Päihteet ja niiden vaarat sekä hyödyt

Sauna
1

Kummallista on se että olen käynyt rankalla tavalla kaikki päihteet läpi ja silti en voi muuta sanoa kuin että olen mielestäni parempi ihminen ja fiksumpi mitä olin aikaisemmin. Todisteena tästä hyvä koulutus ja työpaikka sekä muutenkin olen ikäisekseni menestynyt varsin hyvin ja pelkästään omilla avuilla. Vieläkin käytän välillä kun siltä tuntuu mutta en enää samoin tavoin kuin ennen koska viekkarit ja paska olo.

Miksi siis sanoa että päihteet ovat vain pelkkää itsensä kusetusta ja tie tuhoon?

Kellekään en koskaan ole mitään hehkuttanut koska niin monet kaverit ja muut tutut ovat elämänsä pilanneet mutta voisiko olla mahdollista että jotkut meistä pystyvät jopa parantamaan elämäänsä tai ainakin hallitsemaan minkä tahansa päihteen käytön.

Myös avovaimoni pystyy samaan kuin minä ja meillä tosiaan menee hyvin ja olemme olleet jo melkein kaksikymmentä vuotta yhdessä. On asunnot duunit hoidamme asiamme. Miksi siis emme saisi elää niinkuin haluamme.

TÄMÄ EI TOSIAAN OLE SUOSITELTAVAA mutta näin nyt vaan on!

Monille se on tie tuhoon mutta ehkä evoluutio tässäkin tulee vastaan tai sitten vaan fiksut pärjää.

Kirjoitin tekstin tahallani miten sattuu koska en todellakaan halua paljastua. Halusin vain herättää keskustelua ja ehkä joku viisas jopa alkaisi tätä tutkia miksi näin on?

2

Eihän tuossa mitään kummallista ole, ei päihteiden käyttö poissulje menestymistä elämässä. Tuo on jo ajatuksena aika erikoinen

Fiksut pärjää aina, se on nimenomaan homman nimi. Vakavasti päihdeongelmaiset, pilaisivat elämänsä ilman päihteitä jollain muulla vahingollisella toiminnalla.

Tottakai sinä ja avovaimosi saatte elää kuten tahdotte, mukava kerrankin lukea plinkissä tällaista tekstiä.

3

Tervehdys, juussless.

En minä ainakaan näe tuossa tarinassasi mitään kovin kummallista. Monet päihteiden käyttäjät käyvät työssä, hoitavat asiansa varsin mallikkaasti ja muutenkin pärjäävät elämässään ja ovat ns. normaaleja ihmisiä, ts. läheskään kaikki päihteilijät eivät ole niitä sossupummeina loisivia, varastelevia, laitoksesta toiseen kiertäviä ojanpohjanarkkeja :wink: . Toki tällainen “kunnollinen” päihteilijäkin voi kokea käyttönsä enemmän tai vähemmän ongelmalliseksi ja olla pahassakin koukussa, vaikka kulissit olisivat jämäkästi pystyssä, mutta sinä et asiaa ilmeisesti näin koe ja hyvä niin. Tuo ajatuskuvio, että päihteiden käyttö on automaattisesti ja kaikkien kohdalla tie tuhoon ja aina vain syvenevään paskankierteeseen, jossa ei voi käydä kuin äärimmäisen huonosti, on juuri sitä vanhanaikaista propagandavalistusta, jonka sietäisi jo joutaa romukoppaan, sillä eipä se mitään ole auttanut, juurikin tai osittain sen vuoksi, että se on aikamoista bullshittiä :unamused: . Kyllä päihteet voivat joillekin ihmisille olla ihan vain ns. hauska vapaa-ajan harrastus ja puhdasta viihdettä, jotka eivät tuo muassaan vakavampia ongelmia/hyvin ikäviä lieveilmiöitä.

