Hei, olen 50-vuotias nainen, asiat sinänsä kunnossa eikä alkonkaan kanssa ulospäin näkyviä ongelmia (vielä), ihmissuhteet ja perhekuviot kunnossa. Olen aina ollut ns kova juhlimaan ja kaveripiirissä otetaan aina kun tavataan, mutta viime aikoina olen huomannut, miten paljon alkoholi ohjaa sekä tekemisiäni että vointiani. Kesäloman viimeisellä viikolla join viitenä päivänä putkeen, joista kaksi (festarit) selkeää humalajuomista. Mitään ei ns. tapahtunut, mutta erityisesti psyykkinen olo aivan hirveä.
Nyt olen ollut ilman 9 päivää, mitään viekkareita tai vastaavia ei ole, kieltäytyminen alkosta on erittäin helppoa ja suorastaan huojentavaa, MUTTA huomaan selkeän mielialan laskun, masennuksen, vaikeat ajatukset. Urheilen käytännössä päivittäin ja se kyllä auttaa, mutta mieliala on selkeästi alhaalla. Lisäksi näen valtavasti aivan sekopäisiä unia (olen aina nukkunut hyvin, mutta juodessa en ainakaan muista nähneeni tällä tavalla unia).
Kertokaa te lopettajat / vähentäjät, milloin tää outo psyykkinen fiilis katoaa? Luulen, että olen ytimeltäni tissutellut turruttaakseni jotakin, ja nyt se “jokin” tulee sieltä pintaan.
Huomaan tietysti myös sosiaalisen elämäni viinanhuuruisuuden: olen tässä puolessatoista viikossa kieltäytynyt jo kolmesti lähtemästä viinille. Olen ilmeisesti monelle ollut se tyyppi, joka aina lähtee… enää en halua olla.
… ja siis olen täällä vähentäjissä, koska en tiedä, mitä tällä haen, uskallanko ajatellakaan raitistuvani kokonaan. Ajatus on kyllä mielessäni ja olen lukenut raitistuneiden tekstejä ihaillen, selvää on, että elämänlaatu kohenee valtavasti. Mutta onko minusta siihen vielä - en tiedä. Radikaali vähentäminen on kuitenkin ehdottoman välttämätöntä. Vielä mitään seurauksia ei juomisellani ole ollut, mutta väistämättä olin niitä kohti matkalla.
Hienoa että olet ruvennut pohtimaan alkoholin roolia ja lämpimästi tervetuloa!
Radikaali vähentäminenkin varmasti kohentaa elämänlaatua jos siihen vain kykenee. Mutta nyt alkuun on varmasti hyvä saada etäisyyttä juomiseen ja pohtia jatkoa vähän myöhemmin.
Jos säännölinen juominen on jatkunut jonkin aikaa, aivoissa hermosolut ovat toimineet ylikierroksilla. Ne eivät heti palaudu vaikka juominen loppuu ja todennäköisesti siitä oireesi johtuvat. Alakulo ja unihaasteet ovat varmasti täällä suurimmalle osalle koettuja juttuja.
Palautuminen on toki yksilöllistä ja riippuu siirä, miten on juonut. Mutta sanoisin, että 3-4 viikkoa se ainakin ottaa. Toki olo paranee koko ajan eikä ole odotettavissa mitään yhtäkkistä muutosta.
Älä urheile liikaa, muista myös levätä. Syö säännöllisesti, nälkä ja jano ovat repsahduksen parhaat kaverit. Päivä kerrallaan eteenpäin ja vähän myöhemmin voit sitten arvioida, miten jatkossa haluat toimia.
Kiitos Teme70, todella hyviä ohjeita! Ja tuon halusinkin kuulla, että olenko ikuisesti tämän oudon psyykkisen tunteen orja vai onko odotettavissa kohentumista. Ja kai tätä(kin) oloa pitää vain tarkastella. Toistaiseksi (päivä 10 alkaa) ei kyllä ole mitään juomahaluja, sellainen todella fundamentaali kyllästyminen alkoholiin, turtumukseen, väsymykseen, vatsakipuihin. Melkein pelottaa se, että jos nyt joisin, miltä se sitten tuntuisi. Olen ulkomailla työmatkalla ja aikaisemmin näihin aina kuului kosteat illalliset, ainakin muutamat tuopit tai viinit. Nyt ei jotenkin tule mieleenkään.
