Päihdehistoria

Sauna
1

Mun päihdehistoria on varmasti tosi lame verrattuna teihin muihin, mutta sain asiantuntijoilta jotain neuvoja, et täällä voi saada jotai vertaistuen tapasta tai tietoa. Mun ei ollut tarkotus kirjottaa tänne, lukee vaan, mut tässä sitä ollaan.

Oisin vaan halunnu tietää, et mikä jengillä on se lähtökohta ollu päihteiden aloittamiseen ja millä ootte alottanu…

Itse olen nyt 21 vuotias tyttö. Koulua yritän käydä, et sais ammatin. Mulla on ollut teinistä asti tota alkon käyttöä aika harvakseen, mut aina on menny kaikki panacodeista lyricaan ja rivoihin, tramaleitakin on joskus kokeiltu ja kaikki tämmöset perus. Pilveä toki polttelen silloin tällöin ja en tiedä onko tervettä, mutta nykyään kun ahistaa joka toinen päivä niin mietin kovempien huumeiden vetämistä, ihan vaan siks ku jengi kirjottaa miten hyvä olo tulee. Mäkin haluan. En pääse tästä tunteesta eroon. Oon ruvennu saamaan jotain ihmeellisiä ahdistuskohtauksia ja tabuja menee nassuun vaan enemmän ja enemmän. En tiedä voiko, mutta luulen että oon jääny codeihin eniten koukkuun, jos niitä ei saa vedettyä tulee (tai ainaki tuntuu siltä) hirveet reflat.

Mut en tiedä enää mistä ottaa kiinni ku ote lipee. Niiku sanottu, eikai näillä mun vedoilla vielä vedetä vertaa kellekkään muulle, mutta itse koen jo vähän huonoa oloa siitä, että pitää vetää tabuja ettei ahista. Mä oon rakastunu siihen oloon mikä siitä tulee, semmonen rento, lihakset ihan seis…ei mieti mitään turhaa, kuha on niis olois.

En tiedä mitä pitäis tehdä, kaikki vaan luisuu käsistä pois kun ei saa mitään tehtyä kun koko ajan pitää olla sekasin. Onko tää jo jonkunlainen addiktio? No kai se o…

Koko ajan vaa tekis mieli olla sekasi, kaikki millä menee pää sekasin ni houkuttaa… onko tää jotain lapsen kokeilua? ihan sairasta… sori tää avautuminen :frowning:

2

Jos lääkkeitä syö ahdistukseen ja ne auttavat niin ei sitä silloin tarvi hävetä. Itse kans muistan ensimmäiset bentsoni, rakkautta ensikokeilulla, se tunne kun yhtäkkiä pystyikin ajattelemaan, ei tarvinut jatkuvasti keskittyä sen ahdistuksen hallitsemisen, oli jotain niin vapauttavaa. Tottakai siinä tulee euforinen olo kun maailma yhtäkkiä hymyileekin, ja pystyy jopa juttelemaan ihmisille.
Nopeasti se taika noista benjoista katoaa, lääkkeet pitävät nykyisin jotenkuten toimintakykyisenä ja se riittää minulle. Väsyttävä ja sumea olo mikä benjoista sitten loppupeleissä tulee ei ole hyvä olotila muihin huumeisiin tai selvinpäin olemiseen verrattuna.

3

Niin… kyllä se oli mullakin ikään kuin rakkautta silloin alussa, kun taas nykyään kiroan koko rakkauden helvettiin. Se vei multa kaiken. Luottotiedot, terveyden, mitä kaikkee. Ei olleet päihteet kaiken tän paskan arvoista, vaikka alussa ne toimikin ja niistä sai niitä kuuluisia hyviä fiboja.

4

Itse alotin 14-vuotiaana masennuksen ja paniikkihäiriön hoidon alkoholilla. 17-vuotiaana sain apua lääkkein masennukseen. Joskus 20-vuotiaana alotin pirin käytön masennuksen hoitoon. Sen kanssa onkin sitten pelattu käytän- en käytä jaksoja n. 12 vuotta.

Alkoholia ilman olen ollut n. 4-5 vuotta, pystyn ottamaan kerran vuoteen 1-2 lasia viiniä ja jättämään siihen. Piriä ilman olen periaatteessa ollut kai 2 vuotta, mutta takapakkia on yleensä keväisin tilanteeseen tullut. Mikä on järjetöntä paskaa koska olen muutenkin masentunut, niin tuo aina vaan pahentaa sitä. Kun fiilikset on ohi on laskut maksettava niin sanotusti.