Ongelma onkin lähinnä se, että koskaan ei voi tietää etukäteen, kun lähtee kokeilemaan huumeita, kuuluuko siihen porukkaan, joka hanskaa viihdekäytön vuodesta toiseen vai siihen jengiin, joka addiktoituu lähes välittömästi ja ryhtyy laskemaan jyrkkää alamäkeä jo melkein ensikokeiluistaan lähtien. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden ongelmallinen päihdeura oli sinetöity suurin piirtein siinä vaiheessa, kun 12-vuotiaan korkkasin ensimmäisen bisseni. Se oli sitten menoa ja aina tuli uusia, “kivoja” aineita, joihin koukuttua ja joiden kanssa päätyä monenlaiseen kuseen ennen kuin kunnolla huomasinkaan :frowning: . Toki esim. taipumus MT-ongelmiin, nk. sukurasitteet jne. voivat toimia jonkinlaisena ennusmerkkinä siitä, kenestä tulee pahanlaatuinen addikti, mutta eivät nekään välttämättä mitään kerro. Myös kaikinpuolin hyvistä lähtökohdista tulleet ihmiset ovat päätyneet vankilakierteisiksi ja asunnottomiksi ojassa itseään piikittäviksi rapanisteiksi, kun huumeet ovat lähteneet viemään miestä/naista kunnolla.

Koska katselen asioita toki täältä omasta näkövinkkelistäni, pyrin ennemmin varoittelemaan kaikkia päihteiden vaaroista ja kyllä, myös tavallaan demonisoimaan päihteitä, vaikken missään tapauksessa tahdokaan kuulostaa miltään “kuorit itsesi ja päädyt vankilaan kaikki raajat amputoituina, jos kerrankin poltat blossia” -valistajalta :mrgreen: :laughing: . Tiedän kuitenkin, että niitä ihmisiä riittää, jotka pystyvät jopa koko elämänsä kestävään viihdekäyttöön, eivätkä luiskahda koskaan sinne “pimeälle puolelle”, vaikka bailaisivat pirin voimin jopa joka viikonloppu ja he pystyvät tarvittaessa olemaan helposti ilmankin aineita.

4

Tähän vielä puuttuisin: hyvä koulutus ja työpaikka eivät IMO suoraan kerro mitään ihmisen fiksuudesta ja paremmuudesta :wink: , hyvästä elämänhallinnasta ne monesti toki kertovat. Vaikeasti kroonistunut, laitoksessa asuva skitsofreenikko saattaa olla monella tasolla hyvinkin älykäs, vaikka häneltä puuttuukin se elämänhallinta käytännön asioissa lähes tyystin. Älykkyydestä ja siitä, kuinka sitä on monenlaista laatua, on väännetty muistaakseni täällä jossakin toisessa ketjussa sen verran, että nyt en jaksa tässä lähteä siihen.

Ihmisen paremmuus, ts. millainen on hyvä ihminen ja millainen on paha ihminen… puuh… Sekin on ehkä ihan keskustelemisen arvoinen juttu, mutta sitä juttua lähtisi rönsyämään luultavasti niin laajalti, että siihen vääntöön en ainakaan tällä hetkellä ja tässä ketjussa ryhdy :confused: . Mielestäni tiettyjen yhteiskunnallisten meriittejen saavuttaminen ja normien mukaan eläminen ei kuitenkaan yksistään tee kenestäkään ihmisestä toista parempaa yksilöä.

Mitä tulee tuohon, aloittaja, että otat nykyisin rauhallisemmin huumeksien kanssa verrattuna aiempiin vuosiisi, niin itsellenikin on käynyt juuri noin, vaikka olenkin edelleen pahassa koukussa ja koen lääkkeiden, huumeiden ja alkoholin käytön itselleni selkeästi ongelmalliseksi. Käytän siis edelleen säännöllisesti erinäisiä substansseja, jotka aiheuttavat mulle selkeitä haittoja, koska riippuvuus, ja etenkin bentsodiatsepiiniriippuvuuteni on todella paha. En kuitenkaan ole enää nykyisin 24/7 aivan sekaisin piripäissäni tai ryynikänneissäni, piikitys on, ainakin toistaiseksi, jäänyt, kuten myös kovien jarrujen säännöllinen käyttö jne. Tahtoo sanoa vain, että päihderiippuvuus, vaikka se henkilöllä pysyisikin, ei välttämättä kulje aina siihen suuntaan, että kaiken aikaa vajotaan vain alemmas ja alemmas. Mulla ikä on tuonut tulessaan tiettyä rauhoittumista ja lisäksi krakaileva psyykkinen ja fyysinen terveys laittaa omat rajoitteensa päihteilyilleni, mikä kaiketi on ihan hyväkin juttu. Nykyisin mulla on siis muutakin elämää, kuin päihteet ja usein voin hoitaa päihteilyni ilman suurempia sekoiluja ihan rauhassa kotioloissa, eli ns. vain lääkitsen itseni, jotta mun olisi parempi olla, ilman mitään hirvittävää päänsekoitustarkoitusta. Toki tykkään väliin bailatakin, mutta pahin sekoilu ja vetoluukuissa päiviensä kuluttaminen on taaksejäänyttä elämää. Näin ainakin toivon.

