Kun ei riitä nykyään edes kori kaljaa illassa.Riippuvuus on voimakas,kun miettii sitä että olin viikon juomatta.Ahdistus ja uniongelmat olivat läsnä ja mietin vain milloin seuraavan kerran saan taas juoda.Nyt jäi putki päälle,toinen päivä kännissä.Nyt laskuhumala ja oksennan. Krapula on kova,mutta senkin saa pois ottamalla opamoxeja ja ketipinoreita. Vuoden olen harrastanut sekakäyttöä.Nytkin kuulen ääniä ja illalla riehuin veitsen kanssa.Ei ole hyväksi juominen,kun sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.Nyt kun otin lääkkeet sain itseni rauhoitettua.Täytyy krapula potea krapulana ja miettiä ja todeta loppuviimein oliko tässä mitään järkeä
Unettomasta yöstä selvitty,oksensin niin rajusti,että tuli verta oksennuksen mukana.Nyt en enää ole oksentanut,mutta olo on heikko.Krapulassa on tyypillistä murehtia mitä pienimmistäkin asioista ja kasvattaa ne päässään isoksi.No sitä voi kysyä itseltään kannattiko?Olisiko rahat voinut säästää johonkin muuhun hyödylliseen.Täytyy vain myöntää itselleen olevansa alkoholisti,suvussa paljon alkoholisteja.No tämä juominen on ollut monien vuosien harjoittelun lopputulos.Toleranssi kasvaa ja juominen hallitsee koko ajan enemän. Arvatkaa sitä häpeän määrää,kun asuu pikkukunnassa ja aina kori kassalle missä sama myyjä. 
Vaikka olenkin alkoholisti,niin yritän peittää juomistani.Menen huoliteltuna aina kauppaan.Ja myyjälle olen sepittänyt monesti ostavani taas kaljaa mielikuvitus miehelleni.Sitä yrittää selitellä ja valehdella,ettei itse jää kiinni.Enhän minä juo,monille tutuille olen sepittänyt.Valehtelusta on tullut tapa,koska ei halua jäädä kiinni.
sinun ei ainakaan tarvitse miettiä josko olet alkoholisti. selvästi olet sekaisin.
mene jotain apua etsimään, hyvä ihminen.
anteeksi kun komennan.
Mtt kävin akuutti tilanne noiden päänsisäisten äänien takia.Pakkohoitoon lähdössä,lääkitys tasapainoon.Ja alkoholi pois,jotta lääkitys tehoaa.Olen lääkinnyt maniaani sekä masennuskausia alkoholilla.Ei hyvä yhdistelmä ei.Antabuksen aloitan,koska aikoinani pysyin juomatta vuoden sen avulla.Jo pelkästään hajuvesi teki reaktion.Päihdeyöntekijäni suositteli ehdottomasti mulle tuon antabuksen. Pääsen ainakin alkuun,sitten täytyy alkaa miettimään raittiutta ja miten ja millä tavalla raitistuisin.Tai pääsisin kiinni raittiuteen.Tällä hetkellä motivaatiota ei ole tarpeeksi.Kun jätin aa-ryhmät pois,niin sen jälkeen aloin uskomaan,että pystyn olemaan juomatta ilman muiden apua ja vertaistukea.Väärässä olin,ja vielä väärä seura ajoi minut takaisin juomaan.En harrasta ravintolassa ryyppäämistä,muutaman juovan ystävän kanssa istutaan kotona ja vedetään ns.kalsarikännejä.Rahaahan löytyy aina juomiseen.Sen rahamäärän jos säästäisi,niin pystyisi tekemään ulkomaanreissun helposti.Ja tupakin kanssa sama asia.
Tervetuloa Plinkkiin, Katjuliini. Luin kirjoituksesi ja sain käsityksen, että olet kuitenkin tällä hetkellä avun piirissä jos kerran sait päihdetyöntekijältä neuvon antabukseen. Erittäin hyvä, sillä riippumatta motivaatiostasi tilanteesi vaikuttaa sellaiselta, ettet enää omin avuin pääse suosta ylös. Ei onneksi tarvitsekaan, sillä apuahan on saatavilla ja olet tehnyt oikean vedon ottamalla sitä vastaan. Tarkoitan lähinnä ammattiapua, vertaistuki voi tulla joko alusta lähtien tai myöhemmin halutessa mukaan.
