Lopeta sinä se ainainen säälittely ja surkuttelusi ja keskity nyt realiteetteihin. Mikä ihmeen tyhjä euforia. Päihteet ovat minulle, kuten olen aiemminkin sinulle sanonut, täyttä totta, todellisuuttani, harrastukseni, vieläpä melko luonnollinen, elämää. Monista noista mainitsemisistasi en saa mitään. Olen vastuullinen addikti, sanaa taudiksi mieltämättä.
Olen hieman enemmän irti tästä paikasta, mutten todellisuudesta. Tämä yhteiskunta todella on paha paikka. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran löydätte itsenne maista. Asia liittyy myös kosmiseen ajanjaksoon. Se, jos ei tiedä muusta, ei ole puolustus nykytilanteelle yhteiskunnassa.
Olen joskus onnellinen, joskus en. Ja kyllä toivon löytäväni asioita, joita elämästäni puuttuu, ja jotka todennäköisesti korvaisivat osan päihteidenkäytöstäni, mutta en keinolla millä hyvänsä, sillä ylpeyteni minullakin on. Ennemmin annan asioiden tapahtua omalla painollaan ja otan rennosti, sillä minun ei tarvitse paeta todellisuutta juosten päämäärättömänä milloin minkäkin turhuuden vuoksi.
Yhteiskunnan sairaasta tilasta olen täysin samaa mieltä ja lisäksi luulen ymmärtäväni mihin viittaat tuolla “kosmisella ajanjaksolla”. En vain oikein pysty ymmärtämään miksi et yritä löytää niitä päihteitäkorvaavia juuri sinulle sopivia asioita vaan luotat “asioiden menevän omalla painollaan”? Tietoisuudestahan kaikki lähtee ja sitä pystyy itse muuttamaan/muovaamaan niin, että ei tarvitse käyttää itselleen sopimattomia keinoja tai menettää ylpeyttään etsiessään muunkinlaisia juttuja. Tietysti jos ei tähän ole motivaatiota, niin sitten varmaan se pitäisi yrittää löytää ensin…
Ja tietysti pitäisi ottaa huomioon se mahdollisuus, että tietyt jatkuvasti käytetyt psykoaktiivit saattavat yksilöllisesti olla sen motivaattorin löytymisen esteenä.
Ei ole tarkoitus kirjoittaa alentuvaan sävyyn, mutta kirjoituksistasi huokuu sellainen elämänasenne ja -tapa, jota on vaikea olla säälimättä. En epäile hetkeäkään etteikö se kuosi tuntuisi sinusta mielekkäältä ja todelliselta. Kai ymmärrät että se on vain sinun henkilökohtainen todellisuutesi, jonka ulkopuolelle suljet kaiken muun. Kupla johon pakenet jotain. Nuo mainitsemani asiat olivat esimerkkejä, joita yleensä ihmiset nyt keskimäärin tuntevat tavoittelemisen arvoiseksi. Sydämestäni toivon että sinulla on mielessäsi tavoitteita tai unelmia, joihin päihteet eivät liity mitenkään.
Avaa silmäsi. Maailma on kaunis, ja täynnä mahdolisuuksia. Aika ei pysähdy, parhaat vuotemme vierivät, ja nyt on aika yrittää jättää merkkinsä jälkipolville. Vuodesta toiseen ajelehtimalla ei kuitenkaan tapahdu mitään.
Kyllä minä yritän ja etsin ja juurikin omilla tavoillani mm. tutkimalla tietoisuutta ja muillakin tavoin. Psykoaktiivit myös ovat minulle huomattava apu tässä asiassa.
Maailmankuvamme poikkeavat joissain kohdin voimakkaasti. Minun kokemukseni on tämä, että nyt vierivät pahimmat vuotemme, mutta sielu on ikuinen. Todellisuuskäsitykseni mukaan säälit jotain, mitä et suostu näkemään itsessäsi, vaan olet ulkoistanut ja yrität sovittaa sitä minuun. Et siis minua, vaan itseäsi. Älä toivo toiselle sellaista, mikä on hänen omaa tahtoaan vastaan.
