Viime yönä oli vaikea saada unta, kunnes tajusin syöneeni liian vähän. Hiilaripitoinen yöpala auttoi nukahtamaan. Heräsin tarkoituksella aikaisin, että ehdin syödä kotona aamiaisen ja lounaan ennen terapiaa. Hesarissa oli juttua koiran ja ihmisen suhteesta ja pohdintaa, eikö koiran saisi antaa kuolla vanhuuteen. Vedin siinä sitten kunnon syyllisyys- ja kaipausitkut koiran uurnaa katsellen, mutta tosiasiahan on, että omalla mustilla oli kasvain joka vielä eteni nopeasti, olisi ollut väärin venyttää päätöstä. Tosi nätti, aurinkoinen päivä täälläpäin Suomea. Aion kävellä terppaan, sinne on kolmisen kilsaa. Pitää muistaa laittaa arskarasvaa, kalkkilaivan kapteeni kun oon.
Kävin terapian jälkeen vesijuoksemassa ja söin ison päivällisen. Oon tööt mutta hyvällä tavalla. Päässä ei liiku mitään mut ei myöskään ahista tai huolestuta!
Tänään ehdottomasti lepopäivä salilta/uimahallista, lihakset huutaa hoosiannaa. Käyn kaverin kans kävelyllä kolmelta. Illasta vois siivoilla ja ehkä touhuta jotain taidejuttua tai säätää kasvien kanssa, mihin nyt voimat riittää, mut siivoan ainakin.
Kokkasin kananmaksaa. Ihan hyvää tää on ja jäi huomisellekin, mutta sen jälkeen ei varmaan tarvi taas hetkeen syödä maksatuotteita. Kävely teki hyvää, kävelen varmaan kahvikupposen jälkeen vielä supermarkettiin ostamaan pattereita ja ruisleipää kun on noin hieno sää.
Eilen illalla iski suru ja ahdistus, mutta se meni ohi ja sain nukuttua varsin hyvin. Eilen oli lepopäivä ja tänään salipäivä.
Eksä piipahtaa illasta kattomaan leffaa. Salilla treeni kulki hyvin, veikkaan että tipattomuus lisää treenitehoja. Maha on kyllä turvonnut kuin rantapallo, kun oon syönyt nyt varsin terveellisesti ja suolisto ihmettelee että mitäs tää tämmönen kiintee ruoka ja ravintokuitu oikein on. No, se tasaantuu siitä sitten hiljalleen ja ei mun kyllä krapularipuloita oo ikävä. Ihan jees fiilis.
Jes! Paino on pikkusen reilussa viikossa tippunut kilon. Kävin viikonloppuna vaa’alla ja samoin tänään, ja sama tulos kummallakin kerralla. Loistavaa, tää lisää motivaatiota entisestään vaikka maha kiukuttelee.
Tulin vilkaseen sunkin päiväkirjaa. Hyvältä näyttää, tsemppiä! 
Kiitos venkku! Tsemppiä sinnekin!
Kävin taas uimahallissa ja hoitelin arkiaskareita, vielä pitää tänä iltana jaksaa kokata linssimuhennosta, mutta se onneks valmistuu aika lailla omin nokkineen. Pää on miellyttävän tyhjä ja huomenna salipäivä, keskiviikkona lepopäivä. Yks kaveri jota en oo nähnyt sitten koronan alun tulee sillon kahville.
Nukuin todella hyvin. Nyt aamiaista, lääkkeet, ja hiilaripitosen lounaan jälkeen salille. Iho on aika hirveässä kunnossa - aurinko, kloorivesi ja saunominen ärsyttävät, vaikka käytän arskarasvaa ja muutenkin pidän lärvätsalosta mahdollisimman hyvää huolta. Tilasin netistä ihonhoitojuttuja ja tuumailin että niin, viidelläkympillä saa paketin jos jonkinlaista rasvaa tai sitten 15 erikoisolutta, ehkä tää kosme on parempi valinta ja iloa riittää pidemmäks aikaa 
Hassua, miten sitä ajattelee hintoja juuri noin: kuinka monta tiettyä alkoholijuomaan tällä rahalla saisi. Ja tuntuu pahalta tuhlata rahaa yhtään mihinkään - paitsi alkoholiin sitä kyllä voi laittaa. 14 kk vähentämisyritystä takana, enkä enää aktiivisesti ajattele noin
No niinpä 
Muistan kun aikanaan lopetin röökaamisen, että mua motivoi just ajatella niin että “koska oon ollut nyt röökaamatta x päivää, oon säästänyt x määrän rahaa, joten voin käyttää sen tähän kivempaan juttuun”.
