Pitkään Päihdelinkin juttuja satunnaisena lueskeluina harrastanut kohtuullisen kovan luokan juoppo esittäytyy…
Kymmenen vuotta hujahti joka päivä päissään ja viimeiset kolme vuotta viinaa kului poskettomia määriä.
Koko ajan takaraivossa naputti että tämä ei voi jatkua näin.
Yhtenä aamuna kuukausi sitten napsahti päähän idea etten otakaan tänään. Olihan karmea viikko… Vielä kahden viikonkin kohdalla säpsyt ja hermot vaivasi. Pikkuhiljaa kunto onneksi tokeni.
Kuukauden juomattomuutta päätin juhlistaa tekemällä tunnukset tänne ja kirjoittamalla tämän ekan postauksen.
No nyt on vahva meininki, upea päätös ja sen toteutus! Tervetuloa tänne antamaan vinkkejä toisille, ja ottamaan vinkkejä vastaan että miten päihteetöntä elämäntapaa ylläpidetään ja kehitetään. Moni täällä, minäkin, on keikkunut itsetuhon ja päihteettömän elämäntavan rajalla vuosia. Reitit uuteen ja rakentavaan elämäntapaan ovat erilaisia, ja täältä löytyy otantaa monenlaiseen mitä voi kokeilla ja mistä voi ottaa oppia.
Hankalinta mulle tässä alussa on ollut tylsyys… Iltaisin on tuntunut niin tyhjänpäiväiselle loikoilla sohvalla telkkaria katsellen ilman lasia tai kaljapurkkia.
Pikkuhiljaa on onneksi alkanut löytymään puuhastelua ja ennenkaikkea aloitekykyä ruveta puuhailemaan. En mä nyt mitään kuuta taivaalta tarkoittavia projekteja ole vielä kyennyt aloittelemaan mutta kyllä eilen illalla pyöräytin huvin vuoksi lihapasteijoita ruuaksi.
Luojan kiitos touhuttavia juttuja riittää jatkossakin ja ajatus sekä suunnitelmat on vahvasti sen puolella että mun juomiset on juotu.
Yllättävän hyvin ja kauan mä tuossa viinahelvetissä loppujen lopuksi selvisin. Terveydellisiä vaurioita ei pahempia, työpaikka yrittäjänä pysyi (kaipa asiakkaat joskus huomasikin mun pienessä olevan muttei kukaan koskaan puuttunut tai huomauttanut), oma kotikin on jäljellä. Vaimo lähti kyllä vuosi sitten mutta ilman sitä pärjää kyllä
Viinamäärät oli kyllä hurjia. Kymmenen vuotta sitten riitti sixpäkki iltaa kohti. Juomattomia päiviä kymmenessä vuodessa varmasti alle kahden käden sormin laskettava määrä. Viimeiset vuodet päiväkulutus oli 15-20 luokkaa.
Nimimerkki Andante kirjoittaa täällä ( vaikka tuossa meikäläisen ketjussa, Rytmimies linjoilla jälleen ) päihteen ja kaiken siihen liittyvän jäädessä elämään tupsahtavista tyhjiöistä. Olet törmännyt näistä ensimmäiseen, aikatyhjiöön, mitä tehdä kaikella sillä ajalla jota yhtäkkiä on käytössä? Näitä kannattaa rauhassa pyöritellä, ihmetellä, ja ennenkaikkea suhtautua niihin voimavarana. Mitä haluat elämältäsi?
Tavallaan kuitenkin ( edelleen Andantea mukaillen ) raittius ei sisällöllisesti loppujen lopuksi tuo elämään muuta kuin sen raittiuden ( yleisen terveydentilan ja terveydellisen elämänlaadun kohentumisen lisäksi ). Jos edelleen tuntuu tyhjältä tai pahalta niin on aika ruveta miettimään miksi näin on, minkälainen tyhjiö on syntynyt ja miten sen voisi täyttää?
