Päihteidenkäyttäjän oikeus kivunlievitykseen

Sauna
1

Sori, otsikko saattaa mahdollisesti olla ihan susi, kun krapulatärinöissäni kirjoittelen ja aivot ei luonnollisestikaan tän tilan takia käy ihan täysillä, mutta ehkä kestänette.

Selailin tässä netin ihmemaata ja jonkun mutkan kautta päädyin tällaiseen lehtikirjoitukseen; päihdetaustaiselta äidiltä oli evätty oikeus kivunlievitykseen synnytyksessä:

pohjolansanomat.fi/PS-Uutise … kari+.html

"[i]Naiselta evättiin opiaattipohjaiset kipulääkkeet huumetaustaan vedoten. Miksi?

Suonensisäisiä huumeita käyttäneiden ja käyttävien synnytyskivun hoidossa käytetään ensisijaisesti muita vaihtoehtoja kuin opiaattipohjaisia eli keskushermoston kautta vaikuttavia lääkkeitä. Kertakäytönkin on todettu johtavan uuteen huumeriippuvuuteen, toistokäytöstä puhumattakaan."[/i]

Tuo pisti hieman kiehahtamaan, oikeastiko muka terveydenhuolto voi noudattaa linjaa, jonka mukaan kertakäyttö aiheuttaa riippuvuuden tai laukaisee sen uudelleen? Vittu mitä bullshittiä. Harvemmin kuitenkaan hoitoannoksesta saa mitään kiksejä, etenkään se päihdetaustainen ihminen, koska toleranssia luonnolisestikin löytyy aineille. Tietysti aina ensisijainen vaihtoehto kivunlievitykseen on joku muu kuin opiaattipohjainen kipulääke, mutta haloo, synnytyskipuihin Panadolia?

Mun mielestä tuollainen käytäntö asettaa potilaat/asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Kuitenkin potilaan oikeuksissa, joiden pitäisi muka olla kaikkien kohdalla samat, mainitaan oikeus riittävään kivunlievitykseen, mutta ilmeisesti näin ei ole.

Mä todella toivon, että kyseessä on yksittäistapaus, eikä terveydenhuolto ihan oikeasti noudattaisi tuollaista linjausta jokaikisen kohdalla. :blush: Siksi ajattelinkin tiedustella teiltä, p-linkkiläiset, miten te olette kokeneet tulleenne kohdelluksi kipuasioissa? Onko kipulääkkeitä evätty vedoten päihdetaustaan?

Multa löytyy omakohtaista kokemusta laitoshoidossa. En saanut käyttää mulle määrättyä Tramalia sinä aikana, kun olin lataamossa. Tosin onneksi ei tullut sellaista tilannetta, että olisin tarvinnut sitä. Mä ihan oikeasti nimittäin satun tarvitsemaan sen Tramalini, kun kivut iskevät. Ensin multa otettiin resepti pois (osastonlääkäri oli kirjottanut jotain shaibaa potilastietoihin, josta en oo perillä, ilmeisesti kuitenkin perustellut itsetuhoisuudella ja päihdetaustalla), jonka jälkeen sovittiin terveyskeskuksen kanssa Tramal tarvittaessa iv:sti tai im:sti, jotta voivat valvoa sitä käyttöä. 50-100 mg pistävät, kivun vaikeudesta riippuen, eikä siltikään meinaa aina noi pistoksetkaan edes pitää kipua loitolla. Osastonlääkärin kanta taas tuohonkin oli, että “en usko.” :unamused:

Mulle todellakin joku Panadol olis silkkaa vittuilua noihin kipuihin, joita joudun kärsimään. Puhumattakaan nyt sellaisesta tilanteesta, että joutuis synnyttämään Panadolin voimin! :open_mouth: Uskon sentään oman kipuni olevan hieman lievempää kuin synnytyskivut.

Ihminenhän se päihdetaustainenkin ihminen on, eikä mekään olla immuuneja kivulle. Luulisi, että tommonen kipulääkkeiden epääminen aiheuttaisi sen, että porukka sitten hankkii kivunlievityksensä muualta, eli katukaupasta. Se taas tuskin on yhtään kenenkään etujen mukaista. Ei ostajan, eikä loppupeleissä yhteiskunnankaan.

Entä ihmiset, jotka haluavat apua huumeongelmaansa? Hekin leimautuvat totta kai terveydenhuollossa narkkareiksi. Mua henk.koht ainakin pelottaa puhua reheellisesti, koska pelkään, etten saa tarvittaessa yhtä hyvää hoitoa kuin potilas, joka ei ole elämänsä aikana käyttänyt mitään. En tiedä, mitä te ajattelette, mutta mä funtsin tässä, että varmaan monille on vaikea kertoa päihdeongelmastaan, saati nyt, jos on pelko siitä, ettei saakaan enää samanarvoista hoitoa kuin muut fyysisiin vaivoihinsa.

Ajatuksia?

Olisihan tän voinut tunkea tuonne uutiset-ketjuunkin, mutta koin asialliseksi tehdä oman ketjun aiheelle, koska mun mielestä tärkeä ja puhuttava aihe. (Ja koska linkkaamani uutinen oli jo aika wanha. :wink: )

2

Sain synnytyksessä peruspuudutukset, riippuvuudesta riippumatta, mutta muuten kohtelu onkin sitten ollut todella törkeää. Taustani on raju panacodin ja xanorin käyttö. Toista lasta odottaessani olin jo kuivilla molemmista. Silti jouduin ravaamaan seuloissa koko raskausajan ja ennen synnytystäkin otettiin seulat. Kaikki seulat oli täysin puhtaat.

Lapsen synnyttyä, synnytyssaliin tuli n. 5 ihmistä ja he veivät vauvani. Syy oli, että vauva viedään vastasyntyneitten teholle tarkkailuun vierotusoireiden varalta. Teholla sain käydä yrittämässä imettää ja vauvani nenä oli syntymästä asti tukossa ja ekat aivastukset tuli jo synnytyssalissa. Tukkosuuteen tehon hoitaja sanoi: Tiedäthän, että se voi olla niitä vierotusoireita.

Kohtelu oli siis todella sairasta. Vauvalta otettiin myös seulat syntymän jälkeen. Kaikki oli puhtaita. Ennen synnytystä antamani seula tulos oli tullut, kun lapsi syntyi ja silti ne mulkut vei mun lapsen. Vuorokauden kuluttua vauva palautettiin minulle, ei anteksipyyntöjä, ei mitään. Totesivat vaan, että vierotusoirepisteitä tuli seitsemän tarkkailun aikana ja että seulat oli myös vauvalla puhtaat.

Esikoiseni laitettiin raskausajan panacodin ja xantun käytön vuoksi yhdeksällä pisteellä morfiini hoitoon. Ajatella, että oli kahdesta pisteestä kiinni, ettei toista lastanikin laitettu mopohoitoon ja se olisi ollut siitten ihan syyttä.

Sitten itselläni oli sappikivet ekaa lasta odottaessani ja sappirakko poistettiin kun olin kolmannella kuulla raskaana. Ennen poistoa, minua syytettiin lääkehakuisuudesta, kun tarvin lääkkeitä koviin kipuihin. Kukaan ei uskonut minua. Sappikivet löydettiin lopulta, mutta silti kipujen jatkuvuutta ei uskottu. Poiston jälkeen kirurgi totesi, että rakko on tukkeutunut noin vuotta aiemmin kikinaan, eikä sappinesteet ole päässyt kulkemaan sitä kautta. Samalla hän totesi, että kyllähän se saattoi hieman kipuja aiheuttaa.

