Ovi raollaan

Olen uusi kirjoittaja, mutta olen seurannut päihdelinkkiä enemmän tai vähemmän jo muutaman vuoden ajan. Syystä. Olen nainen, perheellinen ja työssäkäyvä. Lapset lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja itse lähestyn 5- kymppiä. Hyvän elämän puitteet ovat olemassa: pitkä avioliitto lasten isän kanssa, koti, työtä ja riittävän hyvä toimeentulo. Siis sellaisen hyvän elämän, jota aikoinani 30 vuotta sitten itselleni toivoin ja haaveilin. Toki mutkiakin matkaan on siunautunut, kuten sairautta, pettymyksiä ja huolia, mutta on niistä selvitty tähän asti tavalla tai toisella. Nyt kuitenkin tulevaisuus pelottaa, koska alkoholi on salakavalasti luikerrellut elämässäni yhä isompaan rooliin, suorastaan pääosan esittäjäksi.

Olen huolissani sekä omasta että puolisoni alkoholin käytöstä. Olemme molemmat suurkuluttajia. Juhlissamme ja viikonlopuissamme on aina virrannut viini ja samppanja, väkevät harvemmin. Olemme (tai olimme mielestäni) hauskoja seuraihmisiä ja ystäväpiiri on ollut samanhenkistä. Olen valitettavasti todennut, että minulle juominen on tärkeämpää kuin tämä sosiaalinen puoli. Ja juhlat, matkat ja mökkeily ovat olleet vain kätevä tapa naamioida juopottelu hyväksytymmäksi. Nykyisin juon mieluiten yksin kotona, juon tyypillisesti pullon viiniä ja käyn aikaisin nukkumaan. Baareja ym. inhoan.

Tiedän ja tiedostan, että juomisemme on aiheuttanut lapsillemme häpeän ja turvattomuuden tunteita, vaikka mitään dramaattista, kuten väkivaltaa tai onnettomuuksia ei onneksi ole tapahtunut. Emme riitele mieheni kanssa humalassa eikä ystäväpiirissämmekään ole ketään, joka käyttäytyisi päihtyneenä huonosti lukuunottamatta nukahtamista nojatuoliin. Mutta kaikki se aika, kun olen ollut humalassa, iloisessa nousussa tai väsyneessä laskussa on ollut pois lapsiltani ja se surettaa. Enkä myöskään ole ylpeä siitä, minkälaisen mallin olen antanut lapsilleni.

Olen pyristellyt ja rimpuillut juomiseni kanssa jo kauan. Tehnyt itselleni erilaisia sääntöjä ja rajoja. Haluaisin lopettaa kokonaan, vaikka se on pelottavaakin. Juon 2-4 iltana viikossa ja annoksia kertyy keskimäärin 20-24 viikossa. Se on naiselle paljon. Olen lihonut 20 kg ja aikaisempi aktiivinen urheilullinen elämäntyyli on viimeisen viiden vuoden aikana jäänyt. Olen juonut illalla mieluummin viiniä kuin mennyt jumppaan ja aamulla on taas vaivannut krapula, joka on estänyt urheilun. Pystyn olemaan helpommin raittiina lomalla. Lomalla jaksan liikkua, syödä terveellisesti ja tehdä monenlaisia asioita. Kesäloma sujui oikein hyvin, nyt kun lomasta on yli kuukausi, niin olen taas tissuttelukierteessä.

Koen työstäni stressiä ja vaikka tiedän olevani työssäni ihan hyvä ja pidetty, niin jatkuva epäonnistumisen pelko kalvaa sisintäni. Työni on minulle tärkeää ja minulla on hyviä työkavereita. Minussa ei vaan ole virtaa, tuntuu, että en enää saa asioita samalla tavalla aikaiseksi kuin ennen. Joudun teeskentelemään innostunutta ja idearikasta, vaikka pääni on tyhjä visioista ja näkemyksistä. Aamuisin joudun pakottamaan itseni ylös sängystä.

