(opiaatit) lopettaneita?

Aivan totta, on hyvä kuulla onnistuneista korvaushoidoista myös. Esimerkiksi Helsinki on tiukentamassa otetta korvaushoitoihin liittyen. Saa nähdä miten siinä onnistuvat. Rajaaminen on ihan hyvä asia. J.B. nostit esille myös tuon kaveripiirin pois jättämisen. Välttämätön pakko?

jos sanoo, että on 2 vuotta ollut kuivilla, joista 1,5 v korvaushoidossa, niin se hieman hämää. ihmisen pitää olla ainakin viikko ilman opiaatteja (tolesta riippuen, se on kaiken a ja o), ennen kuin tunne-elämä alkaa pikkuhiljaa palautumaan. sen huomaa ihan siitä, kuinka alkaa reagoimaan esimerkiksi koskettaviin asioihin tunteellisesti. siis ihan sillein, että tulee tippa linssiin, kun katsoo tv:tä. ei mulla silmät kostuneet kertaakaan sinä aikana, kun 1,5 v käytin (tietoisesti) pieniä annoksia 0,2-0,6 mg/pvä, siis joka päivä bubrea. käytin vähän (pieniä annoksia), mutta kumminkin koukussa olin. noi on sellaisia asioita, mistä ei voi tietää, jos ḱehossa on bubrea. :cry:

edit:

niin siis olen lopettanut bubren (toista kertaa, viimeks oli takana vuosien kuosaaminen). taitaa olla 2 vko:a, kun viimeksi otin. Sain panacodeja sata, mutta ne loppu viikossa. nyt on sillein, että kaapissa on yksi 225 lyrica ja 6-7 mg sirdaludia. Eli siis käytännössä ei mitään. keho on aika heikkona ja huuliherpes iski heti välittömästi lopetuksen jälkeen. samoin flunssa tekee tuloaan, mutta sen saa pois 2:lla panacodilla. Tarvis alkaa liikkumaan pikkuhiljaa.

edit2:

mä oon 35v mies savosta, hei ja moi kaikille sankareille. kehutaan hieman toisiamme, niin ehkäpä tästäkin elämästä selvitään. piis & love.

mä olen kans tuon itselopettamisen kannalla, mutta kaikille se ei sovi. jos olet esim. hyvin sosiaalinen (ovi käy kokoajan), niin voi olla, että kotona lopettaminen ei ole hyvä ratkaisu (tarjoajia löytyy, kun olet lopettamassa).

pahinta minusta opiaateissa on se näennäinen “mullahan on kaikki hyvin” -tunne. sitten kun sitä 10 v. päästä havahtuu, kuinka sitä ei ole saanut mitään aikaan, niin se syö miestä. äiti tosin sanoi, että menneitä murehtimalla ei saa mitään takaisin, että keskity poika tähän hetkeen. se on ainoa asia, millä on merkitystä ja mihin voi vaikuttaa. …ja äidit ovat usein oikeassa.

Tervetuloa naksu keskusteluun mukaan. Lukemalla aikaisempia kirjoituksia pääset varmaan jyvälle, että ketä täällä kirjoittelee.

:bulb: Asiallista juttua: J.B ja LL: hienoa että meitä kuitenkin on ja enemmään kuin tiedetäänkään…alkanut pikkuhiljaa selviämään.
Sen verran tuttkimuksesta, jota kehitään koko ajan: aivojen toiminta ei kykenee suoriutumaan sille annetusta kuormituksestä, mikäli ‘aivot’ ovat saaneet jotain tiettyä pähdettä säännöllisesti pidemmän aikaa. :mrgreen: