Mikään muu ei auta kun oma päätös. Kaikki muu on tekopeliä… voi katkot toimii viikon tai kuukauden ja sama homma alusta… sanoo OMA kokemus, 10 v kuivilla…
No siis en oo ollu katkolla…ikina. Ja en haluis menna kun tiedan et ne koittaa saada mun kaikki laakitykset heti pois. Se on ehka se paasyy miks en haluu menna. En usko et parjaisin ilman mun rauhottavia. viela ainakaan.
Ja siis ke meinasin kilahtaa…oikeesti seota. mul on ollu psykoosi ja alko olee vahan samat fiilikset. Nyt oon 3pv maannu kampilla. Ja oon siis suunnitellu tan. Et vierotan itteni. oikeesti paatin vasta nyt et teen tan JUST NYT ku huomasin heratessa miten kovat reflat oli ja tuntuu et selviin niista. mut oon siis nyt hommannu itteni sellaseen tilanteeseen et en PYSTY hommaan douppia enaa mistaan. vaihtanu puhelin numeroo jne jne siis kaytannossa mahdotonta. ja tuntuu et mulla on vihdoin naksahtanu paassa et en voi vetaa, enaa millonkaan, enaa kertakaan. heitin varkit roskiin tiistaina ENKA OSTA UUSIA.
Siis tuntuu et pystyn lopettaa, et oisin nyt valmis. jos vaan tietasin millon taa loppuu. Nyt sunnuntaina mun pitais nahda sukulaisia ja en voi olla pois sielta enka voi olla kipee. En vaan tiia onko kaytannossa miten mahdollista etta selviin refloista ja selvitan itteni kokoon sinne mennessa? siis viimeks tiistaina contteja ja keskiviikkona viimeset teet. eilen olin siina kunnossa et meinasin menna sairaalaan. siis en menny kuitenkaan. Ja en tiia, tuntuu et alkaa ehka jo helpottaa. enempi hiki ku kylma ja sain jo ruokaa pysymaa alhaalla.
Mut jo toi auttaa et tajuan et joku VOI pystyy selvita tasta ja pysya kuivilla. en vaan oo varma mita ite teen nyt.
hyvä! Kyl sä oot kunnossa su sen verran et voit tavata sun sukulaisia… Jos sinä et enää spyttaa kaikkea oot voiton puolella! Syö vähän ja usein… Ja nyt kun on kiva ilma, tiijä missä päin oota niin mee vaikka metsään kävelmään… se rauhoittaa… tai mikä muu hiljaisuus on Ok… Silloin kun mä tein ton olin kaupungissa ja asuin kerrostalossa… puhelin ja ovikello oli irti. Se oli vaan päätös etten halua enää!! Oli uus ihmisuhde aluillaan (joka kesti 7v) jotenkin olin vaan valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä pikku, pikku askelein… jaksamisen mukaan. Pyörin serkkujen kanssa, ne on kuolleet molemmat ja minä oon hengissä ja raitis ja elämä on niin, niin nannaa! Nyt koskee ja sattuu… mut noi fyysiset jutut menee äkkiä ohi… Se henkinen koukkku onkin sitten jo toinen juttu… Mut voin jutella sun kanssa sit privana vaikka kun ny eka pääset tosta pahimmasta yli
Ok. thanks pow 
Mustaki tuntuu et kestan tan. Ja on tullu kylla se viimenen niitti et en haluu vetaa enaa!
Kylla ma kestan kylla ma kestan. Nyt alko tulee kylma taas mut oikeesti olo ei oo niin helvetillinen ku eilen. mitaan tietoa lihaskrampeista, kylla noi kivutkin laantuu.
Ja siis kiitos. oikeesti. Mun tartti saada kuulla toi koska ma tiedan et se mun elama alkaa sit ku oon selvinpain. Eika se oo ihanaa aina. Tai aika harvoin tulee olemaan sen helpompaa kun nytkaan. mut jatkossa mulla tulee oleen eri konstit milla selvian siita elaman vittumaisuudesta. ja oon nyt niin varautunu siihen et kylla ma kestan!
