Etsin pitkin nettiä paikkaa josta voisin löytää vertaistukea/apua elämääni mutta en löytänyt joten ajattelin tänne kertoa tarinani jos joku voisi sen jälkeen yrittää kertoa mistä saisin apua/tukea elämääni ilman että menetän rakkaan lapseni. Olen 30v yksinhuoltaja, päihteiden käyttöni alkoi jo 13vuotiaana ensin alkoholilla sitten kannabiksella ja 16v. aloin käyttämään amfetamiinia suonensisäisesti. Olin välillä hoidossa ja välillä olin raittiina pitkiäkin aikoja mutta aina palasin takaisin huumeidenkäyttöön. 25v. tapasin lapseni isän jonka kanssa aloin käyttämään subua ja kaikkea muutakin mahdollista olin siis sekakäyttäjä käytin aineita siihen asti että sain kuulla olevani raskaana eli 27v. alkuraskauden aikana vedin muutamat vedot subua mutta lopetin sen. poltin kuitenkin kannabista aika pitkäänkin melkein puoliväliin raskauden aikana, kunnes sain sen lopetettua ja se aika elämässäni kun olin ilman mitään aineita oli parasta koskaan. Lapseni syntyi terveenä elimme ns. normaalia perhe elämää, minä hoisin lasta kotona ja mieheni kävi töissä. Mieheni rethahteli aina välillä mutta kiisti aina ettei ole ottanut mitään, minä pysyin selvinpäin ja suunnitelin eroa mutta mies oli hullu enkä päässyt hänestä eroon vaikka kuinka yritin. Aina hän lupasi lopettaa ja aina menin halpaan. Lapseni oli n. puoli vuotias kun lähdin siskoni luokse hänen kanssaan kahdestaan mieheni jäi koiramme kanssa kotiin. En tänä päivänäkään tiedä mitä meillä silloin tapahtui mutta kun palasin oli koira kuollut. Se oli minulle kova paikka koska koira oli kulkenu kanssani jo ennen mieheni tapaamista ja oli minulle paraskaveri. Retkahdin käyttämään uudestaan huumeita mutta huolehdin kuitenkin lapsestani parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt lapseni on 3,5v. ja käytän edelleen päivittäin subua, lapseni eikä kukaan sukulaisista tiedä asiasta olen asiani kanssa täysin yksin. Elän täysin kaksoiselämää, äitini kehuu miten hyvinvoivalta ja onnelliselta näytän ja miten lapsi on saanut maailman parhaan äidin ja voi niin hyvin ( olen tällä hetkellä pojan kanssa kaksin) mutta kukaan ei tiedä miltä minusta todella tuntuu, miten paljon inhoan itseäni ja miten paljon tuskaa huumeiden käyttöni minulle aiheuttaa. Olen yrittänyt lopettaa kotona itse mutta kun käytän opiaatteja niistä tulee todella pahat vieroitusoireet en pysty lopettamaan ja hoitamaan lastani samalla. Haluaisin hakeutua hoitoon mutta pelkään että lapseni otetaan huostaan en uskalla kertoa kenellekään totuutta edes parhaat ystäväni eivät tiedä huumeidenkäytöstäni. Olen todella pahassa noidankehässä ja ihan loppu käyttämiseen jos jollakkin on antaa neuvoja tai kertoa omakohtaisia lopettamistarinoita ottaisin niitä oikein mielelläni vastaan. Tiedän että lapseni kasvaa kokoajan ja jonain päivänä hän alkaa ymmärtää että jotain outoa tässä on vaikka sanon että lapseni ei kärsi käytöstäni niin tiedän että se on kuitenkin paskapuhetta kyllä se kärsii jollakin tapaa koska minäkin kärsin ja lapsi varmasti aistii ainakin minun pahan oloni ja mielialan mutokseni. Minulla on suunnitelmia tulevaisuuteemme mutta ensin haluan raitistua se on kaikista tärkein asia ja jonka eteen aion taistella mutta miten selviän vieroitusoiresta ja miten saan pysyttyä päätöksessäni, pojastani en halua luopua missään tilanteessa jos häntä ei olisi olisin jo lähtenyt hoitoon mutta pelkään jos kerron käytöstä että lapseni viedään pois ja sitä en kestäisi, lapseni on ainut joka pitää minut kasassa kaikesta huolimatta, kukaan ulkopuolinen ei koskaan pystyisi uskomaan että olen oikeasti narkomaani. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän ja kiitän jo valmiiksi kaikkia jotka olisivat niin ystävällisiä että voisivat antaa vertaistukea ja neuvoja.
Hei!
Toivoisin kovasti voivani antaa sinulle hyviä neuvoja, mutta omasta raitistumisestani on jo niin kauan, etten tiedä miten systeemi nykyään toimii! Luulisin, että samalla tavalla kuin AA:ssa voi myös NA:ssa kysyä neuvoa. Hakeudu NA:n palaveriin (saat ymmärtääkseni palaveriajat AA:n auttavasta puhelimesta aakokoukset.net/auttava.html ja jos olet pääkaupunkiseudulta numerosta 750 200), siellä on takuulla ihmisiä, jotka ovat kokeneet samaa kuin sinäkin. Heillä on paras ajantasainen tieto. NA:ssa voit esiintyä etunimelläsi ja puhelimessa vaikka nimettömänä, joten ei tarvitse huolehtia sen enempää kuka saa tietää ja mitä.
Voimia ja kestävyyttä!
Sun kannattaa hakea kirjoitus-oikeudet tuonne kuivaushuoneen puolelle. Siellä on ainakin Siru ollut samassa tilanteessa; hän pystyi pudottamaan annoksen yli 8 millistä 1½mg:iin mutta ei sitten voinutkaan lopettaa kokonaan… Me muut käyttäjät/entiset käyttäjät (ite oon korvaushoidos) osataa kyl neuvoa kuinka annosta saa pudotettua kunhan motivaatio kestää. Eihän seinään kannata lopettaa viekkareiden takia… Se on vain tosi huono, et tuol kuivashuoneessakin kaikki kirjottaa yhteen topicciin joka on sit päälle 200 sivua pitkä…
Harmi ettet voi a-klinikallekaan oikein mennä; ne kun antaa muutamat seulat anteeks mut sit voi olla et aletaa lapsesta huolestua… Mut tsemppiä sulle! Mä tiedän et kaksoiselämä on helvetin rankkaa vaik ite en voi vielä lapsia yrittääkään vaik kuin tahtoisin ku menee xonet…
https://paihdeaidinelamaa.home.blog/
Itse pidän blogia asiasta, kun huomasin, ettei tosiaan paljoa vertaistukea ole netissä saatavilla.