Olen lopulta tullut siihen pisteeseen, että minun on pakko tunnustaa olevani alkoholisti. Ihan vähintäänkin alkoholista on tullut minulle vakava ongelma. Pitkiä putkia ei ole ollut, mutta aina vapaapäivän tullen korkki aukeaa, jos vain on pienikin tilaisuus. Välillä riittää jopa puolison vapaapäivä, jos hän haluaa vaikka lasin tai pari viiniä. Itselläni ei vain enää pysy juominen käsissä vaan poikkeuksetta vedän naulan päähän ja häpeän aamulla, kun en taas muista, mitä tuli tehtyä tai sanottua. Näin kävi viimeksi eilen illalla.
Joka kerta juttelen asiasta puolison kanssa ja sanon kaikki oikeat asiat ja päätän ryhdistäytyä. Ikinä en vain ole pitänyt siitä kiinni, kun en ole ajatellut, että minulla olisi oikeasti ongelmaa.
Tänä aamuna havahduin siihen, että olen enää pelkkä matkustaja alkoholin kyydissä. Eilen olisi ollut monta hyvää tilaisuutta lopettaa juominen, ja yhteenkään en tarttunut. Ensimmäistä kertaa tänä aamuna puoliso oli todella vihainen, ja nyt alkaa pelottaa sekin, että pilaan elämäni parhaan ihmissuhteen viinalla.
Jostain on haettava apua, koska omin voimin en tätä juomista kuriin saa. Jollain tavalla helpottaa jo tämä, että ensimmäistä kertaa myöntää ongelman täällä. Jospa nyt uskoisi sen itsekin pidempään kuin pari päivää. Ensi perjantai vaanii jo mielessä. Kaava on aina sama: vielä aamulla päätän, että tänään ei sitten oteta yhtään ja iltaan mennessä ylipuhun itseni taas juopottelemaan.
Nyt on taas morkkis päällä. Onko kellään kokemusta, miten tämän pahanolontunteen saisi käännettyä avuksi juopottelun lopettamiseksi?
Hyvältä vaikuttaa. Olet havahtunut asiaan itse, ja kun omaehtoisesti vielä saat haettua apua, niin hyvin voi mennä vielä kaikki, ja pääset eteenpäin. Itsehän en apua lähtenyt hakemaan, ja törttöilin niin, että jouduin lopulta saamaan tukea ulkopuolelta.
Oma kokemus voisi olla, että kun joku asia alkaa tuntua ongelmalta, ja herättää syyllisyyttä ja pahaa oloa, niin siihen voi jäädä jumiin. Ajatukset kieppuu sen ympärillä pahemmin, ja tulee vain enemmän ongelmaksi… lempeys itselle on mun mielestä avain. Miettiä hyviä puolia itsessä, tsempata, puhua kauniisti itselleen. Pitää huolta itsestään. Ja senkin vuoksi hienoa, jos nyt teet itsesi hyväksi senkin, että pidät ainakin aluksi pidemmän tauon juomisessa. Ulkopuolisella avulla voi olla helpompi siihen alkaa.
Ja niin kun monet sanookin, päivä tai viikko kerrallaan aluksi jne. Ei liikaa tavoitteita, ja sitä omaa hyvinvointia miettien enemmän kuin päiviä.
Täällä päihdelinkin sivuilla on 30pvä.n sähköpostiin tilattava kurssikin. Ihan hyvä sekin ollut mun mielestä. Tulee joka aamu sähköpostiin joku alkoholiin liittyvä juttu.
Ja itse tykkään muutenkin lukea aiheesta. Alkoholiin liittyvistä sairauksista jutut on nyt herätelleet viime aikoina itseäni miettimään terveyttä.
Kiitos ajatuksistasi, @Luode. Niissä on paljon järkeä. Erityisen hyvin omallekin kohdalla osuu tuo, mitä sanoit syyllisyyden ja muun negatiivisen jäämisestä pyörimään päähän. Ei se ainakaan auta saavuttamaan mitään, jos ajatukset tarpoo ympyrää itseinhon suossa. Omalla kohdalla on vielä mukana tuhti annos itsesääliäkin, joka pitäisi mieluummin muuttaa lempeydeksi itseä kohtaan. Kiitos myös, kun vinkkasit tuosta 30 päivän kurssista,
Tällä foorumilla olevien tarinoiden, neuvojen ja kannustavien viestien lukeminen tuntuu jollain tapaa hyvältä. Jo se nostaa mielialaa, että internetistä löytyy vielä paikkoja, joissa rehellisesti halutaan tukea ja auttaa muita. Ensimmäistä päivää täällä olevana en vielä osaa lähteä kenellekään tarjoamaan neuvoja, mutta toivon kaikille voimia omaan kamppailuun!
En ole mäkään varmaan paras puhuja, mutta kai tänne puhetta mahtuu. Mulle tulee vasta pari kuukautta viime juomisesta, ja nyt on ajokielto, ja hoitajan tapaaminen labroineen, joiden myötä pystyy pitämään päätöksen juomattomuudesta paremmin, kuin vain muuten vain. Vaikka muuten ärsyttäväkin ollut tämä prosessi. Katsotaan sitten, mitä tapahtuu, kun ajokielto puretaan toivottavasti tammikuun lopulla. Nyt alkaa kuitenkin olla sen verran tokeentunut olo ja arvostaa tätä olotilaa, että saatan jopa jatkaakin. Prosessoinut asioita, ja mitä alkoholi merkitsee tai on merkinnyt, ja pärjäisikö jopa hyvin ilmankin.
Vuosi alkoi tipattomalla ekaa kertaa, ja siitä se jojoilu vasta lähtikin. Siinä mielessä tuo sun nimimerkki kyllä olis sopinut itsellenikin eri vuosimallilla😀
Ehkä ne parit pitemmät raittiudet ennen tätäkin antoi kuitenkin jotain, olivat ehkä osa matkaa. Ja katsotaan, miten matka jatkuu. Tällä viime kerralla, kun tuolle ulkopuoliselle taholle lupasin, että ok alan siis kolmen kuukauden täysraittiuden, niin loppui jotenkin jahkailu ja haikailu juomisen perään. Tyydyin osaani. Ja tän jälkeen ei ole hirveästi himoja iskenyt. Onko se muka se maku, vai pieni humala mitä kaipaa…sitten se käntyy niin helposti pahemmaksi kuitenkin. Itsellä oli kyllä itsetuhoistakin ja jotain rajojen etsintää kai. Ja huomaisiko joku, voiko yksin jatkaa vain, eikä kukaan puutu… no analysoinnit jatkuu.
Tsemppiä meille! Ulkopuoliselle avulle todella vielä suosittelua pienen omakohtaisen kokemukseni valossa.
Tervetuloa vaanbtänne meidän muiden kanssa rimpuilemaan.Se tahtojen taistelu on hyvä.Voitat hinkusi kyllä.Kannattaa lähimmilke kertoa,että olet päättänyt jättää viinit vähäksi aikaa tai kokonaan.Minä sanoin,että elän muuten niin terveellisesti ja panostan siihen,niin miksi myrkytän itseäni alkolla.Tänään en ota on vahva ajatus.Tsempit.