Eli vaikka taustalla ei olisi suonensisäistä käyttöä ollenkaan niin kivunhoito tyssää heti, kun tieto riippuvuudesta tulee ilmi ja kohtelu muuttuu ihan hirveeksi. itse en pysty keskustelemaan synnytyksistäni vieläkään itkemättä. Epäilen saaneeni traumat näistä, joita ei sitten ole koskaan käsitelty. Synnytyksen jälkeen ihminen on herkimmillään ja silloin jos vielä lapsi viedään niin tulos ei ole kovin hyvä ja minulta on viety kaksi lasta synnytyssalista. Lisäksi minua on syytetty valehtelusta, kun seuloissa ei näkynyt mitään. Kukaan ei tuntunut tajuavan, että jos on ollut kolme vuotta jo kuivilla niin silloin on kuivilla. Nyt riippuvuuden päihittämisestäni on kulunut jo yhdeksän vuotta. Tk:ssa ja sairaalassa olen silti narkkipaska, mutta muualla kohtelu on ihan ihmismäistä. :slight_smile:

3

Voi huhheijaa, mitä kohtelua Tipi81. :unamused: Joskaan ei valitettavasti kovin yllättävää. :frowning:

Tosiaan, jos on kuivilla, niin sitten on kuivilla. Tietenkään se, että sattuu olemaan kuivilla ei tarkoita sitä, ettei enää ikinä retkahtaisi, mutta mun mielestä on vaan niin väärin, että sitä pitää aina olla kyseenalaistamassa, että onkohan potilas nyt oikeasti kuivilla vai ei. Varsinkin, jos seulatkin on puhtaat! Voisivat mun mielestä siellä terkkareissa ja sairaaloissa noudattaa politiikkaa, että “syytön, kunnes toisin todistetaan.” Eihän pelkkä rikoksesta epäily tee ihmisestä rikollistakaan. :confused:

Tavallaan ymmärrän ton, että kun kyseessä on kuitenkin uusi ihmiselämä, niin niitä seuloja halutaan ihan vauvankin terveyden vuoksi ottaa, mutta jos seulat on puhtaat, niin ne on puhtaat. Oikeastaan pidän jopa hyvänä asiana tota seulojen ottoa, mutta se, että niitä kyseenalaistetaan ja käyttöhistoriaa vatvotaan, vaikkei asia enää olis ajankohtainenkaan, on mun mielestä väärin ja aiheuttaa vaan tarpeetonta mielipahaa.

Mites, saitko loppujenlopuksi noiden sappikivien takia mitään kipulääkettä vai jouduitko jollain paska Panadolilla kitkuttelemaan?

Muakin on tosiaan syytetty lääke-/päihtymyshakuisuudesta. Taannoin tässä lataamossa lepäillessäni osaston lääkärin kommentti mun vaivoihin oli, että "kuinka sairaana sä oikeen itseäs pidät sitten jos tarpeeseen menee noi kaikki, kun täältä löytyy Tramal-injektiota, Diapamia ja Stilnoctia ja raskas peruslääkitys." Öh… En mä nyt niin säälittävä ole, että raahaudun terkkariin feikkaamaan itkien kivusta vaan jonkun kämäsen Tramalin takia. Jos olisin halunnut päihdyttää itseni, olisin hommannut jotain paljon vahvempaa ja parempaa kuin joku vitun Tramal.

4

Mistä ihmeestä noi tärinät nyt tuli? Puskasta hyökkkäämällä?

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kivulla ei koskaan eikä ketään tulisi rangaista. Yleensä äiti välittää yhteiskunnalta silmilleen saamanasa paskan kohtelun suoraan alenevassa polvessa, niin kohtapa on taas uusia koululaisia uusine ongelmineen edessä…

Eli hyvin kohdeltu ja lääkitty (ex)narkki voi pullauttaa ihan normaalin mallikansalaisen, ja hyvästä alusta johtuen hoitaa häntä hienosti samalla kun saapi hoidettua omatkin (ex)ongelmansa.

Oma pikkurinsessani alkaa harjoittelemaan luultavasti vasta muutaman vuoden päästä huimaavien jaloja taitoja, että sikäli tuli vaan mieleen… että pitää tässä alkaa näyttämään hyvää ja raitista esimerkkiä! :wink:

5

Multa ei ole, onneksi ja kumma kyllä, koskaan evätty Panacodejani ja Tramaleitani, vaikka päihdehistoriani on kyllä tiedossa TK:ssa. Tiedä sitten, mistä tuo johtuu, ettei mulle ole tullut noiden kanssa mitään mutkia matkaan koskaan, vaan respat uusitaan aina aivan mukisematta :confused: . Tiedän kyllä, että moni, kerran päihdeongelmaiseksi julistettu, ihminen on pirunmoisessa kusessa juuri kipulääkityksien kanssa. Mulle suurempia ongelmia aiheutti aikoinaan benzojen saaminen, mutta ne tosin ovatkin riippuvuuteni numero 1, vaikken tiedäkään oliko tuolla asialla mitään merkitystä, kun lääkitysteni kanssa joskus väännettiin.

