Pahinta alkoholismissa?

Pahin haitoista

  • Juomisen aiheuttama taloudellinen pula
  • väkivalta
  • muut rikokset
  • moraalin löystyminen
  • parisuhdeongelmat
  • terveydelliset haitat
  • liikennevaarat
  • työtapaturmat
  • muu, mikä

0 voters

Mikä on mielestäsi se pahin haitta?

Terveydellisen haitan listaan ensimmäiseksi, koska henkihän tässä hommassa lopulta saattaa mennä ennen aikojaan. Mutta eipä sitä toki kukaan päiviään tiedä etukäteen.

Valitsin myös “Muu, mikä?” -kohdan ja viittaan sillä alkoholistin arjessa jaksamiseen. Töissä ei jaksa, kotona ei jaksa, juoda jaksaa. Elämä valuu hukkaan.

Äänestin muu (+terveyshaitat). Jotenkin alkoholi tosiaan hallitsi elämää ja asioita piti suunnitella niin, että alkoholi kuului niihin tai ainakin niin, että perjantaina pääsee ajoissa töistä ja “rentouttavaa” juotavaa oli valmiina kotona.

Omaan napaan tuijottaen; Rajoittavuus.
Jokapäiväinen ottaminen aiheutti sen, että oli kovin paljon paikkoja ja tapahtumia, tekemisiä joihin ei oikein voinut osallistua kun kalja haisi.
Se alkoi tuntumaan itsestä turhauttavalta.

Vähän kokonaisvaltaisemmin eniten alkoholismi näkyy mielestäni kaikenlaisena häiriökäyttäytymisenä. Metelinä, yörauhan rikkomisena, koheltamisena ja rauhattomuutena. Ja liittyy siihen usein kaikenlaista pahantekoakin, selvät ihmiset nyt jotenkin pitävät itsensä kurissa.

Kyllähän ne terveydelliset haitat minustakin on pahinta. Pahimmassa tapauksessa menee henki tai tulee joku pysyvä damage, joka ei täysin korjaannu raittiinakaan.

Lisäksi olen samoilla linjoilla metsänreunan kanssa, eli kurjaa oli myös se elämänpiirin rajoittuminen, aikaansaamattomuus, lamaannus, jumittuminen. Ei saanut tehtyä paljon pahaa, mutta ei mitään hyvääkään.

Terveydelliset haitat: omassa tapauksessani mielenterveydelliset. Hirvittävä ahdistus, pelko, häpeä ja lamaannus.
Ja sitten muutamien mainitsema aikaansaamattomuus, jumittuminen. Esim. just joulut olivat sellaisia, että hyvä, kun sain ruuat pöytään. Olin sisäisesti usein kiukkuinen marttyyriraataja (jota lääkitsin tissuttelulla juhlapyhien läpi). Tänä vuonna tajusin senkin, että suurin osa siitä väsymyksestä ja aikaansaamattomuudesta oli alkoholin aiheuttamaa. Nyt meni ihmeen kevyesti, vaikka työvuorojakin oli mukana.

Noi arjen haasteet kuullostaa niin tutulta. Niin paljon asioita jotka jäänyt tekemättä ja kokematta ihan vaan sen takia kun ei krapulan tai juomisen takia voinut suorittaa. Kaikki se väsymys, ärtymys, saamattomuus, itseinho, ahdistus, voimattomuus… Ne kaikki näkyy ihan jokapäiväisessä arjessa kun alkoholi ohjaa ja määrittelee elämää.
Kuukausi raittiutta takana ja nyt alkaa olla tunne että uskallan jo suunnitella tulevaisuuteeni jotain muuta sisältöä. Uskallan luvata ja sopia menoja viikonlopuille kun ei tarvitse miettiä sitä kykenenkö niitä toteuttamaan. Alan pikkuhiljaa uskomaan ja luottamaan itseeni että raittius säilyy. Toki mulla Antabus on tässä isossa roolissa. Ilman sitä en kyllä luottaisi vielä itseeni ollenkaan.