5

Winstonille.

Tarkoitan että olen nykyään(sen jälkeen kuin aloitin aineet)parempi ihmisenä kuin mitä olin ennen eli nykyään en enää katsele muita ja kelaa että vittu mitä urpoja ja olen parempi kuin muut ja fiksumpi vaan ymmärrän maailmaa laajemmin ja yritän joka päivä hoitaa asiani järkevämmin ja kohtelen myös muita paremmin sanoisinko tasa-arvoisemmin asemasta riippumatta.

Vähän muutakin nyt sitten eli mielenterveysongelmia on ollut ja voi olla että tuleekin olemaan mutta olen oppinut elämään niiden kanssa enkä enää tarvitse esim. lääkitystä. Luulen tosin että suurimmat ongelmat päähäni toi se liiallinen huumeiden käyttö. Ja tosiaan olen joskus ollut niin paskana eri aineista että onneksi olen saanut itseni revittyä sieltä ylös. Meinasi tosiaan kusta koko elämä. Että ei aina kaikki niin helppoa ole ollut vaikka nyt tuntuu siltä että onneksi kävin läpi tämän ja selvisin ja olen paljon tyytyväisempi pienempiinkin asioihin kuten vaikka kupilliseen hyvää kahvia ym.

Toivon että tästä nyt olisi jotain hyötyä muillekin ja antaisi toivoa parantumisesta ja paremmasta elämästä.

6

Aaa… Kiitoksia tästä selvennyksestäsi, juussleess.

Noinhan se monesti menee, että kun joutuu näkemään(Vai saa nähdä???) sitä elämän synkempää ja rankempaa puolta, niin oppii ymmärtämään paremmin sitä, että kaikilla ei elämä menekään ihan käsikirjoituksen mukaan, eivätkä ihmiset todellakaan välttämättä ole sen oman onnensa seppiä, ja täten ei sitten arvotakaan ihmisiä heidän tekojensa perusteella, vaan näkee ihmisen siellä tekojen ja valintojen takana, vaikka ne teot ja valinnat olisivat hyvin kyseenalaisiakin.

Itse olen ollut niin pitkään narkkari, jo lapsesta saakka juoppo ja koko elämäni MT-ongelmainen, minkä lisäksi olen saanut, kiitos fiksuille vanhemmilleni, sellaisen kotikasvatuksen, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita, joten mun on vaikea muistaa, olenko ajatellut kuinkakin pahasti noin, että “voi vittu, mitä urpoja, olen parempi ihminen”, mutta toki sitä nuorempana oli monessakin mielessä jyrkempi ja tuomitsevampikin, vaikka sitä “varjopuolen elämää” oli tullut jo siinäkin vaiheessa nähtyä. Olen siis tavallaan kiitollinen monista paskoista kokemuksistani ja pohjanraapimisistani, sillä minullekin ne ovat opettaneet ymmärrystä ihmisten ongelmia ja erilaisia elämäntilanteita kohtaan, sekä myös kiitollisuutta noista arjen pienistä iloista, jotka mainitsit. No, enpä mä, hullu narkki, suinkaan aina niin maailmaasyleilevän empaattiselta vaikuta, vaan pikaistuksissani voin olla hyvinkin kärkäs ja tuomitseva :blush: , mutta ne ovat tosiaan pikaistuksissaan ajateltuja ja lausuttuja juttuja, joita en sitten tarkoita, kunhan rauhoitun ja mietin hieman tarkemmin.

Kaikki ihmiset eivät toki opi ymmärrystä toisia ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan kohtaan koskaan, vaikka miten pohjalla kävisivät, vaan aina kaikki on muiden vika tai he pyrkivät halveksunnalla ja dissaamisella nostamaan itseään jalustalle, jotteivat vaikuttaisi niin surkeilta tapauksilta, ainakin itsensä silmissä, ja omasta mielestään muidenkin silmissä, vaikka melko huonosti se itsensä jalustalle korottaminen yleensä menee läpi muille ihmisille IMO :confused: .

