Ovatko kaikki vanhat raitistuneet tai kuolleet?

Me Vähentäjät
1

Moi! Olen tainnut kirjoitella täällä viimeksi kymmenkunta vuotta sitten. Nimimerkkikin piti vaihtaa kun salasana on unohtunut ja sähköpostiosoite muuttunut.

Vieläkö täällä on lukija- ja kirjoittajakunnassa 2000-luvun alun aktiiveja ja jos, kuinka teillä menee? Itsellä vähentäminen ei ole onnistunut, vaan tilanne on pahentunut, ei tosin ollenkaan niin radikaalisti kuin täysraittiuden nimeen vannovat kristallipalloistaan näkivät silloin muinoin.

Jos ennen uskoin melko vilpittömästi vähentämisen mahdollisuuteen, on suhtautumiseni nykyään vähintäänkin epäilevä. Kun kuitenkin nyt kirjoitan tänne palstalle, voi siitä arvata, että elättelen edelleen pientä toivoa siitä, että korkkia ei tarvitsisi sulkea täysin kokonaan ja lopullisesti.

Suhtautumiseni ja keinot ovat kuitenkin muuttuneet. Tunnustan olevani alkoholisti, joka mm. AA:n oppien mukaan ei voi toipua muuta kuin täysraittiuden avulla. Olen käynyt AA:n kokouksissa ja ne ovat olleet ok uskonnollisesta pohjasta huolimatta, mutta en tiedä ovatko ne minulle lopullinen ja oikea apu. Olen koettanut poimia rusinoita pullasta.

Päihdeklinikalta saatu materiaali ja jutustelu ovat olleet minulle hyödyllisempiä, tosin sosiaalitädin omakohtainen kokemuksen puute alkoholistin elämästä ja käyttäytymisestä häiritsee. “Känniklubissa” tätä puutetta ei ole, mutta sen puheenvuorot joita kuunnellaan ääneti ja keskustelun puute ovat klubin heikkous. Joidenkin jutut ovat asiaa, joista saa ajattelun aihetta, mutta suurin osa on hyödytöntä. Samassa veneessä kuitenkin ollaan ja tuntee olevansa omien joukossa.

Olen vetänyt nyt kuukauden verran Antabusta, tein saman viime syksynä parin kuukauden ajan. Vaikeuksia ei ole ollut että sikäli en ole ihan toivoton tapaus. JOS onnistuisin vähentämään totaalilopettamisen sijasta, luulen, että se vaatii minun kohdallani vähintään pitkän/pitkiä täysin raittiita kausia ja sitten vain jonkun hyvin kontrolloidun “vapaapäivän” ja taas korkki kiinni heti perään. Tällaisen kokeen meinaan tehdä tämän kuun lopussa kun menen veljeni kanssa mökille käymään. Veli tietää ongelmastani ja jos onkin päättänyt tällä kertaa olla tarjoamatta prosenttijuomia, niin sitten ollaan ilman, muutoin vanhaan tapaan vain hillitysti. Yksin lärvien vetäminen on ollut viime vuosina suurin ongelmani. Siitä (siis yksin juomisesta) on pidättäydyttävä ehdottomasti aivan kokonaan.

Että tällaisia. Jos tilanteeni ei parane vaan pahenee samaa vauhtia kuin tähän asti, on minulla vielä sentään vuosia matkaa ihan pohjalle. Lohtu sekin :wink:

2

Lähemmäs kymmenen vuotta minullakin on aikaa ensi käynneistäni täällä. Sillon tuli lueskeltua juttuja aika ahkeraan. Täsmälleen samojen ongelmien kanssa olen täällä nyt kuin silloinkin.

Vaihtuvuus täällä lienee aika kovaa. Kuka lähtee, kuka jää.