Haluaisin lisätietoja tästä “yhteiskunnan sairaasta tilasta”. Onko näiden lausuntojen takana mitään, vai onko kyse vain katkeruudesta, kun ei syystä tai toisesta olla pystytty vastaamaan nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin?
Jotenkin näistä useammankin nimimerkin kirjoituksista saa sen kuvan, että kaikkinaisen heikkouden ja voimattomuuden läsnäolo ja palvonta on jotenkin “aitoa” tai “oikeaa” elämää. Todella hämmentävää tavaraa suollatte, enkä sano sitä mitenkään pahalla.
En tietysti voi puhua kuin itseni puolesta, mutta minulla ei ainakaan ole kyse katkeruudesta (päinvastoin itseasiassa) ja kykenen aivan hyvin vastaamaan “yhteiskunnan vaatimuksiin” kaikilla mahdollisilla tasoilla (tosin vain lääkitykseni ollessa minulle laillinen). Nyt juuri on hieman visainen tilanne, mutta kyllä ne hommat hoituvat sillä laittomallakin pajalla.
Mutta mielestäni koko länsimainen kulttuuri on “sairas”. Se on vain minun perspektiivini maailmaan (kuten sinulla on se sinun jumalajuttusi) ja perustuu sille mikä meno täällä vallitsee joka tasolla ja miltä se minun intuitioni mukaan tuntuu sekä tajunnassani värähtelee. Mutta minulta löytyy hyvin paljon adoptoitumiskykyä joten ihan mielelläni täällä vaellan, enkä ole muuttamassa mihinkään viidakkoon/mongolian hevonhelvetinhumppaan siksi, että en jostain pidä. Sitäpaitsi eihän tälläinen länsimainen pullamössöihminen osaisi edes siellä luonnossa itse asioitansa järjestää koska koen olevani syntynyt alunperinkin tosiaan “mielisairaudenkeskelle” joka on tehnyt minut varmasti osittain kädettömäksi/jalattomaksi tietyllä tavalla.
Ymmärrän, että tätä on vaikea ymmärtää varsinkin jos ihminen uskoo yhteen jumalaan (pitäen muiden uskontoja/näkemyksiä tällöin ainakin osittain väärinä) ja haluaa nähdä tämän maailman vain tietysti kulmasta. Näädälle suosittelisin tavalla tai toisella asioiden katsomista monesta eri perspektiivistä, tosin helluntailaisena se varmasti on hiukan hankalaa…
Tätä lausetta en pysty lainkaan ymmärtämään—> “kaikkinaisen heikkouden ja voimattomuuden läsnäolo ja palvonta on jotenkin “aitoa” tai “oikeaa” elämää.” kun ainakin itse olen asioista juuri päinvastaista mieltä.
Toteat yksikantaan jonkin asian olevan sairas, perustelematta sitä lainkaan. Samaan hengenvetoon piikittelet minua mustavalkoisesta maailmankuvasta. Mielenkiintoista. Ihan haluaisin kuulla kuinka se sairaus ilmenee länsimaisessa yhteiskunnassa, ja missä ja milloin on/on ollut vähemmän sairas yhteiskunta.
