Päihteet ja v i h a...

Sauna
21

^en voi väittää vastaan mihinkään sanomaasi (ja voi että se minua harmittää :laughing: )

Mä olen aina ollut kavereitteni keskuudes tunnettu siitä, että a i n a “se” lähtee. Ei se mua ainakaan suositummaksi tee, ikään kuin se olis mun tavoite täs elämäs -sitä voin miettiä, onks mul mitään tavoitteita, tai koskaan ollut :confused: . (Eikä ollut minkään sortin itsesääliä, pelkkä huomio! Onhan meitä ajelehtelijoita; jos olisin huomattavasti rohkempi, kulkurin tie olisi voinut sopia minulle…Who knows???) Ei se aina viisasta ole ollut. Meinaan,esim. jos ja kun paikkakunta on ollut jollain vieraalla maalla, jota en tunne :blush: . (Etelä-Italias se e i ollut viisasta, myönnän :unamused: . noo saivatpahan carabinieerit uutta tietoa pohjoismaisista -nuorten naisten…- juomistavoista :laughing: :unamused: ) Vaiks eipähän kenenkäään ole tarvinnut pelätä, että kävisin raivopäissäni kimppuun… Toisaalta -kun ainahan se “toisaalta” on(?), mä en todellakaan tiijä, mitä tapahtuisi, jos jäisin siihen paikalleni, kun tuntuu siltä, että päässä ei ole järjen hiventäkään ja itsehallinta menee ja lähinnä tekis mieli hajoittaa jotain. Mut silti- väkivaltaiseksi en itseäni usko (no pirustako sen tietää, jos olisi aivan sekaisin, syystä jos toisesta…), mut mä luultavasti voisin iskeä nyrkkini seinään, ja sitä olen tehnytkin… Tai hajottaa paikkoja tai jotain… Kotonahan tein sitä aikanaan paljon -selvin päin/pilleriövereis… :confused: . Mutta omiapahan olivat tavarat. Ja elottomia esineitä. Telkkareita on hajoitetu ja semmosta. Vaan omiapahan olivat nekin. Sitäpaitsi, kerran iski mieleen väläys, ett kun tämä kerta o n ehjä telkkari ja kun kerta toisen meistä on lähdettävä tästä asunnosta -kannoin töllöttimen yöllä kadulle ja pistin lapun pääl, että “toimiva laite, annetaan pois parempaan kotiin pitovaikeuksien vuoksi”…No olisin ainakin voinut kirjottaa just noin, mut emmä kyl kaikkea sentäs voi muistaa… :mrgreen:

2.“Toisaalta”: kyvyttömyys lyödä tai fyysisesti vahingoittaa toista ihmistä v o i johtaa myös tilanteeseen, jossa ei pysty puolustamaan itseään… :confused: . Kun tämä maailma, väittäkööt jotkut satoja vuosia sitten kuolleet “suuret” ajattelijat mitä lystäsivät, EI ole paras mahdollinen maailma… :unamused: .

Toisaalta, apuuuva, nro 3, joskus, ehkä useinkin on niin, että paree lähtee ja yritellä keskustella, kun kaikki osapuolet o rauhottuneet… :question:

Oli meil ennen kyl hurmaavia tekstarihaukkujaisia kamun kanssa :laughing: , ja jos siitä nyt jotain hyvää ettii, se oli see, että molemmat auko päätään ja ilkeimmäl mahdollisel taval… Yleensä mä taisin tehdä sen sovittelevan avauksen, kun riidasta oli kulunut jokin aika ja oltiin valmita keskusteleen. Mut se, mikä mun oloa oikiasti helpotti oli se, että mä en ollut siinä yksin, vaan toinen osapuoli osallistu siihen järjettömään haukkumiseen, siin missä minäkin. Ku ne ny oli aivan absurdeja sisällöltään…

Eli kaikki vihan ja aggression taakka ja syyllisyys ei ollut minussa… Eiks kaikki ihmise tunne vihaa joskus??? Eiks kaikil ihmisil ole aggressiota, jota voi käyttää toimintaan ylipäänsä tai sitten ihan itsepuolustukseen.

Vihanilmaisu on mulle ilman muuta ongelma…

Tosin sit Don Quijote- virhettä olis ja o n hyvä varoa, ennen kuin reagoi… :unamused: . Ku Surullisen Hahmon Ritarin selkään osui tuulimyllyn siipi, luuli, että hänen kimppuunsa hyökättiiin ja alkoi taistella ja huitoa joka suuntaan. Vaikka kukaan ei ollut hyökännnyt…

Juu, ehkä mä opin j o s k u s :confused: .

22

Minulla kyllä myös usein tuo seuraavana vaihtoehtona, että lähden. Tiedän, että se voi olla tosi paska temppu sille toiselle. Varsinkin jos heittää vielä jotain tyyliin “hyvästi” ja toinen saa jäädä miettimään, että tuleeko ikinä takaisin tms, siis että jää sellainen kuva, että tekee itselleen jotain.
Yleensä kumminkin rauhoitun tosi nopeaa mutta kaikkien parhaaksi on, että nimenomaan lähden hetkeksi ja tulen takaisin melkein kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Ja minulle pahin mitä voi tehdä on se, ettei päästä lähtemään. Se sen hetkinen impulsiivinen viha ja raivo ja tappelu pahenee siitä huomattavasti ja siinä tilanteessa on jo nimenomaan vaarana, että jo vahingossa sattuu jotain.
Onneksi nuo tilanteet on jääneet mutta aikoinaan avopuoliso seisoi oven edessä eikä päästänyt minnekään ja se meni siihen, että revittiin toisia ja pukittiin ym. Ja jos pääsin lähtemään niin seuraavaksi se seisoi auton edessä, ja vielä siitä seuraava piste, että lähti seuraamaan omalla autollaan. Ne tilanteet oli kyllä sellaisia, ettei voinut käsittää mikä sitä toista riivaa, ei ollut normaalia käytöstä kyllä… :open_mouth:

23

Ei ole, ei, mutta pitäisikö sen olla joissakin tapauksissa raskauttava asianhaara? Ei tietenkään jokaisessa nakkikioskinahistelussa, mutta oikeasti vakaviin rikoksiin syyllistyneen moninkertaisen rikoksenuusijan kohdalla, joka on AINA rikoksensa tehdessään ollut selvästi(Ehhehee) päihtynyt? Luulisi tuolloin henkilön ihan itse tajuavan, että esim. se ryynikänni ei hänelle kerta kaikkiaan sovi, jos jokaikinen kerta jollekin käy köpelösti ja selvinpäin pysyttely auttaisi kummasti estämään rikoksien uusimista. Tietenkään näissäKÄÄN tapauksissa päihdeongelma ei hoidu vain pyhällä päätöksellä ja sillä tiedolla, että päihteistä seuraa ongelmia, mutta ihan itse ja tietoisesti tällainen(kin) henkilö on kuitenkin päihtymystilansa hankkinut ja päihdeongelmat hoidetaan jossakin muualla, kuin lakituvassa.