Olen käyttänyt alkoholia, nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä noin 7 vuoden ajan. Välillä vähemmän ja lopulta enemmän, koko tämän ajan on ollut havaittavissa kaikkien näiden kyseisten aineiden määrällinen nousu, vaikka välillä on taukojakin ollut, ns. lopetusyrityksiä.
Nyt vasta 3 viikkoa sitten ajauduttuani heräämispisteeseen, aloitin antabus kuurin ja päätin juomisen olevan kohdallani ohi (ainakin puoleksi vuodeksi antabus kuuri, joka ainakin ehkäisee sen etten ota sitä ensimmäistä ja uskomatonta jo psyykkisesti tämä auttaa koska tiedän ettei ottaminen ole edes vaihtoehto).
Lääkkeet ovat edelleen käytössä ja niitä lopetetaan asteittain , koska määrät ovat olleet niin suuria ettei niitä voi lopettaa kertaheitolla.
Muiden kokemuksia ja kirjoituksia lukiessani olen huomannut paljon samankaltaisuuksia, tosin tietenkin jokainen ihminen ja tilanne on yksilöllinen. Itse olen tällähetkellä tilanteessa jossa koen masennushetkiä, saamattomuutta, häpeää… Välillä tulee muistikuvia hetkistä mitä on kännipäissään tullut tehtyä ja sanottua läheisille ja syyllisyys on musertava! Toisinaan onneksi koen valonpilkahduksiakin ja yritän jaksaa päivän kerrallaan toivoen että joskus voisin hyvittää perheelleni tekemäni vääryydet, välinpitämättömyyden, huolen jota olen aiheuttanut…
Voimia kaikille muille lopettajille, vähentäjille ja yrittäjille. Tämä tie ei välttämättä ole se helpoin mutta ei elämän tarvitsekkaan olla aina helppoa. Totuus on vain opeteltava kohtaamaan sellaisena kuin se vastaan tulee.
Tämä päivä ei enää näytä niin valoisalta. Voimat vähissä ja huonosti nukuttu yö takana… Masennus hiipii kuin salaa nurkista. Olen yrittänyt pitää sitä poissa; Koiran kanssa ulkoillen, lasten huonetta siivoten mutta nyt on varmaan parasta mennä sänkyyn ja antaakaiken pas#¤#n tulla vyörymällä niskaan! Toivossa eläen , ehkä huominen on parempi
Voimia kovasti!
Kuulostaa jokseenkin tutulta :/. Jos yhtään helpottaa, niin joskus, kun antaa sen kaiken tulla, se voi mennä nopeammin ohikin. Ainakin ite oon alkanut nyt huomata tätä, kun (taas) opettelen sietämään ja ottamaan vastaan mitä tuleman pitää. Tsemppiä ja voimia!
Kiitos rohkaisevasta kirjoituksestasi Lintuanna <3 .
Itselläni ei tuo kerralla irrottautuminen tule enää kysymykseen, olen ajautunut niin pahaan kierteeseen nukahtamislääkkeiden kanssa että saan 95% todennäköisyydella uuden epileptisen kohtauksen. Tämä kokemus on ollut pelottavinta mitä olen ikinä kokenut.
Nyt sain lähetteen Päihdepsykiatrian yksikköön HUS:siin. Jatkosta en tiedä ja edelleen otan vain päivän kerrallaan, ilman lääkkeitä en voi olla, tilanne tuntuu sietämättömältä, välillä tuntuu siltä että onko millään enää mitään merkitystä
Lepää niin paljon kuin voit. Nuku ja syö. Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Päihteiden jättäminen on kovaa työtä. Muista levätä! Muista antaa nyt itsellesi aikaa ja tilaa.
Voimia raitistumiseen! Tiedän tuon epilepsiakohtauksen ja lääkkeiden syönnin. Toivon, että pääset irti ja vapaaksi. Mutta ole armollinen itsellesi. Älä kanna kaunaa itsellesi vaan hoida itseäsi.
Itselläni on juuri pitkä ja paha retkahdus takana. Nyt juuri tässä yön tunteina valvoskelen ja koitan keksiä keinoja kuinka selvitä tulevista päivistä raittiina. Haluan myöskin lopettaa koska olen niiiiiin kyllästynyt tähän jatkuvaan ryyppäämiseen.
Itsekin sekoittelen juuri Antabus koktailia jotta selviän edes huomisen selvinpäin.
Pakko nyt myöskin mainostaa tässä vähän, koska täällä sivuilla on tosi paljon ihmisiä jotka saavat apua erilaisista vertaistukiryhmistä. Itse kävin pari kertaa AA-ryhmässä ja totesin että se ei ole minulle oikea paikka. En tiedä mitä mieltä sinä olet siitä?
Mutta minä perustin Facebookkiin oman suljetun ryhmän alkoholista vieroittautujille nimeltään Riippumattomat Alkoholistit. Linkin ryhmään löydät tuosta minun allekirjoituksestani. Sen toiminta ei perustu mihinkään varsinaiseen ideologiaan tai askeliin, vaan siellä ryhmän tuki on tärkeintä. Saa käydä liittymässä eikä tarvitse jännittää sillä kukaan muu kuin ryhmän jäsenet eivät kirjoituksiasi siellä näe.
Plinkki on myös hyvä paikka käydä välillä hakemassa motivaatiota muiden kirjoituksista. Itse olen täällä kirjoitellut melko paljonkin ja saanut paljon tukea ja kannustusta. Kaikki lähtee kuitenkin omasta halusta raitistua.
Kiitokset voimia antavista vastauksista. Nyt on katko koettu ja lopetettu kesken viikon kärsimysten jälkeen Onko muilla kokemuksia? Itse koin olon aika ahdistavaksi muiden määräilyn alla. Ei kännykkää, ku määrättyinä kahtena päivänä viikossa. Telkkaria sai kattoo vaan tiettynä kellon aikana, lääkkeitä sai vaan kun oli sen aika ja muutenkin ihme natsi meininki. Ei oikeen tuntunu sopivalta paikalta kun on tottunut elämään oman rytmin mukaista elämää. Tuntui jopa ihmisoikeuksia loukkaavalta (no toi ehkä aika rajusti sanottu) varmaankin parempi ilmaisu olisi ilman itsemääräämisoikeuksia elämiseltä. Nyt päivä kerrallaan edelleen Bentso tiputusta kotona, ainakin saan itse päättää mitä teen ja koska. Fiilikset vaihtelee rajusti ja oireetkin on ikäviä. Tosin näin kotioloissa siedettäviä. Kaipaisin muilta kokemuksia katkosta ja miten selvitä itse tästä lääke helvetistä…
Onko muilla kokemuksia? Itse koin olon aika ahdistavaksi muiden määräilyn alla. Ei kännykkää, ku määrättyinä kahtena päivänä viikossa. Telkkaria sai kattoo vaan tiettynä kellon aikana, lääkkeitä sai vaan kun oli sen aika ja muutenkin ihme natsi meininki. Ei oikeen tuntunu sopivalta paikalta kun on tottunut elämään oman rytmin mukaista elämää. Tuntui jopa ihmisoikeuksia loukkaavalta (no toi ehkä aika rajusti sanottu) varmaankin parempi ilmaisu olisi ilman itsemääräämisoikeuksia elämiseltä. Nyt päivä kerrallaan edelleen Bentso tiputusta kotona, ainakin saan itse päättää mitä teen ja koska. Fiilikset vaihtelee rajusti ja oireetkin on ikäviä. Tosin näin kotioloissa siedettäviä. Kaipaisin muilta kokemuksia katkosta ja miten selvitä itse tästä lääke helvetistä…