jees
Kyllä sinä kestät… tietty on vaikeita juttui… mut selvässä nupissa ne kelaa oikein! Luulen et se on se tärkein pointti mikä mut on kuivilla pitänyt… tykkään käsittää ja tuntea asiat aidosti… Ja koska mieletön tarve ja himo muuttui MUN kohdalla syväksi inhoksi ja vastenmielisyydeksi… niin miks se ei tapahtuis sulle? Totta kai alku on elämää pallohukassa… kun ei osaa eikä uskalla… mut kun ei odata liikaa iteltään… se sujuu. Niin kuin vauvoilla kävelyn oppiminen… pieniä askeleita ja kompastuksia… ja taas jatketaan silkalla sisulla!!! Eikä sun myös tarvii “rämähdyksiä” pelätä… niitä voi tulla mut ne harvenee koska ne vituttaa niin maanperusteellisesti. Se itseinho ja viha on niin suunnaton et tulee taas uus voimaa tapella eteenpäin! Mä luotan suhun!
vittuku oon taistellu tan kanssa niin kauan!! Ja alotan aina alusta. Ennen joulua mulla oli pitkaan, monta kuukautta toi et mua inhottaa sekottaa mun paata MILLAAN. Siis en oo juonu pitkaan aikaan…ihan etten tykkaa enaa ja maksan takia (c. hepa on mullakin) Mut pitkaks aikaa tuli sellanen olo et en ees halua, mun ei tee mieli mitaan mika sekottais mun paata. En ees tykanny ottaa mun laakkeita ku inhosin sita pohnaa sit aina valilla(pameista ja unilaakkeista). Mut taas ku ekat vedot tarjottiin, en miettiny hetkeekaan otanko vai en. Ja pitkaan sain kusetettua itteni et ei taa haittaa koska ei taa oo subua. vittu etta oon tyhma.! Ja en usko et selvian sinne sunnuntaihin. mut kirjotan tonne kuivaushuoneesen etten pilaaa hyvien narkkareiden iloa… keskustelkaa huumeista. ja laakkeista
Sinä selviät sinne sunnuntaihin!!! Minä luotan suhun ja sinä kerrot sitten mulle su iltanana tai ma miten meni!!! Et perkele anna ny periksi!
Nezumi… kyse ei ole siitä ettei ole halua… kyse on siitä ettei ole voimia muuttua! Tappelinkohan minä asian kanssa… parikymmentä vuotta?? Ei kuule auttanu katkot eikä sairaalareissut… Mikään laitos eikä edes jonkinlainen halu lopettaa riitä. Ainoa tapa on voittaa se himo. Ei auta vaikka inhtoo itteensä, piipaa hakee kun pumppu ei kestä vieroitusoireita… mikään ei auta. Heti kun on kondiksessa se alkaa alusta… Siihen… et pääsee irti koukusta tarvitaan jotain muuta mitä vois kutsua vaikka ihmeeksi. Koska se on syvä mielen/personallisuuden muutos. Sori ny vaan… halu ja kyky & voima lopettaa on kaks täysin eri asiaa.
p.s… Sitä me nyt koitetaan Root… tsempata sua ja kertoo et sinä voit etkä sinä o yksin! Meitä on täällä monta jotka on selvinny… ja pysyny selvänä. Se ei ole mahdoton juttu. Mut niin kuin tuossa edella mainittiin… Jos sulla ei o raittiita kamui pysy yksin. Kun sinä muutut ja aivot toimii normaalisti sulle tulee uudet harrastukset ja menot… Löydät uusia piirteitä itsestäs joita alat kehittää… Ei sillä ole väliä mitä minä teen työkseni mutta se on todellinen intohimo, ei vaan työ + kuvaan tuli taiteet ja tanssi… ja energia on täysin loputon! Joskus on olo et mietin miks mulla ei o siipiä kun haluaisin lentää!
Mulla on nättejä kuvia ukkovainaan vuosijuhlasta NA ssa… siitä huolimatta se kuoli aineisiin 4 vuotta sitten… Serkku murhattiin omaan kellariin veloista… Jäi ihan pieni vauva jälkeen… Pojat, tässä on vitsit vähissä eli miettikää ihan oikeesti haluatteko te elää?
^Aika rankka juttu. Minulle kukaan ei ole koskaan suostunut myymään velaksi mitään. Johtunee sitä, että perintä voisi olla aika vaikeata, kun tuo kroppa on hiukan yli 190 cm ja noin 100 kg 
. Itse olisin kyllä velaksi halunnut aina joskus. OK, noin prätkäjätkät on luku sinäänsä. He kyllä perivät velat keneltä tahansa 
…
Arpa
Ei sitä tavallaan velaks saakkaan mut kun se diilas… juttu oli vähän eri eli se tais “syödä kuormasta”… Ja ne olis pitänyt sitten maksaa tietty… No milläs maksat kun ei o mitään. Ja tätivainaa kertoi siitä miten se olis halunnut lopettaa ja saada hoitoa muttei löytynyt instanssia joka auttais… ei kellekään loppujen lopuksi löydy. Sen jälkeen kun olo on kohentunut ja järki taas juoksee… ainoo tie on elämänmuutos, osa on lähtenyt pois kaupungista maalle tms… Eli tosiaan jättänyt kaiken sen vanhan jälkeen. Jokaisella on oma tapa selvitä kuiville ja elää hyvää elämää… ei siihen o mitään sääntöjä. Minä elän korvessa koska rakastan luontoa ja sopii mun työhön. “Maailmassa” ei o mitään enää mitää kaipaan. Kaiken oon nähny ja kokenut. En etsi enää extreme juttui… tää on hyvä näin. Tyydyttävä arki johon tietty välillä kuuluu myös… hmmm… sykähdyttäviä kokemuksia. Mut joka päivä on elettyä elämää, ei vaan jonkinlaista olemassa olemista. Myös politiikka/ihmisoikeudet on voimakkaasti kuvioissa… Eli voin vakuuttaa et elämä ei tosiaan ole tylsää raittiina jos ei itse halua sitä! Maailman on iso paikka ja kaikki on mahdollista kun vaan haluaa…
No siis ma tiedan et haluun elaa ja haluisin lentaa kans!
Ja loytyy kylla kavereita ketka on kuollu vaikka en oo kun vahan paalle 20…ja varmaan yhta moni huumeisiin ku oman kaden kautta seurauksena et ei kesta tata enaa…
Satuin onneks vilkasemaan tanne ennenku kaivan teet kaapista. Nyt just haluisin itkea. Mut emma pysty enka oo pitkaan aikaan pystyny selvinpain.
Ja siis kiitos tuesta. Tuntuu et sita tarviin, ihan helvetisti. Mulla on niin vahan selvapaisia kavereita. se, ja se et tajusin sen ja oon nyt tajunnu mita paskaa taa on, samaa paskaa joka paiva. ne on ollu mulle kovimmat palat. Ja ainoot kenelle nyt pystyisin avautuu on sellasia kenen tukena ma yleensa oon ja oon kusettanu melkein kaikkia mun selvapaisia kavereita et oon ittekkin…muka. Ainoo juttu mika pitaa mut nyt selvinpain on sekoamisen pelko…
taa on nyt mita 3vuotta ollu sellasta et jaksan tietyn aikaa selvana mut en sit kauempaa…Toisaalta ma pelkaan etta mitas sit ku selviin tasta. mita ma sit teen. Ja tajusin vasta et ei mulla oo koskaan tullu sita puolta vuotta tayteen mita aivot mun tietaakseni tarvii et alkaa aivokemiat pelaamaa kunnolla. talla hetkella pelkaan et sekoon ihan tasta et joudun olla selvinpain ja kestaa reflat, ei ne havinny. Kuume mulla vissiin laski(siis ei oo kuumemittaria mut veikkaan)
Joo ma tykkaan laulaa ja on mulla periaatteessa kaikkee mita voisin alkaa puuhata mut en vois nyt kuvitellakkaan jaksavani. Olis paasykokeet kouluun minka jatin kesken joskus. ens viikolla mut miten selvian niista tassa psyykkisessa kunnossa. tuntuu ettei jaksa, eika pysty. mihinkaan. Tein yks paiva listan, mika kaikki tekee hyodyttomaks mun katkolle menon:
-Kerro kaikille laheisille ihmisille et kayttaminen(edes satunnainen) loppu nyt.
-Vaihda puh nroa. eroa facebookista
-kirjota(en oo jaksanu nyt)
-muista kenen takia teet tata. eli siis mun
naa on tehty mut on viela paljon kaikkee esim. et -nae sun selvapaisia kavereita. en oo jaksanu ees soitella paitsi ilmottaakseni et mulla on toi numero nyt. eika mulle kukaan niista yleensa soita. on varmaan kyllastyny siihen et oon nain epaluotettava paska. eika musta oikeesti oo avuks tai tueks kenellekkaan kuka sita tarttis.
sen jalkeen kirjottanu naköjaan 7sivua jotain “tajuamisia” ennen mun lahes- sekoomista, minka laitan ihan sen piikkiin et kroppa koittaa koittaa estaa reflat…
Ja siis uskon et mun pitais alkaa meditoida tai jotain. Et se vois auttaa ihan muutenkin. Tai siis varsinkin sit kun oon kuivilla. johonki… hengelliseen ryhmaan voisin menna mut en mihinkaan milla on mitaan tekemista kristinuskon kanssa. No, ainaki oon selvinny tasta paivasta. koitan kestaa huomisen. ja sen vitun sunnuntain. Mulla on se vanha sim kortti tuolla jossain 
…mut kylla te nyt autoitte mua.
meen sammumaan on sirkkoja onneks. oisin jo seonnu jos en sais nukuttua. ja kai taa kirjottaminen auttaa mua kans. en pystyis kirjottamaan kasin ku kadet tarisee.
“-Kerro kaikille laheisille ihmisille et kayttaminen(edes satunnainen) loppu nyt.
-Vaihda puh nroa. eroa facebookista
-kirjota(en oo jaksanu nyt)
-muista kenen takia teet tata. eli siis mun”
Mä en kertonu kellekään… ne huomas ite ku sanoin riittävän usein EI KIITOS! Mua ei kiinnosta.
Numeron vaihto on hyvä idis!
Jep… pidä jonkin sortinpäivä kirjaa… kirjoita sun aidoista ajatuksista ja fiiliksistä… ja julkaise se sit joskus!
Jooh… sä teet sen ihan ittes takia, et kenenkään muun.
Minä en ainakaan lähden FB sta! lol… ja mut saa tilata jos kiinnostaa…
ID Pow Lönngren Oma sivu on aina auki vaikka teen muutakin tässä… Just duunaan uutta korua helmistä ja luista ja luen ihmisten juttui ja vastailen täällä…
Joo…haha
tuli vahan pitka tosta edellisesta…jatkakaa:)
jatketaan jatketaan! Kohta on mentävä maate… huomen taas työpäivä ja paljon muita juttusia… mut tuli mieleen viel yks juttu. Osa MEISTÄ kieltäyy myös särkylääkkeistä. Mun mielestä se kertoo vaan en ne on edelleen koukussa vaikka olis ollu jo vuosia kuvilla… Et ne niin ku olis ovi kovempiin juttuihin. Voi olla… mut kun… ei o enää riippuvuutta mihinkään… En käsitä miks pitäis kitua turhaan kun on olemassa hyviä, toimivia särkylääkkeitä esim contit mitä mun pitäis saada huomenna… Kun ei o enää montaa ehjää paikkaa ja fibrokin alkoi pari vuotta sitten. Minä en ole marttyyri enkä koukussa eli mulle on sama mitä särkymömmöi vedän jos sattuu vähemmän ja jaksan tehdä sen mitä mun tarvii ja mistä tykkään! Eli me ollaan kaikki yksilöitä ja meidän tilanne on erilainen.
Joskus mä ajattelen et se on ihan uskon asia mikä “kolisee” joku oli antanu jollekin blaseboja… ja jätkä oli ollu niiiin pilvessä… lol… Eli koitan sanoa, jollain meillä on tarve olla sekaisin eli ei kestä selvänä ja sama pelaa myös toisin päin… minä uskon ettei mikään kolise muhun eikä kolise, sattuu vaan vähemmän, vahinko et ei olla californiassa missä cannabis tuotteet on rekattu särkylääkkeeksi, vahinko vaan etten tiedä edes enää mistä saa… oon niin kaukan kaupungeista enkä enää tunne ketään joten tätä en pääse testaamaan… hmmm… on tää aika metka ilmiö kuin erilaisia me ollaan, mut kaikkia tarvitaan joka tapauksessa! Ja jokaisen tarina opettaa ja antaa jotain joten kirjoittakaan omista jutuistanne!
Mikä helvetin saarnamiesten sivu tästä on tullut? Mua ei kiinnosta kuka on tapettu kellariin ja kuka paksuna oleva vetää oxyja, vaan toimiiko ne oxycodonet hihaan vai ei ?!
^ Saarnamiesten sivu tullut? Ei sillä, ettei olisi, mutta en ihan noilla sanoilla asiasta valittaisi, mikäli pläräisin 7-8 vuotta vanhaa ketjua 
.