Pakko lopettaa!

Terve,

Mä olen ihan loppu juomiseen, en jaksa enää enkä halua mutta vaikka ei tekis mieli niin jotenkin vaan alan juomaan.

Olen nyt kesälomalla ja en todella montaa päivää neljastä viikosta ole ollut juomatta. Vihaan tota pakonomaisuutta, joka ilta sama juttu.

Mä juon onneksi “vaan” kaljaa ja pelkästään iltasin, öisin ja aamulla oon taas olevinaan skarppina ja harrastan liikuntaa yms. Mutta mä en kestä tota helvetin tissuttamista enää, juon täällä kotona yksinäni tylsyyteen iltaisin, aivan idioottimaista enkä tiedä miten tää on taas tällaseks mennyt, varmaan ainakin kesäloma on yksi iso tekijä ja tietysti toi tylsyys ja nyt vielä sekin että tuntuu etten selvinpäin saa yhtään mitään aikaiseksi.

Tää on ihan paskaa, nytkin on kamala krapula, eilen tissuttelin vähän enemmänkin sitä kaljaa. Tänään olen lähdössä kaverien kanssa mökille mutta löysin tuolta kaapista vanhan antibioottikuurin jossa on antabusvaikutus, kumosin kurkkuuni jotta en pysty juoda siellä, niitä jäi vielä huomiseksi ja meinaan ottaa heti huomisaamusta tai jo yöllä ennenkuin se helvetin himo iskee.

Jos pystyn olla juomatta päivän ja herään ilman krapulaa, on tosi hyvä olo. Ja sit jo unohdankin että oon tapajuoppo ja juon taas illalla. Siis ihan paskaa, mä oon niin hemmetin kyllästynyt tähän. oon lihonut jonkun verran ja lärvi on turvoksissa, yök. Inhoan itteäni, olen ihan perseestä.

Pitäisi kai hakea antabusta, sen avulla pääsisi varmaan paremmin raittiiseen elämään kiinni kun ei tää tahdonvoima tunnu riittävän mihinkään.

Aa.seen en voi mennä, menen paniikkiin siellä enkä pysty puhumaan yhtään mitään.

En halua tulla juopoksi, niitä on suvussa ihan tarpeeksi, tai siis sanotaanko että en halua tulla rapa-juopoksi, tässä kohtaa vielä on kumminkin työt sun muut jäljellä, järki alkaa olla kohta vaan lähtenyt, ei tällasta kestä eikä jaksa. En tapaa ihmisiä koska haluan juoda salaa, yksin kotonani, eikä paljon ole kyllä edes kavereita.

Tämmöistä, olis kiva jos täältä saisi tukea ja ideoita ja olisi edes joitain joille tästä voi puhua, kukaan ei tiedä tästä, ei ole ketään jolle jutella.

Terve
No, olet nyt saanut jo aika hyvin paperille (näytölle) kuvattua tilanteesi. Et ole siis täysin analyysikyvyttömässä tilanteessa. Hyvä alku sekin… Pystytkö vaihtamaan oluen vielä esim. ykköskaljaan/kakkoskaljaan (3,5%)? Voit juoda määrällisesti saman, mutta tulee vähemmän alkoholia. Siis ainakin siihen asti, kun keksitään, miten pysyt kokonaan erossa. Voit myös pakottaa itsesi juomaan ison tuopin vettä kaljojen välillä/syömään.

Minä vaihdoin pakkojuomisen tupakointiin…en pidä sitä pahana, koska kännissä polttaisin joka tapauksessa ja kokemuksesta tiedän, että muutaman päivän tupakoinnista ei ole mulla ongelmaa päästä eroon. Tämä nyt semmosena välivaiheena, itselläkin kesäloma ja tuntuu että jotain arjesta poikeavaa täytyy tehdä (tyhmä ajatus) ja kun en halua juoda niin vedän muutaman röökin silloin tällöin. Jos juon → on pakko polttaa, mutta jos poltan → ei ole pakko juoda. Hassua huomata tuo monen vuoden jälkeen.

