Moi,
Jälleen kerran olen tullut siihen pisteeseen, että nyt saa riittää. Takana on vajaa vuosikymmen päivittäistä alkoholinkäyttöä, jota edelsi vuosikymmen “normaalia” viikonloppukännäilyä. Tärkein syy lopettamiseen on lapset. Haluan nähdä heidän kasvavan, valmistuvan koulusta, saavan lapsia… lista voisi jatkua loputtomiin.
Nyt vain pelottaa, että olenko jo aiheuttanut itselleni liian pahoja vaurioita? Miten maksani voi, se huolettaa eniten.
t. Oskari
Itseään kyllä kannattaa pitää tärkeimpänä syynä. Tuon lähes kaikki kai
allekirjoittavat. Kun itsensä vuoksi yrittää on parhaat mahdollisuudet onnistua.
Samalla siitä itsen onnistumisesta hyötyvät myös lapset ja muut enemmän ja
vähemmän läheiset.
Lääkärissä tai a-klinikalla ohjaavat testeihin, joissa tuon kunnon voi selvittää.
Se lienee myös varma, ettei maksa ja muu elimistö ainakaan juomista jatkamalla
paremmaksi muutu.
Ei kuulosta helpolta urakalta jos olet 10 vuotta päivittäin juonut. Tsemppiä.
Toivotan voimia minäkin.
Kuuluin itsekin joka saakelin päivä juovien lahkoon joten mielelläni täällä seuraisin miten pääset alkuun.
Kai se elimistö on eri ihmisillä hyvinkin yksilöllinen kestämään, mutta ei se lopettaminen ainakaan asiaa pahenna 
.
Kun en ole asiantuntija, saatan olla arvailujeni kanssa väärässäkin, mutta ehkä juuri joka päivä juoneilla on jossain mielessä helpompaakin. Minulla olo helpotti nopeastikin, jokainen uusi päivä oikeastaan oli edellistä helpompi. Olisi saattanut olla vaikeampaa jos juomisen tarve olisikin ollut satunnaisempaa.
Mutta, älä ota höpinöitäni vakavasti kun alan alkoholiongelman säännönmukaisuuksia tai monimuotoisuuksia pohtimaan. Minua auttoi paljon itseni psyykkaaminen uskomaan että alkoholi on minulle kovin yhdentekevä aine enkä sitä tarvitse. Moneen kertaan sen sain itselleni sanoa ennenkuin se muuttui todeksi.
Silti, jos terveys ja muut asiat mietityttävät ja siltä tuntuu niin käy vaikka A-klinikalla… ei sekään asiaa pahenna.
Oskari, ellei sun maksa tai muut sisuskalut kipuile ja oireile mitenkään, niin ei ne peruuttamattomasti kai vielä pilalla ole. Maksan eka alkoholisairaus on yleensä ns. rasvamaksa, jossa maksa paisuu ja on kipeä. Se tuntuu kipuna oikeanpuoleisen kylkikaaren alla. Mutta sekin yleensä paranee täysin, ja melko nopeestikin raitistumalla.
Kiinnitä huomiota nyt mieluummin siihen, millä tolalla perhe-elämäsi, ihmissuhteesi ja psyykkinen terveytesi ovat.
Jos lopetat juomisen, tee se itsesi takia. Toipuminen voi olla nopeaa ja hämmästyttävää. Kaikki ei ehkä ole silti helppoa. Luvassa voi olla unettomia öitä. Vaikeudet menevät kyllä ohi ja lopussa kiitos seisoo.
Kiitokset kaikille tukijoille.
AA:ta olen miettinyt, mutta toistaiseksi kynnys mennä kokoukseen on tuntunut liian suurelta. Olen hieman syrjäänvetäytyvä luonne ja tykännyt aina tehdä asiat omalla tyylilläni.
Maksan alueella on menneinä kuukausina tuntunut pientä kipuilua, mutta olen ajatellut sen olevan henkistä laatua. Lähinnä sitä on tuntunut juurikin ankaramman juopottelun jälkeen.
Onneksi perhe-elämä, ihmissuhteet ja työ voivat kaikki hyvin, eli siinä mielessä pohja raitistumiselle on hyvä.
Toivottavasti se unikin alkaa jossain vaiheessa palautua.
Hyvä päätös, siitä se alkaa.
Kirjoituksestasi tulee esille monia samoja asioita kuin minulla viime keväänä kun lopetin. Pelko siitä, että on juomisen kanssa mennyt liian pitkälle. Toive siitä, että voi olla mukana lastensa elämässä muutenkin kuin kännäävänä mummona. Toive siitä, että ei anna oman elämänsä liueta oluttuopin pohjalle.
Minä olen enemmän kirjoittaja- ja lukijatyyppiä kuin puhuja. Olin siinä mielessä onnekas, että näemmä vielä pystyin lopettamaan itse - tilanteessa, jossa kukaan, edes puolisoni, ei ollut tajunnut kuinka syvällä ongelmissa olin. Alussa kirjoitin (erityisesti itselleni) paljon, luin ja kirjoitin täällä päihdelinkissäkin aika paljon. Noita kokemuksia lukemalla tajusin, että oikeasti minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa ja ryhtyä rakentamaan arkeani ja selviytymiskeinoja jonkun muun kuin oluen varaan.
Kirjoita vaikka ylös se, mitä alkoholi sinulle tuo. Toiselle paperille kirjoita, mitä se vie, ennemmin tai myöhemmin.Todennäköisesti tuonkin jälkeen voit tehdä vain sen johtopäätöksen, jonka jo alustavasti teit.
Muista myös se, että toipumisreitit ovat samanarvoisia. Ei ole yhtään sen hienompaa lopettaa yksin kuin lopettaa jonkun toisen kanssa. Etsi oma tapasi, äläkä yhtään hetkeä epäröi kokeilla kaikkia keinoja tai hakea apua. Maali on tässä se kaikkein tärkein.
Jos päätät (ensin) kokeilla itse, kaiva kaikki tieto mitä alkoholismista toipumisesta ja retkahduksen estosta löydät. Minulle oli hyötyä Järvenpään sosiaalisairaalan ohjeista, vaikka ihan kaikkia en nyt(kään) allekirjoita. Avasivat kuitenkin silmät ymmärtämään, mistä voi olla kyse. Ja jatka kirjoittelua, täältä olen minäkin saanut monta kullanarvoista näkemystä ja kokemusta.
Tänään on hyvä päivä aloittaa rakentamaan omaa tulevaisuutta.
Ja vielä lohdutuksena: viinan himo menee ohi. Siihen ei kuole.
Nyt ahdistaa… Kuinka niin tekiskään mieleni mennä ostamaan muutama olut.
Vitsi kun sais jotenkin pidettyä itsensä ojennukseksessa, mutta houkutus on kova. 
t. Osku
Mitä jos soittelisit auttavaan puhelimeen. Yksinäisyys ahdistusten ja juomishimon kanssa on ikäviä seurustelukumppaneita.
Täällä on joskus puhuttu itseohjelmoinnista, johon kannattaa ryhtyä jo aika alussa. Vaikka sitten hokea itselleen, että ei halua juoda.
Viinanhimo menee ohi, mutta saattaa olla helpompaa jos sitä ohimenoa odotellessa puuhaa jotain muuta. Ihan alussa mun oli pakko tehdä koko ajan jotain konkreettista: leipoa, pestä pyykkiä, imuroida, kävellä ulkona, pyyhkiä pölyt ja sitten taas kävellä. Sitten myöhemmin minulla onnistui myös vähän älyllisempi puuha kuten lukeminen tai television katselu.
Mutta siis jotain tekemistä, ettei tarvitse siihen viinanhimoon keskittyä ja hukkua. Pidemmänkin päälle se on ihan hyvä ohje: kunhan juominen ja juomisajatukset jäävät taakse, huomaat että sinulla on vapautunut varsin paljon aikaa ja energiaa johonkin, minkä voit ihan itse valita, kun ei alkoholi sitä puolestasi päätä.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
Helpoin ja nopein lääke viinanhimoon on puolitoista litraa laimennettua tuoremehua. Siitä päästä ne kannattaa aloittaa ne viinapirun vastaiset toimet. Eipähän ainakaan ihan tavallisen janon takia tule oluelle lähteneeksi. Vuosien juomisen jälkeen nuo ihan perustuntemuksetkin saattavat olla itselle vieraita. Samalla kannattaa muistaa, ettei kahvi ole janojuoma. Sitä kahvia tulee helposti lipitettyä alkoholin sijasta. Diureettina se vain lisää sitä oikean janojuoman tarvetta. 
Hyvin on mennyt. Kyllä olutta edelleen tekee mieli, mutta kun saa jotain muuta ajateltavaa niin se menee ohi.
Liikkuminen on kyllä hyvä keino. Lisäksi olen kokeillut litkiä limsakoneella tehtyä limua tai vissyä.
Olen myös huomannut, että mielialani on huomattavasti valoisampi. Ei ahdista, eikä masenna. 
Ehkä sekin helpottaa, että on saanut tehtyä päätöksen, jota ei enää tarvitse vatvoa? Siis että ei tarvitse enää miettiä, että kuinka monta voi ottaa ja voiko tänään vai pitääkö huomiseen odottaa…
Jos et ole aikeissa hakeutua A-klinikalle tai AA:han hakemaan lisäpontta raittiudelle, niin kannattaa lueskella Järvenpään sosiaalisairaalan ohjeita retkahduksen estosta. Minulle ne olivat hyödyksi kun itse pohdiskelin, miten alkanutta raittiutta pitää yllä.
Kyllä se siitä!
Hieno homma jostakin se alkaa. Itselläni on ollut vuosiakin kestäviä jaksoja, jolloin en ole juonnut. Kuulin asiasta eräältä henkilöltä miten hän ei juo. Raittiit ajat voittavat aina karmivat ryyppäjäiset. En ole yksin pystynyt siihen. Käyn vertaistukiryhmissä ja minulla on tukihenkilöitä. Nyt olen taas alussa 6 viikkoa juomatta. Omalla kohdallani korkki kiinni ja ryhmiin ja viestittäminen ihmisille jotka eivät juo. Ahdistaa tällä hetkellä. Oli kuherruskuukausi 5 viikkoa helpotti ettei tarvinnut juoda. Elämänmaku on alkannut. Tsemmistä Sinulle!
