Hyvä päätös, siitä se alkaa.
Kirjoituksestasi tulee esille monia samoja asioita kuin minulla viime keväänä kun lopetin. Pelko siitä, että on juomisen kanssa mennyt liian pitkälle. Toive siitä, että voi olla mukana lastensa elämässä muutenkin kuin kännäävänä mummona. Toive siitä, että ei anna oman elämänsä liueta oluttuopin pohjalle.
Minä olen enemmän kirjoittaja- ja lukijatyyppiä kuin puhuja. Olin siinä mielessä onnekas, että näemmä vielä pystyin lopettamaan itse - tilanteessa, jossa kukaan, edes puolisoni, ei ollut tajunnut kuinka syvällä ongelmissa olin. Alussa kirjoitin (erityisesti itselleni) paljon, luin ja kirjoitin täällä päihdelinkissäkin aika paljon. Noita kokemuksia lukemalla tajusin, että oikeasti minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa ja ryhtyä rakentamaan arkeani ja selviytymiskeinoja jonkun muun kuin oluen varaan.
Kirjoita vaikka ylös se, mitä alkoholi sinulle tuo. Toiselle paperille kirjoita, mitä se vie, ennemmin tai myöhemmin.Todennäköisesti tuonkin jälkeen voit tehdä vain sen johtopäätöksen, jonka jo alustavasti teit.
Muista myös se, että toipumisreitit ovat samanarvoisia. Ei ole yhtään sen hienompaa lopettaa yksin kuin lopettaa jonkun toisen kanssa. Etsi oma tapasi, äläkä yhtään hetkeä epäröi kokeilla kaikkia keinoja tai hakea apua. Maali on tässä se kaikkein tärkein.
Jos päätät (ensin) kokeilla itse, kaiva kaikki tieto mitä alkoholismista toipumisesta ja retkahduksen estosta löydät. Minulle oli hyötyä Järvenpään sosiaalisairaalan ohjeista, vaikka ihan kaikkia en nyt(kään) allekirjoita. Avasivat kuitenkin silmät ymmärtämään, mistä voi olla kyse. Ja jatka kirjoittelua, täältä olen minäkin saanut monta kullanarvoista näkemystä ja kokemusta.
Tänään on hyvä päivä aloittaa rakentamaan omaa tulevaisuutta.
Ja vielä lohdutuksena: viinan himo menee ohi. Siihen ei kuole.