Mor!
Aluksi haluan kertoa vähän mun tavoitteista:
Olen viimeaikoina miettinyt, että kun ikää on “jo” 22 ja näiden hitaiden (toki muidenkin kovien) kanssa on kulunut semmonen 7 vuotta josta 4-5 v päivittäistä hihaan rätkimistä, douppareiden kanssa hengailua (josta voi päätellä myös puheenaiheet) ja lähes päivittäistä vetojen hoitamista. Vaikuttaa monen kohdalta siltä, että ei ole edes kiinostusta lopettaa tai edes yrittää saada elämässä muuta aikaiseksi. Sen verran olen itsestäni ylpee, että olen saanut koulut käytyy, duunia tehtyy ja säilytettyy harrastuksia, mutta pikkuhiljaa niistäkin alkanut etääntymään, oikeastaan ne on jäännyt kokonaan takaalalle… Mut vielä en ole niin syvällä pohjalla, ettei olisi mahikset päästä ylös ja tarttuu noormaaleihin askareisiin, vaikka se tavoite alkaa murskaantua päivä päivältä enemmän - siksi tämä on loputtava! Jotkut ihmiset ovat niin syvällä tässä “maailmassa”, että ne ei varmaan edes tiedä mitä on laiffi ilman kuosailua ja niiden samojen askareiden tekoa päivästä toiseen. Motivaaiota nostaa lopettamista ajatellen se, että voisin aloitaa jatko-opinnot, kohentaa hieman rappeutunutta ruhoani, käymään intin, duunia, toteuttaa fyrkalla jotain haaveita (esim matkustella muutenkin kuin trippaillessa) ja ylipäänsä parantaa elämänlaatua. Ei tää buprekaa ollut kuin about ekan puolvuotta (max. vuos) siistii. Luulin, että olin löytänyt yleislääkkeen kaikkiin mun ongelmiin - bla… Ja kuka muukaan haluaisi olla loppuelämäänsä kiinni jossain kemikaalissa
Palataan vähän käyttöhistoriaan… Olen 22 vuotias pooka ja aloin käyttää päihteitä jos joskus 13-14 vuotiaana. Opiaatit (ooppium, tramadoli, kodeiini) tuli kuivoihin 15 vuoden iässä. 16 v aloin kiskoo varsin paljon nopeita ja ryynejä jonkin verran, stoppi siihen tuli siinä 18, kun jäin boseen noista jutuista ja kopista päästyään päätin vain lopettaa homman tai ainakin vähentää sitä (pääkoppa alkoi ottaa damage) kuten myös muiden opiaattien. Iso apu oli subutex, jota olin kyllä jo aikasemminkin kokeillut, mutta muistelinsin, että ekoilla kerroilla se tuotti lähinnä pahoinvointia ja nukahtelua, myöhemmin vaikutukset enemmänkin piristi. Se tuntui kuin ihmelääkkeeltä kaikkeen mikä mua elämässä haittas; masennus ja ujous helpotti, aloin pitää sosiaalisestakanssakäymisestä, olin energisempi henkisesti, en olisi varmaan muuten saanut koulua läpi ja töissä asioita hoidettu kunnolla. Annokset olivat pieniä, noin ,5-1 mg päivässä ja IV, koska piti käyttää säästeliäästi, kun eipä rahaa ollut liikaa. Se on myös osasyy miks en nokitellut… Kun täytin 20 ja koulu oli takana ja duunista oli paussia, niin tuli enemmän vietettyy aikaa narkkiporukoissa, siinä samalla kun muut alkoi etäänymään. Kuvioihin tuli jälleen lähes kaikki päihteet - sekakyttö. Saatoin vetää usein polakkaa, oxyi, mopoo, fentaa bentsojen/viinan kanssa pieniä kuureja, mutta muussa tapauksessa subuu, jonka pv annos oli 2,5 - 6 mg. Huomasin, että käyttötyylini oli muuttumassa vain pelkkään himokuosien tavoitteluun… eikä loppupeleissä mikään oikein toiminut kunnolla vaikka kuinka koitti vetää; hommasta oli mennyt se jokin hohto. Rahaa kyllä meni ja koska toimeentulotuki meni parissa päivässä, niin ritsaamisesta ym tuli uus duuni. Asiat alkoi lopulta mennä vielä huonompaan suuntaan: sakkoja, tuomioita, muijan kanssa pitkäsuhde poikki, terveys, kadulla budjaamista, väkivaltaa, kuolemaa ympärillä, spedeilyä… aloin hiffaa että tää on kaukana siitä mitä elämältä halusin, olen kuitenkin vielä varsin nuorikaveri. Muutin takas lapsuudenkotiini ja onnistuin varsin helposti lopettaa hatsin, viinan ja pienellä sisulla bentsotkin, ja hahvimpiin opiaatteihin olen osanut pitää houkutukset erossa. Nyt menee pääsääntöisesti vain subuu, joka pitää terveenä ja masennukseen/ahdistukseen jeesaa hiukan Ciralexit.
