Tänäänkin saan olla raitis ja ohjata elämääni olla ottamatta ekaa ryyppyä.
Voimaa taisteluusi.
Varaudu jo etukäteen vaikeisiin päiviin. Yleensä ne tietyissä sykleissä; kolmas päivä, kolmas viikko, kolmas kuukausi. Silloin ihminen luuulee selättäneensä ongelman ja pystyvänsä kohtuukäyttöön.
Jos voit, vältä kaupassakäyntiä. Osta ruokaa kotiin varastoon jotta pääset ongelmapäivien yli. Jos se ei ole mahdollista, voitko ottaa luotettavan ystävän kauppareissulle mukaan? Sellaisen jonka läsnä ollessa et ilkeä ostaa alkoholia, tai joka tietää ongelmasi ja luotsaa sinut ko hyllyjen ohi. Ongelmatilanteiden kohtaamista kannattaa suunnitella etukäteen.
Sinä pystyt.
Kiitos JuuliaS. Voishan sitä joltain kysyä, mutta jos juoda haluan, minun ei tarvitse kuin kävellä omalle kaapille, nimittäin jääkaapissa on avaamaton mieto viinipullo.
En tiedä vielä mitä sille teen. En ainakaan juo sitä.
Tosiaan, JuuliaS, voin kuvitella, että vaikeita hetkiä on edessä. Oma raittius kaatunut niihin joka kerta, kuten sairauden kuvaan kuuluu, ongelman kieltäminen ja näin edespäin. Oisko nyt asiat paremmalla mallilla?
Jälleen yksi kiitoksen päivä eli raitis päivä. - Juhlaa verrattuna alkoholistiseen pakonomaiseen juomiseen.
Luotan itseeni, että tällä kertaa (tämän kaiken tiedon avulla) en mokaa elämänhallintaa eli sitä yhtä tärkeintä asiaa kokonaisuudessa, että hallitsen vain sen ekan ryypyn, joka päivä. En arvuuttele sen kanssa ollenkaan.
Mieto viinipullo on kaapissa ja säilyy siellä. Sieltä ottaa jos neidillä tekee mieli. Mutta kun ei tee, silloin on vaikea juoda. Ja siinä vaiheessa kun alkaa tekemään, pullo on jo annettu lahjaksi eteenpäin.
Hei Lempeä kettu.
Toivotan paljon sitkeyttä tuleviin koitoksiin. On tietysti vaarallista pitää viinipulloa käden ulottuvilla. Tiedän toki omasta kokemuksesta ettei se aina johda ratkeamiseen. Minullahan oli kaljatölkki jääkaapissa vuoden verran. Sen tölkin sitten lopulta hautasin Lapin tunturiin.
Kirjoitan tätä tarinaa Pubista. Kahvin join ja kuuntelen ihmisten jutustelua.
Putkis, elämän houkutuksissa.
Kiitos Putkis. Sinnikkyyttä tarvitaan!
Onhan se aika kuumottavaa elellä yhteiseloa viinipullon kanssa näin alkuvaiheessa oman alkoholismin tiedostamista. Makukin siinä on hyvä. Asia on kuitenkin niin, että kun ei vaan enää voi! Ei yksinkertaisesti enää todellakaan voi! Ei sitä yhtäkään lasillista, koska se on sen jälkeen menoa niin pitkään ryyppyputkeen, että siinä menee itsekunnioitus, omanarvontunto, ja…
kaikki.
Vieläköhän tekisi mieli juoda? Jokainen tietää vastauksen, mutta kukaan ei tiedä vastausta mitä kamalaa seuraavalla kerralla voisi jälleen tapahtua, jos joisin.
Olen aivan loppu salailuun ja esittämiseen, että kaikki on kunnossa, että en ole “alkoholisti”, tykkään vain juoda puoli vuotta putkeen.
Sen vastauksen tiedän kyllä, mitä tapahtuu, kun pidän korkin kiinni. - Silloin humalan taakka on pois harteiltani, nyt ja aina.
Minulla on vain yksi tehtävä tämän sairauden voittamisessa ja aion tehdä sen eli pitää korkin kiinni.
Huomaan tekstisi energian. Se on oikeaan raittiuteen johtavaa.
Ole rohkea ja vilpittömän rehellinen taistelussasi alkoholia vastaan.
Hautasitko tölkin tyhjänä vai täytenä? Ja jos tyhjänä, niin mitä teit sisällölle? Kauheata rahan haaskuuta - 15 senttiä, maan multaan
:mrgreen: #sarkasmi
Kiitos Putkis! Olen niin lopen kyllästynyt tällaiseen asenteeseen, että oletettaisiin ongelman korjaantuvan itsestään raittiuden kautta tai että muuttaisin kaiken ympäriltäni esimerkiksi muuttaisin vaikka ulkomaille, mutta en työstäisi omia virheellisiä uskomuksia ja ajatuksia. Ehkä tässä on sellaista usean vuoden pettymystä ja vihaakin. Tunteet tulevat tässä muodossa. Se on paska kaveri tuo pullonhenki.
Joka päivä aion lukea läksyni siitä, miksi tänään en juo. Jos sen unohtaa niin se on menoa taas. Raittiuden kanssa en tee enää kompromisseja. Aiemmin tein useinkin. Tässä se ongelman ydin olikin.
