Moikka kaikille. Olen uusi täällä, toivottavasti foorumi on aktiivinen ja saan vertaistukea täältä.
Olen 29-vuotias nainen, ekan kerran poltin 16-vuotiaana hatsia ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä (voimakkaan riippuvuuden muodostuminen alkoi hyvin varhain, johon toki vaikuttaa silloinen kaveripiiri, poikaystävä jotka aihetta puolustivat ja toivat tutuksi).
En osaa vielä sanoa miksi juuri ganja oli minulle se juttu, josta kehittyi pakkomielle. Nyt olen polttanut joka päivä noin 7 vuotta. Käyn töissä ja siellä olen selvinpäin, eli iltoihin painottuu tämä polttelu. Kukaan työkaveri ei tiedä ja ulkoapäin ei varmasti kukaan uskoisikaan, että moisen päihdeaddiktion omaan.
Alkoa kuluu myös koko ajan enemmän. Olen tehnyt päätöksen olla polttamatta hatsia, koska olen hakeutunut hoitoon mt-ongelmien vuoksi ja koen tällä hetkellä niin syvää morkkista polttelustani, että en kestä enää itseäni. Mun on nyt pakko lopettaa tämä pakonomainen, robottimainen toiminta, koska inhoan itseäni ja sitä miten paljon olen haaskannut elämääni ganjalle, tavalla tai toisella.
En voi myöskään juoda, koska silloin tarve polttaa on ylivoimainen.
Myös eräs läheinen joutui juuri sairaalahoitoon, joka avasi silmiäni kliseisesti elämän rajallisuudesta. Koen syyllisyyttä myös tämän henkilön terveydentilasta, vaikka jokainen tekee omat valintansa, olen vaikuttanut rakkaaseen ihmiseen haitallisesti ja ajatus puistattaa minua.
Voisin kirjoittaa romaanin mittaisen kertomuksen elämästäni ja syvästä rakkaudesta kannabikseen, mutta toivon että tämä keskustelun avaus löysi kaltaisiani ja herättäisi keskustelua.
Kertokaa minulle, jotka ovat yhtä syvällä rakkaudesta lajiin, kokemuksia vähentämisestä/lopettamisesta/asenteen muutoksesta, mistä tahansa. Kaipaan tukea, ja minulla ei ole ketään kenen kanssa tästä aiheesta puhua. Tutut hc-polttelijat kieltävät ongelman eivätkä siitä halua puhua, ymmärrän erittäin hyvin. Nyt tuntuu kuin mielessäni olisi kaksi puolta, se joka haluaa olla selvinpäin ja tutustua elämään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin, sitten se demoni joka haluaa jatkaa niin kuin tähänkin asti. Haluan siitä demonista eroon, haluan eroon jatkuvasta stimuloinnin tarpeesta ja kicksien hakemisesta.
Päihteet ovat aina olleet pop, ja nyt on aika kääntää sivua.
Onko täälllä muita, joilla on vastaavia ajatuksia?