Ymmärrän sen, ettei oppaririippuvaiselle kirjoitella automaattisesti kasapäin vahvoja kipulääkkeitä ihan jokaiseen pikkukolotukseen, jota tämä keksii valittaa, vaan ensin ainakin yritetään muiden, miedompien lääkeryhmien lääkkeitä, mutta tuo, että esim. vaikean synnytyskivun tai murtuneen raajan akuuttiin kivunlievitykseen ei saa oppareita, on silkkaa ihmisrääkkäystä :angry: . Ehkä se oppaririippuvainen retkahtaa sen vuoksi uudelleen vetämään, mutta se voisi retkahtaa joka tapauksessa, joten jos terveydenhuolto sanoutuu muutenkin irti vastuusta sen asian suhteen, että jostakusta tuli lääkeriippuvainen, niin miksi helvetissä ne yhtäkkiä, tosipaikan tullen, tuntevatkin niin valtavaa vastuuta siitä, ettei joku vain alkaisi uudelleen käyttää huumeita :unamused: . Silkkaa vittuilua ja tyystin turhaa rankaisemista IMO :imp: .

6

Mulla otettiin selkäytimestä näyte josta kuulemma näkyy onko kipuja, no niitä oli ja kuulemma merkittävän paljon. Tuokin olisi selvinnyt kysymällä, mitään aikaisempaa käyttöä ei ollut. Kun selkäni murtui kiellettiin kaikki omat lääkkeet, vuosia teemuja, pamia ja neurotolia syöneeltä. Sitten hoidettiin vain murtumaa panacod tipalla, otin itse tipan pois ja sain lähtöpassit kun hoito ei kelpaa.

7

Ymmärrän tavallaan, että vuosia kuivilla olleen opanistin retkahtamista ei haluta edesauttaa, mutta tämän pitäisi olla potilaan oma päätös, josta on keskusteltu ajoissa hänen kanssaan. Jos potilas on sitä mieltä, että uskaltaa ottaa normaalin kivunlievityksen, pitäisi se ehdottomasti hänelle suoda.

Itselläni on kumma kyllä Stilnoctit uusittu aina kiukuttelematta, vaikka päihtyneenä kolme kertaa toimitettu päivystykseen. Tosin pääsyynä aina alkoholi, kerran oli Ritalineja ja Diapameja taskussa, mutta kielsin niitä syöneeni. Yhdestä kerrasta en ole varma, löytyikö muuta (Concertoja olin viinan kanssa nappaillut) kun en edes muista sairaalassa käyneeni. :smiley:

8

Aikoinani kaaduin selvinpäin, jolloin huomasin etten pääse ylös! Yritin toki nousta, mutta arvasin luun olevan poikki koska näin sen ihon alla liikkuvan yrittäessäni ylös…

Kun viimein sain lanssin paikalle (kesti 35min lanssin tulo, sitä ennen tarvitsin puhelimen yms), kerroin rehellisesti että menee 2 arttua/vrk bupren lopetukseen! Sanoivat lanssissa, etteivät voi antaa mitään, jolloin sanoin ettei väliä, eipä tuo suuremmin tunnu koko kohta… Kerroin lanssissa, että yritin nousta mutta yrittäessäni näin jotain osuvan ihoon…

Sairaalassa olin sen reilu 2h odottaessa röntgenkuvia. Jutut muuttuivat kokoajan “todennäköisesti pieni murtuma nilkassa” suuntaan, jolloin teki mieli NÄYTTÄÄ seisomista. Tuossa vaiheessa olin pyytäessä saanut Voltaren-piikin… :laughing:

Laittoivat kepeillä vessaan, jolloin kuvat tulivat ja samoin paniikissa oleva hoitaja pyörätuolin kanssa! “Et saa liikkua, sinulla on molemmat luut irtipoikki”… Olin asiasta tietoinen, että jotakin on poikki! Kuitenkin mietin, että olisinpa kinkannut kotiin!