Hei,
ja tervetuloa tänne. Hienoa että pohdit näitä asioita, ja vielä hienompaa on että ainakin minun nähdäkseni sinulla ei vaikuttaisi pahaa addiktiokierrettä vielä tulleen.
Tuo alakulo ja ettei meinaa jaksaa mitään oikein tehdä on hyvin tuttu tunne itselleni sen jälkeen kun on pidemmän aikaa juonut. Kyllä minulla meni pari - kolme viikkoa että se olotila lähti pois, ja tilalle tuli tasaisesti onnellisempi olo kuin mitä humalapöhnässä.
Yksilöllisiä asioita nämä ovat mutta uskon täysin että sinullakin se väistyy hyvinkin pian. Eikä huolestuminen alkoholin käytöstä tarkoita myöskään sitä että olisi pakko lopettaa kokonaan, pääasia että löydät oman tasapainosi sen suhteen. Tämäkin on kaikille yksilöllistä, joillekin kokonaan lopettaminen on paras vaihtoehto.
Tuohon alakuloisuuteen vaikuttaa paljon myös aivoissa tapahtunut serotoniini tasojen lasku. Se tulee ilman muuta helpottamaan ajan kuluessa. Toi serotoniinitasojen lasku tapahtuu jo yhden rankan illan jälkeen ja seuraava ja monasti vielä sitäkin seuraava päivä on alakuloa ja ahdistusta. Pitkien kausien jälkeen serotoniini tasojen normalisoituminen vie pidemmän aikaa. Jotkut joutuvat käyttämään SSRI lääkitystä siihen aluksi, itselläni toimi hyvin, mutta niiden kanssa se olon paraneminen vie muutaman viikon. Itse söin niitä lähemmäs vuoden ja niiden lopettaminen ei sitten enää ollut kummoinenkaan juttu. Mulla tuo juomaputki vei lähemmäs 30 vuotta ja siinä ohessa meni sitten bentsojakin isolla kouralla. Nyt olen ollut täysin raittiina jo monta vuotta, enkä voisi kuvitella ottavani enää koskaan mitään huimausaineita. Anna raitistumiselle aikaa ja jos joskus repsahdat, älä siitä alaspäin lähde vaan entistä suuremmalla innolla kohti raittiuden tietä. Tsemppiä matkallesi Kajo.
49 V mies täällä. Minäkin oon enemmän tai vähemmän käytellyt olutta, bentsoja
Ym. Pitkiä taukoja pidän ja kuntoilen. Ettei naama menis pilalle, se on mulle tärkee tä. Mutta just nuo unet ja huonot ajatukset on jokin oman kehon mekanismi että älä lopeta. Ne on mulla ainakin mulla tosi hirveitä. Kaikki traumat ja epäonnistumiset, omat väärinteot tulevat pintaan. Mutta jos vaan taistelee ja ajattelee että päihteet siinä yrittää hallittava sinua niiden valtaan, saat voimaa jaksaa…
Ei tuota unien näkemistä tarvitse pelätä. Kertoo vain siitä, että REM-unta riittää ja se puolestaan kertoo, ettei mielenterveys ole tuhannen säpäleinä ja on tärkeää nimenomaan psyykkisen palautumisen vuoksi. Mm. vaikeasti masentuneilla ja psykoottisilla ihmisillä REM-unijaksoja on heikosti. Myös surkea unenlaatu tai liian vähäinen uni vähentää REM-unta. Itsekin toteat, ettet juodessasi nähnyt niin paljon unia. Niinpä, alkoholi heikentää unenlaatua hurjasti.
Ei se tietenkään kivaa ole, jos kaikki yöt ovat täynnä kaameita painajaisia, mutta ei siitä huolissaan tarvitse olla, että jotakin olisi vialla. Päinvastoin. Siellä ne aivot palautuvat dokaamisesta.
Muuten sitten samat sanat, kuin muillakin tässä ketjussa. Aikansa ottaa, että mieliala paranee korkin sulkeuduttua. Jos se ei ala osoittaa paranemisen merkkejä, vaikka olisi ollut tipatonna jo useamman kuukauden, on aiheellista miettiä, onko masentunut ihan muutenkin ja hakea apua siihen.