Väsymys työpäivän jälkeen näkyy niin, että en jaksa tehdä mitään, makaan viltin alla ja turruttan oloani viinillä tai herkuilla. Viikonloput kuluvat samoin. Lisäksi sairastan keskivaikeaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Olen käynyt pitkän psykoterapian ja pärjään lääkehoidolla tällä hetkellä. Vuosi sitten syksy oli vaikea masennuksen vuoksi ja pääni oli täynnä itsetuhoisia ajatuksi. Selvisin kuitenkin lääkehoidon viilauksella ja kuukauden sairauslomalla. Töissäni olen pitänyt henkiset ongelmani piilossa. Jatkuvat organisaatiomuutokset ja niihin liittyvät epävarmuudet eivät kannusta avoimuuteen.

Niin, nyt siis on ovi raollaan raittiuteen. Tänään en juo alkoholia. Jos katsoisin mitä tästä elämästä vielä tulisi, jos onnistun heivaamaan alkoholin pois pääroolista. Nyt tämä tuntuu tunkkaiselta sotkulta.

Hei Puuvilla, hyvä kun tulit tänne. Kovin on tuttua tekstiä,. Itsekin aloitin kirjautumalla ja kirjoittamalla tänne, ja vaikka mutkia on ollut matkassa, niin lopulta tuntuu onnistumisen tunnetta. Sulla on ovi raollaan … avaa se vain kokonaan. Kynnyksen yli astuminen auttaa, helppoa se ei välttämättä ole, mutta yhtään raitista päivää en ainakaan minä ole katunut. Onnea ja päättäväisyyttä matkaan.

Hei Puuvilla ja tervetuloa tänne minunkin puolestani!

Ison askeleen asian suhteen olet jo ottanut, kun olet ongelman myöntänyt ja tiedostanut! Tästä on hyvä lähteä asiaa työstämään.

Monelle, itseni mukaan lukien tämä Päihdelinkki on ollut ja tulee olemaan oiva apu ja tuki raittiuden ylläpitoon… ongelmien jakaminen ja kirjoittaminen ja lukeminen auttaa jäsentelemään asioita päässä ja mielessä…

Tästä päivästä on hyvä aloittaa raitis elämä sinunkin elämässä…

Voimia ja palaillaan!..

:wink: niin ja tsemppiä miehellesi myös…itse aloitin raitistelun n.5 kk sitten…ja jotenkin se tarttui siinä ohella myös vaimooni n.4 kk sitten, kun huomasi positiiviset muutokset …

Tervetuloa kirjoittelemaan Puuvilla!

Olet huolissaan alkoholin käytöstäsi ja tämä on hyvä paikka lähteä kirjoittelemalla ja lukemalla purkamaan omaa ongelmaa. Haluat lopettaa alkoholin käytön kokonaan, se on hyvä ja selkeä päätös, jota et tule katumaan. Kaikkien rajojen ja määrien asettelu on työlästä ja energiaa vievää, sekä se pitää tiukasti ajatukset kiinni juomisessa…koska, missä, miten paljon ym. ym. Yksinkertaisempaa on jättää alkoholi pois, niin ei tarvi juomisen suhteen sen enempää jaappasta, vaan voi keskittyä siihen, mitä raitis elämä antaa ja mitä siihen haluaa sisältyvän. Peloille ei tarvi antaa valtaa, ne menevät aika nopeasti ohi ja jäävät menneisyyteen.

Tsemppiä ja voimia raittiille elämälle, sinä onnistut.

Tervetuloa “elämäremonttiin”!

Tuntuu niin tutulle, mieleen tulee aika yli 10 vuotta sitten. Minullakin oli täysi vauhti päällä. Aloitin jopa juopottelemaan uudestaan ja sain siitä aluksi tietysti lisäenergiaa joksikin aikaa. Vaan miten sitten lopulta kävi? - Ei todellakaan hyvin. Ei minulle siinä vaiheessa tullut laisinkaan mieleen, että esimerkiksi vaihdevuodet saattaisivat jotenkin vaikuttaa asioihin tai mahdollinen ikääntyminen. Vanheneminen on taitolaji! Se on vain unohdettu tässä ikuisen nuoruuden hehkutuksessa.