Tässä vaiheessa tulee haasteenpelko! Hoitaja antaa ainoan piikin mopoa! Aikaa kulunut 2,5-3h soitosta lanssille! Sen jälkeen neuvottelut klinikan kanssa, 2*50mg Tramal 3krt/pv ja artut pois! Kotiin vajaa 3vrk leikkauksesta pelkällä Parasetamolilla!

Jumalauta käyttivät klinikalla tuota “sait morfiinia”! Sitä korostivat, olisi pitänyt tehdä ilmoitus potilasasiamiehelle! Muut oksensivat aamulla lääkkeiden tähden, eräs mummokin oli aivan pöllyssä; teki mieli häipyä!

Tiedän vastedes mennä kotiin! Aivan turha mennä vittuilua kuuntelemaan! Edes Voltarenia ei annettu… :laughing: Tosin sairaala on ala-arvoinen, olen esim saanut turhan im-yrityksen omilla lääkkeillä (3-5mg xanoria, 30mg pamia ja pari kumia), koska “jäljet ovat tuoreita”. Huolimatta, että kerroin ottaneeni buprea vrk aiemmin iv:sti ja lakkaa alkon kanssa tuona iltana… Hoitajat soittivat pahoitellakseen lääkärin käytöstä, lääkäri kun ilmoitti klinikalle että yritin im:aa! :unamused: Aiemmin Suomen 2. huonoin sairaala listoilla, liikaa potilaita ja hoitovirheitä… :unamused:

9

Tämä asia saa minutkin kihisemään raivosta! Aina puhutaan lääkeriippuvuudesta ei ajatella että oikein käytettynä elimistö saattaa tottua lääkkeeseen jolloin tarvtaan isompia määriä vaikka henkisesti ei tekisi lainkaan mieli. Pikku annokset eivät vain enää tehoa. Kaiken lisäksi on tehty lukuisia tutkimuksia siitä että jos oikeasti on kipua ja syö opiaatti-oideja pelkästään kivunlievitykseen, henkinen lääkeriippuvuus on epätodennäköisempi.

Näitä asioita ei nämä “ammattilaiset” halua ajatella. “Mä en kirjota sulle kun nämä on huumetta” PERKELE!! On ihmisyyden vastaista olla kirjoittamatta jotain lääkettä pelkän periaatteen vuoksi. Jos kivut lievittää edes sen verran että elämänlaatu paranee on yksi lysti jääkö koukkuun kun maan matonen.
Lääkeriippuvuudesta on mahdollista päästä eroon, elämänhalun vievä hermosärky saattaa olla ikuinen. Sitä varten ohjeessa mainitaan riippuvuusvaarasta josta tulee puhua lääkärille kipujen ja vaivojen kadottua niin voidaan vähentää ja lopettaa lääke.

10

Panacodit mulla oli tossa koko ajan riippuvuuden vuoksi käytössä, mutta sappikohtauskipu on hetkittäin jopa pahempaa, kuin synnytyssupistus, eli oli pakko hakea usein sairaalan ensiavusta tramadolpiikkiä ja tästähän ne kivun kusetussyytökset tuli. Eli en tiedä, onko tuontason sappikiviongelmiin edes lääkettä, mitä vois kotona ottaa, ja lääkärini erikoiset lääkemäärät voivat näyttää joo siltä, et kivunlievitys ois kohillaan, mutta siihen aikaan sairaala ei nähnyt, paljonko panacodiannokseni oli tuolloin, joten tuomintaan ei pitänyt olla ihan niin paljoa syytä.

Ilman sen aikaista omalääkäriäni, en olisi pärjännyt noiden kipujen kanssa ollenkaan, vaikka lääkärilläni olikin hieman erikoisemmat annosohjeet lääkkeille, kuin muilla.

