Ku ei tätä elämää voi ottaa enää kovin vakavasti. Pieni tarina tähän.
Kyllästyin elämän mitäänsanomattomuuteen, kun olen tällänen hiljanen kettu. En puhu kauheesti. Enkä ole mihinkään tyytyväinen, mikään ei riitä ym…plaapalaa. Elämään kyllästyneenä otin kuusi olutta joka johki siihen että aloin mäiskiä itseän avarilla poskille. Nämä kuusi olutta johti siihen että hain pullon kosketuskorvista. Eli kossua. Joka johti siihen että menin ihan päihini, ja räpsäytin jollain kalikalla jonkin auton tuulilasin rikki. Auton omistaja tietty sattu oleen joku puolituttu.
No voi nyt se ropo itkee ku elämä on paskaa ja sen myätä tekee tuhmia.
Hm, ei mut hiffasimpa sen että jos elämä ei maistu, eikä masenna, on kyse piilevästä masennuksesta. Masked Depression.
Mutta hieno kertomus alkais oleen kasassa kaikista tragikoomisista hölmöilyistä. Millon repii lämpöpattereita seinistä, millon heittää aurinkotuolilla poliisiautoa. Sekoilua, aitoa sekoilua.
Täytyy kyllä sanoa että letkeemmin menis kun käryttelis vaan kärhämää, mutta viinaa kun saa laillisesti rahaa vastaan. Kannabista laittomasti jopa ilmaseks, mutta mitä tässä enää lakia kiertään. Nöyrrytään ja alistutaan. Siitä tulee kyllä helvetin pahalle haiseva hevosen perse, mutta jos herrat isot sanoo että näin on hyvä niin olkoon sitte.
