Päätös oli tehtävä.

Me Lopettajat
1

Hei vaan.

Otsikossa se nyt tulikin. Lopettaa ei voi jos ei ole tehnyt lopettamispäätöstä. Tällainen päätös syntyy parhaiten krapulassa, kuten nyt. Käytän tämän hyväkseni ja hyvät pelkotilatkin sain puolentoista päivän kännäämisellä eli melko lyhyessä ajassa. Eilen annoksia meni ainakin 16. Se havahdutti ajattelemaan, että missä mennään. Loppuvaiheessa olut alkoi maistua yököttävältä, silti join. Siirryin siiderin. Olipa sokerista sekin, mutta alas oli saatava.

Tänään olen miettinyt sitä, miksi juon? En keksi muuta syytä kuin sen, että juon siksi, koska en ole tehnyt päätöstä lopettaa. Olen ollut pian vuoden vähentäjä ja lopettamista yrittänyt, mutta eihän se onnistu ilman päätöstä lopettaa. Nyt se päätös syntyi.

Häpeä on valtava. Pelottaa myös tämä lopettajat paikka ja mahdolliset kommentit. Itselleni tätä kuitenkin teen ja itseni vuoksi lopetan, kun viimeisestä juomasta alkaa olla aikaa 14 tuntia.

2

Omaa ketjua lukiessa sieltä löytyi varmaan kymmenen päätöstä lopettaa. Veti mielen hieman apeaksi, koska se antoi ymmärrystä ongelman luonteesta ja olipa sitä raskasta lukeakin, jatkuvaa jojoilua ees taas. Voi kunpa tämä nyt onnistuisi.

3

Hei Lempeä kettu. Niin, päätös on tehtävä. Itsellänikin päätös on aika tuore. Kun lopettamista tein, kirjoitin lapulle että MINUN EI TARVITSE ENÄÄ JUODA. Lappu oli pöydällä ja huomasin, että olin helpottunut. Tuli ihmeen rauhallinen olo. Ja se olo on säilynyt siitä asti. Huomenna olisi ‘perjantaipullon’ osto, siis tulee testattua pitääkö päätös. Tiedän että pitää! Voimia pyrkimyksille!
Terv. Syyskauno.

4

Kiitos Syyskauno!

On niin häpeällinen tila päällä. Hävettää ne jutut, mitä kännissä suoltaa suustaan. On aivan kuin kaksi eri ihmistä. Minä selvä ja fiksu itseni, sitten on se känninen akka, jota en tunne kuka se on! Miksi se asuu minussa ja saa aikaan vain ristiriitaisuutta ja mielipahaa, häpeää ja miksi se ei vois jo häipyä ikuisiksi ajoiksi?

Tästä tulee kyllä taistelua, tiedän sen jo nyt. Niin paljon tekee mieli avata korkki, vaikka ei edes tee mieli, kun on niin paha olo fyysisesti, silti juominen on pakonomaisesti mielessä.

Voi kunpa saisin jo juomiselta rauhan ja itseni, sen fiksun ja vakaan ihmisen takaisin. Vähentäminen on ollut hyvä muutoksen alku, mutta samalla se on ollut pettävä suo.

5

Tuo häpeä ja katumus on hirveitä tuntemuksia. Olen niitä läpikäynyt. Olen soitellut ja lähettänyt anteeksipyyntöjä. Silti niistäei tahdo päästä yli. Seuraavana päivänä ne vasta alkaa helpottaa. Nämä mokailut oli yksi syy että päätin ettei koskaan enää. Huomenna sinulla tuntuu jo paremmalta jos et korkkaa nyt, olet selvin päin kun soitat tai viestität. Voimia.

6

Kiitos Syyskauno. Se on noloa kun miettii, kenelle ne typeryydet päätyvät. Se katkera humalainen akka en ole minä. Olen ajatellut, ettei minun tarvitsisi kohdata sellaisia ihmisiä, joiden edessä olen mokannut. Se hieman lievittää asiaa tässä maailman mittakaavassa. Olenhan vain tehnyt itsestäni typerän. Jos nyt saavutan raittiuden, se tarkoittaa että vastaavia tilanteita ei enää synny. Mikä ihana ajatus. Saan itsekunnioitukseni kerättyä. Vielä täytyisi löytää se raittius.