Älä nyt, hyvä ihminen, antibioottia turhan tähden vetele :open_mouth: . Okei, ehkä se tuossa sun tilanteessasi on hetkellisesti pienempi paha, kuin ryyppääminen, mutta ei voi todellakaan olla hyväksi ihmiselle ottaa antibioottia ilman oikeaa syytä, varsinkin, jos meinaat vielä toistaa moisen tempun. Jos sulla on juomisen kanssa noin paha tilanne, niin jätä se hiton mökkireissu väliin ja painu mieluummin vaikka A-klinikalle tai hätätapauksessa päivystykseen. Ei sinne mökille mikään pakko ole mennä, jos kerran on pakko lopettaa juominen :wink: .

Tervetuloa palstalle Aamunkoitto!

Oikeeseen paikkaan tulit, jos tarkoitus on lopettaa. Mietin tota Winstonin juttua, niin ei niitä antibiootteja pidä turhanpäiden syödä. Mieluummin hankkii Antabusta sitten, jos se auttaa. Niin ja mökkireissuihin ei oo pakko mennä jos siltä tuntuu. Ainakin jos siellä on vielä “pakko” juoda. Muutenhan mökkeily on mukavaa ilman viinaakin… Ainaskin itsestä…

Alati vaan täällä roikkuvana selvän elämäntavan kannattajana toivotan kans uuden keskustelijan tervetulleeksi.

Noin se usein alkaa, käännös toisenlaiseen elämiseen. Kun juomiseen tympääntyy ja huomaa sen vievän liikaa elämästä.

Ei lainkaan hullumpi homma alkaa kirjoittelemaan täällä. Siinä voi saada uusia ajatuksia, kirjoittaessa varmasti omatkin ajatukset selkiintyvät - ainakin jos niihin sattuu saamaan asiallisia ja asioita rakentavalla kritiikillä maan pinnalle ja järjen valoon tuovia kommentteja.

Ja miksei saisi, pääasiassahan täällä on fiksua ja tasaveroliseen vuorovaikutukseen halukasta porukkaa, useimmat ihan vilpittömästi pohtimassa samoja asioita, taustoja ajatelmien ja lauseiden takana.

Taas kerran, tämän olen mielipiteenäni sanonut muillekin, että tuosta pakko-sanan korostamisesta heti alkuun olen hiukan eri mieltä.
Kun olen sitä mieltä ettei se ole niin hyvä työkjalu kuin vapaaehtoinen pyrkimys elämänhallinnan parantamiseen.

Pakon edessä ihminen tekee tietysti monia asioita, varmasti nöyrtyy ja nuolaisee saappaitakin, mutta kun se pakko-sana saa myös alitajunnassa aikaan vastareraktion; ihminen haluaa suojautua pakotukselta ja säilyttää oman olemassaolonsa mahdollisimman pitkään.

Niinpä, monen kohdalla on alkanut homma helpotta,maan kun onkin alkanut ajattelemaan positiivisemmin, eli korostamaan niitä mukavia puolia joita uusi, selvempi ja paremmin hallinnassa oleva elämäntapa tuottaa.

Ja kun se alkoholi on näköjään sinullakin ollut kovasti läsnä lähes joka päivässä, eli sen merkitys elämässä jo melkoinen, niin ehkäpä voisi olla apua siitä että tietoisesti alkaisit tekemään siitäö itsellesi merkityksetöntä ainetta ja asiaa, sellaista kokoonsa kutistettua juttua, joka ei sinua määräilisi ja kuljettaisi?

Minullahan oli aika paha se riippuvus, vuosikymmeniä suunnilleen päivittäin, ja murhe siitä että varmasti ehdin jokapäiväisen annokseni saamaan,. oli melkoinen. Siis sitä riippuvuutta, alkoholismia, miksi nyt sitten nimitetäänkin, aikalailla pesiytyneenä ajatusmaailmaani ja käytännön elämiseeni.

Yhtenä, kenties merkittävimpänä työkaluna oli jonkinlainen itseni aivopesu, psyykkaus, itsesuggestio… varmaan miljoona kertaa alkuaikoina toistin itselleni että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, minun on hyvä olla selvin päin, olen raitis, alkoholia käyttämätön henkilö- ja sen miljoonannen toiston jälkeen sitten “sana muuttui lihaksi” eli se olikin hiljalleen muuttunut totuudeksi.