Kuten kerroin niin mielestäni se esiintyy hyvin monella eri tavalla/taholla. Tässä menisi koko ilta jos alkaisin näpyttelemään noteeraamiani epäkohtia, mutta oletatko tosiaan ihmisten olevan aidosti onnellisia täällä? Minä näen useinpien ihmisten olevan hyvin onnettomia syvällä sisimmässään (ja syvällisemmin juteltuna moni kertoo tuntevansa kummallista tyhjyyden tunnetta kaikesta huolimatta vaikka asiat olisivat kaikin puolin hyvin). Juostaan erilaisten materiaalisten ja kokemuksellisten asioiden perässä. Toljotetaan telvisioo, doupataan kaikella mahdollisella (myös niillä valtauskonnoilla), mikään raha/materian/vallan/asemansaavuttamisen määrä ei meinaa riittää ja siihen aitoon pyyteettömään rehelliseen rakkauteen (miten minä asian ymmärrän) ei törmää kovinkaan usein ja usein pelkkä sana meditaatio koetaan jonain “hörhöilynä”.
Katsos kun minun maailmankuvani on ilman lääkettäni nihilistisen ateistinen ja kun olen “näennäisesti terve” minusta tulee spiritualistinen sälli. Terveinpinä “yhteiskuntina” pidän esim. Panamasta löytyvien kuna-intiaanien menoa, amazonia sademetsän alkuperäisasukkaiden menoa, aborginaalien menoa tai vaikka inuiittien elämää vaikka tottakai heidänkin keskuudessa esiintyy erilaisia ongelmia. Tuolta kaemmasta historiasta löytyy myös muinaisia korkeakulttuureja joissa meno on ollut täysin erilaisella pohjalla kuin millä me nyt olemme. (Tämä on taas niin laaja aihe, että se sinun täytyy ihan itse tutkia jos mielenkiintoa riittää).
Eli mielestäni kulttuurimme ei ole mennyt eteenpäin vaan taaksepäin. You know? Sitä paitsi tää maapallo ei kestä tätä menoa enään kovinkaan pitkään ja tämän asian noteerattomuus kuuluu myös “taudinkuvaan”.
Ps. Josko sinäkin hieman esittelisit sitä sinun perspektiiviä sieltä helluntailaisuudesta käsin? Eikä vain tyyliin “ne on sellaisia subjektiivisia kokemuksellisia asioita”.
Pasuuna: Soitatko tai oletko koskaan koittanut soittaa mitään instrumenttia ja/tai tehdä musiikkia? Itselleni musiikki on ollut ihan pienestä asti sellainen turvallinen eskapismin väline, joskin mitä enemmän olen musan parissa touhunnut, olen alkanut nähdä asian siten, että se minä, joka soittaa rumpuja bändin kera/tekee musiikkia/opettelee uutta soitinta tai vain fiilistelee musiikkia, joko itsekseni tai jossain tapahtumassa, on paljon lähempänä sitä todellista itseäni kuin oikeastaan mikään muu rooli omassa todellisuudessani. Kaikista parhaimmat kiksit olen myös saanut puuhatessani musiikin parissa ihan selvin päin - tosin tätä ei ikävä kyllä ole tapahtunut pariin vuoteen, kun noita tramaleja ja diapameja olen tarvinnut, vaikka olenkin pyrkinyt siihen että esim. bänditreenipäivinä pidän annokset niin minimissä kuin mahdollista, koska siten pääsen paljon lähemmäs musiikkia ja itse soittotilannetta, kommunikointia bändikavereiden kanssa jne. Olen toki soittanut ja tehnyt musiikkia monenmoisissa päihtymystiloissa, mutta silti ne parhaat kokemukset ovat kevyesti olleet niitä, kun on ollut selvin päin. Esim. viime keväänä kun olin alkoholitta pidemmän aikaa, soittaminen oli liikkumisen ohella ainoa tapa purkaa niitä oman sisäisen maailmani myrskyjä, joita ei oikein osannut tai ehkä edes olisi voinut pukea sanoiksi, saati sitten sanoa niitä ääneen… Käsitteen musiikki voi tässä yhteydessä oikeastaan korvata millä tahansa luovalla toiminnalla. Nykyään mulle tulee “reflat” jos en pääse soittamaan pariin viikkoon, liikunnan suhteen sama juttu, tosin siinä jo viikkokin riittää siihen että alkaa seinät kaatumaan päälle
Tuli tästä gripin utelusta mieleen , että minä olen soittanut muutamaa eri soitinta aika pitkään. Keikkaillutkin usemmankin kokoonpanon kanssa nuorempana. Minulle instrumentin soittaminen/harjoittelu/säveltäminen (pakonomainen sellainen tietyssä nuoruuden vaiheessa, jopa 10-14h vuorokaudessa) oli todellisuuspakoa siitä tyhjyydentunteesta mikä minun sisälläni oli. Nyt lääkkeen löydettyäni sairauteeni en ole koskenut mihinkään instrumenttiin kohta 2.5vuoteen koska persoonani on niin erilainen verrattuna entiseen. En oikeen tiedä miksi minä mitään soittaisin/säveltäisin tällä hetkellä, ehkä joku päivä vielä
Tavallaan se tarttuminen instrumenttiin tuntuu kohtuullisen epämiellyttävältä ajatukselta vaikka soittamista rakastinkin. Se rakkaus vain kumpusi silloin “väärästä” syystä. Nyt pitäisi löytää tavallaan uusi pätevä syy.