Terveydelliset haitat: fyysiset, mutta samalla viivalla, jollei pidemmän korren vetää henkinen pahoinvointi. Lasken tähän uupumuksen, saamattomuuden, masennuksen syventymisen ja masennuslääkkeiden vaikuttavien ainesten kumoutumisen, itseinhon ja huonon itsetunnon.
Muut: suhteet läheisiin, erityisesti oma lapsi. Hän ei ole ansainnut juovaa äitiä. Vanhalle viinille tuoksuvaa ja väsynyttä, joka yrittää esittää pirteää. Se on ollut kova pala minulle niellä. Tällaisen aikuisenmallinko hänelle haluan antaa tulevaisuutta varten? Tämä saattaa jopa kivuta yli omien terveyshaittojen…

Ajatellen kokonaisuutta, eli vähän muitakin kuin omaa mukavuutta asiaa voi lähestyä sekä taloudellisena että sosiaalisena kysymyksenä.

Alkoholin (etupäässä alkoholismin) haitoista saattavat terveyshaitat tulla meille kaikille kalleimmaksi? Onkohan tuon kanssa nyt kärjistetysti niin että taas ne ilot ja rilluttelut ovat yksityisiä nautintoja mutta surut ja murheet maksetaan osin yhdessä?

Näkyy tuossa kyselyssä silti saaneet ääniä myös väkivalta ja muut rikokset… kai siinäkin paljolta säästyisimme jos virkakoneisto voisi käyttää työaikansa johonkin muuhun kuin alkoholistien ja huumehörhöjen tekojen penkomiseen ?

Millähän perhanan konstilla ihmiset saisi ymmärtämään että kannattaa laittaa jarrut kiinni hiukan ennen kuin on pohjalla, vähän ennen kuin alkaa terveys heilumaan tai elämäntavat menemään sinne rikoksen ta yleensä pahanteon puolelle?

Usein kai alkoholistin kohdalla ole edes kysymys yhdestä pahasta vaan saattaa noista useampikin kertyä samaan reppuun?
Vastauksissa muuten saattaa olla hiukan sitääää, että on helpompaa sanoa että juu, tulihan siitä terveyshaittoja, ei kestänyt fysiikka eikä’ ihan psyykekään … ja vaikeampi on kai nostaa esiin sitä että omaa kusipäisyyttäkin on mukana, väkivaltaa ja itsekkyyttä, oikaisua lain ja järjestyksenkin suhteen, ja vähän olen ollut vaaratekijä liikenteessäkin ja on se työtapaturman vaarakin liki liipannut…

Terveys kun on sellainen neutraali asia, ja terveyden m enettänyt saa sentään aina hiukan myötätuntoa -tappelupukari ja kusipää ei niinkään. Ja kyllä nekin ominaisuudet tuntuvat jalostuvat kun alkoholistiksi itsensä opiskelee.

Tervehdys

Pahinta oli se, ettei itse kyennyt tekemään toisin, olla juomatta, olla vajoamatta sairaisiin ja kaikilla tavoilla vääriin ajatuksiin ja tekoihin.
Parasta on se, että alkoholismini oli täydellinen, joka vei minut syvälle helvettiin ja siellä kaiken menettäneenä ei ollut enää kuin kaksi mahdollisuutta, joko ylös tai hiekkahoitoon.

Pahinta on siis se, että sairastuttuaan sitä ei itse enää kykene päättämään itse omista asioistaan, vaan viina vie ja itse vaan vikisee.

Itse asiasta kuultuna siskolikka sanoi että ajan oloon kamalimmalta tuntui jokapäiväinen haju. Kaljanhaju ja siihen yhdistynyt selityssönkkäys ja puheripuli alkoi ällöttää. Etsii nyt hiljaista ja raitista miestä.

Ei kai sönkkäävä ja selittävä nainenkaan mieltäylentävä kumppani olisi.
Onneksi olen varjeltunut. Tai sitten muisti armahtaa… onhan niissä elämäni naisissa saattanut joku sanallisen ulosannin taitajakin olla… ehkäpä sittenkin vielä hiljaisen sönkkäämisen kestää paremmin kuin ilkeän ja hyvinhiotun verbaalisen puukkoryöpytyksen -joku hämärä muistikuva on sellaisenkin osaajasta.