Tuntuu niin absurdilta, että joka vuosi tämä sama alkoholiteema on rasitteena. Olen kyllästynyt siihen, että samat asiat on koettu jo vuosia sitten, eikä mikään ole muuttunut. Yhtä huonosti alkoholi sopii. Se ei ole alkanut pukemaan minua vaan päinvastoin, aiheuttaa yhä kummallisempia höpötyksiä ja syvempää humalatilaa. Lisää alkoholia kaupasta hakiessani, olen voinut olla niin kännissä etten muista edes, että olen kaupassa käynytkään, mutta olutta pitää hakea ettei lopu kesken ja olisi aamukaljat valmiina. Sitten kun alkaa iltamyöhään näppäilemään puhelinta, tulee niitä “hyviä ideoita”, katkeraa rypemistä, jotka pakko jakaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa et ole edes tekemisissä koskaan. Enhän se ole minä, joka niitä puheita puhuu! Se on se viinapiru, josta haluan eroon!

Ettei tämä nyt niin helppoa olisi sorruin eilen illalla loiventaviin. Kyllähän se helpottikin aluksi, sitten avattu tölkki jäi juomatta. Krapula siis siirrettiin tähän päivään, astetta lievemmäksi kuin mitä se oli eilen. Ja taas hävettää. Häpeä ja alkoholin juominen ovat kuin paita ja perse.

Ajattelin eilen, että tässä ovat ne viimeiset oluet. Ikäänkuin jotkut juhlat, joissa muistellaan ja hyvästellään, että hyvästi ystäväni, joka olet ollut iso osa minua ja vienyt elämääni suosta suohon. Paska ystävä. Ainoa tavoitteeni tänään on aloittaa raitis elämä.

Pelottaa jo nyt, mikä hetki saa minut kävelemään kauppaan tai vaikkapa Alkoon, kun kalja ja siideri eivät enää maistu.

Juomaputkeni oli siis yhteensä 3 päivää. Nyt olen selvinpäin.

Tänään

en

juo.

7

Sinulla taitaa olla nyt tosi paha olla. Itsesi ruoskiminen ei nyt auta sinua. Vanhojen märehtiminen vie sinut vain syvemmälle ahdistukseen. Sen sijaan: Olet tehnyt suunnitelmia raitistumisesta. Takerru niihin, kuvittele millaista se sitten on. . Älä ruoski vaan hoivaa sitä sinua joka haluaa raitista elämää. Siitä se vahvistuu
Ja sinä selviät tästä, luota siihen.
Lämmöllä Syyskauno

8

Syyskaunolla oli Ketulle hyvä ohje. Itsensä ruoskiminen ei auta. Korkin lisäksi pistä kiinni juovan elämäsi ovi. Aloita uusi elämäsi puhtaalta pöydältä äläkä katsele ja muistele tarpeettomasti taaksepäin.

Pakostahan sieltä entisestä elämästä tihkuu asioita jotka on käsiteltävä ja hoidettava, mutta turhaa painolastia, kuten itsesääliä ja sanomistensa murehtelemista on parempi välttää. Anteeksipyynnötkin voi tehdä myöhemmin, sitten kun olet raittiudessa vakaammalla pohjalla. Silloin sinut myös otetaan vakavammin, kun on jo näyttöä muuttumisesta.

Ja loiventavat pois. Jokaisen selvän päivän jälkeen on helpompi olo. Usko pois. Kokemusta on.
Voimaa ja tsemppiä.

9

Kiinnostaa kovasti tämä jostain kännissä kumpuava katkeruus.

