Päiväkirja pelaamattomuudesta.

Hei! Aloitan päiväkirjan pelaamattomuudesta ja pelaamattomuuspäätökseni aiheuttamista tunteista ja vaikutuksista elämääni. Nimimerkkini Io on vertauskuva peliriippuvuudesta; samalla tavalla kuin planeetta Jupiter repii Io-kuutaan rikki vuorovesivoimillaan, on riippuvuus tuhonnut minut sisältäpäin. Kaiken on loputtava joskus ja nyt on tullut aika luopua rakkaasta harrastuksesta. Ensimmäinen kysymys: missä kulkee raja? Haluanko nähdä itseni kymmenen vuoden päästä tässä tilassa? Entä kahdenkymmenen? Elämän voi hävitä monella tavalla. Ei ole muuta pääomaa kuin aika… ja haluan omani takaisin. Ensimmäinen päivä. Universumi, auta minua. Myös matka auttaa. Lähden hetkeksi jonnekin, missä pelaaminen on käytännön syistä erittäin vaikeaa. Olkoon se alkusysäys.

Mukava nähdä uusia kasvoja täällä. Niin aika on se, mikä on meidän arvokkain valuutta. Meillä on sitä tietty (tuntematon) määrä. Eikä sitä ei saa takaisin, vaikka mitä tekisi. Paljon tsemppiä lopettamiseen! :slight_smile:

hei lo-moon! Ja tervetuloa joukkoon. Se että löysit tiesi tänne, on jo hyvä alku. Tsemppiä taisteluun!

Kiitos kaikille! Nyt neljä pelaamatonta päivää takana. :slight_smile: Päivitän pian tänne paremmin.

Viikko pelaamattomuutta takana. Huima tunne! Reissulta palattuani oli jännää, miltä kaupan pelikone näytti - kyseessähän on melko naurettava masiina, vähän kuin jokin lasten lelu: värikäs näyttö, päästää veikeitä ääniä. Silti aivoissa hakkasi tuttu koneisto, joka kehotti tunkemaan koneeseen rahaa. Onneksi pystyin kävelemään ohi.

Hiukan stooristani: viisivuotinen peliongelma takana. Aloitin aikuisiällä lähempänä kolmeakymmentä vuotta ollessani suhteessa, jossa koin rankkaa henkistä väkivaltaa. Luulen, että pakenin juuri näitä parisuhteen ongelmia pelaamiseen. Suhde päättyi kolmisen vuotta sitten, pystyin lähtemään. Pelaaminen jäi. Nykyisessä tilanteessani minulla ei pitäisi olla mitään ‘järkisyytä’ rahapelailulle; minulla on kumppani joka on uskomattoman empaattinen, todellinen sielunsisar. Isoin motivaatio pelien lopettamiseen tulee juuri siitä, etten halua koristella hänen elämäänsä peliriippuvuuden aiheuttamilla kauheuksilla. Hän on tietoinen veloistani, muttei tiedä täysin tarkkaa syytä niihin - en ole pystynyt kertomaan täydellistä totuutta summien takaa.

Velkaa tällä hetkellä pelien takia noin 8k €, osa ulosotossa ja osa lainaa yksityishenkilölle minimaalisella korolla. UO: n kautta alkuperäinen, isompi velkasumma on lyhentynyt jo varsin huomattavasti, mutta vielä on paljon maksettavana. Ongelmaksi muodostui alussa netticasino, sen jälkeen ‘kevyemmätkin’ pelimuodot veivät mukanaan - yhtenä pahimmista ystävämme Veikkauksen ‘Hyvän Tahdon’ pelikoneet.