3

Tässäkin tulee vanha konkari, joka on yrittänyt vähentää tai pitää juomataukoja, mutta ei se noin vaan onnistukaan! Varsinkin nyt, loma-aikana, on kaljoittelu mennyt ihan överiksi. Satoi tai paistoi, tuoppeja meni tiuhaan tahtiin ja kun en ollut pikkukännissä, olin krapulassa. Kyllä nyt tarttis tehdä jotakin. :frowning:
Olen kuullut sanottavan, että juomisen kokonaan lopettaminen on helpompaa, kuin vähentäminen. En tiedä. Ehkä niin onkin! Jos nyt kuitenkin lopetan vaan toistaiseksi, näin aluksi!

4

Nyt siis toistaiseksi on alkanut. Mitä tarkoittaa vähentää alkoholin käyttöä toistaiseksi? Minä en tiedä. Ottaa vielä yhden kerran; no joo- sehän on tuttu polku. Sitten toisen kerran, se onkin jo toistuvasti. Ja siitä edelleen toistaiseksi…

5

Jeps, kyllä minä taidan yrittää tässä siirtyä tuurijuopoksi. Kokonaan ilman olo onnistuu helposti kun alkuun pääsee. Täytyy myöntää että on aamuisin tosi mukava herätä kun ei ole minkäännäköistä kankkusta tai edes sen poikasta.

Kaiken kaikkiaan lopettamisessa tai vähentämisessä on kohdallani paljon kysymys poisoppimisesta. Pienten (ja valitettavasti isojen) ottaminen on liittynyt niin pitkään ja kiinteästi esim. viikonloppuihin, saunassa käyntiin, ravintolassa ruokailuun tai vaikkapa Tallinnassa käyntiin. Kaikkea tuota tuli tehtyä lomaviikon aikana pelkän veden ja limun voimin ja ihan yhtä mukavasti meni. Yllättävän mukavasti ja helposti.

Miksi sitten kuitenkin haikailen sen perään, että korkki aina silloin tällöin voisi jatkossakin aueta? Esim. lasillinen, pari viiniä tai olut ruuan kanssa maistuu, ei sille mitään mahda. Tai kylmä lonkero kuumana päivänä. Samalla tavalla kuin sellaisille ihmisille, jotka käyttävät alkoholia mutta joille se ei ole ongelma. Kohdallani tiedostan sen, että samanlainen käyttäytyminen ei minulla onnistu ainakaan ilman piiiitkää opettelujaksoa, jos koskaan. Vaihtoehtoni ovat siis totaalikieltäytyminen tai pitkät kieltäytymisen jaksot ja erittäin lyhyet, harvoin toistuvat kerrat, jolloin voisin jotain ottaa.

6

Niin siis miksipäs ei ja tottakai! Tärkeäähän tässä vähentelyssä on se että kykenee viettämään päiviä jolloin ei ole alkoholia ollenkaan… Mun mielestä alkoholi on sitä suurempi nautinto mitä harvemmin sen kanssa viettää aikaa! :slight_smile:

7

Itse tuskin istun lueskelemassa näitä juttuja enää kymmenen vuoden päästä. Luultavasti olen siihen mennessä jo selvinnyt ongelmistani tai kuollut. Olen täällä kertonut oman tarinani omassa viestiketjussani. Lukekaa se niin voitte päätellä kumpi vaihtoehto on todennäköisempi.