Itselle vieras tunne, ei tule vaikka kuinka joisin. Mutta miestäni tuo selvästikin vaivaa nykyään. Harva se viikonloppu on asiat tosi huonosti. Siis maailmassa. Jos kysyn mikä hänellä on huonosti niin väittää, että ei mikään, mutta silti on jotenkin pyhää vihaa täynnä kaikkea kohtaan. Tai paremminkin juuri jotain katkeruutta.
Kirjoitit, että se et ole sinä joka puhuu, mutta kai se tunne täytyy jossain sisällä olla, jos se sieltä kännipäissä tulee esiin? Haluaisin tosiaan ymmärtää tätä jotta voisin ehkä saada kiinni siitä mikä omaa siippaa riipii todellisuudessa. Kyllä hän selvinpäinkin on melko yhteiskunta kriittinen, mutta asiat pysyy jotenkin mittakaavaassa.

Tosi hyvä, että olet tehnyt lopettamispäätöksen. Ei ole yhtään mitään järkeä juoda, jos siitä tulee tuollaisia fiiliksiä jo juodessa. Tsemppiä sinulle ja myös Syyskaunolle.

10

Tsemppiä lopetukseen, Lempeä kettu! Toivottavasti päätös on sinulle selkeämpää noudattaa kuin vähennys!

Tuosta katkeruudesta-kännissä teki mieleni puhua, tunnistan sen itsestäni.

En edes tiedä miten paljon hallaa olen elämälleni tehnyt juomalla ja vatvomalla katkeruuttani alkoholin vaikutuksen alaisena. Nyt, kun olen ollut selvin päin jonkin aikaa, olen todennut, että paljon. Selvin päin elämään saa terveempää perspektiiviä, elämä ei tunnu yhtä vaaralliselta, kuin juodun katkeruuden syövereissä ja selvänä asioita osaa käsitellä inhimillisesti. Alkoholinhan on tutkitusti todettu aiheuttavan masennusta ja aggressioita. Omalla kohdallani se on ihan selvää, laskuhumalassa ja krapulassa negatiivisilla tunteilla on ollut valtavasti tilaa, mitä enemmän olen juonut, sitä enemmän katkeruuttakin on ilmennyt. - Samat askarruttavat asiat selvin päin tuntuvat ihan käsiteltävissä olevilta ja ohimeneviltäkin pulmilta, asioita voi jopa hyväksyä tekemättä niille mitään, panematta vastaan. Humalassa perspektiivi on tosi kapea, etten sanoisi olematon, väsyneenä negatiivisiin tunteisiin keskittyy helposti kohtuuttomalla voimalla. Jos niille juopuneeen tunteille antaa tilaa sosiaalisissa suhteissa, jälki saattaa olla rumaa, minun tapauksessani jopa peruuttamattomia haavoja väleissä toisiin, ei vähiten omiin perheenjäseniin. Onnekseni en ole ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta henkisesti olen kyllä osannut haavoittaa. Ja kun sellaista taakkaa kertyy, sitä kiertää omaa vastuutaan, kuin kissa kuumaa puuroa ja yrittää löytää syyt pahaan oloonsa muualta, muista ja/tai yhteiskunnasta. Katkeruus on noidankehä, se ei lopu koskaan, vastausta vaatimuksiinsa ei saa koskaan ja sitä jatkaa kiukutteluaan kuin ikiliikkuja - koska humalassa asioita ei osaa käsitellä.

Varmaan usein luonteessa on jonkinlaista alttiutta negatiivisuuteen, jotta alkoholilla saa aikaan katkeruutta. Mutta pahoin pelkään, että sellaista voi syntyä kiltillekin ihmiselle, kun tarpeeksi juo. Alkoholi vääntää aivot, kun sille antaa ohjat, harrastaa rankkaa juomista vuosikaudet. Eli on tavallaan ihan oikein sanoa: “Se en ole minä!” Se katkeruus ei ole koko totuus kenestäkään, mutta alkoholilla on paljon tekemistä asian kanssa. Ja totta on, että ihminen on tavallaan eri ihminen, kun antaa itselleen tilaa olla selvin päin. Ja katkerakin ihminen voi antaa itselleen anteeksi, kun antaa silmien avautua selvin päin. Muille anteeksi antaminen on enemmän kuin helppoa ilman alkoholia.
Tällaista tuli mieleen omakohtaisesti teemasta.

Toivon sinulle Lempeä kettu, että löydät itsesi ilman alkoholia!

11

Tänne on tullut Syyskaunolta, JuuliaS:lta, Vilmalta ja Amalialta niin ihania rohkaisevia kommentteja, kiitos niin paljon niistä! Uskoisin, että raittiuden alkupolulla ja ongelman myöntämisessä tärkeä vaihe on tämä perin matalissa aatoksissa olevat mietteet ja ovathan aivotkin aivan näännyksissä juomisista, mutta sain teiltä nyt myös niin lempeää näkökulmaa tähän, kuten Love Mäsiiniltäkin me vähentäjissä, että
ei voisi ihanemmin alkaa tämä. Kiitos vertaiset toverit.

Amalialla oli erittäin hyvin kirjoitettu omakohtainen kuvaus katkeruuden tunteesta. Vilma kysyit jotenkin näin, että kai minussa on jokin katkeruuden siemen olemassa selvinpäinkin. Totuus kuitenkin on, että olen selvinnyt masennuksesta ja ahdistuksesta, joten sitä ei tosiaan enää ole ajatuksentasolla kuin häivähdyksenä menneestä juomisen yhteydessä. Tunnen kyllä surua usein monista maailmalla tapahtuneista asioista ja en voi moniakaan asioita hyväksyä saati ymmärtää. Juominen on joskus keino päästä tästä ahdistuksesta pois, mutta kuten nyt on huomattu, erittäin huono keino herkälle ihmiselle. Tähän kuoppaan kyllä tipahdin nyt, että juonko vielä tosiaan ahdistukseen, enkö olekaan selvinnyt ahdistuksesta? Nykyään osaan käsitellä tuollaisia tunteita paremmin, joten tämä ahdistukseen juominen ei täysin pidä enää paikkaansa, vaan se on itsepetosta saada juoda. Juon humaltuakseni, koska pidän siitä olosta. Juon, koska niin normaalistikin ihmiset joskus tekevät.

Ajatuksissani on nyt tapahtunut sellainen muutos, että olen havahtunut siihen, että usean päivän pakonomainen juominen kertoo siitä, että kaikki ei ole juomisessa kunnossa, huolimatta siitä, että toisinaan pystyn myös kohtuuteen. Minä olen kunnossa, mutta juon sillä tavalla, jonka voisi luokitella suureksi riskiksi joutua pahempaan jamaan. Tämä on ollut shokkiherätys, koska nyt tunnustan, että juomiseni ei ole normaalia, sitä on turha enää yrittää rajoittaa, ainoa vaihtoehto on kulkea lopettajan tietä.

12

Olen lukenut tietoa alkoholismista. Tuosta asiasta, joka ei koske minua. Sieltä löytyi muutama yhteneväisyys.

-Juon, vaikka en halua juoda.

-Saan alkoholista epätodentuntuista mielihyvää.

-En ymmärrä ongelmani vakavuutta.

Siinä kolme henkilökohtaista kipukohtaani.

Vain lopettaminen voi kääntää suunnan alkoholismista pois. Sen olen lukenut noilta netin tietosivuilta, joita on paljon. Ratkesin silti eilen illalla. Kävellessäni kauppaan en aikonut ostaa oluita, kaupassa kuitenkin tein sen. Se oli tärkeämpää kuin ruoka, vaikka kävellessäni sinne olin ehdottomasti toista mieltä. Menin kotiin, join tyhjään mahaan ja sitten oksensin. Sen jälkeen kuuntelin AA:n tallenteita ja nukahdin. Tänään en ole juonut. Aamu on vasta aluillaan.

En enää jaksaisi juoda. Löydänkö jo tänään vapauden juomisen kurjuudelta. Näin haluan uskoa.

13

Mietin tuota itsensä sättimistä… AA:n sanonoissa on “saimme syvää myötätuntoa , mutta emme pysyvää raittiutta” tästä jotkut tekevät johtopäätöksen että koko myötätunto on vaihdettava sättimiseen ja itsensä ruoskintaan eikä mitään myötätuntoa saa osoittaa lainkaan, mutta onneksi nämä ovat muutaman naama norsunvitulla olevan 50-luvulla syntyneen miehen omaa sairasta mieltä… ainoastaan LAHKOLAISTEN kanssa on oltava alusta saakka KOVAT OTTEET - ei niinkään alkoholistin… varsinkin LESTADIOLAISTEN kanssa pitää joskus olla niin kovat otteet että SHOKKI-hoitoa tarvitaan… siis suoraan vetää pataan niitä! muuten ne eivät herää todellsuuteen!

14

Näin jälkeenpäin ajateltuna sellainen itsekriittisyys oli aivan hyvä juttu, vaikka se saattoikin kuulostaakin muista pahalta. Se oli siinä kohtaa raittiutta kohti ponnistelevan keino yrittää raitistua.

Eilen lauantaina tosiaan tyhjään mahaan juotu 9 annosta ja oksentaminen aihettivat sen, että tänään annoksia kului enää 1,5 ja siihen yhteen n. klo 15 juotuun puolen litran tölkkiin homma jäi. Tuntui vaan, että se oli siinä, ettei enää yhtään mene alas, että se on kieltäytymisen vapaus tässä asiassa saavuttanut tämän käänteentekevän hetken.

Huomenna saan aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Tätä raittiutta minkä tulen nyt saavuttamaan en mokaa. Takana on useita pitkiä raittiita jaksoja. Tähän tulevaan laitan peliin kaiken virtuaaliavun, jonka voin saada riippuvuuden hoidossa. Riippuvuuden olen nyt tunnistanut ja myöntänyt.

Tarinani on klassinen, ei mitään uutta, mitä ei riippuvuuden kehittymisessä esiintyisi. Pitkään jatkunut ongelman kieltäminen, satunnainen kohtuukäyttö ja siitä vähittäinen luisu usean päivän humalaan. Siitä uusi yritys ja uusi alku.

Nyt onnea ja tsemppiä alkavaan raittiiseen viikkoon muillekin samoissa mietteissä oleville.

15

Raitis viikko lähtenyt hyvin. Hoidan riippuvuuttani tiedostamalla sen. Siinä se tärkein.

Aiemmin hoidin itseäni sulkemalla mahdollisen riippuvuuden pois ja retkahtelin useiden päivien pakonomaisiin humaliin.

Hyvin on siis viikko alkanut näissä merkeissä ilman alkoholia. - Riippuvuutta hoitamalla tiedostaen. Jos sen unohtaa niin sitten se menee näiden tällä palstallakin esillä olevien “kuivahumalien” puolelle. Jos riippuvuus on jo syntynyt niin se antaa raittiusaikaa, mutta ei ratkaise ongelmaa. Sen vähentäjänä huomasin.

16

Kokonainen päivä niin raittiina kuin ihminen vaan voi olla, eikä tee tippaakaan mieli. Tämän tunteen aion viedä jokaiseen tulevaan päivään matkassani näistä koettelemuksista, jolloin näin oman pohjani juomisen suhteen.

Ei sellaista voi ihminen kaivata. Ei siinä ole mitään vapaaehtoista eikä jaloa. Se on pakonomaista rutiinia ja itsensä juopuneeksi tekemistä vailla mitään järkeä tai tahtoa saada hommaa poikki, kun se on niin hienosti jälleen pyöräytetty käyntiin, juomishimo kiihtyy ja kiihtyy, päässä pyörii kuinka kauan saan juoda, kuinka monta päivää tai viikkoa, vaikka käsi sydämellä vannottuna ei haluaisi enää juoda, on pakko juoda, itkeä ja juoda sisäiseen tuskaansa, jota ei ymmärrä kuin toinen saman juomisen tuskan kokenut riippuvuuteen sairastunut. Ja siinäpä se on, mikä minut erottaa naapurista, joka ei ole alkoholisti.