Jossain vaiheessa olin hyvinkin kartalla pelaamisestani ja pyrin pääsemään voitolle vaikka vain pienillä marginaaleilla. Kaunista itsepetosta! Millään matematiikallahan nettipeleissä ei voita ja yhtälöön lisättynä voiton pakkomielle tuotti minulle aina vähintään kerran kuussa tapahtuvan järjettömän tilttaamisen. Siinä tilassa ei päätä itse mistään mitään, alitajunta ja raivo saa pelaamaan lähes kaikki käytettävissä olevat rahat. Jopa noista pahoista tilttailuista huolimatta luulin handlaavani tilanteeni, ajattelin voittojen vielä osuvan kohdalleni (lisää itsepetosta). Jossain vaiheessa vakuutin itselleni 500-1000 euron tappiollisten sessioiden jopa kuuluvan kuvioon. Ja slups, kuinka ollakaan, monta kuuta pelasin palkkani melkein heti sen saatuani. Kuinka pihalla ihminen voikaan olla! Sen jälkeen onkin mukava miettiä millä pärjää loppukuun ja kuinka selittää rahojen loppuminen itselleen ja läheisille. Selittely on osoittautunut yllättävän helpoksi - peliriippuvainen on maailman paras tarinankertoja, ystävä ja joulupukki samassa paketissa!

… ja tämä on peliriippuvuudessa lopulta vaikeinta ainakin itselleni: oman ahneuden, himon ja laiskuuden kohtaaminen. Väitän omalla kohdallani, että ilman näiden kolmen asian hyväksymistä ja korutonta tarkastelua en voi päästää irti peleistä; voitoista haaveileminen paikkaa kohdallani nimenomaan haavaa joka syntyy noiden ominaisuuksien esiinmarssista rahapelien avustamana. Olen ahne. Miksi minun pitäisi voittamalla saada muita enemmän? Olen himokas. Nautin liikaa peleistä ollakseni välittämättä niiden seurauksista. Olen laiska. Haluan saada materiaalista hyötyä tekemättä asioideni eteen mitään.

Hassua on se, että koen olevani humanisti ja ymmärrän noiden kolmen ominaisuuden olevan ‘ominaisuuksia sinänsä’ ; en tuomitse ketään enkä moralisoi piirteitä, jotka kuuluvat ihmisen perusluonteeseen (olen hyvin tietoinen siitä että peliriippuvuudessa on paljon harmaan sävyjä, automaatiota, vilpitöntä onnen tavoittelua, haaveita, rentoutumista etc.). Mutta itseni kohdalla olen pakotettu kaivamaan nuo kolme ominaisuutta esiin täysin kaunistelematta ja katsomaan niitä silmiin.

Kun on jollain tasolla tietoinen omasta huonosta omastatunnostaan joka kumpuaa vaikeasti hyväksyttävistä ominaisuuksista, päätyy valehtelemaan. Ensin itselleen ja sitten muille. Valehtelusta irtipääseminen on minulle kenties kaiken avain ja tärkeintä (sen lisäksi, ettei netin avatessaan mene heti automaattisesti casinosivuille pelaamaan tai kaupassa asioidessaan tunge kiimassa rahojaan automaatteihin uudelleen ja uudelleen).

Tulipa melkoista saarnaa. :slight_smile: Mutta kummasti helpotti pikku monologi. Valvominen taitaa teettää patetiaa.
Hyvää yötä kaikille palstalaisille! Huominen päivä on kaunis!

Kahdeksan pelitöntä päivää takana, yhdeksäs meneillään. Tänään kaupan kassalla iski järkyttävä pelihimo, ilman seuraa olisin varmasti mennyt räpläämään pelikoneita. Kaupassa käynti ahdistaa… pääsyn netticasinoihin olen estänyt itseltäni. Olisiko palstalaisilla käytännön vinkkejä vastaaviin tilanteisiin?