Kaikkea hyvää sulle, juussleess :slight_smile: .

7

Olen kaiketi kirjoittanut tästä asiasta Saunassa aiemminkin(?), mutta kirjoitan taas, kun tuli mieleeni noista päihteiden hyödyistä.

Huumeet saattavat joskus toimia hengenpelastajina. Puhun nyt ihan oikeista huumeista, enkä “vain” lääkärin määräämistä, laillisista PKV-lääkkeistä, jotka tosin taitavat niitä pahimpia huumeita olla, ainakin nykyisin. Jollei itse Herra Huu olisi aikoinaan minua pelastanut tai “pelastanut”, niin en usko, että kirjoittelisin nyt tässä. Mulla oli NIIN SAATANAN PAHA OLLA, enkä siihen hätään saanut apua miltään muultakaan taholta siihen tuskaani, mutta herska tuli ja vei kaikki huolet ja murheet mennessään :mrgreen: . Mode voi nyt sitten taas tulkita tämän, miten lystää, mutta suosittelua tämä ei missään tapauksessa ollut, vaan rehellistä kertomaa omasta elämästäni. Niin se vain meni, että luultavasti olisin tappanut itseni, ellen olisi saanut huumeilla turrutettua tuskaani. Se oli tietenkin hyvin väliaikainen ratkaisu, joka johti omiin, pahoihin ongelmiinsa, mutta se toimi siinä hetkessä. Tietenkin mä olisin voinut kuolla myös suoraan niihin oppareihin, mutta niin ei käynyt.

Edelleenkään en moista ratkaisu ongelmiin suosittele, Sylvi-Johannekset ja muut lapsukaiset, sillä sen ratkaisun jälkipyykkiä pestäänkin sitten pitkään ja hartaasti, eikä puhdasta taida tulla koskaan, mutta mulla oli silloin vaihtoehtoina itsemurha tai totaalinen tuskanpoisto vahvoilla opiaateilla ja valitsin jälkimmäisen. Ainakin silloin tuntui, että tuossa olivat ainoat vaihtoehtoni :frowning: . Selvisin siitä kuitenkin ja nyt olen tässä. En tiedä, onko se monenkaan mielestä hyvä juttu, mutta mä olen mielelläni hengissä tänä päivänä, vaikka arvet se mun eletty elämäni on jättänytkin ja voin sanoa, että kun ihminen kerran narkkariksi ryhtyy, niin siitä ei paluuta enää ole. Toki monikin pystyy vieroittautumaan ja elämään ihan tyytyväisenä ja putsina lopun elämäänsä, mutta jotakin se narkkaaminen todennäköisesti kaikille opettaa, jollei onnistu narkkaamaan aivojaan totaalisen tuusannuuskaksi.

8

Moi Winston84,

Haluaisin vaan kiittää sinua koko tuosta viestistäsi, sillä se jotenkin iski ja kovaa täällä. En koe itseäni mitenkään erityisemmin päihderiippuvaiseksi tai kovin suureksi riskitapaukseksi, sillä en ole koskaan tarttunutkaan kovempiin huumeisiin, en käytä mitään lääkitystä ja viihdekäytössäkin menee pelkästään epäsäännöllisesti alkoholi ja vielä erittäin epäsäännöllisemmin kannabis.

Jonkun aikaa näitä viestejä lueskeltuani osasin kuitenkin löytää paljon yhteneväisyyksiä monien viestittelijöiden kertomuksista omaan elämääni. Vaikka olen ikäni puolesta nuori aikuinen, niin elämään on kerennyt mahtua kaikenlaista. Muunmuassa melko syviä alamäkiä. Teini-ikäisenä elämä ehkä tuntui kaikkein vaikeimmalta, kun erilaiset ahdistusoireet alkoivat haitata jokapäiväistä elämää. Jo yläasteikäisenä piti hieman vastoin omaa tahtoa hakeutua hoitoon, joka sisälsi terapiatapaamisia ja lääkitykseksi sain sekä mielialalääkkeitä että rauhoittavia. Näiden lisäksi lääkitsin itseäni sitten yhä säännöllisemmin alkoholilla.

