Hei!
Olen ostoriippuvainen ja kärsinyt siitä jo useiden vuosien ajan.
Elän koko ajan velkakierteessä ja laskujen maksaminen tuottaa vaikeuksia.
Järjellä ymmärrän, että toimin vastoin kaikkia periaatteitani ja silti ostan ja ostan.
Olen lopettanut luottokorttini monta kertaa ja aina hankkinut uusia tilalle. Olen ottanut useita lainoja, joilla olen maksanut luottovelkojani pois.
Alan olla aika väsynyt itseeni ja tapaani toimia. Ahdistaa ja paniikki iskee kun rahat loppuvat eikä voi ostaa edes ruokaa tai muuta elämiseen tarvittavia asioita. Olen käynyt velkaneuvojalla ilman mitään muutosta tilanteeseeni.
Silti käytän rahaa niin kauan kuin sitä vain riittää.
Tähän asti olen onnistunut pelastamaan itseni viime hetkellä tavalla tai toisella, ennenkuin olen turvautunut pikavippeihin tai menettänyt luottotietojani.
Älä osta ei oikein toimi, koska saan itseni sellaiseen tilaan, jossa järki ei toimi ja antaa mennä vaan tuottaa tyydytystä.
Onko kenelläkään kokemusta miten selvitä pois tälläisestä kierteestä?
Elän pienellä palkallaja minulla on myös asuntolaina maksettavana.
Moi mandariini! Näyttääpä tekstisi tutulta, itselläni samaa ongelmaa! Kun pääsin päihderiippuvuudesta paremmalle puolelle, alkuun aloin “palkita” itseäni ostamalla lahjoja itselleni siitä hyvästä, että olen raittiina. Ajattelin ja ajattelen, että olin ansainnut sen, koska samalla rahalla ostin joskus huumeita… Mutta tämä jäi päälle, osteleminen siis, ja ostan ja ostan jatkuvasti jotain, mitä en edes välttämättä tarvitse, poden huonoa omaatuntoa ostelemisestani, mutta en osaa lopettaa! Ostan hetken mielijohteista kaikenlaista, kirjoja, meikkejä, herkkuja, vaatteita, kenkiä, laukkuja, sistustustavaroita, ihan kaikkea mitä sattuu vastaan tulemaan ja mikä sillä hetkellä tuntuu kovin tarpeelliselta. Ostamisen jälkeen olen surullinen, ahdistunut ja tunnen syyllisyyden pistoksia. Olen onnistunut vähentämään ostamista, mutta toisinaan se vielä iskee päälle niin, että kuukauden rahat palavat päivässä, ja loppukuun olen rahatta ja syön kynsiäni 
Mikä tähän auttaa? Vertaistukea tarvitsisin minäkin.
Aikamoista, yrittäkää miettiä kaupassa että hei miksi ostaisin tämän? 
Vaikka sitten halveksunta ja viha tuotteita kohtaan(roskaavat, tuhoavat maapallon jotka on suunniteltu nopeaan käyttöön ja uuden ostoon…) samalla tapaa kuin monet peliongelmaiset vihaavat sydämensä pohjasta RAY:n pelikoneita.
Itsellä pikku peliongelmaa taustalla ollut, ja itse päässyt eroon sillä että antaa vaan olla. Ei tarvitse koko ajan olla säheltämässä, ottaa rauhallisemmin. Jos menisin kasinolle niin aivan saletisti saattaisin hairahtaa. Tosin en käy missään Stockalla kiertelemässäkään kun ainahan sieltä tulee jotain sopivaa ja mukavaa vastaan.
Joten mitä jos välttäisitte hairahduksen paikkoja? Itsekin vietän paljon aikaa kotona ja luen, ja sillä sipuli sen. Kaipaan kyllä sekoiluaikoja, mutta ei ne mukavia hetkiä ollut kun heräsi sitten seuraavana aamuna ahdistukseen.
Hei!
Minä olen alkanut huolestua omasta ostelustani. Ei niin että rahaa kuluisi niin paljoa, etten selviä laskuista. Yleensä ostokseni ovat pieniä kosmetiikkaan liittyviä tuotteita jotka vaan on PAKKO saada. Olen alkanut piilotella ostoksiani mieheltäni ja postin haluan aina hakea itse, ettei mies huomaa, että taas on netistä jotain ostettu. Tunnen suurta häpeää käytöksestäni, mutta en vaan pysty lopettamaan. Lupaan itselleni jokaisen ostoksen jälkeen että ei enää, mutta lupaus pitää korkeintaan muutaman päivän…
Olen tulkinnut itseni riippuvaisuuteen taipuvaiseksi ihmiseksi, vaikka minulla ei koskaan mitään suuria ongelmia aiheuttaneita riippuvuuksia ole ollutkaan. Ainakaan vielä.
Täällä on myös yksi alkoholiriippuvainen (tissuttelu lähinnä) joka ostelee vaatteita ja asusteita liikaa. Varsinkin laukkujen kohdalla hinnat eivät ole ihan halpoja ja luonnollisesti ostelen netissä, eli piilossa mieheltäni. Viimeisen kuukauden aikana olen ostellut lähes viidellä tonnilla merkkilaukkuja, hinnat 550€-1500€ kappale. Ainakin yksi niistä on vaatehuoneessa mieheltä piilossa. 