Mutta, joka vanhoja kaivaa sitä tikulla silmään.
Kyllä ne aina ovat mukavia olleet, eikä kukaan kännissäkään ihan ihmistä mahdottomampi liene ollut.

Äänestyksessä näkyy muuten selvästi se, että oma napahan se lähinnä aina on. Terveysasiat nousevat selvästi ykköseksi, oma fyysinen kunto on tärkein. Mutta kumma kyllä, semmoinenkin kuin väkivalta näyttää nousevan kohti kärkeä.
Siitäkin jotain vuosikymmenien takaista mielikuvaa nousee esiin, kun oikein kaivelee. Oli se kai joskus, aamuöinen kaduilla kulkeminen sellaista riskaabelia, kun voimansa tunnossa olevien urheilullisempien kamppailuhenkeä varoen kannatti silmäillä ainakin korttelin matka eteenpäin ettei osuisi just innostuneimpien harjoituskohteeksi.

Nyt kun ei niihin ympäristöihin ole asiaa ollut, niin on päässyt unohtumaan vallan tuo ulottuvuus. Kun oma elämä on kovin rauhallista niin ei niitä kaikkia huomaa. Ongelma se varmasti on, ja jotenkin siihen tietysti pitäisi vaikuttaa. Mutta miten? Minkä sille voi, jos osalla ihmisistä on niin ihaileva asenne fyysiseen voimaan että se sitten pulpahtelee esiin kun päällimmäiset käyttäytymiskulissit siirtyvät viinan voitelemina sivuun. Enpä tiedä.

Viimepäivien tapahtumien perusteella vastaan tähän että pahinta on omille lapsilleen aiheuttamat traumat ja sitä kautta mielenterveysongelmat. Mun lapsi on sairastunut masennukseen. Veti kossu-kännit itsetuhoisella motivaatiolla. Kertoi tehneensä sen siksi että ei tiedä muutakaan tapaa koska tämä on se mikä hänelle on esimerkillä opetettu.
Sanoisin että tämä on pahinta.
En ole ehkä ikinä elämässäni tuntenut yhtä suurta tuskaa, ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä ja itseinhoa.
Mutta eteenpäin mennään. Raittiina. Eikä yhtään tee mieli vetää nyt itse kännejä hoitaakseeni ahdistusta, kuten mulla on aina ollut tapana. Nyt vain yritän muilla keinoin käsitellä tunteitani ja selvittää tilanteita.

Joillekin aina sattuu se pullo jonka pohjassa on R-kirjain. Se tarkoittaa rähinäviinaa. Alkon myyjien syy. Myyvät sitä aina samoille henkilöille.
Ilkeät ihmiset sanovat että ne ovat ihmisiä jotka viinan puuttuessa keksisivät muun syyn rähjäämiseen. Mutta en minä sellaista usko. Uskotko sinä?

Eikös se tuo väkivallan uhriksi joutuminen ole myös terveyshaitta., eli kun tulee nyrkkiä naamariin tahi keklua kylkeen, niin kyllähän se vähän terveysasiaksi ja fyysistä kuntoa uhkaavaksi seikaksi voi muuttua.

Eikä se fyysinen kunto ole tosiaan hirveän hyvä, jos infarktia, maksakirroosia, aivovauriota tai hermovauriota alkaa tulla.
Hengen lähtö on sitten jo vähän tulkinnanvarainen asia, että voiko sanoa että kuolema on terveyshaitta.
Mutta kyllä useimmille oma napa (napa?!) on sen verran tärkeä, että henkiriepuun moni takertuu. Eloonjäämisvietti on kuitenkin ihmisen voimakkain vietti.

Uskon. Ja uskon myös, että päihderiippuvainen joka ei saa viinaa, alkaa käyttää muita päihteitä. Tietysti on yksilöllistä, miten eri päihteet sitten vaikuttaa niihin rähisijöihin.

