Moi kaikille! Aattelin ottaa aiheen puheeksi, en löytänyt ainakaan täältä keskustelua aiheesta.
Meillä tilanne sellainen että ex puoliso ja lapseni isä käyttää aineita ja hänellä rankka päihde menneisyys(käyttö alkanut jo nuorena kovilla aineilla) ja siis tällä hetkellä vakava päihdeongelma. Muutamaan otteeseen ollut korvaushoidossa joka loppunut ohikäyttöjen takia. Meillä siis yhteine lapsi (2,5v) jonka kanssa alusta asti ollaan oltu kahdestaan. Isä tavannut lasta säännöllisen epäsäännöllisesti, säännöllisesti lähinnä silloin kun oli vielä korvaushoidossa eli tapaamiset tapahtuivat isän kotona niin että minä olin aina paikalla kun lapsi oli siellä(ei siis ollut kahdestaan lapsen kanssa)
Haluaisinkin nyt kuulla muiden kokemuksia tilanteista joissa vanhemmalla päihteideongelma ja mukana kuvioissa lapsi. Itse mietin semmosta, että olisiko mahdollista lastensuojelusta joka siis tietää tilanteemme niin saada “lupa” esim. tuettuihin tapaamisiin? Ja jos semmosta ees on mahdollista saada niin haluaisin sen niin että ei missään laitoksessa vaan esim. isän äidin luona niin että siinä olisi myös muita aikuisia ympärillä ja isä tietenkin siinä kunnossa että lapsen on turvallista olla. Kertokaa kokemuksia joilla samankaltainen tilanne ja mielipiteitä siitä miten ajattelisitte tuon asian lapsen kannalta mutta myös vanhemman kannalta niin että kuitenkin edes jonkinlainen suhde säilyisi myös isään. Tiedän kokemuksesta omasta lähipiiristä että ns.normi ihmiset ovat sitä mieltä että vanhemman jolla on ongelmia päihteiden kanssa niin ei ole oikeutta nähdä lastaan, ite oon kuitenkin tästä vähän erimieltä, mutta toki vain niin kauan ja sillä ehdolla että se on lapselle turvallista 
No itsekin toipuva päihdeongelmainen ja kahden lapsen isä - voin sanoa että lapset ovat edistäneet parantumista, koska eipä sitä paljon muuta sisältöä ole pahimmissa vaiheissa ollut. Kun toipuminen vaatii motivaatiota, minulle se löytyi niistä kahdesta vaihtoehdosta; joko näkee lapsia vielä joskus tai sitten ei.
Toisaalta, jos side lapsiin ei ole kovin vahva, niin ei siitäkään ole motivaatioksi. Ja jos ennuste muutokseen on huono, niin ei lapsi kerää oikein mitään muistoja vielä pariin vuoteen kuitenkaan… Jos haluaa väkisin pitää jotain sidettä yllä niin kai se hoituu sossujen avulla… Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinä haluat enemmän lapsen pitävän jonkin kontaktin isään kun päinvastoin. Ei hyvä lähtökohta. Jos irtiotto isään on kuitenkin tulossa, niin kai se parempi ennemmin kuin myöhemmin.
Joo, vähän ällörealisti ja kyyninen, mutta vierestä vastaavia tapauksia nähneenä - ei voi muuta todeta. Missään kohtaan et miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että iskä pääsisi kuiville, joten mietit varmaankin vain lapsen kontaktia isäänsä. Ihana lähtökohta, mutta ennuste voi olla huono… Mutta kerro ihmeessä miksi mietit tällaisia vaihtoehtoja?
Kaikenkaikkiaan, pelkkää parasta. Toivottavasti joku järjestely onnistuu!!!
^^ Moro secretlove!
Mikä on sun mielipide siihen, et onko exälläsi oikeasti mitään chansiä päästä kuiville koskaan? Ja tietty arka kysymys, mut millä roippeilla hän nykyään sotkee päätänsä?
Lähinnä haluaisin hahmottaa et millaisesta isä-hahmosta on kyse, ja missä kuosissa yleensä on silloin kun lastaan pitäisi tavata.?
Ei tartte vastailla tohon jos et halua, tai vaik jos et tiedä mitä hän käyttää.
Oon itte opiaatti-riippuvainen, ollu jo reilut 10 vuotta, ja tulen olemaankin. Korvaushoidossa nykyään ollu jo vuosia, mut myös yhden lapsen isä… 
Mulla ei enää pojan syntymän jälkeen muuta käyttöä juurikaan ole ollut, kuin tää korv.hoitolääke eli bupre. (siis subu)
Tietty oma tilanne on erilainen kun olen ollut koko ajan, ja tulen pysymään hoidon piirissä, niin se ei vaikuta millään tavalla lapsen suhteen, vaikka toki sossu/lastensuoj. tietää asiasta.
Mut niin kauan kun olen hoidon parissa eikä mitään hölmöilyjä ole, ei vaikuta mitenkään lapseen tai huoltajuuteen.
Mut sen verta tiedän kaverien kautta, et osalta on menny tapaamisoikeudet, ja ovat joutuneet antamaan usean kuukauden ajan puhtaita seuloja, saadakseen yleensä nähdä lastaan. Ja nekin tapaamiset ovat olleet niin, et sossusta on ollut valvoja mukana lapsen äidin lisäks.
Ja kyllä varmasti onnistuu sellainen järjestely, et tapaamiset olisivat valvottuja ja järjestetty just esim. jommankumman vanhempien tms. paikassa.
Siitä en osaa sanoa haluavatko lastensuojelun puolelta sit “valvojan” vielä lisäksi, mut varmasti selviää kysymällä.
Sun pitää tehdä niinku ittes parhaaksi näet, ja ennen kaikkea ajatellen lapsen parasta.!
Jos sinusta tuntuu et exän olisi hyvä nähdä lastaan, ja ennen kaikkea hänestä siihen olisi selvinpäin, niin järjestäkää ihmeessä siihen mahdollisuudet! Mut jos taas oot sitä mieltä ettei ex-miehestäsi ole koskaan olemaan edes vähääkään selvinpäin, niin kannattaako silloin aiheuttaa kasvavalle lapselle hämmennystä, jos satunnaisesti näkisi jotain ihmistä, mutta joka ei kumminkaan voisi olla hänen kanssaan OIKEASTI isänä…? 
Vaikeita kysymyksiä ja vielä vaikeampia vastauksia…
Toivon et saatte asian järjestyy “jollakin” tavalla, ja sinulle voimia sen päätöksen tekoon…!!
Edit. Pari typoa ku ei osaa enää kirjoittaa…kele!!! 
Voi voi. Aika syvissä vesissä ollaan, jos äiti tahtoo tuollaisen “muutamaan otteeseen” korvaushoidon tyrineen ihmisen irvikuvan leikkivän isää lapselleen. Toivottavasti lähipiiristä löytyy joku, joka ravistelee takaisin tähän todellisuuteen
Mä olen duunin ja opintojeni kautta nähnyt, mitä päihtyneenä olleen ns. kuivilla olleen vanhemman seurassa vietetty viikonloppu aiheuttaa lapselle. Olen myös kokenut saman itse. En toivo kenenkään pienen ihmisen joutuvan siihen tilanteeseen, joten ihan kylmän loogisesti fiksuinta lapsesi kannalta on se, ettei tällaista nk. isähahmoa ole lainkaan kuvioissa. Jos faija on 6kk todistetusti selvin päin, tilannetta voi miettiä uudestaan.
Moi Zeus76 ja kiva kun asiallisesti vastailit, tommosia kannustavia vastauksia just toivoinki ku mietin viitinkö tänne kirjotella… 
Mun mielipide siihen, pystyykö lapseni isä pääsemään koskaan kuiville, on että toki siihen jossain vaiheessa mahdollisuus on, jos pääsis esim. oikeaan hoitoon yms… mut lähitulevaisuudessa en usko et ihan heti on hakeutumassa esim uudestaan korvaushoitoontai mihinkään muuhunkaan hoitoon… Ja pääsäästösesti siis käyttää subua, välillä vissiin menee muutakin (rauhottavia yms)
Ja kiva kuulla että sulla mennyt hoito hyvin pojan syntymän jälkeen(tietty voinu mennä sitä ennenki) kuulostaa siltä että poika ollut aika iso motivaatio pysyä hoidossa(en meinaa etteikö muuten vois olla motivaatiota)
meillä myös lastensuojelutyöntekijä sanoi sillon kun isä vielä oli korvaushoidossa, että niinkauan kun se sujuu eikä tule retkahduksia niin heillä ei ole mitään huolta kun isä lastansa tapaa ja korvaushoitolääkäri piti hyvinkin tärkeänä että isällä pysyy yhteys lapseen ja ovat tekemisissä.
Ja pakko nyt korjata tohon aiempaan kirjotukseen, kun jotkut näköjään sai mun kirjotuksesta vähä väärän kuvan…
aina kun isä siis nähnyt lastaan niin on ollut kyllä siinä kunnossa että lasta pystyy näkemään, ja tällä tarkoitan nyt sitä että lapsella on kaikinpuolin ollu aina turvalliset olosuhteet, isä ottaa lapsen hyvin huomioon, leikkivät yhdessä jne… eli siis ottanut vaan sen verran “omaa lääkettään” että ei oo viekkareita ja pystyy normaalisti toimimaan… en tosiaan lasta antas nähä jos ois yhtään sekava tai pelkäisin että entä jos sattuu jotain… aina oon voinu luottavaisin mielin olla kun toisiaan ovat nähneet, ei siis nykyään kovinkaan usein.
jatkan myöhemmin illalla kirjottelua, taapero vaatii sen verran huomiota ettei pysty nyt keskittyyn tähän kirjottamiseen 
ja kiitos kaikille jotka on vastaillu tähän ketjuun, toki kaikki saa oman mielipiteensä sanoa enkä siitä loukkaannu
^ Joo kyllä se lapsi on todella iso motivaattori olemaan hölmöilemättä, mut haluan myös omasta puolestani olla sekoilematta ja pysyä hoidossa.
Kun alkaa jo tuota ikääkin olemaan, niin ei tässä enää viitti eikä ole mitään halujakaan, vetää mitään muuta kuin noi omat lääkkeensä.
Jos exäsi yrittäis päästä vielä uudestaan takas korv.hoidon piiriin (luulis onnistuvan kun on aiemmin ollu ja nyt on lapsen tapaamisoikeus painamassa lisänä) ja kun hän pysyisi jatkossa irti kaikista muista roippeista, joita aiemmin on menny, niin teidän tilannehan rauhoittuisi tai ns. selviäisi paljonkin…!
Korvaushoidon ehtona ku on jatkuvien seulojen antaminen, niin siinä tulisi samalla todistus sossulle ja lastenhuoll. (edellyttäen et olisivat puhtaita) ja mikäli hän tarpeeksi kauan näin tekisi, olisi tapaamiset helppo järjestää niinkuin itse haluaisitte.
Mä luulen et sun secretlove kannattaisi jutella sen exäsi kans, ja selvittää hänelle suoraan ne ehdot jolla lastansa saa nähdä, eli korv.hoitoon hakeminen ja siinä pysyminen. Ja mikäli hän edelleen jatkossa pöljäilee ja ryssii hoitonsa, ei hänellä silloin ole kovin kummoisia intressejä selvänä olemiselle, mikäli oma lapsikaan ei saisi sitä tehtyä…
Siinä vaiheessa viimestään sun kannattaa sit harkita, et kannattaako lapsen antaa edes nähdä häntä, koska siitä ei taitais tulla muuta kuin turhaa hämmennystä lapselle.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että isän/äidin on saatava nähdä lastaan päihdeongelmasta huolimatta. Toki mielellään seuloilla todistettuna ja yleisellä habituksella.
En todellakaan arvosta useimmiten todettujen lastensuojelun natsi meiningin näkemyksiä. Eri asia on, jos vanhempi on silminnähden päihtynyt, mutta lapsi on yleensä kuitenkin todennäköisesti tärkein asia mitä elämässä on, niin ehdottomasti sen näkemiseen pitää olla oikeus, vaikka sitten valvotusti näkeminen.
Eri asia on, jos vanhempi ei edes yritä olla selvinpäin, eikä häntä lapsi kiinnosta. Silloin on ymmärrettävää, että seurataan hieman henkilön elämää, jos yrittää saada esim. Tapaamis oikeuksia ja sellaista, jos lapsi on vaikkapa toisella vanhemmalla, tai sijoitettuna.
Minulla ja vaimollani on kaksi ihanaa alle kouluikäistä ja ne ovat elämämme tärkeimmät asiat, mutta on saanut monesti painia lastensuojelun kanssa, vaikka tällä hetkellä ei ole muuta kuvioissa, kuin reseptilääkkeitä, jotka kyllä osa näkyvät seuloissa, mutta senhän pitäisi olla täysin sallittua, koska sairauksiahan niillä hoidetaan, niin silti joutuu vääntämään lastensuojelun kanssa, kun ajattelevat meidän käyttävän väärin, vaikka mitään näyttöä siihen ei ole.
Älkää joutuko lastensuojelun kynsiin, sillä pahimmillaan siitä voi joutua kokoajan todistelemaan, että kaikki on kunnossa. Minäkin olen jo pari vuotta parin viikon välein antanut seuloja ja joka ikinen on ollut puhdas, mutta silti jatkuvasti jonkinlaista syynäystä on. Toki liittyy osittain menneisyyteeni, mutta saisivat jo antaa olla.
Lapset ovat kyllä loistava motivaattori selvinpäin olemiseen ja sen tietää jokainen isä/äiti, jos on ihan täyspäinen, vaikka olisikin sitten ollut aikaisemmin huume-ongelmaa. Itse ensimmäisen lapsen syntymän kohdalla lopetin suoraan kaikki päihteet ja sen rallin. Ei tullut oikeastaan mieleenkään ottaa mitään, kun tiesi, että duunistakin tullessa kotona odotti sellainen ihana pikkuinen prinsessa. Tosin vuosien varrella on tapahtunut virheitäkin, mutta lapset ovat olleet aina kuitenkin tärkeintä elämässä.
Älkää tuomitko ihmisiä joilla on lapsia, mutta myös päihdeongelma. Jos lapset ovat kuitenkin vanhemmille elämän tärkein asia ja huolehtivat niistä täydellä sydämellä.
Mua nyt hieman hämmentää, kun tässä keskustelussa tuntuu nousevan esiin vanhemman oikeus lapseen 
. Eihän se nyt niin päin mene, herra paratkoon. Käsittääkseni ihan Suomen lakikin lähtee siitä, että lapsella on oikeus vanhempaansa, ei päinvastoin, ja helvetin hyvä noin. Se tästä vielä puuttuisikin, että lapsilla pitäisi olla joitakin velvoitteita vanhempiaan kohtaan 
. Toki lapsen etua saattaa palvella myös se, että on jokin tuntuma siihen päihdepäiseen hulttiovanhempaansa, jota tapaa vain joskus ja jouluna, ja josta ei mihinkään vastuulliseen vanhemmuuteen koskaan tule olemaan, koska moni on kuitenkin sitten isompana kiinnostunut ihan niistä biologisistakin lähtökohdistaan ja tuntee olevansa varsin hukassa, jos sanotaan vain, ettei sulla mitään isää/äitiä ole koskaan ollutkaan(Tunnen tapauksia, jotka tuskailevat tämän asian kanssa), mutta yhtä kaikki, tuonkin suhteen/asian hoitaminen pitäisi tehdä lapsen ehdoilla(Kovin pienen lapsen kanssa on toki vaikeaa määrittää, mihin rajat hänen kannaltaan pitäisi vetää ), ei missään nimessä niin, että isällä(tai äidillä) on oikeus tulla leikkimään ja hassuttelemaan lapsen kanssa silloin, kun muistaa, että olihan mulla lapsikin ja nyt olisi kiva nähdä sitä .
Kuulisin tähän mielellään näkemyksiä ihmisiltä joilla ON lapsia ja jonkinlainen päihdeongelma. Moni joutuu olemaan erossa lapsistaan ihan vain sen takia, jos seuloissa sattuu näkymään esim. Bentsot ja kannabis joihin ei ole reseptiä. Pahimmillaan tämän takia voidaan jopa suunnitella huostaanottoa.
Voi kun se olisikin niin että lapsella olisi aina mahdollisuus nähdä vanhempiaan, kun haluaa. Sossujen natsismin takia vanhempi ja lapsi saattavat joutua olemaan erossa, vaikka kummatkin haluaivat nähdä ja olla yhdessä niin paljon kuin vain mahdollista. Ja asiat olisivatkin käytännössä kunnossa.
Silloin kun on omia lapsia, niin niitä rakastaa niin paljon, että erossa olo voi aiheuttaa sellaista tuskaa ja itseinhoa, kun on tehnyt vain pieniä virheitä liittyen päihteisiin jotka ovat tulleet lastensuojelun tietoon, mutta ovat sellaisia jotka eivät varmasti aiheuttaisi kenellekään oikeasti mitään harmia.
Eri asia on jos vanhempi on silminnähden sekaisin jatkuvasti, eikä vaikuta olevan kiinnostunut lapsestaan, niin silloin on toki ehkä parempi ettei ole yhteydessä lapsiinsa. Toki vaikeissa elämäntilanteissa saattaa asiat olla monimutkaisia, jos on lapsia ja kuitenkin rakastaa lastaan aidosti, niin mielestäni vanhemman pitäisi saada nähdä lastaan kaikesta huolimatta edes joskus vaikkakin sitten harvakseltaan. Kyllä lapsikin tahtoo nähdä oikeita vanhempiaan varmasti, jos on joskus ollut edes jollain tavoin mukana hänen elämässään. Riippuen tietenkin tilanteesta.
Vaikka laki ja sossu sanovatkin asioiden menevän lapsen ehdoilla, niin valitettavasti se ei usein toteudu edes niinkuin lapsi tahtoo.
Minulla on lapsi sekä jonkinlainen päihdeongelma. Näkisin asian niin, että edes niihin seuloihin joutuakseen ihminen on siinä määrin epästabiili, että ei välttämättä ole sopiva vanhemmaksi, ja tällöin yhteiskunnan tulee puuttua asiaan.
Lapsen edun tulee mennä kaiken edelle ja valitettavan suuri osa käyttäjistä on sellaisia, että parempi olisi jos lapsen kaikki siteet katkaistaisiin vanhempaansa. Narkkarien lasten ennustus on varsin synkkä
No ainakin, jos itse tietää ettei sovi vanhemmaksi, niin sitten se ainakin on paras ratkaisu, ettei ala väkisin yrittämään olla lapselle jotain mikä voi häiritä hänen elämäänsä ja kasvua. Seuloihin nyt tosin kuka vaan voi joutua pelkän menneisyydenkin takia.
Tässä komppaan Nuivaa ja Winstonia. Jotkut kannabisseulat nyt ovat asia erikseen, mutta toisaalta jos se oma lapsi tosiaan on maailman tärkein asia, ehkä ihminen voi olla muutaman viikon polttamatta. Ja sen skidin kehityksen ja tulevaisuuden kannalta kevyesti tärkein asia on sellainen kasvuympäristö, joka takaa perusturvallisuuden kokemuksen toteutumisen. Ilman sitä lähtökohta elämään on täysin nyrjähtänyt.
Hyvin usein aikuiset ihmiset eivät osaa arvioida oman päihtymyksensä astetta. Kyllä lapsi sen huomaa, joko tietoisesti tai tiedostamatta, jos ollaan vähänkin tutkalla. Lääkkeet ja niiden lääkinnälliset annokset ovat toki asia erikseen.
Disclaimerina: olen työskennellyt eri-ikäisten lasten parissa yli 10 v. joten voisin sanoa tietäväni mistä puhun, ainakin omien kokemusteni, havaintojeni ja opintojeni pohjalta.
Menneisyyskin muodostuu valinnoista. Ei niihin nyt Ihan kuka tahansa joudu, enpä ole minäkään, eikä valtaosa narkkaavista kavereista/tutuistani. Kaikki viranomaiskontaktit kielivät siitä, että kontrolli on menetetty. Kontrollin menettäneen ihmisen ei tule toimia vanhempana.
Muutama vuosi ilman viranomaiskontaktia, niin sitten varmaan voidaan puhua kontrollin haltuunottamisesta?
Hmm, no en nyt näkis ihan noinkaan, että seuloissa käyvä on hc-nisti, jolla ei pitäis olla mitään asiaa lasten pariin. Yks mun tuttavani käy seuloissa, että sais korttinsa takaisin ja kyseessä kuitenkin pelkkä budi. Ja EN tiedä, kuinka paljon toi tarina on totta, ja liittyykö siihen jotain muutakin. Mulla kun ei ajokorttia ole. Kuitenkaan en näkisi häntä kelvottomana isänä, jos päättäisi isäksi ryhtyä.
Menneisyyttä ei voi muuttaa ja pelkästään menneisyydessä tapahtuneiden valintojen perusteella ihmistä ei pitäisi tuomia ja leimata. Jokaisella on mahdollisuus saada kontrolli haltuun. Eikä kai ketään voi kovin yksiselitteisesti pitää huonona vanhempana vain asioiden takia jotka ovat joskus tapahtuneet.
Meidän lapset ovat aina olleet täydellisessä huolenpidossa ja turvallisessa ympäristössä, eivätkä koskaan ole nähneet meitä päihtyneitä, ellei omia resepti lääkkeitä lasketa mukaan, mutta se ei ole päihdekäyttöä ollut. Myönnän tehneeni menneessä elämässäni joitakin virheitä, ja mielestäni siitä ei pitäisi tuomita ja syynätä jatkuvasti, koska jokainen tekee joskus virheitä, mutta lastensuojelu on silti tarttunut joidenkin nimettömien entisteni kusipää nisti tuttujen vittuiluna tehtyihin valheellisiin ilmiantoihin, joista on seurannut kuitenkin ongelmia juuri niin että olin polttanut Amsterdamissa pilveä ja tänne tultuaan sossut ovat ovella ja vievät seuloihin joissa näkyy kannabis ja alkaa älytön show, että on päihtynyt jne. tutkivat kaikki poliisi rekisterit ja terveyskeskuskäynti tiedot ja siksi joutunut jatkuvasti todistella päihteettömyyttään.
Näin Helsingin lastensuojelun puolelta pari kukkahattua laittoivat tälläisen käyntiin.
Tiedän muitakin tapauksia, perhetuttuja jotka eivät todellakaan ole mitään nistejä vaan normaaleja ihmisiä jotka ovat joutuneet turhaan menneisyyden takia jumiin noihin sossujen juttuihin. Eikö entinen huumeiden käyttäjä, tai vaikka ex- myymälävaras saisi hankkia perhettä, jos on parantanut tapansa?
Ja tiedän kyllä sellaisiakin oikeita nistiperheitä, joilta kyllä olisi ehdottomasti turvallisinta huostaanottaa lapset ennen kuin mitään sattuu, mutta sitten taas nämäkin vaihtelee monesti sossu työntekijöistä kuinka tarkkoja ovat. Tälläisissä tapauksissa vanhemmat pitäisi kuntouttaa ja lapset palauttaa vasta kun ollaan varmoja, että ovat parantuneet ja muuttaneet tapansa.
Juurikin näin. Eihän seuloissa joutuvan käyvän ihmisen kelvollisuutta vanhemmaksi todellakaan voi määritellä niin että olisi kelvoton lapsiensa hoitoon.
Aikamoista kapea katseista näkemistä asiaan, jos seuloihin joutumista pidetään jonkinlaisena mittarina vanhemmuuden oikeuteen.
Tähän topiciin kuulisin kyllä mielelläni lisää ihan minkälaisia näkemyksiä vaan, mutta mielellään asiallisesti ja perusteltuina. Tämä ei meinaan kyllä ole asia joka on ihan yksiselitteinen ja on toki helppo sanoa vaan…
Entäs jos tarvitset jotain lääkkeitä, mutta ei ole reseptiä, niin lastensuojelu on silloinkin kimpussa, jos vaikka joku yli-innokas super mamma tai daddy sattuu kuulemaan hiekkalaatikolla siitä ja tekee lastensuojeiluilmoituksen, että olet ottanut rauhoittavan tai saat vaikka sairaskohtauksen, jonka seurauksena otetaan myös huumeseula, ja siitähän tulee lastensuojelu ilmoitus, kun bentsothan luokitellaan huumeiksi, jos ei reseptiä ole.
Näitä on vaikka kuinka paljon ihmisillä erilaisia ongelmia lastensuojelun kanssa aivan oudoista syistä. Toki selkeät tapaukset joissa vanhemmat eivät selvästi ole kykeneviä vanhemmuuteen ovat otettava vakavasti.
Ei tietenkään seuloissa käyvä ole välttämättä hc-nisti. Mutta kyllä se ainakin omissa silmissäni asettaa henkilön harkintakyvyn ja valmiudet huolehtia lapsesta kyseenalaiseksi. En tahtoisi tuollaisen henkilön hoitavan missään olosuhteissa omaa lastani, enkä vähempää voi vieraille lapsillekaan toivoa
^ Ookkonää nyt ihan tosissasi? Eli, jos henkilö jää kiinni ja siks joutuu seuloihin = paska vanhempi, vaikka kyse ei olis budia vakavammasta. Sit esim kun sä et ole jäänyt kiinni, niin et oo paska vanhempi, mut jos teoreettisesti jäisit, ja kävisit antamassa seuloja, muuttuis susta paska vanhempi? Vai mikä logiikka toi on?
Kyllä joo ehdottomasti kannatan lasten aikana selvinpäin oloa, itsehän en tykkää olla edes LAILLISISSA oppareissa, jos vahdin sukulaisten lapsia. Se on mulle vaan periaatekysymys, ja no, en käytä joka päivä, niin voipi musta lapsi sen aistiakin. Mut lääkitys sitten muuten on eri asia. Etpä sä siitä puhunutkaan vaan seuloista, mut kyllä ihminen voi kerran elämässään töpätä ikävin seurauksin, ilman, että hän on loppuiän aivan karsea vanhempi.