Salilla treeni kulki aivan hemmetin hyvin. Palautuminen on selkeesti ihan eri luokkaa kuin lipitellessä. Ehkä musta vielä saadaan puhtoinen urheilijanuorukainen, tai no, urheilijakeski-ikäinen! Päätin sittenkin mennä huomenna aamiaisen jälkeen uimahalliin, kun katsoin kalenterista että vastahan mulla oli lauantaina lepopäivä, eikä olo muutenkaan tunnu raskaalta tai väsyneeltä.
Viime yönä näin painajaisia 
Mutta onneksi heräsin kuitenkin suht levänneenä, nappasin just lääkkeet ja vedän aamiaista napaan, ja sit uimahalliin!
Jes, uimahallitreeni oli loistava. Euforinen fiilis.
Kaverin kanssa oli älyttömän kivaa eilen. Mä tarjosin kahvit ja teet, kaveri toi marjoja ja hedelmiä ja pähkinöitä, ja hölötettiin siinä sit reilut 4h. Oli erityisen kiva huomata, ettei ystävyyssuhde ole hiipunut, koska ei olla koronan alun jälkeen nähty kertaakaan o.O
Nukuin hyvin mutta näin aivan hiton outoja unia, niin heräsin ihan mielelläni. Näköjään sisäinen kello on tällä hetkellä virittynyt niin, että simahdan vähän ennen kahta ja herään vähän ennen kymmentä. Sopii mulle, oon aina ollut iltavirkku - jo lapsena - kuten ilmeisesti moni muukin assi/ADHD-tyyppi on.
Nyt aamiaista naamaan, lääkkeet, ja sit pakkaan salikamat ja postimyyntirytkyjä palautukseen, ja meen iltapävästä salille. Pitää muistaa ostaa dödöä, sekä treenikassidödö että kylppäridödö päättivät loppua yhtä aikaa. On tää mun arkeni niin jännittävää lol
PS ai niin, tänään napsahtaa kaks raitista viikkoa mittariin! Ihana huomata, ettei ees oo tuntunut vaikeelta. Mulla on nyt hyvä buugi päällä.
Ajatteletko, että sun ongelmaiseen alkoholinkäyttöön vaikuttaa se, että olet assi ja adhd? Mä oon assi, ja uskoisin, että sillä on iso merkitys mun alkoholiongelmassa. Toisaalta on positiivinen puoli: tykkään tehdä itselleni sääntöjä ja elää niiden mukaan, joten mun on helppoa päättää olla juomatta x päivää/viikkoa ja pysyä siinä päätöksessä. En kylläkään ole testannut yli 2 kuukauden jaksoa. Negatiivinen puoli on myös: juon välillä siksi, että haluan lomaa itsestäni ja säännöistäni (humalassa mua ei juurikaan kiinnosta noudattaa sääntöjä ja tavaratkin voivat olla hiukan epäjärjestyksessä enkä saa kohtausta). Lisäksi olen aika joko-tai-tyyppi, joten jos viikonloppuna tai lomalla juodessani en pysykään suunnitelmassa, niin sitten annan mennä ilman mitään rajaa. Terapiassa käsittelen nyt näitä juttuja.
Ehdottomasti. Assipuolelta isoin haaste mulle on se, että mulla on paljon aistiherkkyyksiä, ja sillon kun olin työelämässä ja opiskelin (oon valmistunut mutta en tällä hetkellä työelämässä), olin ihan tiltissä aistiärsykkeistä ja sosiaalisesta kuormituksesta ja juomisella sai tylsytettyä aistit iltaisin niin, että sai nukuttua. Toisaalta sit sieltä ADHD-puolelta tulee nää aivokemiajutut, eli kun dopamiinia vaan ei luonnostaan oo tarpeeks ellei jokin ympäristötekijä tai kemiallinen yhdiste lykkää sen tuotantoo hyperteholle, niin alkoholi on ollut mulle usein “lääke” jolla saa aikaan sellaisia asioita jotka neurotyypilliselle hoituu arjen ohessa… Siivoaminen, laskujen maksut, ja niin edelleen. Ja siis vaikka tää kuulostaa ihan karmeelta, niin onneks sielt assipuolelta on aina tullu myös kova tarve olla kontrollissa eli mun alkoilu ei oo ikinä menny älyttömäks. Tätä nykyä mul on ADHD-lääkitys ja se yksinkertasesti pitää juomishimot täysin poissa kunhan sitä ottaa säännöllisesti. Näistä syistä en mielläkään itteeni alkoholistiksi tai alkoholiriippuvaiseksi. Katson, että sillon kun mulla ei vielä diagnooseja ja lääkitystä ollu, yritin hoitaa itteeni alkolla, ja nyt kun mulla on lääkitys ja neuropsykiatrinen valmennus eli mun ei tarvi selvitä neurotyypillisten maailmassa täysin yksin, niin mä en sitä vanhaa konstia enää tarvi. Toki takapakkia voi tulla kuten mulla nyt kun tuli nää menetykset/kriisit kaikki samaan syssyyn, mut luotan siihen että nousen aina.