Eikä siinä sitten tarvinut sen ihmeempiä asian eteen tehdä.

Sen ymmärrän hyvin, ettet halua lähteä mihinkään ryhmään selittämään muille päätöstäsi tai asioitasi.

Tuttua juttua.

Vaikka olen joutunut monissa yhteyksissä olemaan esilläkin, puhumaan ja ajatuksiani julkituomaan, nousemaan puhujapönttöön ja isollekin joukolle selittämään milloin mitäkin, oli tuon asian kanssa kyllä pidettävä suu supussa.

Niin hento ja arka oli se raittiuteni , kuin juuri sirkkalehtensäö pinnalle nostanut taimi, että se ei olisi kärsinyt edes ihmisten katseita, puhumattakaan että sen olisin revitellyt muiden eteen puhumalla siitä.
Ei, kyllä sen piti saada vahvistua, ihan niin pitkälle, että pystyin taas moottoriturpaisena sananselittäjänä tarpeen tulleen tuostakin asiasta keskustelemaan ilman että se puhuminen olisi johdatellut henkilökohtaista kiinnostusta juomisen puoleen.

Mutta, me olemme kaikki erilaisia, ja aivan varmasti sinun kohdallasi on moni asia aivan toisin. Elämä nyt vaan on monimuotoista. Mutta, kun sinulla on tavoite, tiedät miksi haluat raitistua, niin ne keinot löytyvät. Kun ihmisellä on miksi, hän löytää kyllä miten -lienee Freiren ajatuksia…

Siitä se alkaa, älä anna periksi, vaikka alkuvaihe olisikin enemmän hapuilua ja epävarmuutta.

Äläkä välitä sen enempää minun kuin muidenkaan tyrkyttämistä “kokemuksista” -ei niillä ole välttämättä sinulle käyttöä.

Mutta jatka kirjoittamista, löydät varmasti omia ajatuksiasi ja omaan elämääsi sopivia oivalluksia.

Tervetuloa!

Pakko! Pakko ei ole muu kuin kuolema ja sekin vain kerran.

Haluat varmaan kuulla kokemuksista alkoholin käytön vähentämiseksi. Kanavia ja tapoja kuinka on toimittu ongelman voittamiseksi. Olet osannut oikeaan osoitteeseen. Tällä palstalla asiaa pohditaan. Tässäkin ketjussa näkyy jo tulleen ihan käytännön ohjeita.

Koko ajatusmailman muuttuminen on välttämätöntä. Toipuessa ihmisen koko persoonnallisuus jotenkin muuttuu. Alkoholi -tuo joka paikan lohtu ja turva, se on muututtava vastenmieliseksi ja kuvottavaksi.

Minun kokemukseni saattaa kuulostaa lohduttomalta raitistumisyrityksen ensiakelia ottavalle. Alkoholismista toipuminen edellyttää alkoholin käytöstä luopumista kokonaan. Muuta hoitoa ei ole. Puolittaiset toimenpiteet eivät auta lainkaan.

Vain harvalla muutos tapahtuu “yhdessä yössä”. Vastoinkäymisiä lähes poikkeuksetta tulee. Uudelleen on noustava vastarintaan. Yritettävä niin monta kertaa, että onnistuu.

Liikaa ei kannata mielessään kuitenkaan varata aikaa eikä lupaa lipahduksille, jos on taistelun raitistumiseksi aloittanut. Alkoholi on sikäli vahva voitettava, että toipujalta saattaa loppua aika kesken, jos liian pitkään antaa tilaa epäonnistumisille.

Pieni korjaus, tämä palsta on Me Lopettajat ja täällä kirjoittelevien tavoitteena tai elämäntapana on (tai ainakin pitäisi olla) raitis elämä, kokemuksia alkoholinkäytön vähentämisestä ei tältä puolelta juurikaan löydy. Me Vähentäjät on sitten niille tarinoille tarkoitettu puoli.