Valitettavasti tuo alkoholi vain pahentaa masennusta, eivätkä lääkkeet alkoholin kanssa toimi. Eipä varmaan muuten terapiatkaan.

Kannattaa kyllä kokeilla miltä elämä raittiina maistuu.

Juuri näin minulle sanoi eräs tuttu huippupsykiatri jo viitisen vuotta sitten. Hän kertoi ettei ota edes terapiapotilaaksi jollei takana ole useamman kuukauden raittiutta.

Puuvilla kirjoitti

Tervetuloa!
Oman juomahistoriani loppuvaiheessa, kun jo tiesin olevani alkoholisti, yritin minäkin ruveta kohtuujuojaksi. Ei onnistunut. Tuli oikea halu lopettaa.

Kun tilanteeni oli tuskainen ja pelottava, päätin tehdä jotakin. Päätökseni oli mennä AA-palaveriin. Avasin ihan konkreettisesti erään kerrostalon alaoven. Koolla oli joukko naisia ja miehiä, joille sanoin olevani alkoholisti. Helpotti eikä minun ole tarvinnut juoda sen jälkeen. Päivä kerrallaan olen nyt saanut olla raittiina heidän tukemanaan. Elämääni on tullut uusia ystäviä sekä sieltä että raittiuden myötä myös muualta. Juomakaverit minulta olivatkin jo häipyneet ihan viimeistä lukuun ottamatta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kiitos paljon tervetuloatoivotuksista ja kirjoituksistanne. Olen nyt lukenut ja lukenut pari päivää näitä keskusteluja ja saanut niin paljon. Vielä minulla ei ole annettavaa. En osaa teille muille sanoa muuta kuin että tutun kuuloisia kertomuksia ja huikeita onnistumisia.

Terapiastani sen verran, että,olen käynyt sen jo kauan aikaa sitten aikana jolloin alkoholi ei ollut ongelma. Ja vaikka minusta juoppo tulikin, niin lämmöllä kannan terapian antia edelleen sisimmässäni. Työkykyyni ja vanhemmuuteen se antoi aikanaan rutkasti voimia. Alkoholi on myrkkyä mielen hyvinvoinnille ja tärkeä syy sille miksi haluan muutosta.

Voisi olla niin mun tekstiä…olen vanha Käyttäjä, alkon sekä Päihdelinkin :open_mouth: Tänään rekisteröidyin uudelleen, reilun parin vuoden jälkeen. Ennen olin Rooibos, sitä ennen Iltaoluet, aloitin mm. Keski-ikäisten naisten ketjun :sunglasses: . No, täällä entistä enemmän keski-ikäinen ja Ongelma tallella. Tervetuloa Puuvilla!

Hei Puuvilla
taidat sinäkin paljon tietää alkoholismista, mitä se aiheuttaa ja mitä seurauksia se tuo, mutta miten pysyä raittiina onkin haaste, johon kannattaa tarttua. Tervetuloa tänne mukaan! :slight_smile:

Laitan tähän ketjuun myös tervehdyksen, että kiva, kun “Keski-ikäiset naiset”…ketjun aloittaja palasit tekstien äärelle myös.

Aloittaminen on ehdottomasti pelottavinta! Mutta vaikka sitten karmit kaulassa ovesta läpi, jossei muuten, ei se jälkeenpäin enää tunnu miltään :wink:

Niinkuin monella muulla, mullakin on sama kokemus siitä, että helpompi nollailla kokonaan, kuin yrittää kohtuukäyttää, vaikka aluks kokonaan lopettaminen oli ajatuksena aivan mahdoton ja maailmanloppu.

Kaunista ja kuivaa syysviikkoa!

Täällä ollaan. Olo on just nyt jollain tavalla helpottunut, kun ajattelen sitä mahdollisuutta, että tulevaisuudessa eläisin vapaana alkoholista. Nämä ovat olleet helppoja päiviä eikä ole ollut mielitekoja. Toki olen jo muutaman ohikiitävän hetken miettinyt, että apua enkö enää koskaan voi kilistellä skumppalasia ja olla iloisessa nousussa (jota seuraa yleensä muutakin itseni tuntien). Viikon loppua kohden alkaa yleensä suu napsua ja ensi viikolla on ulkomaanmatka. Mut eipä oteta huolta huomisesta, kun tätä päivää eletään nyt.