Vainiin, en siis saa vastausta kysymykseeni. Muutenkin kysymykseen vastaaminen kysymyksellä on hieman tökeröä käytöstä.
Mikähän mahtaisi olla se yhteiskuntamalli, joka ottaisi jokaisen yksilölliset tarpeet huomioon? Pohjoismainen yhteiskunta on tasa-arvoisempi, yksilöllisuuden ja monimuotoisuuden huomioon ottavampi, kuin mikään vastaava koskaan missään. Yhteiskunnan tehtävä ei ole tehdä yksilöä onnelliseksi, vaan luoda puitteet, joista jokainen meistä voi mahdollisimman tasa-arvoisesti tavoitella sitä onneaan, miten sen kukakin kokee. Jos tämä vallitseva systeemi tuntuu vaikealta tai “sairaalta”, uskallan väittää että tälläinen henkilö sopeutuisi ja pärjäisi oikeastaan missä tahansa muualla viellä huomattavasti huonommin. En osaa sanoa kuinka ihmiset keskimäärin elämänsä kokevat. Omassa lähipiirissä porukka tuntuu olevan ihan kohtuullisen onnellista ihan perhe-elämään, työhön ja harrastamiseen. Ihmisten odotukset elämästä nyt vaan vaihtelevat aika kovasti. Eihän se raha mikään itseisarvo tietenkään ole, mutta kyllä se nyt parantaa elämänlaatua merkittävästi. Itse ainakin olisin hyvin ahdistunut ja stressaantunut nykyiseen tilanteeseeni, jos eläisin tulonsiirroilla tai matalalla palkalla ilman kiinteää omaisuutta. Raha vakauttaa ja mahdollistaa, eihän siinä sen kummempaa.
Minä olin tuollainen nihilistinen ateisti, ennen kuin koin elävän Jumalan kosketuksen elämässäni. En kyllä ymmärrä kuinka helluntailaisuus, tai sinun huumeiden käytön aiheuttama spirituaalisuus liittyy käsiteltävään asiaan. Tässä on puhuttu ymmärtääkseni yhteiskunnallisista epäkohdista, maallisista asioista siis.
Ei ole tarkoitus mitenkään loukata, mutta näen hieman huvittavana tuon kaipuusi johonkin luonnonkansojen elämäntapaan. Ymmärtääkseni elämäsi on ollut tässä perustarpeet vastikkeetta antavassa, ja ikuisesti auttavassa sekä tukevassa yhteiskunnassakin aikamoista rämpimistä. Kuinka kuvittelet, että olisit edes hengissä jossain huomattavasti karummin elävässä yhteisössä/yhteiskunnassa?