Kai se alkoholinkäytön vähentäminen on johtanut tähän…
Olen ekaa kertaa täällä. En ole mikään tietokonefriikki, joten toivottavasti kaikki sujuu niinku “vanhanaikasesti”. Koklaan nyt ensin tätä pikatestiä…
No… toimiihan tämä.
Mulla on tämä ostoriippuvuus aika paha. Nytkin on pari tilausta vetämässä nettikaupoissa. Mulle pahin on tämä netti. En juurikaan osta mitään uutta missään kivijalkakaupassa. Kirpparit kylläkin on heikkous. Olen miettinyt, että jos saisin katkaistua nettiostoriippuvuuden, voisin sallia itelleni kirpparit.
Kuten jotkut muutkin edellä, mulla on impulssiivisia “tarpeita” sen mukaan, kun joku kiva kauppa aukee eteen. Tuntuu, että tarve syntyy vain siitä, mitä näkee, mutta ennen nettiin menoa en välttämättä edes tiedä kyseisten tavaroiden olemassaolossa. Nyt olen aika innoissani nimenomaan sisustuskamoista ja kaikista askartelu/miniatytyri tavarasta. Sitten tommonen salailu ja piilottelu on mulle myös tuttuja. Se on aika rankkaa pitää huoli, ettei ainakaan heti kukaan saa perheessä tietää mun hankinnoista. Myöhemmin tavarat voi ripotella pikkuhiljaa omille paikoilleen… siis mikäli paikkoja vielä on… Joka paikka on täynnä KAIKKEA, sillä “kerään” kaikenlaista tavaraa. Mistään en malta luopua. Siis mulla todella paha hamsteri"syndrooma" myös.
Mukavaa, jos voi lukea muidenkin kokemuksia.
Moikka!
Mulla alkoi opiskeluaikoina (noin 8 vuotta sitten) melko ikävä velkaantuminen isohkon ostoaddiktion myötä. Koko homma alkoi siitä kun erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni ja huomaamattani purin pahaa oloa ostamalla täytettä tyhjiöön. Ostokset lähtivät melko nopeasti käsistä ja varsinainen velkaantuminen alkoi kun aloin hankkia niin sanottujen “luksusmerkkien” laukkuja ja kenkiä. Kun omat rahat, luottokortit ja opintolaina oli kulutettu, rahoitin ostoksia pikavipeillä, joita niihin aikoihin markkinoitiin melko agressiivisesti. Pikavippejä maksoin perinteisellä velkakierretaktiikalla, eli ottamalla lisää vippejä. Kun kaikki vippifirmat oli käyty läpi olin melkoisessa suossa. Loppujen lopuksi velat jäivät tietenkin maksamatta ja piilottelin ongelmaa läheisiltä melko pitkään. Koin pienen masennuksen velkataakan kanssa, jonka jälkeen äitini patisti minut hakemaan apua lainojen kanssa velkaneuvojalta. Sain valmistumiseni jälkeen lähes välittömästi vakituisen työpaikan ja silloiset velkani sain hoidettua pois kolmessa vuodessa. Apua maksusuunnitelmaan sain täältä.
Olen sittemmin elänyt velatonta ja stressivapaata elämää useamman vuoden ajan. Nyt jostain syystä kuitenkin olen palannut takaisin sairaalloiseen ostamiseen. Mitään syytä en ole käytökselleni löytänyt, mutta viimeisen vuoden aikana olen elänyt huomattavasti yli varojen. Velkasaldo on kasvanut edellistä repsahdusta huomattavasti mittavampiin summiin, johtuen siitä että nykyisin pikalainaa saa helposti tilille jopa yli 2000€ kerralla. Olen hankkinut yli 2000€ luoton yli 10 eri pikalainayritykseltä ja olen melkoisen velkataakan alla. Työni olen onneksi säilyttänyt, joten maksukykyni ei ole yhtä huonossa jamassa kuin opiskeluaikoina. Tajusin velkaantumisen mittasuhteet oikeastaan vasta muutama päivä sitten ja hain lainakiellon jokaiselta pikalainayritykseltä. Hävettää todella paljon tajuta, että olen taas ajautumassa samaan kierteeseen minkä olen jo kerran selvittänyt. Ja mikään ruusuisin elämänvaihe se velkojen maksu ei viimeksi ollut. Miksi ihmeessä ihminen tekee itselleen hallaa kerta toisensa jälkeen? Toisaalta olen tyytyväinen, että tällä kertaa tajusin ongelmani ennen kuin ajauduin yhtä syvälle suohon kuin viimeksi. Vaikka velkasumma onkin tällä kertaa suurempi on myös maksukykyni aiempaa parempi.
Onko kukaan muu ajautunut ongelmiin näiden suurempien “joustoluottojen” ja “limiittilainojen” kanssa? Pikavippejähän nuo on, eri nimellä vaan.
Täällä on ollut melko hiljaista viime aikoina. Miten ihmisillä menee? Tykkään käydä lukemassa muiden postauksia ku jotenkin ei kehtaa tästä ostoriippuvuudesta kenellekään ulkomaailmassa kertoa ja täältä saa vertaistukea. [Poistettu mainos - Päihdelinkin moderaattori]