8

Hei, panin merkille tuon lausahduksen että matkaa on vielä pohjalle. tunnistan sen “omakseni”. kuten AA-väki sanoo, pohja pitää saavuttaa ennen kuin oivaltaa lopettaa kokonaan. vaan miksi niin pitäisi käydä!??? jonkinmoisen pohjan saavutin tänään kun rakas ystävä sanoi, ensikerran, ettei kestä katsoa juomistani, joka on lisääntynyt nyt kesän aikana. en ole milloinkaan kieltänyt ongelmajuomistani, enkä koskaan ole sanonut klassikkoa “pystyn lopettamaan koska tahansa”, sillä en pysty - en kokonaan. tai niin ainakin kuvittelen tällä hetkellä. viikko pari raittiutta ja pam, taas humalahakuista juomista. ei putkareissuja, ei vuokrarästejä, mutta ongelma on ilmiselvä. mikään ei kiinnosta, ei harrastukset liioin, ei tapahtumat missä ei ole luontevaa tilata paria tuoppia. humalainen ilta, seuraavana päivänä siivousoperaatio; pyykit, tiskit, kävelylenkki. eli hajota ja kokoa, kokoa ja hajota. jatkuvasti tätä samaa. olen kiitollinen ystävälleni edellä mainituista sanoista vaikka kirpaisi, toki. kotiin tultuani liityin tänne. tukea kaivataan. keskustelua kaivataan. parasta mahdollista päivää kaikille, raitista sellaista.

9

Moi Inga!

Annan ystävällesi paljon propseja että uskaltaa sanoa sinulle suoraan ja että tiedostat tässä vaiheessa, että juomatapoja tulisi muuttaa johonkin toiseen suuntaan. Hyvä niin! Itselläni ei valitettavasti ollut ketään joka olisi kysellyt tai maininnut juomisestani vaikka voisin kuvitella että silmin nähden minulla on kurja olo. Tai sitten olen todella hyvä teeskentelemään että kaikki on hyvin.

Eniten mietityttää juuri se, että kaikki aktiviteetti jota minulla on ollut on liittynyt myös alkoholiin. Pitää kuitenkin vaan rohkeasti kehittää uusia juttuja ja uusia harrastuksia. Himaan ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa.Onneksi minullakin viimein alkoi koulutusjakso ja elokuussa työharjoittelu joten on jotain muutakin tekemistä ja alkaa saada elämänrytmistäkin ihan erilailla kiinni kun joutuu heräämään joka aamu puoli kahdeksalta.

Kyllä se tästä näin lähtee. =) :sunglasses:

10

Sanoisin Inga että ole lempeä itsellesi. Elämäsi on ilmeisesti kuitenkin aineellisesti kohdallaan, jolloin perusta siltä osin on kunnossa ja voit keskittyä tuohon alkoholiongelman selättämiseen. Paljon vähemmän murhetta ja tehtävää kuin juopottelun takia potkut töistä saaneella ja vuokrarästien takia pihalle heitetyllä ihmisellä.

Kun olet jo noin kauan lätrännyt, on tilanteesi pysynyt aika vakaana. Sama kokemus minullakin. Näen sen omalla kohdallani mahdollisuutena. Olen käynyt jonkin verran AAssa ja siellä ryhmässäni on monta tyyppiä, jotka ovat raitistuneet linna- ja pulikierteen jälkeen alle kolmikymppisinä ja ovat nyt jo kuusi-seitsemänkymppisiä. Eli he ovat pudonneet äkkiä ja tosi alas. Täydellinen raittius on varmaan ollut heille ainoa vaihtoehto. En sano etteikö se olisi sinullekin hyvä vaihtoehto, mutta ei välttämättä ainoa oikea ja mahdollinen. Mieti tuntemuksiasi ja ajattele positiivisesti elämäsi hyviä asioita ja pyri vahvistamaan niitä ja heikentämään alkoholinkäytön mukanaan tuomia huonoja asioita ja kokemuksia. Päivä kerrallaan ja pienistä askelista nauttien ja niistä lisää tsemppiä saaden.

Kyllä sitä moni muukin (näillä palstoilla koskaan käymätön) juo ainakin välillä liikaa ja liian usein, mutta he eivät ota siitä murhetta. Tietyllä tapaa samanlainen suhtautuminen omiin ylilyönteihin voisi olla paikallaan, samalla tiedostaen että ei nyt mennyt kuin Strömsössä, mikäs meni pieleen ja miten tekisin ensi kerralla toisin.