Eipä sitä olisi joskus uskonut, että tällaisia haasteita tulee vastaan elämässä. :open_mouth:

  1. pelaamaton päivä tulossa täyteen. Tällä hetkellä huomattavasti helpompaa kuin pari päivää sitten! :slight_smile:

Moi ja onnittelut,sulla tulee tän viikon aikana Kaksi Viikkoa täyteen kun jatkat tuolla tyylilla :smiley:
En osaa sen kummemin vinkkejä antaa muuta kuin tahdon voimalla kassalta ulko-oville ja kotiin…katsehan sinne harhailee koneelle ja samalla miettii että onneksi ei tarvitse enää tuohon alistua :sunglasses:
Minulla tulee tänään kolme viikkoa täyteen täysin pelaatta ja sillä moodilla aion jatkaa,äsken kaupassa kans kävin ja kyllä siihen koneriviin väkisin katse ohjautuu mutta onneksi askel ei pysähtynyt :smiley:

Kaksi viikkoa pelaamattomuutta takana. Tänään ollut ihan järjetön pelihimo päällä, tuntuu siltä kuin olisi painetta päässä. Eilen vielä naureskelin Kulta-Jaskan piilopervolle möhömahahahmolle, joka horisee voiton hetkellä ‘Nyt tulee…!’. Tällä hetkellä ei naurata… tekisi ihan järkyttävästi mieli päästä pelaamaan. Mutta koetan olla taipumatta. UGH, en taivu!

Onhan sulla päätös pitänyt?
Toivottavasti,sen verran hyvällä alulla jo oot :smiley:
Älä anna niiden pelien huudella,
Itse katson koneilla istuvia kohtalotovereita ja mietin että olen tuon yläpuolella ja pärjään vaikka kävelen rauhassa ohi :mrgreen:

Jep, hyvin on pitänyt. Vaikeaa on ollut välillä, mutta kuivilla ollaan! :slight_smile:

Hei lo(moon)! Ja onnittelut, huomenna tulee jo 3 viikkoa täyteen! Alku on hankalaa joka asiassa! Mullaki oli pelipiru aktiivisimmin olkapäällä juuri tossa 3 viikon hujakoilla. Nyt vaa pää kylmänä ja katse kohti pelaamatonta tulevaisuutta! Yks konsti on varmaan juuri se ettei käy “yksin” kaupassa. Toinen mitä voi kokeilla on vetää kuulokkeet korvii ja musat päälle kaupas ettei “kuule” sitä koneiden ääntä. Rutiinin muuttaminen on yksi vaihtoehto, etsii kaupan missä ei tarvitse fyysisesti kävellä niiden koneiden ohi edes, ainakin meilläpäin isoissa marketeissa pääsee joistain ovista kulkemaan nii ettei tarvi edes “nähdä” pelejä. Tsemppiä taistoon!!!

No niin. Retkahdin ja pahasti. En voi uskoa tätä, nyt sattuu. Yksi kasino oli avautunut ja menin täysillä mukaan vanhoihin toimintamalleihin. Miksen muistanut, miten huonosti noissa voi käydä… :frowning:

Hirvittävä henkinen krapula ja syyllisyys. Ainut hyvä juttu on se, että ennen retkahdusta olin ollut reilut kolme viikkoa pelaamatta, pelaajaurani pisimmän ajan. Kyllä sitä haluaa yrittää uudelleen, mutta nyt masentaa syvästi ja ajatukset ovat itsetuhoisia…

Miten tästä voi selvitä?

Pakko tämä taistelu on aloittaa uudestaan. Huomenna pelaamaton päivä numero 1. Ehkä pystyn välttämään retkahduksen jatkossa, kun minulla on täällä tekstiä muistuttamassa…

Harmi homma tuo retkahdus :frowning:

Mutta ei muutakuin uuteen nousuun,ehkä se sinun kohdalla vaati yhde takapakin että uskoo asioiden olevan paremmin ja onnistuvan kyllä vaikkei peleihin sekaantuisikaan.

Täältä foorumilta saa kyllä hyvin motivaatiota kun muistaa käydä tasaisin välein päivittämässä muistia ja lukemassa asioista.