Rauhottavat pitää mut vaan toimintakykyisenä, en saa niistä kicksejä, en koskaan ole saanut. Samoin Lyrica on mulla säännöllisessä käytössä eikä anna mitään fiiliksiä. Enkä siis noista niitä haekaan, ainoastaan apua masennukseen ja ahdistusoireisiin.

Noita vahvojen hitaiden (esim. subu) kanssa en aio alkaa pelleilemään. Ne vie mennessään, ja irti pääseminen on sitten refloja ymv, kenties korvaushoitoa loppuelämä. Olen kokeillut kyllä kertaluontoisesti.

5

Tänne vaan avautuun, paskaaks sitä anteeks tarttee pyydellä. Sen verran kuitenkin vinkkiä: tällaisia ihan vastaavia topiceja on täällä varmaan kymmeniä. Ennen kuin alottaa uuden ketjun, voi haulla kurkata löytyisikö siis jo sellainen, jossa aihetta käsitellään

6

Ok pyydän anteeksi, en taas ajatellut tätäkään, että varmasti löytyisi vanhojakin ketjuja, kun fiilis on p_ska niin sitä vaan halusi nopeasti miettimättä purkaa :confused: :slight_smile:

Kiitos jo kaikille kirjoittajille hyvistä vastauksista. Pistää ajattelemaan ja itsekin ajattelen aikalailla samoin, vaikka en osaa sitä kirjoittaakaan tänne.

Ahdistus on todella iso, ja tuo on kuin naulan kantaan, että se hyvä fiilis pitää lopulta maksaa takasin… Mä huomaan sen nykyään liiankin hyvin, että ku kaikki menee päin … jotain… niin mun pakokeino on se, että vedän pään sekasin. Sillon en ajattele yhtään mitään, musta tulee ikäänkuin semmomen “ihan sama” tyyppi… joku tulis niissä oloissa sanoo että oon voittanu lotossa ni siihenki vastaus olis varmaan et “aha”. Mutta sitten sen olon hävittyä kaikki palaa kaksinkertasena aina takas.

Huonoin puoli tässä on se. Et kukaan ei ees tunnu ymmärtävän vaikka kuinka hakis apua. Kaikki vaan menee aina siihen, et mulla on muka paremmin asiat ku monella muulla? Kyllä se on ehkä totta, mutta tarkottaako se sillon sitä, et mulla ei vois olla paha olla?.. ja kuinka kauan ne mun asiat sitte on hyvin, sitä en tiiä…

7

Saanko kysyä mistä olet hakenut apua? Aina on joku jolla on paremmin asiat, ja aina on joku jolla on huonommin asiat. Silti jokaisella on oikeus niihin tunteisiinsa. Jos on jatkuvasti ahdistunut jne. se ei katso sitä, että jos asiat on paremmin kuin muilla. Miten ne on paremmin jos kerran olet ahdistunut, sitä en ymmärrä?

Onks sulla jotkut säännölliset lääkitykset?

8

Ensin koulussa huomattiin asia kun jatkuvasti aloin olee väsynyt ja nukahtelin tunneilla kun mulla on univaikeuksia. Sitten puhuin siellä terkkarille, sieltä omalle terveysasemalle psy.sair.hoitajalle, mutta ei mulla oo kuulema asiat huonosti ku en oo itsetuhonen… (Vielä)… oon mä käyny nuorten myös nuorten psy.poliklinikalla, mutta ei siitä tullu mitään, ne ei ymmärtäny mua ja yritti aivopestä mua johki laitoksiin. Mä halusin vaan avautua jollekki. Apua. Mut en mihkään suljetulle.

Lääkityksestä sen verran, että OMIA ITSELLE MÄÄRÄTTYJÄ lääkkeitä on nyt mirtazapin ollu 2 kk… ei mitään vaikutusta mulla mihinkään suuntaan, sitte imovanea ja diapameja.

Mä yritin kertoa, mun mahdollisesta addiktiosta jo viime viikolla terkkarilla, että varastelen lääkkeitä koska en voi olla enää ilman niiden vaikutusta ja näin, mutta ei se ole kuulema haudan vakavaa :slight_smile:)) :sunglasses: :neutral_face:

9

Kelasin vaan voisko se lääkäri, joka on sulle ton mirtatsapiinin ja muut lääkkeet määrännyt niin yrittää vaihtaa sitä lääkettä. Jos se mirtatsapiini ei toimi. Siis jos varaisit sille lääkärille ajan ja sanoisit, ettei se auta.

Noi psykiatrian poliklinikat ovat todella aika pelottavia paikkoja. Mulla on henkilökohtaisesti mennyt hoito vaan huonompaan tilaan niiden kautta. En silti kiellä, että varmasti joku on sieltä apua saanut. Itse vaan en uskalla edes katsoa niiden suuntaan enää, kun on niin paskamaisia kokemuksia lääkäreistä ja hoitajista tuolla.

Ja etsä nyt kyllä suoraan sanottuna miltään laitospotilaalta vaikuta.

Nyysistkö sä vanhemmiltasi noita lääkkeitä lisäksi?

10

Juu olen mä miettiny sitä et mä soittaisin, ettei ne auta tai vaikuta mutta en oo saanu vielä aikaseks. Saamaton ku olen :smiley:

Mä olen joskus teininä sillon ekan kerran kokeillu faijan lääkkeitä ja parit viikonloput meniki sillon alko+codi combolla, ihan vitun tyhmää, mutta en mä enää vois. Mulla menee niin paljon nykyään et saan ahdistuksen pois, et pää mulla viel toimii sen verran ainaki et ajattelen jättää ne lääkkeet faijalle joka niitä oikeesti tarvitsee. Mä ostan lätkittäin niitä millon mistäkin,välillä varastan, mutta en tosiaan faijalta. Mulla tulis niin huono omatunto siitä ku muuteki paska fiilis. Joskus tulee kallis reissu ja välillä ei niinkää. Se riippuu kuka myy ja missä oloissa…itse vaan tunnen tarvitsevani (etenkin codeja) nykyään että pystyn toimimaan ja rentoutumaan. Mutta nykyään mulla tulee olojen loputtua niin hirvee vatsakipu ja huono olo että oon miettiny misä se johtuu

11

Kodeiinin, kuten muidenkin opiaattien vieroitusoireita ovat juurikin vatsaoireet ja toi huono olo mitä kuvailit. Toisaalta niitä saattaa tulla myös jos ottaa liikaa kerralla. Kodeiinin vaikutus -ja puoliintumisaika on niin lyhyt, että ne reflatkin tulevat aika nopeasti, eivätkä (käsittääkseni) kestä kovin pitkään. Itse söin polvikipuun päälle vuoden Panacodia 4-6 kpl / päivä annostuksella ja vähensin asteittain n. viikossa yhteen per päivä, kunnes lopetin, enkä kokenut niistä oikeastaan minkäänlaisia vieroitusoireita. Vähän oli ehkä vatsa löysällä ja skidi nuha viikon verran. Tosin en syönyt niitä päihtyäkseni, enkä ikinä oikein digannut siitä olosta mikä niistä tulee… eikä mun annokseni mitään järin isoja olleetkaan.

Suosittelen ottamaan yhteyttä a-klinikkaan. Siellä voi puhua tyypeille jotka osaa suhtautua objektiivisesti noihin asioihin. Riippuu tietenkin paljon henkilöstä ja henkilökemioista. Itse koin hyötyväni tosi paljon siellä käymisestä vielä tänä keväänä kun lopetin dokaamisen loppuvuodesta :slight_smile:

12

Tollanen suhtautuminen kuulostaa mun mielestä tosi ymmärtämättömältä ja epäammattitaitoiselta. Jos potilas on huolissaan päihdeongelmastaan, niin terveydenhuollon ammattilaisella on (tai ainakin pitäisi olla) velvollisuus yrittää auttaa jotenkin ja ohjata vaikka eteenpäin tjs. Kyllähän lääkkeiden väärinkäyttö voi pahimmassa tapauksessa olla ihan kirjaimellisestikin haudanvakavaa.

