelaamisen on loputtava, kokonaan.
Niin ja vielä. Tässä ”alkuvaiheessa” raha-asiat pyörivät sinulla todennäköisesti eniten mielessä. Ne eivät kuitenkaan murehtimalla parane ja kuten moni täälläkin kertoo, ei ulosotto ole maailmanloppu. Keskity siis ennemminkin ongelman hoitamiseen ja suhteesi elvyttämiseen. unohda ajatus siitä, että iso voitto pelastaisi sinut velkakurimukselta. Itse en ole ulosoton asiakas, mutta lyhennän velkaani silti 1800/kk. Elämiseen jää kuukaudessa 500-600e ja totuttelun jälkeen pärjään sillä loistavasti. Kitkuttelu on todella pieni hinta pelaamattomuudesta ja puhtaasta omasta tunnosta. Vuosien valehtelun ja salailun jälkeen on aivan mahtavaa, kun voi olla sataprosenttisen rehellinen. Se näkyy ehdottomasti myös parisuhteessani. Pyydä siis mieheltäsi mahdollisuus ja osoita, että se oli hänen elämänsä parhaimpia valintoja <3
Mä tein paljastuksen miehelle kans n.kk sitten… mulla velkaa yli 50te. Ei vielä ulosotossa mitään.
Nyt on tärkeintä, että lopetat pelaamisen… hoen sitä myös itelleni ja mietin, miten tästä suosta selviää. Tiedän niin tuon ahdistuksen tunteen ja pelipirun kuiskailun olkapäällä. Tsemppiä!