Olen 25-vuotias nainen ja minulla on rankka päihdetausta. Tänä päivänä voin hyvin, opiskelen ja olen muutenkin elämäni kunnossa. Jätin entisen elämäni kokonaan pari vuotta sitten ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Päihteidenkäyttö jätti kuitenkin jälkensä minuun, sillä minulle ilmeni omituisia oireita, jotka lääkäri sitten totesi paniikkioireiksi. Lisäksi on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Esimerkiksi koulun aloittaminen oli mulle hyvin pelottavaa, mutta päätin että nyt on pakko uskaltaa, en saa muuten koskaan mitään aikaiseksi. Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia, ehkä vinkkejäkin, mikä auttaisi oireiluun? Koulusta en ole juurikaan saanut kavereita, varmaankin ujouteni vuoksi. Esimerkkinä jos joku tulee juttelemaan → alan änkyttämään, punastun ja tulee muutenkin tosi jännittynyt olo. Kerran luokassa kun olin minun vuoroni puhua, sain paniikkikohtauksen ja koko luokkahuone alkoi pyöriä silmissäni, hiki virtasi ja tuntui että pyörryn. Kun tuli ruokatunnin aika, minulla oli vieläkin niin kamala olo päällä, että lukittauduin vessan lattialle istumaan välkän ajaksi ja koitin rauhoitella itseäni että kaikki on hyvin. Tämä ei kuitenkaan juurikaan auttanut. Olen pärjännyt koulussa hyvin, mutta joka päivä vaatii hirveästi ponnisteluja, että selviäisin päivästä “hengissä” 
Juurikin näiden paniikkioireiden vuoksi. Itsetuntoni on myös nollassa ja pidän itseäni huonompana kuin muut.
En tiedä miksi kirjoitin tänne, kai haluaisin kuulla onko teillä samanlaisia kokemuksia, mikä on ehkä auttanut oireiluun jne. Vertaistukea kehiin siis 