13

Kommentoin tätä ketjua ja aloittajan tilannetta jossakin vaiheessa ehkä enemmänkin, kunhan pääni hieman selkenee :unamused: :blush: . Nyt sanoisin vain sanasen tuosta vatsakivusta ja huonosta olosta, joka aloittajalle tulee kodeiinin nauttimisen jälkeen. Kyse saattaa tosiaan olla refloista tai siitä, että kodeiini, kuten muutkin opparit, voivat (liian) suurilla annoksilla aiheuttaa huonovointisuutta, mutta kodeiinissa on tuohon asiaan liittyen myös yksi juttu, joka kannattaa ottaa huomioon; nimittäin se, että kodeiini rasittaa joillain ihmisillä sappirakkoa(tämä ei ole käsittääkseni edes mitenkään kovin harvinainen haittavaikutus :confused: ) ja sappikohtauskivut voivat olla todella pahoja. Varsinkin, jos kodeiinia on ottanut isoja annoksia, riski sappikohtaukseen on suuri, mikäli siihen on taipumusta, mutta jo ihan normiannoksetkin kodeiinia saattavat laukaista sappikohtauksen/lievempiä sappivaivoja ns. herkällä ihmisellä. Sappikivut voivat iskeä jo heti kodeiinin ottamisen jälkeen, mutta luullakseni ne voivat tulla myös hieman viiveellä, eli alkaa tuntua kunnolla vasta sitten, kun kodeiinin euforisoiva/kipua lievittävä vaikutus on lakannut. Jos kodeiini siis jatkuvasti aiheuttaa kovia kipuja etenkin ylävatsaan ja niiden lisäksi huonovointisuutta, kannattaa käydä lekurilla tarkistuttamassa sappirakkonsa :wink: .

14

Puhut pitkälti minun perseelläni, dear irttis :smiley: . Myös minä sain aikoinani melko muikeat olot benzoista, vaikka niiden tuoma olo ei olekaan verrattavissa esim. opparieuforioihin. Olihan se nyt saatanan hieno fiilis, kun se pirullinen ahdistus, joka oli piinannut mua lähes kaiken aikaa pikkulapsesta pitäen, katosikin yhtäkkiä, kuin tuhka tuuleen ja oloni oli ensimmäistä kertaa elämässäni tyystin vapaa kaikista huolista. Siitä se “rakkaustarina” sai alkunsa, vaikka sittemmin se on näyttänyt sen toisen puolensa, eli ahdistukset eivät todellisuudessa kadonneet yhtään mihinkään, benzopitoisuuden laimetessa elimistössä, ne iskevät pahempina, mitä koskaan alunperin olivatkaan ja benzoja on syötävä pitääkseen itsensä “normaalina” ja ko. lääkkeiden vieroitusoireet kurissa :neutral_face: :unamused: . Monet ihmiset sanovat, etteivät saa benzoista mitään varsinaisia oloja, mutta kyllä mä aikoinani laskin oloiksi sen erittäin toimivan ja pikaisen ahdistuksenpoiston. Muhun se siis kolisi, kuin häkä ja riippuvuus oli taattu, vaikken mäkään nyt tietenkään kerrasta mihinkään oikeaan, fysiologiseen koukkuun jäänyt. Ajattelinpa vain, että näitä nappeja on saatava lisää ja pian.

Mukamas: Mites ne sun ahdistusolosi? Ovatko ne siis alkaneet ilmetä tai ainakin pahentuneet sen jälkeen, kun aloitit erinäisten roippeiden vetelyn, jolloin kyse olisi siis todennäköisesti lähinnä vieroitusoireista vai oliko sulla ihan samaa ahdistusta jo ennen mitään päihteilyitä? Pahoittelen, jos multa jäi jotakin olennaista teksteistäsi huomaamatta, en ole ihan skarpeimmillani tänään :blush: . Toki kovin vimmaisen ja jatkuvasti himottavan päihteilyn taustalla yleensä on jo jotakin valmiiksi mieltä painavaa juttua, jonka yrittää sitten päihteillä saada turruksiin.

15

Kiitos kaikille vastauksista, olen lukenut niistä jokaisen ja kyllä niistä on syntynyt uusia ajatuksia pääkoppaan.

Sanotaanko näin, että jossakin vaiheessa mun kaverit huomas, etten ollu enää pitkiin aikoihin normaali, iloinen tai muutenkaan ihan ok… koko tää ahdistusjupakka on siis lähtösin jostain ja se on pahentunut koko ajan. Mä oon sellasta tyyppiä jota kutsun itse ns. nimellä: tunnevetäjä. Eli on esim tunnesyöppöjä jotka syö vaikka pahaan tai miksei hyväänkin oloon.