Jos lopettaminen on tavoitteena, niin lämpimästi tervetuloa minunkin puolestani! :slight_smile: Täällä on meitä jo hieman pidempään selvää elämää viettäneitä (uskallan jo sanoa itsestänikin näin), kuin sitten hieman tuoreempiakin lopettajia, joten monenlaisia tarinoita täältä kyllä löytyy! Lueskele ja kirjoittele paljon, sillä ne ajatukset aukeavat ja selkiintyvät. Tsemppiä, hienoa tietä olet aloittamassa! :slight_smile:

Hei, Aamunkoitto, tervetuloa palstalle!
Lainaamastani lauseestasi haluan mainita, että palavereissa ei kenenkään ole pakko puhua. Voit rauhassa kuunnella, mitä toiset kertovat itsestään. Vaikka istuisit palaverissa vaiti, jo pelkkä paikalla olosi on toimivaa vertaistukea. Ei ainoastaan sinulle, vaan jokaiselle osallistujalle.

Oletko vielä koittanut käydä? Muapa pelotti tänään käydä ekaa kertaa aivan vitusti mutta eipä pelota enää! Ryhmässä oli niin levollinen ja hyvä henki että toistekkin menen! Riippuu toki hirveän paljon ryhmästä, myönnetään… :slight_smile:

Huomenta

Kiitos kaikille vastauksista. Mökkireissun eka osio meni ihan hyvin mutta lauantai menikin juomisen puolelle ja oli ihan perseestä herätä paskaanoloon sunnuntai aamuna. Lauantai aamu oli hyvä, krapulaton olo on ihana ja jotenkin paljon vapaampi.

Muuten ahdistaa ihan helvetisti, loma loppuu kohta, ei oo paljon jäljellä, pitäisi päästä normaaliin rytmiin taas kiinni. Poikaystävän kanssa ilmeisesti mennyt poikki, harvakseltaan kuullut siitä enää mitään, sekin on lomilla. Siinä sellainen tilanne että se on varattu ja minä sinkku ja nyt sitten ilmeisesti kotipuolessa paljastunut. Olikin oikeastaan lähestulkoon ainot ihminen kelle on voinut puhua mitään pahasta olosta vaikka ei sillekään näistä viinajutuista, se kuitenkin itse kipottelee tosi paljon eikä sen mielestä mun juomisessa ole mitään kummallista, no ei varmaan koska silloin olisi sen herättävä siihen omaankin juomiseensa.

Ainoat kelle voinkaan enää mitään puhua ootte te täällä. No, eilen en kumminkaan juonut mitään, pillitin koko illan yksin kotona suurinpiirtein noin. Mikähän siinäkin on kun aamulla herää niin ahdistus on pahimmillaan, päivän mittaan se sit vähenee ja kuristus mahassa alkaa hiipua, kunnes sit seuraavana aamuna taas. Krapulassa se on kamalinta mutta myös ilman krapulaa se on paikalla.

Mä haluaisin viinattoman loppuelämän, en jaksais enää kännäämistä. Eikä siitäkään enää edes tule nousuhumalaa, ekalla ei mitään vaikutusta, sitten sellanen pöhnä ja lopulta pamahtaa kamalaan känniin, ei siinä oo hauskuuttaa enää niinku joskus oli. Sellasta pakonomaista paskaa vain. En jaksa, enkä jaksa sitä että pitää koko päivän odottaa iltaa sen takia ja järjestää se ilta niin että ei tartte enää autolla liikkua ja vetää verhot kiinni että jos joku vaikka sattuis tulemaan käymään (ei tänne ketään tule) niin ei tarttis avata ovea vaan vois yksinään istua ja kipotella.
Ihan pelkkää paskaa se on sellanen elämä, haluaisin toisenlaisen, vapauden kaikista pakonomaisuuksista ja rohkeutta elää, ei varmaan helppoa mutta silti.

Tuntuu että jauhan tännekin ihan hölmöä tekstiä, joten pakottaudun nyt lenkille, yleensä sen jälkeen on vähän parempi olla.