Lopettamiselle olen ajatellut sopivaksi ajankohdaksi kevättä tai loppukesää, jolloin on vielä lämmintä ja aurinko piristää, mutta jos joku menee pieleen, niin seuraava yritys vois olla syksyllä tai ensi vuoden keväällä. Ja vaatiihan se aikaa kerätä kaikki tarpeelliset ryynit, laskea annosta, hoitaa/järjestää kaikki tärkeät askareet pois alta ym. Koska tämä on eka kerta, kun yritän tosissaan lopettaa bupren - jos ei lasketa muutamaa kehnoa yritystä, kun lopetin yllättäen seinään ja olen max. 3-6 vrk. ilman. Edellämainittu tapa ei sovi mulle, tykkään suunitella asiat ja se antaa motivaatiotakin. Olen kuullut että vieroitusoireiden pahimmanvaiheen kesto, joka alkaa n. 3vrk päästä on n 2-3 viikkoa. jonka jälkeen olo alkaa jo huomattavasti helpottaa ja parin kk päästä ovat jo ohi. Joku sanoi, että tämän jälkeen alkaa masennuskausi ja elimmistön toipuminen jossa voi mennä vielä muutama kuukausi, varmaan aika paljon tapauskohtaista. Eli puolvuotta voi hyvinkin mennä tähän toipumiseen täysin (?), jonka jälkeen alkaa totuttelu selvinpäin oloon… mulla on se etu, että mulla on niin paljon vanhoja mukavia harrastuksia, jotka autaa pitää ajatukset pois kuosailusta…
Reflojen fyysisiä oireita ovat yleensä: voimakkaat jalka/selkä/ym säryt, ripuli, lihaskrampit, kylmät ja kuumat aallot, kylmähiki, pahoinvointi, kuumeilu, unettumuus, ruokahaluttomiuus, “levottomuus”, kyynelten/liman voimakas erittyminen, verenpaineongelmat, vilu, voimattomuus, kuumeilu, vapina ym. Lisäksi psyykkiset oireet: masennus, painajaiset, doupinhimo ym skitsotkelailut.
Tein alunperin tämän topicin sitä varten, että tähän lueteltaisiin hyväksi katsottuja lääkkeitä ja muita niksejä. Olisin kiitollinen jos joku voisi neuvoa…
ja kirjoittakaa vielä mihin vaivaan kyseinen lääke auttaa ja paljon niitä kannattais varata.
Koska tämän topicin tarkoitus olisi antaa kaikki mahdolliset neuvot kuinka selvitä viekkareista mahdollisimman vähällä vaivalla lievittämällä mahdollisimman monta oiretta lääkkeellä. Toki oikea ravinto ja joku suositteli myös ulkoilua sekä pornolehtiä 
Se on kuitenkin fakta, että vaikka olisi kuinka paljon eri ryynejä ym tarjolla, niin helppoa se ei silti tule olemaan…
Tämä viesti pääs hieman venähtää ja kirjoitusasukin voi olla vähän heikko (kiitos lukihäiriön), mut yrittäkää saada selvää. Kiitän kaikkia jo etukäteen jotka haluavat autaa. voi olla että tästä on hyötyä jollekkin toisellekkin.
…A-klinikalta vois ehkä saada?.. Kantsii soittaa vaikka ja kysyä asiasta.
mutta kuitenkin, mieli huutaa teksiä: ihan vain se tieto että ei oo tulossa enää ikinä! HYI mikä ajatus. värkit kuitenkin tuhosin eilen… raportoin onko tästä mömmöstä mitään apua… muita lääkkeitä ei sitten olekaan. Aattelin pyytää 2viikon kuluttua lekurilta uudet teemut mutta toivottavasti on munaa olla olla pyytämättä… Vois nyt ennenku reflat alkaa soittaa sille ettei määrää enää…