17

Hieno päätös lopettaa, Lempeä Kettu. Nyt helli ja hoivaa itseäsi, ala parantaa kroppaa ja mieltä, olet sen ansainnut ja tulet voimaantumaan jokaisesta selvästä päivästä. Uskon että kaikki on kiinni napsahduksesta ajatuksissa, että raittius näyttäytyykin vaakakupissa houkuttelevammalta ja niitä hyviä puolia ajatellen on voimaa pysyä päätöksessä. Kaikki negatiivinen mennyt kannattaa sulkea ulos mielestä ja keskittyä havainnoimaan tätä uutta selvää elämää kaikilla aisteilla. Tämä sairaus on selätettävissä! Voimia sinulle, pidetään yhtä!

18

Kiitos Nayris! Onnea sinullekin loistavasta päätöksestä! Olen lukenut matkaasi. Samalla tiellä tallustellaan. Ei ollenkaan huono tie, näin kahden vuorokauden kokemuksella, mutta tämä päivähän se tärkein onkin. Raittiita päiviä ei voi luoda varastoon etukäteen. Ajatuksena raitis tulevaisuus on kuitenkin motivaation lähde! Takana olevat ikävät asiat tsemppaavat myös pitäytymään nykyisessä päätöksessä.

Olen pyöritellyt alkoholisti-termiä suussani. Siihen liittyy kaikenlaista arvomaailmaa tai jokainen ymmärtää sen omalla tavallaan. Riippuvuus on vaikeampi myöntää kuin se, että nyt sitä alkoholia vaan täytyy saada elääkseen tämän päivän ja seuraavan. Tämä viimeinen ajatuskulku sitten paljastikin itselleni sen, miten asiat oikeasti ovat.

Onhan se taakka nyt huomattavasti kevyempi. Sitä on vaikea selittää sanallisesti, mikä painolasti on poissa, mutta näin se vain nyt on, että jokin juomisen painolasti on harteilta lähtenyt.

19

Onhan tässä alkoholin pakonomaista käyttöä ollut jo sellainen viisi vuotta. Sitä ennen se oli enemmänkin oma valinta juhlia railakkaasti ja sen jälkeen hoitaa sillä mielentiloja, pettymyksiä ja suruja eli tehokasta harjoittelua. Viisi vuotta sitten huomasin, että alkoi olla ensimmäisiä ajatuksia siihen pakonomaiseen suuntaan, että käytän, vaikka en halua käyttää. Aloin olla humalassa paikoissa, joissa se ei ollut soveliasta. Eräskin kerta eräs harrastustoiminnan opettaja halasi minua yllättäen harrastuksen parissa. Oudoksuin elettä. Vasta jälkeenpäin (nyt) ymmärrän, että halaus oli vain siksi, että tämä ihminen epäili minun olevan kännissä ja keksi siitä keinon saada asialle varmistus. Kännissähän minä olinkin, vaikka silloin ajattelin, että en ole kännissä, jos tunti ennen tapaamista lopetan juomisen ja sitten pääsen taas jatkamaan toimintaa, kun harrastus on vedetty läpi. Ei siihen kukaan siellä puuttunut. Tuolloin oli myös itsetuhoisia ajatuksia.

Olisiko väliintulo voinut tapahtua jo 5 vuotta sitten? Olisi. Olisiko se auttanut? Kukaan ei tiedä. Onneksi se on tapahtunut tässä elämänvaiheessa oman itseni toimesta. Nyt kaikki lähtee omasta halusta. Toivottavasti mikään ei ole vielä liian myöhäistä elämän suhteen.

Aiemmin selvinpäin oleminen ei ole tuntunut hyvältä vaan joltain pakonomaiselta ratkaisulta, joka päättyy jossakin vaiheessa kohtuuteen. Nyt startti on ollut erilainen. Taakka on “otettu pois.” Miten, miksi. Tähän ei ole vastausta.

20

Myöhäisiltaa kaikille. Ilolla saan kirjoittaa, että ensimmäiset kaksi päivää on nyt huokaistu helpotuksesta eli oltu vapaana kaikista juomisen himoista ja oltu niin raittiina kuin voi olla. Tällä samalla tyylillä eteenpäinkin eli tänään en juo. Joka päivälle sama pieni, mutta tärkeä lupaus.