Hei! Aloin nyt kirjoittamaan otsikon aiheesta jotain. Mulla ostosriippuvuus tuli aika salaa hiipien ongelmaksi, enkä ensin edes tiennyt, että se voi olla addiktio. Ajattelin vain, että puuttuu tahdonvoima lopettaa sellainen käytös. Olen pohjimmiltani addikti melkein kaikkeen, mihin vain voi syntyä riippuvuus. Alkoholiongelma on ollut vaikea ja päihitin sen, mutta sen jälkeen aloin tilaamaan verkkokaupoista vaikka mitä. Vaatteita, kenkiä, meikkejä, sisustustavaroita, kirjoja, kortteja ym. ym. ja kaikista hävettävintä tässä on se, kun olen niin paljon lahjoittanut kirppikselle ja olen heittänyt suoraan roskiin tavaraa. Velkaa tuli ja jouduin ulosottoon. Kun kodissani katsoo ympärilleen, niin en tiedä, huomaako sitä ylipäätään missään, että olen shoppaillut. Viha rakkaussuhde materiaan. Onkohan kenelläkään muulla tällaista? Olen tutkinut itseäni ja olen tullut siihen tulokseen, että shoppailu yrittää paikata jotain omissa tunteissa, mitä on vaikea aina itsessään ymmärtää. Ajattelen aina, että kun saan tuon ja tuon jutun, niin elämäni on kasassa, eikä puutu mitään ja kun heitän pois jotain, yritän kai päästä jostain tunteesta eroon. Ihan älytöntä. Ja se vielä, että tajuan, että kysymys on omista tunteista ja mikä on joskus mennyt pieleen, mutta tarvitsisin jotain tolkkua käytännössä, sillä rahapäivä lähestyy
Olen itse ollut huumeista riippuvainen ja kun pääsin korvaushoitoon mulle kehittyi shoppailuriippuvuus. Ostelin kaikkea mahdollista ja usein. Etenkin käytin vinted-sovellusta. Sain sen hallintaan kun puhuin aklinikan työntekijälle ja tajusin aivan täysin mistä oli kyse kun olin edellisestä riippuvuudesta jo selviytynyt. Se auttoi sitten ajattelemaan asiaa eri näkökulmasta kun sain paljon kommentteja osteluistani. Lopetin sen itse sitten mitään sen kummempaa mut voin kuvitella sen olevan vielä pahempaa. Ja ymmärrän jos siitä ei pääse irti.
Hei Ellinoora1 ja kiitos vastauksesta tuli mieleen kysyä, kun sanoit, että ostosriippuvuus voi olla pahempi kuin huumeriippuvuus. Mikä siinä mielestäsi tekee sen? Paljosta olet myös sinä selviytynyt. Tämä ketju on ostosriippuvuudesta, niin en nyt muuta sitä muuksi, vaikka voisi olla jotain jaettavaa noista muistakin. Ehkä mulla siinä myös se, kun ei oikein ole kavereita täällä ja äiti ja sisko asuvat kaukana. Ihme, jos ne vastaavat johonkin mun tekstiviestiin. Mä olen ihan varma, että se vaikuttaa että äiti oli yksinhuoltaja. 7-luokalla mulle sanottiin kouluterveydehoidossa, että en saisi olla yhtään laihempi. Kotona ei aina ollut liikaa ruokaa kaapissa. Avioerot köyhdyttävät. Muutin vuosia yhteiseen kaksioon puolison kanssa. Olimme melko vasta vihitty aviopari ja olin täynnä hyvää odotusta, minähän kestänyt loppuun asti. Meillä oli postereita seinillä, no, hänen sisko sanoi ne sanat “teillä on köyhän näköistä”. Muuta ei tarvittu, kun verkkokauppojen sivustat alkoivat silmissä vilistä…
ai köyhää? Sitä ei sielu sietänyt Itse olen tehnyt päätöksen alkaa tilaamaan, mutta joskus saattaa sattua tällaisia. Shoppailunhimo on pahimmillaan ne pari kolme, neljä päivää. Sitten se laantuu mulla, kun ei kunto kestä, koska sairastan COPD:tä.
Tulin tänne katsomaan tätä ketjua. Varmaan ymmärsin väärin; ostosriippuvuus voi olla toisilla pahempaa kuin toisilla. Joskus sattuu tämmöisiä väärinymmärryksiä minulle. Joskus on myös terveellistä lukea omia viestejä ja huomata, miten sitä yrittää etsiä syytä jostain muualta kuin itsestä. Häpeäleipää syömään. Ehkä se auttaa pitämään kukkaronnyörit tiukalla? Tuntuu siltä, että omaan niin kovan pään, että aina pitää mennä pahimman kautta. Miksi talouden budjetointi ja kirjanpito ostoksista ei vain onnistu? Tupakka tietysti maksaa paljon. Liikaa. Pitäisi sekin tapa lopettaa ja siirtyä nikotiinituotteisiin, joita olen jo kokeillut ja jotkut niistä ovat ihan hyviä. Voisi terveyskin kohentua, mutta jostain syystä vain sabotoin itse omaa elämääni. Ehkä tähän vielä joskus tulee jokin selkeys.
Totta, että tupakka maksaa. Ja on perseestä. Jos niillä nikotiinituotteilla voisi edes jotenkin välttää haittoja.