Kiitos kaikille jotka olette vastanneet, uskomatonta miten paljon se auttaa, kun ei olekaan ihan yksin vaikka olenhan mä oikeasa elämässä kuitenkin.

Heippa taas kaikille

poikaystävän kanssa meni sitten poikki, puhuttiin ihan hyvillä moodeilla ja päätettiin sitten niin, hän jää katsomaan miten käy vaimonsa kanssa.

Mä olen kuitenkin neljättä iltaa selvinpäin, mikä on tosi jees, enpä ole ollutkaan ainakaan kuukauteen moista selvää putkea :open_mouth:

Nukkuminen ei oikein onnistu mutta makaan sisukkaasti sängyssä ja jossain kohtaa kumminkin olen nukahtanut, kolme tuntia siihen taisi mennä viime yönä.

Viikonloppu lähestyy, toivon että olot ei muuttuisi, en jaksa taas jos löydän itseni kaljakaupan tiskiltä täydessä lastissa, vaikka tiedän että se on enemmän kuin mahdollista.

Hei Aamunkoitto!

Sulla on hyvä alku raittiudellesi, yksi kerrallaan ne päivät kertyvät.
Tilanteesi on myös siten hyvä, että ajankäytössäsi et joudu ottamaan huomioon poikaystävää. Tuntuu ehkä karkealta, mutta asioilla on aina kaksi puolta.

Hienoa, että tahdonvoimasi riittää pitämään sinut vuoteessa, vaikka uni ei heti tulekaan silmään. Se tulee sitten ihan huomaamatta, luomet vaan lupsahtavat kiinni.
Kaupassa on tarjolla täysin alkoholittomia virvoitusjuomia, testailemalla niiden makuja voi löytää aivan uusia lempijuomia.

Näillä ajatuksilla tänään.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Sulla vaan on niin luupää että pitää vaihtaa lekan ja alasimimen kokoa! :laughing: Marssit heti aamusta (nollapromillesssa!) pikapäivystykseen ja sanot että tilanne vaatii juuri nyt rankan kuurin Antabusta. Sitten rouskit niitä (1000 mg per 3 päivää) ja epäilen että olo on vielä sunnuntainakin aika varmasti nollapromillessa… Ja se toinen vaihtoehto, no se on varmaan tuo tuossa toisesssa kädesssä! Down the rabbit hole, Neo… :wink:

[quote=“Arkkitehti”]
Ja se toinen vaihtoehto, no se on varmaan tuo tuossa toisesssa kädesssä! Down the rabbit hole, Neo… :wink:

Joo se oli se toisessa kädessä, tai varmaan molemmissa. Nyt vituttaa, oksettaa ja särkee päätä, tavarat on hukassa ja kaikki on ihan perseestä. Että sellasta tällasta.

Pitää alottaa uus selvä jakso, toivottavasti olis vähän pidempi kun edellinen. Alkuhan oli hyvä mutta pakkohan se oli sitten ryssiä.

Moikka sinne!

Laitoit Irwinin Terveisiä perseestä musa-juttuun…

"
Silti ollaan hengissä horjuttu
läpi elämän helvetin,
ja pikku masennukset torjuttu
millä keinolla milloinkin.
Ja vaikka ei sanottavasti
tota tietoa jäänyt kaaliin,
niin sisulla loppuun asti
ja rintakaarella maaliin.
Sillä ollaan hengissä horjuttu
läpi elämän helvetin,
ja pikku masennukset torjuttu
millä keinolla milloinkin.
"
Irwin Goodman - Läpi elämän helvetin…

Laitoin ton lainauksen kun *itukseen on muitakin keinoja kuin viina. Tuossa lainauksessa ei siitä puhuta. Muussa kohdissa kappaleessa esiintyy. Tossa on ainakin kova alkusysäys raittiutteen vaikka se nyt tulikin tosta Goodmanista. :wink: Hänkin oli loppuaikoina vissymiehiä ja yritti todenteolla raitistua myös. :wink: Monissa Goodmanin lauluissa näkyy myös se viinan tuoma karu puoli esille. “Vanha Juoppo” on yksi sellainen biisi. :confused:

Toi Irwinin Läpi elämän helvetin; nimenomaan tuo lainausmerkeissä kertoo, että kyllä sieltä suosta noustaan. Se on pientä hymynkarettakin nostanut minulle vaikeina hetkinä…

Voimia sinulle! Voimahali, jos se jotain auttaa - edes hitusen. Toivottavasti. :slight_smile:

Kiitos punatulkku, halista :slight_smile: Hali sinullekin.

