Paha olla... :(

Me Lopettajat
1

Kävin äsken pienellä ilta (yö)lenkillä. Tiesin että iloisia juhlivia ihmisiä katsellessa tulee paha mieli, kun on itse niin masentunut. Mutta oli pakko päästä haukkaamaan happea.

Taas aika kova itseinho päällä. Okei tosi kova. Se ei mulla liity pelkkään juomiseen, vaan kaikkeen muuhunkin… Mä tunnen itteni niin luuseriks. x( Syitä:

a) lukion jälkeen vaan hajanaisia opintoja siellä sun täällä= ei ammattia.

b) pitäisi laihtua about 6kg että voisin pitää itseäni kauniina (KANNATTIPA lukea jonkin kuvankauniin liikunnanohjaajan blogia taas…) Ja miksi pitäisi olla kaunis. Että saisi huomiota. Mulle on sanottu miljoona kertaa että oon hyvännäköinen nainen, mutta ei se auta jos tuntee itsensä rumaksi. Mulla putkahtelee toi syömishäiriöinen ajattelu myös vähän väliä mukaan tähän soppaan. Tai siis, se on välillä voimakkaampaa ja välillä laimeampaa.

c) en ole missään töissä, en opiskele… Ja tuntuu että tätä haahuilua ja juomista ja pahoinvoimista on kestänyt niin monta vuotta, takana on niin paljon kaikkea paskaa ja epäonnistumisia… Just nyt tästä selviäminen tuntuu taas kerran aika utopistiselta. Kauanko mä taas kestän tätä oloa, ennen kuin päätän että millään muulla ei ole mitään väliä, kunhan saan edes hetken rauhan. :frowning: Ja sitten mennään taas.

Mä vertaan itteäni taas muihin. Niihin joilla menee hyvin. Pitäis yrittää muistaa, että voisin herätä huomenna hirveässä krapulassa ties mistä, rahattomana, känykkä hukassa, kaikki päin helvettiä. Eli vois olla sinänsä paljon pahemminkin… Ei just nyt vaan lohduta! :frowning:

Ylämäkialamäkiylämäkialamäki. Väsyttävää. :frowning:

Ja kun mä en ole yrittänyt tarpeeks. Ulkomaailma ja kaikki uudet jutut pelottaa mua ihan hirveesti. :frowning: Tuntuu vaan että on niin heikoilla, että yks pieni tökkäisy jostain niin mä tipahdan. Yritän suojella itteäni, mutta se (eristäytyminen) on todella huono juttu. Täytyy yrittää enemmän. Retkahdus tulee tätä menoa varmaan suht pian.

2

Terve. Tässä on tietysti helppo arvioida asioita kirjoitustenkin varjolla, mutta en mene neuvomaan.
Itse makasin kotona kalsareissani verhot vedettynä alas, ovet lukossa ja puhelin kiinni. Olin masentunut, olin pettynyt itseeni ja toivottomuus on lievä ilmaisu tuntoihini. Olin valmis.
Valmis juomaan lisää. Tiesin sydämessäni, että asioiden pitää muuttua, mutta en ollut valmis mihin tahansa raitistuakseni.

Sydämen ääni sanoi heikosti, tuskin kuuluvalla äänellä: lopeta juominen, älä aloita sitä, hae apua, tee siten minkä tiedän oikeaksi, mutta sillä erää juominen vielä voitti.

Sydämessäni tiesin mitä minun pitäisi tehdä, sillä juuri ne sanat ja pyydetyt teot ahdisti eniten. Minua ahdisti luopua päihteistä ja myöntää kaikki.

Sanoin, etten neuvo, mutta perun sanani. Neuvon sinua tekemään vastoin tahtoasi ja ymmärrystäsi?, uskomaan, että elämä voittaa ja asiat järjestyy, kunhan raittius saa tilaa elämääsi.

Koetan valaa sinuun siis uskoa, että asiat järjestyy, kunhan toimit vastoin järkeäsi, jos se järki kerran sanoo, että juomisesta löytyy ratkaisu.

Juominen ei ole ratkaisu juomisesta-alkoholismista koituneisiin ongelmiin.

Tottakai ne pettymykset, ne ongelmat ja pelot vaivaa, mutta et varmasti ole ainoa joka miettii tätä asiaa, et ennen, et nyt, etkä tulevaisuudessa.

Iältäsi olet jopa liian nuori, kun yleensä ihmiset herää ongelmiinsa juotuaan 26vuotta. Itse en näkisi mitään esteitä raittiudelle, enkä sille, ettet saisi elämääsi kuntoon. Haluat raittiutta vain enemmän, kuin juomista, siitä se on aluksi kiinni.