Pohjoismainen yhteiskuntamalli on noilta osin jotka mainitset niin erinomainen, enhän minä sitä kiellä, päinvastoin. Tottakai raha parantaa elämänlaatua (ainakin johonkin pisteeseen saakka aina ihmisestä riippuen) ja ihmiset kokevat eritavoin kyseisen seikan. Joku voi olla aidosti onnellinen täysin persaukisena ja joku toinen superrikkaana. Käynhän minäkin jatkuvasti töissä ja juuri itseasiassa suostuin ottamaan tunteja lisää koska sattu tulemaan niin kivaa hommaa vastaan, eli ei niitä tulonsiirtoja enään edes pahemmin ole.
Ymmärrän kyllä psykologisesti tuon sinun “elävän Jumalan kosketuksen” ja jos sillä saa elämänsä maittamaan niin olen aidosti onnellinen puolestasi. Mutta ongelma on siinä (siis minun perspektiivistä katsottuna), että nyt sinä luulet sen olevan ainoa oikea Jumala. Mitäs jos muslimi tai ihan minkä muun uskonnonedustaja kokee samanlaisen “Jumalan kosketuksen” onko hän sitten sinun mielestäsi väärässä tai harhainen/psykoottinen ja hindutkin ovat tietysti aivan sekaisin päästäänkö?? Teidän opit kuitenkin tästä “jumaluudesta” eroavat aika tavalla eivätkä kaikki voi olla oikeassa kuten varmasti ymmärrät.
Loukkaa ihan vapaasti, en minä ota nokkiini :mrgreen: Et vain nytkään ymmärrä, että ei minulla ole mitään varsinaista kaipuuta mihinkään luonnonkansojen pariin, enköhän minä siellä “pusikossa” olisi jo jos se olisi polkuni Me keskustelimme siitä, mikä “yhteiskuntamalli ei olisi mahdollisesti sairas” kuten länsimainen meininki minun mielestäni tietyiltä osin on.
Minun ongelmani ovat johtuneet minusta riippumattomista syistä (aiheutui lapsena traumoja josta seurasi mielenterveysongelma) ja nyt lääkityksellä mitään rämpimistä ei ole olemassakaan. Jos nyt ruvetaan jossittelemaan, niin minä olisin saanut ongelmaani avun muualla jo aikapäiviä sitten, eikä olisi tarvinnut rämpiä tätäkään vertaa mitä nyt tuli rämmittyä.
En usko olevan mitään parasta yhteiskuntamallia olemassakaan joka kaikkien yksilöiden tarpeet kykenee ottamaan huomioon, mutta ainakin tälläisissä pienissä luonnonkansojen kyläyhteisöissä päästää aika likelle ideaalia. Sinun näkökulmastasihan nämä tälläiset ihmiset eivät ole löytäneet vielä sitä “elävää jumalaa” koska raamatulla heittävät vesilintua.
Eikö sinusta ole tökeröä jättää oma perspektiivisi noin vajaaksi? Voisitko tarkemmin kertoa tästä “elävästä Jumalasta” ja miten se pyhähenki sinua kuljettaa? Vai koetko asiasta keskustelun jotenkin kiusalliseksi? Tietysti kunniotan sitä jos et näin henkilökohtaisista asioista halua avautua mutta tällöin meidän kahden on aika hankala jatkaa tätä keskustelua ylipäätään maailmasta koska en tiedä sinun perspektiivistäsi mitään.
Ei minua häiritse keskustelu uskonnosta, en nyt vaan oikein käsitä kuinka se liittyy tähän asiayhteyteen. Mutta jutellaan vaan, jos niin tahdot.
Minä uskon Pyhään kolmiyhteyteen, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Luonnollisesti tämä poissulkee muiden uskontokuntien käsitykset jumaluudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että paheksuisin kenenkään käsityksiä tai uskonnonharjoittamista. Olin kritisoinut islamia, se ei kuitenkaan johdu halveksunnastani muslimejen uskoa kohtaan, vaan siitä, kuinka islam lieveilmiöineen tänäänkin maailmalla näyttäytyy.