Vastuun vierittäminen omista törttöilyistä muiden syyksi on niin perin alkoholistimainen taipumus. Eräs persu-politiikkokin löysi syyllisen omiin kännitörttöilyihinsä niistä, jotka sitä viinaa hänelle tarjosivat. Yhtä hyvin tosiaan syylliseksi voi asettaa Alkon myyjät tai vaikka panimoteollisuuden, kunhan juopon itsensä ei peiliin tarvitse katsoa. :slight_smile:

Niinkin se tietysti on.

Sieltä nuoruudesta muistan jokusen sellaisen sinänsä paradoksaalisen tapauksen joissa kaverit treenasivat -selvänä ollessaan- itseään kovaan kuntoon, pitivät sitä itselleen kovin terveellisenä. Ja kun sitten örvellys alkoi, sillä oli muiden terveydelle entistä pahemmat seuraukset.

No, nyt on jo pitkään ollut kaveripiiri enemmän muista asioista kiinnostunutta, enkä ole aamuöitä juuri valvonut kun meni järjestyksenvalvojakorttikin vanhaksi joten ei ole sit mitään vaurioita tullutkaan.
Toivottavasti vanhainkodeissa ei sitten ole punttisaleja ja potkunyrkkeilyharjoituksia kun minä sinne joudun. Viimeistään siinä vaiheessa olen mieluummin vähemmän iskuvoimaisten ja kamppailutaitoisten kanssa tekemisissä. Kun en halua alkaa itseäni virittämään tappelukuntoon, ei ole oikein minun juttuni. Vaikka olishan se hienoa kehuskella siellä vaivaistalossa vieraileville sukulaisille että meinaspa taas tulla kauhia tappelu mutta kerkesin potkaisemaan niin että krykyt lensi…

^ Fyysisestä toimintakyvystä huolehtiminen on kuitenkin vähän eri asia kuin tappeleminen.
Fyysinen terveys, ja myös fyysinen yleiskunto, on yhteydessä henkiseen kuntoonkin. Hyväkuntoisen vireystila on parempi, jolloin myös ajatus toimii paremmin ja vointi tuntuu paremmalta.
Huonokuntoinen puolestaan on usein nuutunut, väsynyt, vetämätön eikä ajatuskaan juokse väsyneenä.

Kaikki eivät ole tehneet fyysistä työtä, jolloin punttisali on yksi hyvä keino kunnon ylläpitämiseen. Pyöräily, uinti, lenkkeily, hiihto, jumppa ja ahkera kävely ovat myös.

Liikunta ehkäisee myös monia vanhuuden sairauksia, ja antaa myös paremman mielen. Mielensäpahoittajakin on hiihtänyt koko elämänsä ja tehnyt fyysistä työtä, ja on siksi niin hyväntuulinen ja vireä. :slight_smile:

On se kai uskottava kun niitä ihmisiä on joskus tavattu. Sellaisia jotka ovat ihan selvinä yhtä paskamaisia kuin ennenkin, ja aina vaan joku tahtoo muissa ihmisissä ärsyttää ja voimalla sitten tekee mieli ojentaa toisia. Nyt kun olen vähän tuolla liikenteessäkin alkanut ihmisten reaktioita seuraamaan, niin siellähän ne kiukkuiset kans joukosta erottuvat. Ja pääsääntöisesti niiden pitäisi kai selviä olla. (Alkoholistin muuten tuskin kannattaa moottorikäyttöistä kulkuneuvoa hankkia, ainakaan minulla ei olisi semmoiselle juuri käyttöä siinä vaiheessa ollut. Joskus ja jouluna juopottelevalle se tietysti voi olla jopa toisinaan selvänä pysymistä edistävä, kun haluaa olla liikkeellelähtökunnossa, mutta se on sit taas eri asia eikä tämän ketjun aiheeseen liittynyt mitenkään)

Juu, siellä niitä ärripurreja näkyy, ja kun ei oma voima riitä niin otetaan koneen voima avuksi ja näytetään muille.