Voimia ja rohkeutta.

3

Hei Nainen26v. !

Tosiasia on, että ylä- ja alamäkiä seuraa jonain hetkenä tasainen, ja sitten pieniä töyssyjä. Olet yhtä arvokas ihminen kuin me muutkin. Et ole poikkeus, vaikka oletkin oma persoonasi omine herkkine erikoispiirteinesi. Kyllä sä selviät, niin moni muukin on.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

4

youtube.com/watch?v=RBtdRj_Qaaw

5

No täällä on sitten toinenkin luuseri -tosin paperilla minulla on vielä opiskelupaikka, vaikka valmistuminen ei siinnä horisontissa! Olen koittanut ajatella niin, että nyt on aika hoitaa itseni kuntoon. Työnteon ja opiskelun aika on sitten myöhemmin, kun en enää käytä niitä hukuttaakseni omaa avun tarvettani. Vaikka meitä käsketään kouluttautumaan, sitten työllistymään (tai mieluiten tietty menemään töihin jo kouluttautumisen aikana!) ja pysymään työssä sittemmin jatkuvasti ilman työttömyyskausia, niin eihän kaikkien elämä sillä tavalla mene.

Pari kuukautta takaperin täällä kerrottiin minulle, että itsearvostus ja sitä myötä itsetunto palautuvat pikkuhiljaa juomisen lopettamisen jälkeen. Sitten voinee realistisesti nähdä hyvät puolet itsessään olivatpa ne fyysisiä tai henkisiä. Minä odottelen sitä palautumista vielä, mutta enpä tosiaan ole saanut ainakaan uusia syitä inhota itseäni -kannattaa! :slight_smile: Juomisen lopettamisen myötä ylipäänsä on mahdollisuus päästä eroon niistä asioista, jotka itseä vetävät alaspäin. Ja lopulta hankkia sellaisia asioita, jotka vievät ylöspäin.

Vaikka tästä on jo muutama vuosi, kun join enemmän (siis useammin), niin muistan minulla olleen todella levoton olo silloin. Kaikki tuntui niin hektiseltä, voimakkaalta, kestämättömältä -ja retkahdin kerta toisensa jälkeen juomaan, vaikka halusin lopettaa. En osannut nähdä samaa iltaa pidemmälle, niin valitsin aina sen hetken helpotuksen alkoholista. Levottomuus ja tunteiden impulsiivisuus vähenivät, kun aloin juomaan harvemmin. Silloin tuli opeteltua yksinoloa ja vähän vahingossa myös kohtaamaan ahdistusta selvinpäin ja selviämään siitä. Pahimpien ahdistusten aikana on kyllä vielä hankalaa, sillä ne olen tähän asti aina yrittänyt hukuttaa alkoholiin. Mutta hengissä olen niistäkin nyt parin kk:n ajan selvinpäin selvinnyt!

Tulee kyllä välillä ahdistuttua muiden ihmisten onnesta ja “ylemmyydestä”, kun itse tuntuu olevan niin paljoa vailla. Koitan kuitenkin silloinkin olla kauaskatseinen ja ajatella selvinpäin olon myötä minullakin jonain päivänä sellaista onnea, mitä se itse kullekin nyt tarkoittaakaan, olevan. Eipä se hidas tie juomisen lopettamisesta onneen varmasti houkuta, etenkään jos on tottunut nopeaan helpotukseen alkoholista, mutta se on kannattavuuden puntarointia: kumpaan sijoittaminen lopulta tuottaa halutun tuloksen -alkoholiin vai raittiina oloon?

Toivottavasti keksit sopivan keinon kannustaa itseäsi selvinpäin oloon!

6

Nuo itseinhon tunteet ovat niin tuttuja… Ja itsestänikin tuntuu että mitä mä muka olen tehnyt vaikka on koulutus ja työpaikka, ns. kulissit kunnossa. Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi kun en saa toisia opintoja tehtyä kun ei jaksa tehdä juuri mitään muutakaan. Sitä vaatii itseltään liikaa, ja kunnes se ajattelu muuttuu, mikään ei riitä. Huono itsetunto on ollut mun ongelma aina, eikä se liity juomiseen. Toki juomisen lopettaminen on ensimmäinen askel, mutta sen jälkeen on kuitenkin noiden tunteiden käsittely edessä, ja sen opettelu että osaisi antaa itselleen anteeksi ja voisi lopettaa olemasta niin ankara itseään kohtaan. Sitä ennen ei auta vaikka olisi se tutkinto ja työpaikka ja laihtunutkin vielä. Eikä siihen auta mikään muiden antama huomiokaan!