Henkilökohtaisesti uskon inklusivismiin. Jonka mukaan Kristuksen pelastus sulkee sisäänsä myös muut uskonnot. Muiden uskontojen opit ja riitit välittävät ihmisille sen pelastuksen, jonka Jumala on Kristuksessa valmistanut. He ovat siis ikäänkuin tietämättään kristittyjä. Teitä pelastukseen on siis kaksi. Inklusivismin teoria perustuu Johanneksen evankeliumiin: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa” (Joh 10:16)
Mitä haluat tietää elävästä Jumalasta? Pyhän Hengen kosketus ei ollut kohdallani mikään valtavan yliluonnollinen kokemus. Sellainen täysi turvallisuuden tunne, kokemus että voin luottaa Jumalaan tilanteessa, kuin tilanteessa. Kaikki maallinen tuntui hyvin pienelle. Pyhän Hengen johdatus osoittaa minulle automaattisesti oikeat ratkaisut, poissulkee ikäänkuin haitalliset ja vahingolliset toimintamallit kokonaan. Toisinaan hengen läsnäolo tuntuu myös ylitsevuotavana ilona, joka ei johdu mistään maallisesta. Hep! Nyt saa haukkua hulluksi
Tottakai tämä liittyy keskusteluun yhteiskunnasta ja sen mahdollisesta “sairauden tilasta” koska me jokainen katsomme tätä maailmaa hieman eri tavalla ja jos aihetta puidaan on hyvä ymmärtää kummankin elämänkatsomukset ja niitä tietysti kunniottaa.
On tuo sinun juttusi kyllä ovelasti mietitty Ei siinä mitään, antaa palaa vaan ja mielestäni et ole lainkaan hullu tai sekaisin. Olet minun mielestäni vain ulkoistanut ongelmasi (eli tavallaan saanut psyykkeeseesi “kipulääkkeen”), tosin niinhän olen minäkin tavallaan tehnyt täällä “eksosfäärissä”. Minusta muuten tuntuu usein täysin samalta kuin sinusta (kuinka kuvaat oloasi) mutta vain eri syystä :mrgreen: Ja sinä aivan hyvin tiedät, että tälläisellä hamputtelulla ei enään olla varsinaisesti päihtyneenä.
Minä tavallaan kykenen antamaan anteeksi todella pahan kaltoinkohteluni lääkkeeni avustuksella ja kykenen jotenkin kummallisesti psykologisesti antamaan anteeksi sen mitä olen joutunut rakkaimpien ihmisteni takia kokemaan lapsena (heidän omien ongelmiensa vuoksi). Eikös anteeksianto ole juuri rakkauden osoitus ja siitähän se jessekin taisi vaahdota…
Eikös raamatussakin lue, että—> ”Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi.” (Genesis 1:29).
Tämä yhteiskunta on siis ainakin siinä sairas varmaan meidän kummankin mielestä, että se kieltää sinun perspektiivistäsi katsottuna luojan luomaa tai minun perspektiivistäni katsottuna mestari/opettaja/johdattaja/lääke kasvit? Ja hamppu kun ei satu olemaan se ainoa…
Meni aikaa, kun oli lumenlinkoustöitä, ym. Harrastin nuorempana, kuin nyt olen, monenlaista liikuntaa, mutta se jäi samaan aikaan, kun jäi moni muukin asia elämässäni. Musiikista innostuin niihin samoihin aikoihin enenevässä määrin, kuitenkin lähinnä vain kuunnellen. Olen ihan hivenen soittimilla kokeillut, mutta rytmiä tykkään naputella kyllä sormin ja jaloin. Ymmärrän täysin musiikin terapeuttisen vaikutuksen ja kyllä myös liikunnan. Koko elämähän on taidetta, josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen.