Olenkin selvinpäin joten historiallinen lauantai… ehkä joskus viimevuonna viimeksi… suunnilleen. :blush:

Kävin uimassa ja ajelemassa, sen jälkeen kokkailin. Istuskelin terassilla ja polttelin kynttilöitä lyhdyssä. Menee se lauantai näinkin.

Exää on on ajoittain kamala ikävä, mutta en nyt hukuta surua pulloon. Mua itseasiassa pyydettiin treffeille ja taidan mennä, en siis tänään. Ehkä se tois muuta ajateltavaa ja lisää sisältöä tähän elämään. On niin hankala olla paikallaan vaan, aina pitäis olla jotain tekemistä ja jos ei ole niin siinä kohtaa tulee sitten korkattua, tyhmää.

Ihanata kumminkin herätä huomenna ilman darraa, ehkäpä menenkin aamusta uimaan. Olis se kiva jos raitis (ainakin raittiimpi) elämä alkais, tossa dogaamisessa ei oo mitään järkeä kun se ei ole hauskaa, etenkään jos yksin kipottelee kotona ja kuuntelee nyyhky-musiikkia.

Hyvää yötä kaikille.

No niin,krapulaton sunnuntai?Järveen/jokeen/mereen,mihin vaan! Itse näin työunia vaikka lomaa vielä viikko jäljellä…muuten kiva herätä!

Paljon voimia sinulle! Kannattaa siitä viinasta pysyä kaukana. Ei se paranna asioita. Vetää vaan syvemmälle suohon. Lisää masennusta myös tutkitusti.

Oonkin havainnut, että hetken se auttaa. Sitten se pahentaa asioita. Parempi on ikävöidä sitä poikakaveria. Itkeä. Puhua ihmisille. Tehdä kaikkea mikä mieltä piristää. Ehkäpä ne treffitkin piristää…

Jossain radio-ohjelmassa kerrottiin, että justiinsa kesäloman lopulla monet hakeutuvat katkolle ja loppukesällä katkoilla on sen takia ruuhkaa. Alkon käyttäminen stressin relaxina on suomalainen, venäläinen, puolalalainen, balttilainen ja brittiläinen peruspiirre. Jos pystyy hanskaamaan työhommat ilman hanskahäiriöitä en näkisi ongelmaa olevan - joskin pulman ehkä. Minun mielestäni pulmana saattaa monilla olla se, ettei käytetä muita stressin relaxeja kuin alkoholia riittävästi - sinänsä jokaisen työllisen pitää itsensä palkita; Veikko Lavia mukaillen: “Jokainen työllinen on laulun arvoinen!”.

Mitä vaihtoehtoiset stressin relaxit voisiat olla? On sanottu, että golf on paras stressin relax; no kaikki eivät tykkää, vaatii farmariauton ja hintavaakin on ja yksin tylsää. Autolla meno ex tempore jonnekin - mene vaikka Joensuuhun hakemaan lanttukukko (minä yritin sitä, mutta tilaamatta ennakolta saa vain puolikkaita lanttukukkoja). Lomarelaxin stopparina monet käyttävät ilokaasuhoitoa - saahan sitä kun menee Mehiläiseen.

Stressistä puheen ollen…itselle tullut semmonen absurdi ajatus päähän,että kirjaimellisesti kuolen,jos en enää ikinä juo.Siis kuolen stressiin tai johonkin,jolta viina on mua mukamas suojellut. Suorastaan koominen ajatuskulku…pieni paniikki tulee kun asiaa ajattelee.Varmaan menee ohi kun raittius alkaa muuttua normiksi.Kaikkea ne ihmisen aivot keksii.