Hei, onkohan täällä sellaisia jotka tykkäävät tehdä omia kappaleita päihteidenkäytön inspiroimana (tai toki muutenkin)? Itse harrastan sitä jonkin verran, teen siis humalassa ja krapulassa biisejä, jotka kertovat pääosin yksinäisyydestä, masennuksesta, ahdistuneisuudesta, vierauden tunteista jne. Jostain syystä en osaa nykyään luoda oikein mitään selvin päin, johtuen varmaan siitä, että alkoholismi on sairastuttanut toimimaan ehdoillansa. Toisaalta en ole musikaalisesti mitenkään lahjakas, jonkin verran olen harrastanut laulamista, mutta teen kappaleita lähinnä fiilis- ja kuulopohjalta, mitkä instrumentit kuulostavat hyviltä ja sopivat sanoituksen tunnelmaan etc. Biisit ovat - runojen kirjoittamisen lisäksi - ainoa keino jotenkin kanavoida hirvittävää ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta, saattaa niitä konkreettiseen ja edes hieman ymmärrettävään muotoon. Silti prosessoinnin tulos on usein aivan liian naiivia, tai sekavaa, pateettista. Olen saattanut juomisen (useiden päivien putken) aikana luoda lukuisia sanoituksia ja runoja, joista en muista selvittyäni mitään. Joistain olen jopa tehnyt sitten musiikkia, suurimman osan olen kuitenkin tuhonnut saman tien.
Biisieni tyylilajia on vaikea määritellä, sillä en tosiaan ole mikään ammattilainen tai asiantuntija - päällisin puolin ne kai kallistuvat elektronisen popin suuntaan. Soundimaailmaltaan ne ovat melko yksinkertaisia, ja laulunäänitysvehkeet ovat halvimmasta päästä. Lähinnä avaukseni pointti on se, että jos olisi tyyppejä samankaltaisine harrastuksineen, olisi mukava vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä. Inspiroiko päihteidenkäyttö sinua luomaan, vai luominen päihteidenkäyttöön? Itselläni se on ainakin sekä että. Se vaan, että nykyään humala ja krapula-ahdistus alkavat olla niitä ainoita tiloja, joilla luovuuden saa edes jollain lailla liikkeelle. Toisaalta, en oikeastaan edes tiedä, miksi luon mitään, koska kaikki tuntuu jäävän keskeneräiseksi ja täyttymättömäksi. En saa itsestäni irti kuin rippeitä.
Joo ei ainakaan konemusaa jaksa vääntää ilman piriä enää.
Selvinpäin tulee taas kaikkia lyhyitä kitarariffejä, mut eipä niistä ole jaksanu koota mitään. Ois kyl hyvä ku vois purkaa masennusta luomiseen, mut on menny jotenki niin alas ettei niinku vaan nappaa.
Täällä taisikin olla joku taidetopic vähän aikaa sitten pinnalla.
Itellä on luovuus ollut kadoksissa muutaman vuoden. En tiiä söikö neuroleptit vai viina luovuutta enemmän. Kumpikaan ei oo enää kuvioissa, mut luovuuteni on edelleen kuin lukkojen takana. Musaa en oo kyllä oikeen ikinä osannu tehä, enemmän oon kirjottanu ja piirtäny. Nyt oon herätelly itteeni uudestaan kirjottamaan. Perustin blogin, jonne kirjottelen toistaseks vaan pilvessä tajunnanvirtatekniikalla. Joskohan siitä kehkeytyis jotain. Hirvee hinku ois oman nettiradion perustamiseen joskus.
Kiitokset vastauksista robosilmä ja turska. Itse olen ollut kieltämättä luovimmillani ennen kuin aloin käyttää runsaasti alkoholia (7-8 vuotta sitten), kirjoitin kirjankin, jota en tosin ole lähettänyt mihinkään, koska teksti vaikuttaa nykyisin katsottuna sen verran lapselliselta ja kypsymättömältä. Haluaisin päästä kuitenkin innostuneisuudessa samalle tasolle kuin joskus ennen, mutta se tarkoittaisi päihteidenkäytön radikaalia vähentämistä tai mieluiten lopettamista. Saan kyllä ideoita, mutta ryyppääminen vaikuttaa liiaksi psyykeen, ja muutenkin melankoliaan ja masentuneisuuteen taipuvaisena henkilönä vajoan todella alas. Toisaalta, pelottaisi ajatus olla pitkäänkin raittiina, silti ajatukset lukossa ja inspiraatio kadoksissa. Kauankohan aikaa vaatisi, että pää palaisi jotenkuten entiselleen? Vai palaako se koskaan?
Minusta tuntuu, että tämä musiikkijuttu on itselleni vain humala- ja krapulapuuhaa. Jos raitistuisin, yrittäisin ehdottomasti aloittaa uuden kirjan kirjoittamista, jolloin tuskin huvittaisi tehdä enää biisejä. Tai mistä sen tietää. Ainakaan en eläisi jatkuvasti niin synkissä ja lohduttomissa maailmoissa. On vaikea ymmärtää, miten monet maailmanluoka kirjailijoista ja muusikoista ovat voineet olla alkoholisteja tai muunlaisten aineiden käyttäjiä. Herää kysymys, ovatko päihteet olleet välttämätön osa luomisprosessia, vai olisivatko he pystyneet vielä suurempaan selvin päin?
Oon äänitelly ite riffejä ihan puhelimelle. Paljon on myös kadonnu ilmoille. Miks sä tuhoot niitä? Oon huomannu että jotkut pätkät edistyy vasta jopa vuosien päästä. En usko että biisejä vois olla liikaa tulilla, kaikki talteen vaan, sanat ja sävellykset.
Tuntuu että alkoholilla on suuri vaikutus siihen, että musiikki on melankolista. Tai ainakin liikakäytöllä, ja kertoo se varmaan masentavasta elämästäkin.
En muista nimeä, Emanuelle jotain, entinen alkoholisti, ja musta tosi räväkkää menoa. Mun on ainakin ihan turha yrittää olla raittiina ilman musan luomista. Tietty kirjottaminen vois ajaa saman asian. Jostain sitä iloa tai edes jotain tunnetta on revittävä. Menee kyllä aika pelleilyks selvinpäin. Huomaa että on ehkä henkisesti 12 vuotiaan tasolla. Kun kuuntelee meidän pikku pumpun jammailuja, niin kipeimmät pätkät on juuri viime kesältä, jollon oli pari kk raittiina. Mutta ei epäilystäkään etteikö esim. kannabis olisi vaikuttanu siihen, että meitsin pätkät on hiukka hullua tavaraa.
Aloittaja kyseli, kauanko menisi oman pään kuntoon saaminen. Mulla meni 4 kuukautta, että juomalla saatu sosiaalisten tilanteiden pelko lähti ja muutenkin tuli psyyke kuntoon. Sillon en myöskään polttanut pilveä juuri yhtään.
