päihteet ja mielenterveys -yhdessä vai erikseen huomioitavia

https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tutkittua

Mielenkiintoinen artikkeli.
Valitettavan harvoin tulee luettua päihdelinkin “asiapuolta”, ehkä siksi että sen olen mieltänyt tarjoavan tietoa niille joilla vielä on omalla kohdalla päihdeongelmasta tai muusta riippuvuudesta irtiotto kesken… Ei asia ihan niin taida todelisuudessa olla.Artikkeleissa on hyödyllistä ja ajattelemisenarvoista tietoa meille lopettaneillekin, tietoa jota voimme tarvita normaaleissa arkielämän ja kansalaistoiminnan kuvioissa.

Tätä, jo jonkin aikaa sivuilla ollutta, lueskelin tänä aamuna. Lienee muille tutumpi, minä nyt vasta jälkijunassa katselin.

Ei siinä kummempia ihmettelyn aiheita ollut, ainoa jota jäin miettimään, oli se, että päihdeasioihin painottavat yhdistykset näkivät selkeämmin tarpeen huomioida muutkin ongelmat, mainittuina nuo mielenterveysongelmat. Mielenterveyden käsittelyn pohjalta lähtevät taas näyttivät hiukan enemmän vierastavan päihdeongelmien merkitystä ja huomioonottamisen tarvetta.

Mistä tuo voisi johtua? Jotain aavistuksia ja muistikuviakin käytännön kokemuksista erilaisissa yhdistyksissä minullakin on, mutta annanpa asian hetken hautua, ja katselen miten täällä muut asian ovat omissa ympyröissään huomanneet.

Päihdelinkki on tosiaan muiltakin osiltaan kuin näiltä foorumeilta erittäin käyttökelpoinen. Lueskelen silloin tällöin tietopankkia ja suosittelen eteenpäinkin kiinnostuneille.
Mielenkiintoisen kysymyksen otsikoit, metsänreunalainen! Itse olen ehdottomasti kokonaisvaltaisen lähestymistavan kannattaja. Päihdeongelma vaikuttaa kokonaisvaltaisesti riippuvaisen elämään joten tuntuu luonnolliselta etsiä apuakin kokonaisuutena. Omakohtaisesti tämä tarkoitti sekä päihdeneuvojan että sosiaaliasioista huolehtivan palvelujen käyttöä.
Mielenterveysongelmat ovatkin sitten eri juttu. Jossain vaiheessa innostuin pyrkimään myös psykologin puheille. Ei huolinut asiakkaaksi. Yksi erottava seikka onkin palvelujen maksullisuus. Päihde- ja sosiaalineuvonta on täällä asiakkaalle ilmaista. Onhan mielenterveysongelmien käsittelykin toki sairausvakuutuksen puitteissa järjestetty, mutta jos kassa tulee peliin mukaan, saattaa kynnys olla korkeampi.
Pidän verkostamista asiakkaan kannalta tärkeämpänä kuin organisaatioiden eristettyjä hiekkalaatikoita. Henkilöstöjä tulisi valistaa ainakin perusasioista. Jotta tiedostaisivat ajoissa rajansa ja osaisivat ohjata mahdollisesti oikeampaan paikkaan.

mies metsänreunasta kirjoitti

Yksinkertainen selitys monissa tapauksissa mielestäni on, ei varmaan kuitenkaan kaikenkattava, että vaikeuksiin joutuneet ja ongelmiinsa mielenterveysapua hakevat eivät kerro täyttä totuutta alkoholinkäytöstään. Tämä käsitykseni on syntynyt kuultuani näistä ongelmistaan kertoneeita alkoholisteja.

Ensimmäiset asiat ensiksi

ongelman tuohon liittyen luulisin johtuvan seuraavasta:
päihdepuolella myönnetään helpommin, ainakin useammin, että mielenterveyttä myös
voi olla aiheellista hoitaa päihdeongelman lisäksi. eli nähdään olevan kaksi ongelmaa, kaksi sairautta
jos tuota määritystä käyttää.
mielenterveyspuolella ei niin helposti myönnetä päihdesairautta olevankaan, vaan kaikki johtuu
eri asteisista mielenterveyden sairauksista tai häiriöistä…

Mielenkiintoinen keskustelun avaus. Tuolla yhdessä ketjussa käsittelen aihetta näkökulmasta, että alkoholismi on krooninen periytyvä sairaus ja että runsaasti juovat ihmisnisäkkäät jakautuvat pääasiassa kahteen haaraan, joista toinen on alkoholia väärinkäyttävät suurkuluttajat sekä toinen haara, jossa älyttömän juomisen määrää perinnölliset seikat.

