Noniin, tästä se lähtee. Eilen en juonut ja tänään en juo. Olen kipuillut tämän kanssa vuosia. Ehkäpä havahduin siihen että juominen ei pysy hanskassa jo ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten. Silloin huomasin, että en pysty lopettamaan. Silloin ikää oli noin 25. Asian kanssa on tehty matkaa ja väliin on mahtunut useita tipattomia tammikuita ja pari 3kk tipatonta jaksoakin.
Jokin on aina kuitenkin saanut ne murtumaan. En kuitenkaan ole pessimistinen, aikoinaan kun noin 10 vuotta sitten lopetin tupakoinnin niin sitäkin edelsi tosi pitkä pätkä erimittaisia taukoja ja retkahduksia. Ehkäpä ne vain tarvitsi kokea ensin.
Alkoholin lopettaminen on vakavissaan pyörinyt asialistalla nyt varmaan nelisen vuotta. Erilaisia taukoja, vähentämistä, luettuja kirjoja ja ajatusmalleja. Tämä on kypsynyt jo pitkään.
Mikä sitten tänään sai kirjoittamaan tänne? Luin eilen tätä palstaa pitkästä aikaa ja minut valtasi optimismi. Luin koko ”Setämiehen päiväkirja” ketjun ja sain siitä hyvää perspektiiviä.
Tuntuu että olen niin usein kipuillut sen kanssa, että mietin kysymystä: juonko enää koskaan vai olen kuukauden raittiina vai kolme? Tulevaisuuden pohtiminen on saanut jossain vaiheessa minut rikkomaan hyvin alkaneen raitistelun ja jo ennen sen rikkoutumista vienyt siitä ilon.
Juuri se päivä kerrallaan lähestymistapa jota haluan tehdä. Toinen juttu jonka eilen luin ja se resonoi oli ajatus siitä että pääsee rakentamaan koko elämänsä uusiksi. Se tuntuu jotenkin tosi loogiselta ajatukselta. Dopamiini ohjaa pitkälti kaikkea ihmisen päätöksentekoa. Kun alkoholilla rikkoo sen toiminnan, niin elämästä tulee vinoutunutta. Kun sitten alkoholin jättää pois, niin elämästä tulee vielä enemmän vinoutunutta. Kestää aikansa, että tämä vinouma lähtee suoristumaan, mutta elämää voi rakentaa suoraan heti. Asiat joita haluaa elämässä tehdä silloin kun ei juo ovat erilaisia. Mitä ahkerammin jaksaa tätä elämää rakentaa, niin sitä nopeammin voi löytää itsensä jokseenkin mukavasti toimivasta elämästä. Ja rakentaminen on hauskaa!
Vielä yksi juttu jota eilen luin, joka kolahti. Ajatus siitä, että käsittelee alkoholia ihan eristettynä ongelmana. Olen aiemmin sortunut liikaa kaivelemaan muita syitä juomiselle kuin itse juominen. Ajatellut, että minun pitää jotenkin ratkoa jokin ongelmien vyyhti ja siinä samalla tämä alkoholia ratkeaa myös. Se on ollut minulle tosi huono lähestymistapa, koska se on johtanut ihan valtavaan pohdiskeluun ja sisäänpäinkäänymiseen. On tavallaan hirveän lohdullista ajatella, että alkoholi on ”vain” addiktio.
No mutta, tässä tämän päivän ajatuksia ja iso kiitos Setämiehelle ja muille kirjoituksista.