Tekemistä joo, sitä siinä pitää olla. Ja kyllä sitä sitten alkaa löytymään, tyhjiö täyttyy, kun sen antaa täyttyä. Ja kun ajatukset alkavat pysymään ihan muualla kuin juomisessa, niin kaikenlaista muuta tulee tilalle.
Samoilla näkymin, todella kova alku ja ryhdikäs kamppailu pirun pitkän pariviikkoisen kanssa! Hattua nostan.
Jotenkin fiilis, että olet tavallaan “pidemmälläkin” kuin vain siinä vaiheessa, että jotain tarttis tehdä, koska tylsyytesi tilalle olet jo ilmeisesti alkanut tuottaa jotain muuta. Sehän se onkin, kun sitä muuta tulee vähän kuin itsestään sitten, kun juominen on poissa kuvioista ja pää selkeä. Joskus muistan olleeni tilanteessa, jossa jo aivan aidosti ihmettelin, miten ikinä olen koskaan edes ehtinyt juoda - saati jaksanut.
Niin se hujahti tämäkin ilta, töissä onnistuin lorvimaan viiteen saakka, kauppaan ja iltaruoan teko… takan lämmitys, lehtien lueskelua ja kevyt kahvakuulatreeni. Kyllä mä opin tän, koska mä päätän.
Tervetuloa ja onnittelut ensimmäisestä kuukaudesta! Sama homma täällä että vaikea ollut täyttää sitä “aikatyhjiötä” välillä, mutta ihan itsekseen sitten muut jutut tulleet tilalle kummemmin sitä miettimättä. Leffoja tulee katsottua paljon iltaisin ja nykyään tulee sitä ruokaakin tehtyä eikä syötyä pakastepizzoja tai noutoruokaa… Mutta eipä sitä aina ole myöskään pakko olla jotain tekemistä, välillä on kiva vaan olla.
Aika kova juttu jos 10 vuoden aikana ei montaa selvää päivää ole ollut ja olet lopettanut seinään Onko olo millainen nyt kuukauden takaiseen verrattuna noin henkisesti ja fyysisesti?
Olo tällä hetkellä on varsin mainio. Pää pelaa kirkkaasti ja energiaa ja aloitekykyä roimasti enemmän kuin alkoholin kanssa. Se on hyvinkin lamauttava aine. Fyysiset oireet, oksentelu aamuisin, vatsan toiminta, vapina… Kaikki on jäänyt pois.
Kyllä mä kaikkia suosituksia vastaan lopetin kuin seinään. Edellisenä iltana olin juonut pullon viinaa ja muutaman kaljan päälle. Tätä mä en suosittele kellekään. En siis viinanjuontia mutten kyllä seinäänlopettamistakaan. Kokemukseni perusteella puheet siihen kuolemisesta eivät ole liioittelua.
Parin viikon kuluttua vointi alkoi parantua ihan kohisten.
Toivottavasti en koskaan palaa entiseen. Enkä palaa. Kyllä musta sen verran selkärankaa löytyy.
Sekin on osoittautunut vinhasti todeksi, että toleranssin laskemisen myötä uudelleen juomisesta tulee entistäkin vaarallisempaa: sitä juo sillä yhdellä ja ainoalla oppimallaan tavalla pitkänkin tauon jälkeen mutta kun kroppa ei ole enää siinä juopotteluasennossa, niin oireet ovat sen mukaiset. Hengenvaarallista touhuahan se on.
Tervetuloa tänne antamaan vinkkejä toisille, ja ottamaan vinkkejä vastaan että miten päihteetöntä elämäntapaa ylläpidetään ja kehitetään. Moni täällä, minäkin, on keikkunut itsetuhon ja päihteettömän elämäntavan rajalla vuosia. Reitit uuteen ja rakentavaan elämäntapaan ovat erilaisia, ja täältä löytyy otantaa monenlaiseen mitä voi kokeilla ja mistä voi ottaa oppia.
Onko olo millainen nyt kuukauden takaiseen verrattuna noin henkisesti ja fyysisesti?