Petskulle ja Lempeälle Ketulle kerron että kyllä tölkin hautasin täytenä. Kerron sen tarinan ketjussani Putka Häiriköille, sivulta 28 alkaen. Kuvat ovat kadonneet, mutta yritän iltaan mennessä lisätä ne sinne. Jos kokonaisuutena selviytymisen retkitarinan haluaa lukea se alkaa sivulta 18.
Putkis, en ole oikein vaikuttunut tuosta tölkin hautaamisesta luontoon, koska vihaan roskaamista. Kaikki mitä kantaa luontoon, saa sieltä myös kannettua takaisin.
No tuossa olet kyllä oikeassa.
Olen kyllä hyvittänyt tuota tekoani tuomalla jokaiselta retkeltäni kolme roskaa pois. Siis sellaisia joita matkan varrella on ollut.
JuuliaS myös huomautti minua vielä vakavammasta rikkeestä. Hautasin nimittäin Antabus pillereiden loput ruotsin korkeimmalle vuorelle. 
Ps. Kuvat tölkin hautajaisista on palautettu.
Sekin on täysin totta, että lääkkeet eivät myöskään kuulu luontoon tai luonnonpuistoihin. En ymmärrä ihmisten roskaamista ja piittaamattomuutta. Sitä tapahtuu joka puolella minne katsoo, edes pyhät käyntikohteet eivät säästy siltä. Yritykset käyttävät luontoa kaatopaikkanaan, saavat siitä myös tuomion, mutta luonnon saastuminen on jo tapahtunut. Yksittäiset käyttäjät retkeilevät ja viskaavat roskat maahan ja tölkit luontoon ja ne päätyvät jonkun täysin ihmisen toimiin viattoman eliö- tai eläinlajin surmaksi tai elinikäiseksi haitaksi.
Nii… ajatteles jos siihen kohtaa kasvaa marjapuska ja ne antabukset imeytyy maasta niihin marjoihin sitten ja joku Känninen Marjastaja poimii ne ja syö ne ja kuolee… karmeaa! 
Jatketaanpas oman ketjun aihetta eli selvänä pysymistä.
Ei ole helppoa ollut tänään perjantai-iltana. Häpeä on valtava. Ei pelkästään viime päivien sekoiluista vaan ihan nuoruudesta asti alkaa tulla muistoja, mitä on tehnyt sellaista, mistä tuntee yhä häpeää.
Ei tätä ymmärrä kuin toinen, joka tämän on kokenut, että mitä tässä raitistumisessa käy itsensä kanssa läpi, kun on tarve lopettaa kokonaan ja oikeastaan myös pakko. Eikä oikeastaan ole nyt sanoja enempää, mutta raittiina olen vahvasti tänäänkin.
Huomattavasti miellyttävämpi ilta eiliseen 99 %:n lähellä olevaan retkahdusvaaraan verrattuna. Tukahdetut tunteet ovat tulleet pintaan ja tuntuu puhdistavalta antaa niiden vain olla tunteiden monissa eri väreissä.
Raitis päivä jälleen ja halusinpa kirjoittaa nämä yön fiilikset ylös ja sen, että tästä päivästä olen kiitollinen, että olen valinnut tämän päihteettömän tien.
Onnittelen Sinua Lempeä kettu, ensimmäinen viikko täynnä raitista elämää.
Hienoa Lempeä Kettu! Onnea ekasta uuden elämän viikosta!
Kiitoksia kaverit Putkis ja Nayris!
Kyllä voin sanoa, että tuntuu hyvältä. Ei nyt sen kummempaa ole sanottavana. Ehkä se, että kun olin vähentäjä niin syytä pidättäytyä alkoholista ei ollut. Hyvinä päivänä se oli kyllä helppoa ja mukavaa, mutta sitten kausittain tai sattumusten myötä se ei ollutkaan helppoa ja tein kännissä asioita, joita kaduin, ja join kuten alkoholistit juovat, joten yksinkertaisempaahan tämä on - ja paljon mukavampaa. 
Kyllähän täällä on niin paljon juomatonta viinaa, että jos jääkaapistani aloittaisin niin viina ei tulisi loppumaan, mutta mitenpä juot, kun ei ole enää pienintäkään kiinnostusta aloittaa monen päivän juopottelua. Yksi ei ole yksi vaan 50. Kyllä se kovin paljon hillitsee haluja.
Ehkä just se, kun lopettaa itsellensä valehtelun ja alkaa puhua asioista oikeasti, kuten ne ovat.
On sitä paitsi hyvin tyypillistä, että alkoholistit kykenevät myös ajoittaiseen kohtuuteen, se ei mielestäni siis parantanut minua alkoholismista, vaikka aika pitkään omalla kohdallani uskottelinkin näin.
Muistan hyvin kun pitkän raittiuden jälkeen otin Sen yhden! Meni kuusi vuotta!
2017 olin samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin silloin ottaa vielä yhden illan. Onneksi ymmärsin, että yksi ilta olisi ollut todella pitkä. Päättynyt kenties loputtomaan yöhön.
Tänään ymmärrän, ettei minun ole enää varaa koskaan juoda sitä yhtäkään. Eikä se kyllä harmita minuuttiakaan. 