Alkoholistin ei todellakaan tarvitse olla mieleltään sairas alkaakseen juomaan liikaa. Sairauden puhkeamiseen riittää alkoholin kanssa lutraaminen. Toisten elimistö on vielä herkempi, jolloin muutokset aineenvaihdunnassa tapahtuvat hyvinkin lyhytaikaisella käytöllä. Joillakin elimistön muutokseen menee vuosikaudet. Yhtä kaikki tilanne etenee vaiheeseen, jolloin alkoholistin on yksinkertaisesti juotava, jotta pystyy toimimaan edes jollain tavalla. - Tässä vaiheessa yleensä alkaakin elämässä olemaan kaikenmoisia ongelmia, joita tämä juominen varmasti tuo kaikkien eteen.

Mutta mikäli tällaisen tervepäinen alkoholisti lähtee raitistumaan ja pidättäytyy juopottelusta kerta kaikkiaan, tapahtuu toipuminen lähes entiselleen yksilöllisen ajan kuluessa. Masennus, ahdistus, unettomuus yms kyllä korjaantuvat, toisilla lyhyemmän ajan kuluessa ja joillain toipuminen ikävä kyllä saattaa viedä vuosikausia.

Suurkuluttajalla ei ole välttämättä perintötekijöissään minkäänlaisia alkoholismisairauden puhkeamiseen altistavia tekijöitä. Hänellä voi olla vaikka joku mielenterveyden ongelma, johon hän aluksi luulee alkoholin tuovan helpotusta. Hän lääkitsee itseään usein kyllä huonoin seurauksin.

Oli kumpi ääripään tapaus hyvänsä lopputulos ilman juopottelun lopettamista saattaa olla ennen aikainen hauta.
Näiden kahden ääripään väliin mahtuu tietenkin elämän paletin loputon kirjo erilaisia variaatioita. Mukaan tulee myös lukematon määrä ulkopuolisia tekijöitä jotka päihteilyyn myös vaikuttavat.

Kyllä minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että näitä ei voi lyödä samaan nippuun.

Yksilöllistähän se on, eli kaksoisdiagnoosi-ihmiset tarvitsevat hoitoa samaan aikaan sekä mielenterveyden ongelmaan että päihdeongelmaan. Mielenterveyspalveluihin voi olla tosin vaikea päästä, jos on samalla runsasta päihteidenkäyttöä. Eikä se hoito jossain psykiatrian poliklinikallakaan hirmu ihmeellistä ole: keskustelukäyntejä esim. psykologilla tai sairaanhoitajalla, ja lääkärin määrämä diagnoosien mukainen lääkitys.
Lisäksi voidaan tarjota ehkä avokuntoutusta ja vertaisryhmiä, aivan niinkuin päihdehoidon puolellakin.

Psykiatriseen laitoshoitoonhan pääsee/joutuu vasta kun pukkaa tosi akuutti kriisi: psykoosi tai vakavaa itsetuhoisuutta.
Päihdehoidon laitoskuntoutukseen pääsisi ehkä helpommin, mutta jos psyyke oireilee pahasti, voi olla ettei kuntoutuksessa pysty olemaan tai siitä ei ole hyötyä.

Psykiatrisella puolella ne diagnoosien saamiset on aika tärkeitä, jos meinaa saada pidempää hoitoa.

Ai niin, psykiatrian poliklinikalta voi saada lähetteen pitkään psykoterapiaan, mutta se edellyttää jo pitempää raittiutta alkuun jos mielii saada Kelan korvaamaan sen.

“Ai niin, psykiatrian poliklinikalta voi saada lähetteen pitkään psykoterapiaan,” Ammattiyhdistysten Amerikassa psykiatrilla ravaamisen kestomuodin essentian voi havainnollistaa Jaakko Tepon kappaleen avulla.

Newyorkilainen uraohjus: “pam, pam, pam, pam, Pamela - ai kun sä oot niin ihana”.
Psykiatri: “pam, pam, pam,pam Pamela, pam, pam Pamela”.

Keskittymällä psykologisten ongelmien hoitamiseen ensisijaisesti ennemmin kuin hoitamaan fyysistä sairautta ja addiktiota, toipumisohjelmat, jotka muutoin voisivat auttaa 80 prosenttia potilaistaan saavuttamaan kestävän ja laadukkaan toipumisen, saavuttavat vain osan tästä ja tulokset raitistuneiden elämänlaadustakin jäävät köyhiksi.

Näille ohjelmille on tyypillistä aliarvioida alkoholin elimistölle aiheuttaa pitkäaikaisia myrkyllisiä vaikutuksia, ravinnon arvoa, verensokerin tasoa ja jopa pitkäaikaiset vieroitusoireet luokitellaan persoonallisuuden piirteiksi.