Täällä on puhuttu morkkiksesta ja mokailusta. Itselläkin on siitä kokemusta. Aikuisella iällä olen alkoholin takia kerran oksentanut taksiin ( onneksi ehätin ottamaan pussin ja ei tullut materiaalisia vahinkoja) ja kerran nukahtanut kyläpaikan kylpyhuoneen lattialle kesken päivällisen. Ikävin morkkis on tilanteesta, jossa muisti meni ja mies ja täysi-ikäinen lapseni auttoivat minut nukkumaan ja kuulemma vielä onnistuin putoamaan sängystä. Että näin.

Laskin, että olen saanut viinin lipittelystä noin 1800-2000 ylimääräistä kaloria viikossa. Kuukaudessa laihtuisin kilon ainoastaan lopettamalla alkoholinkäytön. Sitä sietää miettiä. Ilmankos mikään laihdutusyritys tai ruokavalion viilaus ei ole onnistunut. Kerran laihdutin 3 viikkoa nutrilett- kuurilla, mutta join siitä huolimatta kuurin aikana punaviiniä. Ei kovin tuloksekasta, eikä varsinkaan terveellistä.

Kuurit ja dieetit. Ne on vähän kuin projekteja. Niillä on alku ja loppu.
Monesti elämä jatkuu lopun jälkeen samanlaisena kuin oli ennen alkua.
Ja silloin myös saadut tulokset on vaan väliaikaisia. Jotain muutakin pitää
tehdä. Mentaalipuolta, käyttäytymismalleja, tilanteissa käyttäytymistä ja
niihin reagointia jne. Yleensä aika isoakin elämänmuutosta.
Vähän niin kuin tän raitistumisen kanssa. Pelkkä juomattomuus ei oikein
riitä. Ainakin jos haluaa elää pidemmän päälle muutenkin kuin hammasta
purren ja himoista kärsien. Plinkki on toki yksi hyvä kainalosauva tälle
matkalle.

Jaa-a. Nyt tuntuu, että edes se juomattomuus olisi jo saavutus. Toivottavasti se syvällisempi oivallus raitttiudesta tulee ja raittius tulee minullekin olemaan luonnollinen osa elämää ilman kärvistelyä. Tänään perjantaina tuntuu kärvistelyltä. Tapa ja tottumus kuiskuttelee korvaan.

Onko sinulla jotain “tervettä elämäntapaa” edistäviä kivoja juttuja, harrastuksia ym., jotka ovat viininlipittelyn myötä jääneet ja johon olisi kiva palata? Jos on, niihin kannattaa panostaa. Jos ei, niin sitten kannattaa yrittää löytää jotain kivaa tekemistä pöhnäilyn tilalle.

Tervetuloa Puuvilla minunkin puolestani. Taas kerran tuntui, että niin tuttua tekstiä lukisi - kuin omaansa. :frowning: Raittius kannattaa kyllä - sen olen jo vihdoin huomannut. Ja mitä kauemmin on juomatta huomaa, että selviää yhdesta toisesta asiasta ilman sitä viinan tuomaa “apua” ja “turvaa”. Kainalosauvoja täytyy kehittää jostakin ihan muusta asiasta. Minäkin olen 50 kymppinen nainen, joka on ihan tuon viinan avulla saanut turvotettua itseään juurkin tuon 20 kiloa. Ja miten paljon pahaa mieltä on tullut ja rahaa mennyt. Mutta senkin olen oppinut myös plinkkiläisten opastuksella, että menneessä ei kannata kauheasti velloa ja niitä pahoja sieltä kaivella. Tässä ollaan nyt ja tästä eteenpäin. Vellominen aiheuttaa vain pahaa mieltä ja helposti syyn tarttua pulloon. Tsemppiä!!! Niin samassa veneessä keikutaan.