Vaikka en koskaan ole päätynyt alkoholin suhteen minkäänlaiseen kierteeseen, että alkoholia olisi tullut nautittua useamman päivän jatkoja yhtäaikaisesti, niin niistä parinkin päivän “ränneistä” on saanut itsensä vedettyä niin pohjalle ettei huonommasta väliä. Kyllä se vaan on niin yksilöllinen juttu, miten itse kukakin nämä asiat ottaa. Useampikin kaverini on vetänyt aika säännöllisestikkin vastaavia viikonlopun kännejä ihan viihdetarkoitukseen ilman minkäänlaisia oireita, kun itselleni jo yhden illan juopottelusta saa pahan mielen koko seuraavaksi viikoksi.

Kaikesta huolimatta monesti on taustalla ollut jonkinlainen kiinnostus siitä, minkälaisia olotiloja muilla substansseilla sitten saisi aikaan. Yleensä tämä on tyrehtynyt siihen, että alkoholi on kuitenkin se laillinen substanssi, jota käyttämällä ei kuitenkaan voi joutua omaa pahaa fiilistään huonompaan jamaan. Niinkuin yhteiskunnan silmissä. Se, miten sanoit että narkkariksi ryhtyneellä ei enää ole paluuta takaisin iskikin sitten aivan eri tavalla. Sitä alkaa tajuta, että omista murheista ja pahasta olosta huolimatta asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Kuitenkin selvänä pysyminen ei ole mikään mahdottomuus ja alkoholinkäyttökin sijoittuu lähinnä lomille ja viikonloppuihin. Ja mitä enemmän ihmisten kertomuksia täällä olen lukenut, sitä vähemmän haluan lähteä kokeilemaan mitään muita päihteitä lääkkeeksi pahaan fiilikseen.

Joten kiitos sulle (ja monille muillekkin jotka ovat täällä tarinansa jakaneet). Rehelliset ja omakohtaiset kokemukset kertovat paljon enemmän kuin mikään lailla uhkailu tai kukkahattutätien moralisoinnit.

9

^ Sergeantpepper, lämmitti mieltäni, kun pidit kirjoituksestani :slight_smile: , vaikka se aika synkänpuoleinen taisi ollakin :confused: .

Sun kirjoitukseesi kommentoisin sen verran, että alkoholi ei todellakaan ole “vain” alkoholia, vaan se on yksi vaarallisimmista ja haitallisimmista huumausaineista, joita maailmasta löytyy. Itse ole saanut itseni kaikkein pahimpaan kuntoon juuri alkoholilla ja myös amfetamiinilla. Tuo oppareiden käyttöni ja riippuvuuteni niihin ei ole aiheuttanut mulle läheskään yhtä pahaa psyykkistä ja fyysistä rappiota, kuin nuo 2 ensin mainittua substanssia, vaikka oppareiden käytöstä, etenkin rankanpuoleisesta sellaisesta, on toki ollut seurauksena omanlaisiaan pahoja lieveilmiöitä. Alkoholin ainoa hyvä puoli taitaakin olla se, että sitä saa hankittua laillisesti, jolloin ei joudu asioimaan kaikenmaailman epämääräisen aineksen kanssa ja saa järjestettyä itselleen mahdollisesti rikosrekisteriä(olettaen siis, ettei kännissä hölmöile mitään laittomuuksia, vaikkei sekään toki itse alkoholin käytöstä laitonta tee)ym. paskaa. Toki toisaalta on parempi, mitä vähemmän eri substansseja omaan päihdekavalkaadiin kuuluu, mutta alkoholisti on ihan yhtälailla pahasti päihdeongelmainen, kuin opparistinistikin, vaikka käyttääkin laillista päihdettä :wink: .

Eipä sulla tosin kirjoituksesi perusteella hirvittävästi sitä alkoholia mene, mutta kun kerran kärsit MT-ongelmista, on tyystin ymmärrettävää, että jo yhden illan-parin päivän vähänkin rankempi ryyppääminen saa aivokemiasi radoiltaan. Alkoholi kun vaikuttaa myös dopamiinivarastoja tyhjentävästi, joten masennukseen taipuvaiset saavat herkästi melko vähästäkin ryyppäämisestä pitkäksi aikaa henkisesti kurjan olon ja morkkiksen, vaikkeivat olisi kännipäissään edes tehneet mitään typerää.

No, mä en saarnaa alkoholin tai muidenkaan päihteiden vaaroista tämän enempää, kun mulla ei siihen mitään varaa ole :blush: .