Olen uusi kirjoittaja, mutta olen seurannut päihdelinkkiä enemmän tai vähemmän jo muutaman vuoden ajan. Syystä. Olen nainen, perheellinen ja työssäkäyvä. Lapset lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja itse lähestyn 5- kymppiä. Hyvän elämän puitteet ovat olemassa: pitkä avioliitto lasten isän kanssa, koti, työtä ja riittävän hyvä toimeentulo. Siis sellaisen hyvän elämän, jota aikoinani 30 vuotta sitten itselleni toivoin ja haaveilin. Toki mutkiakin matkaan on siunautunut, kuten sairautta, pettymyksiä ja huolia, mutta on niistä selvitty tähän asti tavalla tai toisella. Nyt kuitenkin tulevaisuus pelottaa, koska alkoholi on salakavalasti luikerrellut elämässäni yhä isompaan rooliin, suorastaan pääosan esittäjäksi.
Olen huolissani sekä omasta että puolisoni alkoholin käytöstä. Olemme molemmat suurkuluttajia. Juhlissamme ja viikonlopuissamme on aina virrannut viini ja samppanja, väkevät harvemmin. Olemme (tai olimme mielestäni) hauskoja seuraihmisiä ja ystäväpiiri on ollut samanhenkistä. Olen valitettavasti todennut, että minulle juominen on tärkeämpää kuin tämä sosiaalinen puoli. Ja juhlat, matkat ja mökkeily ovat olleet vain kätevä tapa naamioida juopottelu hyväksytymmäksi. Nykyisin juon mieluiten yksin kotona, juon tyypillisesti pullon viiniä ja käyn aikaisin nukkumaan. Baareja ym. inhoan.
Tiedän ja tiedostan, että juomisemme on aiheuttanut lapsillemme häpeän ja turvattomuuden tunteita, vaikka mitään dramaattista, kuten väkivaltaa tai onnettomuuksia ei onneksi ole tapahtunut. Emme riitele mieheni kanssa humalassa eikä ystäväpiirissämmekään ole ketään, joka käyttäytyisi päihtyneenä huonosti lukuunottamatta nukahtamista nojatuoliin. Mutta kaikki se aika, kun olen ollut humalassa, iloisessa nousussa tai väsyneessä laskussa on ollut pois lapsiltani ja se surettaa. Enkä myöskään ole ylpeä siitä, minkälaisen mallin olen antanut lapsilleni.
Olen pyristellyt ja rimpuillut juomiseni kanssa jo kauan. Tehnyt itselleni erilaisia sääntöjä ja rajoja. Haluaisin lopettaa kokonaan, vaikka se on pelottavaakin. Juon 2-4 iltana viikossa ja annoksia kertyy keskimäärin 20-24 viikossa. Se on naiselle paljon. Olen lihonut 20 kg ja aikaisempi aktiivinen urheilullinen elämäntyyli on viimeisen viiden vuoden aikana jäänyt. Olen juonut illalla mieluummin viiniä kuin mennyt jumppaan ja aamulla on taas vaivannut krapula, joka on estänyt urheilun. Pystyn olemaan helpommin raittiina lomalla. Lomalla jaksan liikkua, syödä terveellisesti ja tehdä monenlaisia asioita. Kesäloma sujui oikein hyvin, nyt kun lomasta on yli kuukausi, niin olen taas tissuttelukierteessä.
Koen työstäni stressiä ja vaikka tiedän olevani työssäni ihan hyvä ja pidetty, niin jatkuva epäonnistumisen pelko kalvaa sisintäni. Työni on minulle tärkeää ja minulla on hyviä työkavereita. Minussa ei vaan ole virtaa, tuntuu, että en enää saa asioita samalla tavalla aikaiseksi kuin ennen. Joudun teeskentelemään innostunutta ja idearikasta, vaikka pääni on tyhjä visioista ja näkemyksistä. Aamuisin joudun pakottamaan itseni ylös sängystä.
Väsymys työpäivän jälkeen näkyy niin, että en jaksa tehdä mitään, makaan viltin alla ja turruttan oloani viinillä tai herkuilla. Viikonloput kuluvat samoin. Lisäksi sairastan keskivaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Olen käynyt pitkän psykoterapian ja pärjään lääkehoidolla tällä hetkellä. Vuosi sitten syksy oli vaikea masennuksen vuoksi ja pääni oli täynnä itsetuhoisia ajatuksi. Selvisin kuitenkin lääkehoidon viilauksella ja kuukauden sairauslomalla. Töissäni olen pitänyt henkiset ongelmani piilossa. Jatkuvat organisaatiomuutokset ja niihin liittyvät epävarmuudet eivät kannusta avoimuuteen.
Niin, nyt siis on ovi raollaan raittiuteen. Tänään en juo alkoholia. Jos katsoisin mitä tästä elämästä vielä tulisi, jos onnistun heivaamaan alkoholin pois pääroolista. Nyt tämä tuntuu tunkkaiselta sotkulta.
niin ja tsemppiä miehellesi myös…itse aloitin raitistelun n.5 kk sitten…ja jotenkin se tarttui siinä ohella myös vaimooni n.4 kk sitten, kun huomasi positiiviset muutokset …
Tänään rekisteröidyin uudelleen, reilun parin vuoden jälkeen. Ennen olin Rooibos, sitä ennen Iltaoluet, aloitin mm. Keski-ikäisten naisten ketjun 
. No, täällä entistä enemmän keski-ikäinen ja Ongelma tallella. Tervetuloa Puuvilla!
Raittius kannattaa kyllä - sen olen jo vihdoin huomannut. Ja mitä kauemmin on juomatta huomaa, että selviää yhdesta toisesta asiasta ilman sitä viinan tuomaa “apua” ja “turvaa”. Kainalosauvoja täytyy kehittää jostakin ihan muusta asiasta. Minäkin olen 50 kymppinen nainen, joka on ihan tuon viinan avulla saanut turvotettua itseään juurkin tuon 20 kiloa. Ja miten paljon pahaa mieltä on tullut ja rahaa mennyt. Mutta senkin olen oppinut myös plinkkiläisten opastuksella, että menneessä ei kannata kauheasti velloa ja niitä pahoja sieltä kaivella. Tässä ollaan nyt ja tästä eteenpäin. Vellominen aiheuttaa vain pahaa mieltä ja helposti syyn tarttua pulloon. Tsemppiä!!! Niin samassa veneessä keikutaan.