Yhteiskuntamme ei selvästi ole luonnon synnyttämä, luonnon, jossa kaikki kiertää, on elävää, täydellistä ja sopusoinnussa keskenään. Yhteiskuntamme tuottaa valtavasti jätettä ja on hyvin luonnoton. Yhteiskunnalliset rakenteemme eivät noudata mitään luonnollista kaavaa, “pyhää geometriaa” jota luonto kaikessa noudattaa, vaan on kuin vieraan, Maan ulkopuolisen älyn tuotosta. Ihmiskunnan historia maaplaneetalla ei olekaan luonnollinen, vaan täysin poikkeuksellinen siihen nähden, miten kehitys normaalisti etenee maailmankaikkeudessa.
Historiassamme siis on tapahtunut jotain hyvin poikkeuksellista. Raamatussa tätä asiaa nimitetään syntiinlankeemukseksi. Saimme hyvin korkean tiedon varhaisessa vaiheessa ihmiskunnan kehitystä. Tuon tapahtuman aikaansaannokset ovat voimistuneet kulttuuri kulttuurilta, ollen hyvin räikeinä esillä tänä päivänä. Näimme muutakin, kuin sen hetkisen todellisuuden ja aloimme luoda sen tiedon kautta.
Nyt elämme aikaa, jolloin jo huomattava osa ihmiskuntaa tiedostaa asian ja on matkalla takaisin elävästä hetkestä elämiseen, ykseyteen, jossa tiedostamme olevamme kaikki, mitä on. Kun viimein otamme seuraavan suuren askeleen evoluutiossa, alamme luoda uutta maailmaa, luonnollista sivilisaatiota.
Nyt Pasuuna hienosti kuvasit tätä “yhteiskuntamme sairasta tilaa” ja osasit kuvailla sen paljon paremmin kuin minä koska tarkoitin juuri hieman samaa asiaa. Mikä muuten sinun näkemyksesi on tästä mahdollisesta poikkeuksellisesta tapahtumasta miedän ihmiskunnan historiassa? Mitä mahdollisesti tapahtui?
Melko yleisen teorian mukaan planeetallemme saapui kehittyneen sivilisaation edustajia muualta keräämään kultaa. Teorian mukaan he olisivat luoneet nykyihmisen planeetamme “alkuihmisten” ja omasta verestään risteytyksenä, työläisiksi. Kun he huomasivat ihmisten osoittaneen itsetietoisuuden merkkejä, joutuivat he jättämään meidät kehittymään itsenäisesti. Jotenkin noin se teoria meni. Minä en kuitenkaan tiedä totuutta. Sen vain tiedän, että se on tapahtunut, muuten maailma ei olisi tällainen, vaan yhteiskunta olisi erottamaton osa luontoa.
Raamattu ei missään tapauksessa kiellä päihteitä tai päihtymistä. Liikakäytön ja sen seuraukset kylläkin.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että esivallan ei tulisi kieltää mitään luojan luomaa. Kyseessä tulisi olla yksilön valinta, mikäli päihteet eivät aiheuta Jumalan tahdon vastaista käytöstä. Jumala loi maailman nautittavaksi, mutta nautinnon ei tule olla ihmiselämän päätarkoitus.
Olen itsekkin kuullut tästä vieraiden entiteettien vierailusta. Tuttuni mukaan meidät mahdollisesti käsiteltiin geneettisesti hybrideiksi; toisiaan vastaan kilpailevaksi oliolaumaksi, joka ennen tätä oli harmoniaa, empatiaa ja luovuutta ns. Paratiisi. Sitten tuli symbolinen “käärme” ja ensimmäinen hybridi syntyi munasta (esim kalevalasta löytyy) jne… “Sotkan muna” josta maailma (uusi sellainen) sai alkunsa… Ja nämä tarinat taitavat olla ympäri palloa eri kulttureissa hieman eri muodoissaan… Jokatapauksessa mielenkiintoisia näkökulmia :mrgreen:
