Herätti ajatuksia ja omiakin muistoja tuo Punatulkun ketju, joten ajattelin nyt kokeilla olisiko Plinkki tarpeeksi kypsä ja fiksu foorumi näinkin aralle aiheelle kuin seksuaalisuudelle. Laitoin otsikkoon sanan sukupuolisuus, joka tarkoittakoon yhtä lailla seksuaalisuutta kuin sukupuoli-identiteettiä.
Luulempa, että monen ihmisen päihdeongelman taustallakin on jotain näihin liittyvää dilemmaa.
Muistin äkisti, että itselläni oli joitain vuosia sitten aseksuaali-vaihe. Aseksuaalisuus ei ole ihan sama kuin frigidiys, sillä aseksuaali saattaa tuntea joskus seksuaalista mielihyvää mutta se ei kiinnosta häntä lainkaan.
Olin aina tuntenut lievää ulkopuolisuuden tunnetta siitä, ettei seksi fyysisenä toimintana ollut minulle kovin mieluisaa. Pystyin toki seksiin ja joskus se tuntuikin ihan ookoolta, mutta sen aikanakin minulle tuli mieleen ainakin 10 asiaa joita olisin tehnyt sillä hetkellä mieluummin. Eikä tämä tunne riippunut kumppanista, tunteista, olosuhteista tai mistään muustakaan asiasta joihin olisi voinut vaikuttaa.
Viitisen vuotta sitten luin City-lehdestä jutun aseksuaaleista ja bingo: se oli siinä! Löysin aseksuaalien foorumin, ja kävin yhdessä miitissäkin.
Ikävä kyllä huomasin että joukoistaan löytyy kaikenlaista nyrjähtänyttä ihmisvihaajaa ja misantrooppia, joten jäi sitten vertaistukisuhde aseksuaaleihin vähän lyhyeksi.
Teininä opin jo myös käyttämään seksuaalisuutta hyväkseni. Olin aina kivan näköinen, ja osasin jo muistaakseni 15-vuotiaana käyttää viehätysvoimaa myös muiden manipulointiin. Suhteeni rakkauteen ja seksiin oli kuitenkin hyvin pinnallinen, kuin tunnevammaisella.
Olisi varmaan kliseisen freudilaista syyttää tästä jotain isäsuhdetta, äitisuhdetta, mummosuhdetta, enosuhdetta tai naapurinsetäsuhdetta, mutta ei freudilaisuuskaan ihan puutaheinää ole.
Pitkä parisuhdehan minullekin sitten lopulta löytyi. Se kesti pitkään, koska sen pohja oli hyvässä ystävyydessä, sielunsisaruudessa. Olemme hyviä ystäviä edelleen.
Avoliiton jälkeenkin on kumppaneita tullut ja mennyt, suurempia jälkiä elämääni jättämättä.
Nykyisin viihdyn perheettömänä ja lapsettomana yksineläjänä, jolla on kuitenkin kohtalaisen vilkas sosiaalinen elämä. En mieti enää pitäisikö joskus harrastaa seksiä jonkun kanssa, tai löytää joku kiva romanssi. Päihdeongelman aikana ne romanssitkin tuppasi pistämään kaiken vain entistä pahemmin sekaisin.
No, yleensä aina kun sanoo julkisesti jotain tällaista, niin pian tapahtuukin jotain odottamatonta. 
<3
). Tyylillisesti voisi parhaiten kuvata minua “metroseksuaali”, paitsi siitä puuttuu turhamaisuus. Fyysisesti koen olevani ihan ok ja tasapaino itseni kanssa vallitsee. Olen tätä kaikkea ihan julkisesti ja omana itsenä. En pelkää näyttää sisäistä minuuttani enää ja jos jollakin on jotain sitä vastaan, niin se ei ole minun ongelma.