Kun se ahdistus tulee ja sitä huomaa että miettii taas asioita ihan liikaa, niin yleensä polttelen tai vedän nappeja. Codeihin oon ihan täysin jääny koukkuun. Saatan olla monta tuntia yksinäni ja ajatella et ‘jes…vihdoin mulla on taas hyvä fiilis’… leijun pitkin seiniä sen parisen tuntia, kaikki on hyvin. Mut sit… Se vaan lakkaa. Kaikki lakkaa. Jopa se hyväntuulisuus. Sitte tulee taas murunen lisää siihen kasaan ahdistusta. Eli tää mun vetäminen on mennyt siihen, että kun ahdistaa, niin parempi “kokea” se pää sekasin. Sillon se paska tulee kevyempänä vastaan, ei paina liikaa hartioita alaspäin…

16

^ Täh?! Tunnevetäjiähän kaikki ovat, siis jopa ne, joilla ei ole mitään ongelmaa päihteiden kanssa ja jotka vain viihdekäyttävät joskus. Juhlamieltä buustatakseen nekin vetävät. Ja päihdeongelmaiset vetävät juuri siksi, että he käsittelevät tai paremminkin pääsevät käsittelemästä syvempiä tunteitaan päihdyttämällä itsensä. Toki kunnon päihderiippuvuuden itselleen kehittänyt henkilö vetää myös sen vuoksi, että jo ihan fyysisetkin reflat “pakottavat” siihen, eli niitä ei aina jaksa/ehdi kärsiä, mutta tunteisiin sitä roinaa ja rompetta ollaan vedetty, jos ollaan siihen pisteeseen päädytty, että ollaan jo fyysisessä koukussa. Ei kukaan vedä ilman mitään syytä, vaikka se syy olisi sitten puhdas hupikin, joten eipä tuossa tunnevetämisessä mitään kovin uutta oivallusta ollut :mrgreen: . Sori vain, kun kiukuttelen täällä. Älä ota minään henk.koht. loukkauksena. Munkin tuli vain tunnevedettyä taas vähän liikaa tuossa jokin aika takaperin ja olo on sitten sen mukainen. Niitä tunteita, mitä vetämisen taustalla piilee, pitäisi jotenkin saada käsiteltyä, mutta se onkin helpommin sanottu, kuin tehty ja vaatii paljon työtä ja aikaa. Siksi sun olisikin hyvä päästä jo tuossa varhaisessa vaiheessa, ts. nuorella iällä ja lyhyellä käyttöhistorialla johonkin terapiaan tmv., mutta, joo, ymmärsin kyllä, että eipä sitä sullekaan kovin helposti julkiselta puolelta ole tarjolla ja vaikka olisikin, niin se ei välttämättä ole lainkaan sellaista, mistä olisi juuri sulle hyötyä. Noissa asioissa painaa niin paljon se, millainen terapia sopii kenellekin ja eritoten se, että henkilökemiat natsaavat nappiin terapeutin ja asiakkaan välillä :confused: .

Tsemppiä ja koeta, jos kestäisit edes joskus ja jotenkin selvinpäin vaikeita olojasi. Mitä hanakammin vedät roippeita aina, kun olo tuntuu vähänkin vaikealta, sitä syvemmälle suohon upotat itseäsi :frowning: .

17

lääkitys on ihan hyvästä jos saa asiat hoidettua ja kun asiat alkaa hoitumaan nii ahdistuskin helpottuu siihen voi tosin mennä yli kymmenenkin vuotta kuten minulla, vaikka kyllä vieläkin nuo päihteet välillä himottaa ja kummittelee. itse ainakin jotenkin pysyi elämässä ja arjessa kiinni kun hoiti päivän hommat alta pois ja sitten palkitsee vasta itsensä mikä ei aina onnistunut minultakaan. tsemppiä valitsemallesi tielle, suosittelen kovasti päiviä ilman päihteitä(lääkkeet lääkkeenä) kun on tottunut vetää kamaa ja lääkkeitä päivittäin kuukausia saati vuosia niin päiväkin selvinpäin voi oolla suhteellisen haasteelista ja ahdistavaa.

itse en käyttänyt mitään isoja määriä mutta vuosia meni pikku pierussa päivittäin(tilastoin joskus 28/30 eli 2 selvää päivää kuussa) benzot, lyricat, bisseä ja pilveä ja satunnaiseti kaikki muu mahdollinen taivaan ja maan päällä.

