Vituttaa ihan saatanasti!
Olen tuhonnut suurimman osan kaikista säästöistäni, en tiedä mitä tehdä.
Raittiuskin tuo mukanaan pelkästään sen faktan, että tiedän nyt ehdottoman varmasti, että
en osaa elää tätä elämää. Kaikki naiset haluavat vain, että mies on taloudellisesti turvallinen ja
vakaa. Kaikki sellaista, mikä pakenee minua kuin maailmankaikkeuden galaksit hirvittävällä vauhdilla
pois päin minusta.
JUMALAUTAN SAATANA!!!
Voisin yhtyä tuohon viimeiseen lauseeseen… Tuohon jumalauta saatana… Tänään ei hyvin pyyhi. Mut eihän luovuteta! Mietin pitäiskö lähteä vaikka ulos, mutta tää hiton flunssa minkä sain viikko sitten estää vähän menoa. Aijemmin olisin raahautunut kauppan, vetäny kännin ja purkanut vitutusta kiukuttelemalla ja haastamalla riitaa. Parempi kai tämä kärvistelykin… Ja voihan sitä purkaa täällä. 
Koitahan jaksella. On se selvänäolo kuitenkin se paras vaihtoehto.
Terve garde.
Saahan sitä välillä vituttaa, muistathan kuitenkin ettei se vitutus alkoholilla parane. Vituttaa vaan kahta kauheammin, jos nyt juomaan rupeat.
Itselläkin välillä tuntuu välillä, että sitä tavallaan joutuu opettelemaan elämään uudestaan, ilman viinaa. Se vaan ottaa aikansa, luulen niin. Älä muiden ihmisten odotuksista tai vaatimuksista liikaa ressaa, siihen minäkin yritän pyrkiä.
Tsemppi sinulle.
-Jokke
Voi kun minäkin löytäisin tuon asenteen millä Jokke puhuu. Helppo se on sanoa, mutta kun mun itse pitäisi sitä sanomaani toteuttaa niin vaikeuksia tuntuu olevan. Mutta periksi en anna. Itse tänään hoidan vitutusta levyllisellä suklaata (enpä muuten siihen “pahaan” ole monesti sortunut, paljon pahempiin “lääkkeisiin” kyllä) palstaa lueskelemalla Ja oluella, ALKOHOLITTOMALLA Nikolailla Tajusin tölkin avattuani ettei alkoholillista tee edes mieli. Teki ennenkun kävin nuo alkoholittomat ostamassa, mutta joku jännä taika tossa oli, kun huomasin että tämähän riittää minulle. Ja siitäkös sitä sai paremman mielen.
Jokkea ja Jaanaa vahvasti kompaten.
En voi väittää vastaan siiihen, mitä sanot “kaikista naisista”. Muutamia parisuhteita kokeneena väittäisin kuitenkin, että hyvin harva nainen ainakaan rahan takia juoppoa miestä pidempään katselee. Jos tämä nyt asiaa mitenkään helpottaa. Ihan sitäkin voisit miettiä, että kun olet tuntenut itsesi onnelliseksi, niin kuinka monta kertaa sen tunteen on saanut aikaiseksi raha? En halua mitenkään vähätellä ongelmaasi silti.
Tsemppiä ja parempaa mieltä odotellessa.
Ei tuo senkertainen viha ja turhautuneisuus kestänyt kuin useampia tunteja.
Nyt on jo paljon paremmin.
Mutta näinhän elämä aina menee: on tasaisempaa, parempaa, huonompaa, ylämäkeä, alamäkeä, unta,
levottomuutta, epävarmuutta, vihaa, rakkautta, epätoivoa, toivoa, välinpitämättömyyttä, tyyneyttä.
Mutta mitä sitten? Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta, kirjoitti eräs viisaimmista tuhansia vuosia sitten.
Syntymä, elämä, sitten kuolema. En vain käsitä, miksi pitää pelata tätä virtuaalipeliä. Olen tajunnut jo pointin:
täytyy nöyristellä ja teeskennellä, silloin on oppinut läksynsä. Jos ei siihen pysty, joutuu pelaamaan PC:n
tietokonepelejä paetakseen.
Noiden lauseiden kanssa voi olla eri mieltä, samaa mieltä, tai muuta mieltä.
Ihminen on huvittava psykofyysinen kokonaisuus: positiivisuuden ja levollisuuden paineet kannettava koko
elämänsä. Sisäisiä saatanoitaan pitäisi hallita. Täytyy olla tyyni ja rauhallinen.
Ken ymmärtää, kuunnelkoon Apulannan kappaleen Aggressio, ohessa linkki ja lyriikka:
youtube.com/watch?v=t2iEnC_owCc
Aggressio lyrics by Apulanta
Mä olen kasvanut kiinni niihin ajatuksiin joita toisillemme totuuksina hoettiin,
mä annoin niiden pitää aamut kaukana musta.
Ne sanoo mulle, tää on nyt sun todellisuus. Tää on nyt sitä, tässä kaikki tää on lopullisuus.
Tän ulkopuolella päivät valuvat hukkaan…
…Aggressio, päästä päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään.
Tää on hengen kuolio, ollut pitkään aikaan jo.
Täs on kaikki olemukseltaan väärää, haavekuva.
Hauras ja haavoittuva.
Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin tiivistynyt huokaus,
mun pitäis olla nyt tyyni ja rauhallinen, syvältä viisas.
Tunteelta harmoninen ja vauhtisokeana siltä hetkittäin näyttää.
…Aggressio, päästä päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään.
Tää on hengen kuolio, ollut pitkään aikaan jo.
Täs on kaikki olemukseltaan väärää, haavekuva.
Hauras ja haavoittuva.
Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin tiivistynyt huokaus.
…Aggressio, päästä päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään.
Tää on hengen kuolio, ollut pitkään aikaan jo.
Täs on kaikki olemukseltaan väärää…
…Aggressio, päästä päästä irti jo, ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään.
Tää on hengen kuolio, ollut pitkään aikaan jo.
Täs on kaikki olemukseltaan väärää, haavekuva.
Hauras ja haavoittuva.
Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin tiivistynyt huokaus.
Lyriikoista pompahtavat pinnalle ne, jotka kolahtavat senhetkiseen omaan mielentilaan tavalla tai toisella. Kun joku kolahtaa, silloin ajattelen kyllä myös sitä, että tämän tunteen tai tilanteen on laulun kirjoittaja tuntenut - kokenut itse tai havainnut terävästi ympärillä eläjistä.
Sitä “oikeaa” ihmistä kumppaniksi ei löydä väkisin. Se tulee vastaan, kun itse on valmis, kypsä siihen, mitä suhde vaatii. Ei sun tartte olla rikas, on tietysti mukava, jos kykenet hoitamaan omat asiasi.