Minulla on pääasiallinen riippuvuus alkoholiriippuvuus, mutta tunnistan tietyllätapaa ostosriippuvuudenkin. Se vain minulla ei ole iin paha, koska se itseasiassa lievittää alkoholiriippuvuuden haittoja; sitä ettei ole mitään kaapissa ja pitää lainailla kavereilta.
Minun ostosriippuvuus kohdistuu elintarvikkeisiin ja muihin hyödykkeisiin. Se on tapa saada turvallisuuden tunnetta, mutta myös ihan oikeasti turvallisuutta. Siksi en ole ihan varma, voiko minun kohdalla puhua ostosriippuvuudesta. Ilmeisesti a-klinikan työntekijä merkitsi papereihin ostosriippuvuuden, koska kerran menin sinne mukanani kaupunkiostokseni, lemmikkien ruokaa yms. mikä on kaupungissa, missä a-klinikka on halvempaa. Koko käynti piti keskustella niistä kissanruoista…
Ei minulla tavallaan ole ostosriippuvuutta, koska toimintani on aivan järkevää: heti kun saan rahani niin käytän ne tarpeellisiin asioihin kuten lemmikin ruoat ja kuivikkeet, pitkään säilyvät elintarvikkeet, liikenne läheisten luo ja vertaistukiryhmiin sekä terveelliset harrastukset.
Äiti sanoo, että toimintani on järkevää. Enhän selviytyisi näin vähillä tuloilla jos en toimisi näin? Silti tiedän monien naureskelevan minulle…
Kun olen ostanut ne rahapäivän lemmikintarpeet, pitkäänsäilyvätelintarvikkeet ja matkat, alan kytätä tarjouksia eli käyn lähikaupassa monta kertaa päivässä ja hamstraan niitä punalapputuotteita.
No onko tämmöinen käytös esiintyessään samaan aikaan vaikean alkoholiriippuvuuden kanssa haitallista? Jos en tekisi näin, olisin useammin sairaalassa katkaisussa huonon ravitsemuksen takia.
Mielestäni ostoriippuvuus liittyy turvallisuuden tunteeseen. Että jos se puuttuu, niin ihminen saattaa paikata sitä vaikka ostelemalla kenkiä ja kortteja. Minun kohdalla turvattomuus on todellista koska alkoholiriippuvuus, mutta jos minulla ei olisi alkoholiriippuvuutta, niin sitten minäkin ostaisin kortteja! Nyt ostan halpoja perunoita.
Ja en suosittele hankkimaan lisöksi alkoholiriippuvuutta.
Kiitos:)
Mielestäni rahankäyttösi kuulostaa ihan järkevältä, noin minäkin pyrin tekemään, että kissanruoat, hiekat, kuivamuonat ja ihmisten ruokakaappiin kuivatuotteita ja pakastimeen jotain. Tosin nyt jokin aika sitten piti luopua kissasta, koska oli iäkäs ja sairastui. Mulla on kokemusta alkoholista myös aika hyvän aikaa, se on tavallaan ensimmäinen riippuvuuteni, mihin olen kokenut pakottavaa tarvetta. Olen hieman epäonnisemmasta perheestä ja olen paljon miettinyt lapsuudenaikaisia kuvioita ja myöhempiäkin, mutta jotenkin täydellistä selvyyttä siitä, miten riippuvuus tulee, ei mulla ole. Olin tuolloin 12 ja se oli ihan eka kännistä selvä, että tämä on mun “juttu”. Ostosriippuvuus on tullut sen jälkeen, kun pääsin jotenkin juomisesta eroon. Se on varmaan muuttanut muotoaan ostamiseen. Toisaalta, kauppakeskuksiin en mene, jos ei ole yhtään rahaa, mitä siellä muuten tekee. Yksi keino on nyt käytössä, elikkä otin puhelimesta pankin sovelluksen pois, niin en voi ostoksilla ollessani tehdä tilisiirtoja. Kaksi tiliä ja siirrän ns. säästötililtä käyttötilille sen mukaa, mitä etukäteen suunnittelen ostavani. Nikotiinikorvausta…on, pitäisikö jotenkin korvata itsenikin?
Se on vähän sellaista, että sopisin tänne aika moneen lokerikkoon, mutta olen nyt täällä ja tekstini voi vähän rönsyillä. Olen puolet elämästäni elänyt ns. jotenkin selviten, käynyt työssä maksaen laskuni ajallaan ja kaikki niin kuin pitää, mutta romahdin vakavaan masennukseen, josta sitten ajattelin, että ryyppään sen masennuksen pois, että pääsisin eri lokerikkoon siinä missä ihmisiä jaotellaan, mutta eihän se niin mene, älytön ajatus sinänsä. Se oli vain ongelmaa ongelman päälle. Tänään koin ahaa-elämyksen. Kun olen tippunut systeemistä ja enemmän olen ollut tarkastelun alla, niin tajusin tänään, että koskaan ei ole tarpeeksi hyvä systeemille. Aina löytyy ihmisestä jotain vikaa ja ihan joka asiasta voidaan löytää jotain vikaa ja tekemät virheet eivät unohdu, vaikka niille olisi inhimillinen selitys. Elämänsä voi pilata monella tavalla, mutta suurempi työ on saada sitä kasaan.
Olen ulosotossa ja tulot ovat tietysti nyt paljon pienemmät, että olen väkisinkin joutunut kokemaan tätä puolta myös, joka lisää ymmärrystä.
Kiitos paljon kun jaksoit vastata:) Kaikkea hyvää lemmikille myös!