18

^ Mä olen myös käyttänyt hiton paljon tuota palkitsemismetodia, ts. jos olen ollut esim. tosi masentunut, eikä mua ole yhtään napannut hoitaa jotakin hommaa, joka välttämättä pitäisi saada tehdyksi, niin olen päättänyt, että sitten, kun olen hoitanut jonkin vittumaisen virastoasian tai vaikka siivonnut koko kämpän kunnolla pitkästä aikaa, saan vetää jotakin substanssia, joka siinä vaiheessa on himottanut/jolla olen uskonut saavani oloni paremmaksi. Ihan hyvänä motivaattorina moinen on yleensä toiminut, vaikka siitä onkin sitten pidemmän päälle aiheutunut ikäviä lieveilmiöitä :unamused: . Joskus sitä vain pitää saada itsensä liikkeelle vaikka hieman kyseenalaisin keinoin, ellei muu auta :mrgreen: .

19

jooo siis winstonille heti ekaksi. Olen pahoillani, jos kirjoitukseni sai jotenkin sut ärsyyntymään tai jotain, en mä pahalla sanonut. Itsetutkiskelun myötä vaan oon sen itse joutunut itselleni toteamaan, että kun paskaa tulee tarpeeks niskaan niin yleensä mun pakotie on lääkkeet, tai ollut jo vaikka kuinka kauan. Mä en omista oikeestaan ketään sellasta ihmistä lähellä kenellä ois tällästä ns. riippuvuutta, joka olis mua voinu neuvoa, tai kertoa millasta se on, kun on oikeesti koukussa. Olen se perheen musta lammas, joten mulla on ollut kaikki “täydellistä” ympärillä. Vanhemmat odottaa musta varmaan jotain insinööriä tai muuta korkeampaa tutkintoa lukevaa. Olen kuopus, joten musta tuntuuki siltä, että multa odotetaan eniten.

Mä oon aina ollu ihan hyvä koulussa. Mutta mun ahdistuksen käsitteleminen on sitä heikointa luokkaa. Kun kaikki vastuu yms alko pikkuhiljaa kasaantumaan kun 18 vuoden ikä alkoi häämöttää, niin silloin se mun kierre oikeestaan alkoi ensimmäisen kerran.

En oo tullut tänne leikkimään millään lailla, että tietäisin mitään näistä riippuvuuksista, en todellakaan. Enkä väitä olevani yhtä koukussa kuin useampi muu täällä. Mutta kyllä mä jotain tiedän siitä ahdistuksen poistosta lääkkeillä ja mikä olo siitä seuraa kun vaikutukset loppuu.

Mä en väitä, etteikö ois varmaan helppoa lopettaa, mutta voin rehellisesti sanoa, en ole pystynyt. Mulle tää alkaa olee jo niin iso koukku ja osa mun elämää, että jos mulle nyt tuliskin tarve purkaa pahaa oloa johonkin ja lääkkeitä päättäisin olla ottamatta…ni … rehellisesti sanottuna, en tiiä mitä tekisin. Hyppäisin varmaan sillalta.

Mun pointti täällä kirjottelussa on vaan se, että oon ihan ilman nimimerkkiä täällä seuraillu jo pitkään kun jengi tukee toisiaan ja näin, niin halusin vaan tulla juttelemaan, kyllä se auttaa mua kun “kokeneemmat” elämää nähneet neuvoo ja tukee.

Haluisin olla ilman mitään nappeja, en oo vaan vielä löytäny sitä omaa tietä mitä kulkea, missä ois hyvä olla ilman niitä, ettei tulis liikaa paskaa niskaan.

Sori vielä avautumiseni, ja ei todellakaan oo tarkotus, että jengi luulee täällä, että yritän tietää asioista, päinvastoin, oikeestaan kaikki tommonen vähänkin “järkeenkäyvä” niinkuin toi “tunnevetäminenkin”, on vaan osa mun omaa itsetutkiskelua :bulb:

20

tuli mieleen kun sanoit etteikö ois helppo lopettaa: fyysiseti ehkä joo, mut henkinen paine kun puskee päälle niin harva niitä seurauksia sillä hetkellä mietii. ja kyllähän täältä neuvoja ja tukea saa ja kaikkihan täällä avautuu joskus eli sovit hyvin joukkoon. lääkkeet on tosi nopea ja tehokas ensiapu mutta kun saa asia suttaantumaan niin sillä se ahdistus oikeasti helpottuu, joutuu sanoo että itteäkin joskus vituttaa oikein urakalla kun lyricat lopetin mutta pidemmällä tähtäimellä hyvä niin. ei niissä lääkkeissä mitään pahaa ole jos ei ala lista tolkulla syömään ja lopettaminenkin on 10 kertaa helpompaa kun on huolet ja murheet selätetty…