Kokemuksesi verisestä oksennuksesta kuulosti tutulta. Minulle tapahtui hieman samankaltaista 90- luvun alkupuolella jolloin olin vielä pahasti alkoholikoukussa. Sillä erolla, että jouduin oksentamaan oikein paineella pelkkää verta ja menemään hätäapuun sairaalaan. Sisältäni oli revennyt verisuonen paksuuntuma joka taasen oli seurausta maksan vajaatoiminnasta. Tästä ns. Mallory-Weiss-syndroomasta voit googlata lisätietoa halutessasi. Hengenvaarallinen ilmiö ja jokainen ei-riippuvainen ja miksei riippuvainenkin olettaisi, että ryypiskelyni olisi loppunut tähän. Vaan eipä loppunut. Ensi säikähdyksestä selvittyäni ja vielä tuolloin alkoholismin perusolemusta tuntematta jatkoin jonkin ajan kuluttua vanhaan malliin vielä yli kymmenen vuotta. Olivat nääs laittaneet haponkestävät putket sisälleni!
Näin järkyttävän epäloogista on juopon ajattelumalli. Ainetta sisään hinnalla millä hyvänsä. Ja motivaatioon vielä pari sanaa. Kuoleman tai halvaantumisen pelko ei saanut minua vakuuttumaan raittiuden hyödyistä. Eikä edes se, että lähes kaiken menettäneenä tajusin vajoavani vieläkin syvemmälle jos jatkaisin.
Ratkaisevaa oli se, että halusin kokeilla raitista elämää “toistaiseksi”- statuksella ilman mitään pidempiaikaisia tulevaisuudennäkymiä tai tavoitteita. Olin sitä mieltä, että neljännesvuosisata pöhnäistä ulkoapäin määriteltyä elämää riitti.
Hakeuduin ammattiavun piiriin vuonna 2007 varovaisesti tunnustellen ja kohtuukäytöstä haaveillen. Eihän siitä mitään tullut joten päätin heittää ajatteluni ja toimintani täysin mustavalkoiseen joko-tai-kuvioon vuotta myöhemmin. Päihdeneuvojani suosituksesta.
Tällä tiellä olen edelleenkin kahdeksatta täysraitista vuottani eläen. Mainiten, että lasken vuodet sikäli itselleni armollisesti, että mulla oli vajaat 6 vuotta sitten parin päivän retkahdus jonka onneksi sain nopeasti haltuuni. Ja tiedostaen, että kukaan ei voinut ottaa retkahdusta edeltävää kolmen vuoden täysraitista aikaani pois.
Ylittämällä häpeän ja epäonnistumisen kynnyksen raportoin rehellisesti päihdeneuvojalleni ja pääsin takaisin raittiuteen.
Tsemppiä sinulle ja pysy linjoilla pls.!
Todella koskettava ja opettavainen tarina,mikä on valitettavasti totta.Mutta hienoa,että olet päässyt raittiseen elämään mukaan.Työtähän tämä on,kun himo on koko ajan läsnä ja pelkää retkahdusta.Olin hoidossa ja nyt ollut selvinpäin siitä lähtien.Vaikeata on ollut,mutta antabuksen käyttö on näin alussa tärkeä tukipilari.Pelkään oikeasti niin paljon reaktiota,etten uskalla käyttää edes hajuvesiä.Tiedän monia,jotka ovat juoneet antabuksesta huolimatta.Minä en uskalla lähteä edes kokeilemaan.Vertaistuki on tärkeää,täälläkin kun kirjoittaa tuntee olevansa oikeassa paikassa.Ei tarvitse hävetä alkoholismiaan,kun on muitakin samassa tilanteessa olevia.Lähtökohta on,etten voi juoda koskaan sitä ensimmäistä kulausta,sillä juon sen jälkeen korin ja jää putki helposti päälle.Ja kännissähän ihminen muuttuu,tulee sanottua ja tehtyä sellaista mikä jälkikäteen kaduttaa.Mä vedin ns. kalsarikännejä kotona vaikken baareissa käynyt,mutta sosiaalinen media sinne sitä kirjoittikin kännissä.Seuraavana päivänä häpeä oli suuri,kun luki edellisen illan postauksia.Mutta humalassahan asiat sujuvat,vaikka todellisuus on toista.Nyt voin sanoa,että päivä kerrallaan eteen päin on mentävä.Huomisesta en tiedä,mutta kiitos tästä raittiista päivästä.