11

Suomi on yksinkertaisesti ja valitettavasti aivan takapajula mitä tulee oikeanlaiseen kivunhoitoon.

Tiedän lukemattomia esimerkkejä ihmisistä, joilta vahvempi lääkitys on evätty kokonaan kiputilanteessa, ja ovat saaneet sitten paracetamolia suoneen. Melkein poikkeuksetta kaikki nämä tarinat tulevat ihmisiltä, joilla on jonkunlainen päihdehistoria.

Muualla Euroopassa ollaan valovuosia edellä kivunhoidossa, vasta kuulin tutun päihteilijän katkaisseen raajansa ja saaneen siihen muitta mutkitta oksikodonia Hollannissa. Tiesivät kyllä sairaalassa että jotain päihdehistoriaa ko. henkilöllä oli. (Kaiken lisäksi happopäissään joutui murtumapolille lähtemään.) Kun tyyppi kotiutui, annettiin hänelle mukaan Oxycontteja kipua lievittämään. Muualla Euroopassa tiedetään varsin hyvin, että opioidien käyttäjillä on korkeampi toleranssi. Ja tietävät myös sen, että jokaisella potilaalla on oikeus olla mahdollisimman kivuton. Siellä homma näyttäisi olevan paremmalla tolalla kuin täällä Suomessa.

Niinku hui kamala, rikkoohan ne käyttäjätkin joskus vaikka jalkansa, ja tarvitsevat siihen yksinkertaisesti enemmän lääkettä kuin joku muu. Seuraa yleistys: Voi helvetti että suomalaisilla on vaikea suhtautua päihdeongelmaiseen. Suomalaiset perusjampat ajattelevat vain piikkejä ja sillanalusia. Kyse on suoranaisesta pelosta käyttäjiä kohtaan. Heitä ei uskalleta kohdata. Siitä tämä kaikki mun mielestä johtuu.

12

Mulla pamahti haima, ties monettako kertaa.
Sairaalassa sanoin, että olen opiaattinarkomaani, niin sain tupla annosta oxanestia, mitä alun perin määrättiin.

Itsekin ihmettelin tätä, mutta ei ainakaan siihen aikaan kun asuin Oulussa ja sairaala oli siis Oulun yliopistollinen, niin kivunlievitykseen sai tavaraa just sen verta että kivut lähti.

13

Heippa vaan kaikille.

Kun se kivunhoito on vähän peestä täällä Suomessa.
iltalehti.fi/uutiset/2014073 … 6_uu.shtml
Mahtaako olla sama juttu kuin noissa toisissa linkeissä?

"Tiettyä tehokkaaksi havaitsemaansa kipulääkettä kysyessään nainen sai hoitajalta vastaukseksi, että "kyllä minä tiedän, että siitä menee nuppi paremmin sekaisin.

  • Se oli aika töykeä vihjaus. Siinä tilanteessa oli viimeisenä mielessä, että haluaisi pään sekaisin."

Tietysti minun on vaikea miehenä sanoa mitään synnytyksestä mutta muutaman syöpäsairaan tunnen ja he joutuvat itkemään ja rukoilemaan että saisivat sen kipupiikin edes ajallaan.

Siis kun kyseessä sairauden/kivun hoito niin on aika törkeää evätä potilaalta hoito oli se tausta sitten mikä tahansa.

Kyseessä on siis kidutus ja vielä päälle nöyryytys.

14

Vittu ne vie aivan kaiken pois jos sulla on päihdetaustaa ja ne saa tietää siitä!! Päihderiippuvaisia ja ex-päihderiippuvaisia kohdellaan kuin paskaa ja ketään ei kiinnosta onko kipuja vai kato kyllähän niitä mielellään pystyy hallitsemaan tai ainakin näin mulle on väitetty!!!

15

Oispa kiva jos ois joku tukiryhma.net joka hamstraisi kipulääkkeitä just niitä varten jotka niitä tarttee, huolimatta onko narkotaustaa ja oli lääkärit miten kusipäitä tahansa.