Tunnistan itteni tästä. Mä RAKASTAN sääntöjä ja saan siis ihan valtavaa mielihyvää niiden noudattamisesta. Struktuuri tuntuu puhtaalta ja siltä, et elämä on mallillaan ja ymmärrän maailmaa ja itseäni. Mutta tunnistan myös ton tarpeen välillä päästä niistä struktuureista irti ja miten vapauttavaa on et laittaakin välillä haarukan lusikkalaatikkoon jne ja mä myös tarviin siihen ikään ku sen alkon tuoman kemiallisen hälläväliä-asenteen. Hyvä että sul on terapia - ite oon käyny 3v Kela-terapian ja mul on nykyään itse maksettuja ylläpitokäyntejä noin kerran kuussa, terapia on auttanu mua tosi paljon. Mä ite vähän veikkaan, että mun kohdalla se tarve irrottautua säännöistä liittyy a) väsymiseen jos on liian kovat paineet, joko itse tai ulkoa asetetut tai b) jos elämäntilanteessa on jokin täysin juomiseen sinänsä liittymätön asia, josta irrottautuminen vaatii sit sen, että purkaa myös kaikki arkirutiinit. Esimerkiks ero tai koiran kuolema on just tällasia. Koiran ympärillähän mun elämä pyöri yli 11 vuotta, lenkkien ja ruokinnan ja viihdyttämisen ja lääkitsemisen jne jne jne ympärillä, joten sit kun lenkitettäväks jäi enää tuhkauurna niin tavallaan se ryystö myös ehkä auttoi mua sietämään sen siirtymävaiheen turvattomuuden. En tiiä saako tästä kiinni. Lääkärille tällasta ei ainakaan kannata mennä sanomaan, mut mun nepsyvalmentajat kyllä tietää ja ymmärtää 
Ja hei, kiva törmätä toiseen assiin! 
Anyway: kävin salilla, olin aika tiltissä mutta hyvän treenin tein silti. Kuuluu asiaan, että välillä ei rauta nouse maksimiinsa. Nyt vedän päivällistä, huomenna vesijuoksemaan ja lauantaina lepopäivä.
Viime yönä sain unta kahden aikoihin, mikä on aika tavanomainen nukahtamisaika mulle, mutta heräsin jo kuudelta enkä saanut enää unta 
Lyhyistä unista huolimatta kävin vesijuoksemassa, ja ilta menee möllöttäessä himassa ellen sitten innostu käymään kävelyllä. Huomenna on ihan ehdottomasti lepopäivä vaikka miten tekis mieli reuhtoa. Vappua en meinaa juhlia mitenkään, en tykkää vappuruoista, ja ilmapalloista tulee vaan surullinen fiilis kun ne hitaasti tyhjenee ja alkaa raahautua pitkin lattioita ennen roskiin päätymistään. Heseen voisin ehkä kävellä ja syödä ranut ja burgerin ulkosalla linnunlaulua kuunnellen, ellei sitten iske räntäsade.
Tosi jees fiilis. Huomaan kaipaavani sunnuntaita ja vaa’alle hyppäämistä, että josko paino olis laskenut. Onneksi mun vaakani on semmonen vanhan ajan vieterivaaka, 100 gramman tarkkuudella mittaavat on mulle ihan varma tapa saada syömishäröily pintaan. 
Eilen illasta iski ihan hemmetin paha fiilis. Itketti ja ahisti ja oli semmonen kuolemanväsymys, ja kun aloin laskeskella että mitäs on tullu syötyä, niin tajusin että todennäkösesti liian vähän. Iso pasta-annos auttoi ja kävelin vielä illasta hakemaan ranut ja Kombuchaa - se oli muuten hauskan makuista. En erityisesti tykkää limsasta, mutta toi on vähän fancympi vaihtoehto vissylle. Kombuchassa oli vähän sama fiilis kuin vaikka homejuustossa, että ensin se maku vähän ällöttää mutta muuttuu sitten mielenkiintoiseksi
Olin sitten lopulta niin väsynyt etten edes harjannut hampaita, simahdin vain, ja nukuin noin 10h - ihan tarpeellista toissayön neljän tunnin jälkeen. Aamulla otin varaslähdön vappuun ja hyppäsin vaa’alle: vähän reilussa kahdessa viikossa -2kg. Toki osa siitä on nesteitä mutta silti. Jee
Eilen kun oli lepopäivä niin en lopulta poistunut kotoa kuin roskia viemään Mutta siivosin ja tein viherkasvien keväthuoltoa. Tulee aina hyvä fiilis kun saa karsittua sutturuttulehdykäiset pois ja istutettua pistokkaita jne jne. Nyt aamiaista ja ADHD-lääkkeet nassuun ja salille!