Katjuliini kirjoitti
Hei Katjuliini! Hyvä havainto, että alkoholismia sinänsä ei tosiaan tarvitse hävetä. Sairautena se voi olla kenen tahansa kohtalo. Juopon tekoja silti joutuu häpeämään ja usein ne ovat raskaan morkkiksen ja katumuksen aihe. Ensimmäisen kulauksen voi välttää myös kun huomaa, että sitä ei tarvitse ottaa. Alkoholistin taistelu viinaa vastaan on useimmiten turhaa voimien haaskausta ja toivotonta. Raittiuden säilyttämisessä vertaistuki on mainio keino, kuten tänne kirjoittelu, palaverit, puhelin, kirjat ja ehkä muitakin tapoja.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Katjuliini. Kattelin ketjua ja huomasin, että olin sössinyt raitistelun aloitteluni vuosiluvun. Senhän pitää olla 2007 eikä suinkaan 2017! 
Anyways, sinua haluaisin rohkaista antamalla omakohtaisen kokemukseni viinanhimosta eteenpäin. Tämä hellittää melkoisella varmuudella ajan mittaan. Toinen seikka on retkahduksen pelko. Sinähän teet jo paljon asian eteen ja olet päässyt eteenpäin. Vietä normaalia elämääsi miettimättä liikaa retkahduksen riskiä. Tämä kuulostaa aika lattealta, tiedän. Palaan ehkä myöhemmin asiaan, mietin tarkemmin miltä kantilta seikkaa kannattaisi lähestyä. Yleiseen elämänasenteeseen liittyen? Tai enemmän käytännön tasolla? Plinkissäkin on ketju “Yksinkertaisia Niksejä” jonka ehkä tunnet jo? Ja osion “Oma Apu, Lääkkeet ja huumeet”, alla semmoinen Retkahduksen eston käsikirja joka kannattaa lukea.
Hyvää viikonjatkoa ja tsemppiä.
Kiitos vastauksistanne ja vinkeistä mitkä todellakin ovat tervetulleita elämääni.Tämä viikonloppu on mennyt ilman alkoholia.Kävin lenkillä tänään ja palkitsin itseni suklaalla ja uudella fantan metsämarja limsalla.Oli outoa käydä selvinpäin saunassa,mutta kyllä se hyvä olo sieltä tuli ja palkitsi.Nyt voi oikeasti lähteä nukkumaan hyvillä mielin,saa varmasti nukuttua paremmin ja aamulla on ihana herätä ilman krapulaa.Aamupala maistuu ja ajatukset ovat selkeät.Ei ne silloin ollut selkeitä,kun join.Ja mahakivut ovat lähteneet ja jatkuva närästys ja ripuli.Juomisestahan ne kaikki johtuivat.Nyt hetki kerrallaan eteenpäin.
Mahtavaa Katjuliini, muistetaan siirtää kelloa tunnilla uuteen raittiiseen kesäaikaan!
Päivä kerrallaan
Mä oon tehnyt töitä itseni eteen.Löysin aa:sta itselleni avun.Oli iso kynnys mennä ensimmäistä kertaa sinne.Ajattelin,kun pikku paikkakunnalla asun,niin näkyy tuttuja ja saan leiman.Mutta ei,mut otettiin vastaan sellaisena kuin olin.Krapulassa täristen kerroin mun stoorin.Siitä on kuukausia ja nyt oon pysynyt juomatta
Tämä Juhannus vietetään rauhallisissa merkeissä mun pojan kanssa.Raitista Juhannusta.