Hei vain kaikille. Tarvitsisin neuvoa ja apua.
Pohjatieto:
Kaksi vuotta sitten tapahtui todella ikäviä asioita. Vasta 6kk sitten aloin saamaan apua kun tajusin aktiivisesti hakea, enkä tyytynyt vähättelyyn.
Alkuperäiset oireet:
Valtava ahdistus ja keskivaikea masennus. Jälkimmäinen diagnosoitu jo pari vuotta sitten kun asiat tapahtuivat.
Ahdistus on sitä että pyörin päiväkaupalla ympäri asuntoa koska mikään ei auta. Vaihtoehtoisesti saan ahdistuskohtauksia, jossa kouristelen ja itken maassa.
Normaalitila on se että kokoajan ahdistaa enkä oikein pääse siitä eroon, mutta pystyn elämään, en kovin laadukasta elämää.
Hyvä tila on se että olo on lähes normaali. Tätä on todella harvoin.
Opamox:
Sain alunperin päivystyksestä purkin ja minut ohjattiin mt-puolelle. 1-2 kpl tarvittaessa.
Määrätty määrä päihdyttää ja en tykkää siitä. Parissa kuukaudessa käyttö meni siihen että huomasin pienemmän annoksen kerran päivässä pitävän minut hyvin tasaisena. Sain ajettua sen 7.5 mg per päivä ja sillä pärjäsin. Todellinen käyttömäärä jos lasketaan nämä “tarvittaessa” tilanteet mukaan on sitten varmaan 10mg per päivä keskiarvolla.
Muutin uudelle paikkakunnalle. Otin heti mt-puoleen yhteyttä ja aloitin taas psykiatrisella hoitajalla käynnit ja kävin kuuntelemassa vähättelyä sekä tarinaa arjen ahdistuksesta… Kun tuli aika uusia resepti tapasin normaalin ylilääkärin. Hän uusi reseptin ja vähensi annostusta 7.5 mg päivä eli otti sen “tarvittaessa” elementin pois.
En myöskään saa haettua uutta purkkia kuin 2:n kuukauden välein. Se ei riitä. Käytölläni purkki kestää 1.5 kk. Yritin neuvotella asiasta mutta taisin saada riippuvaisen ihmisen leiman. Lisäksi päätettiin lääkärin puolelta että lääkitystä aletaan lopettamaan.
Nyt olen muuttanut takaisin paikkakunnalle, jossa hoito aloitettiin. Tein tämän kunta-kikkailun töitten takia koska oli pitempi työkeikka toisella puolella Suomea.
Lääkityksen muuttaminen yhdistettynä leimaan ja vähättelyyn, sai korttitaloni luhistumaan, eli se hyvä työ mitä olin itseni kanssa saanut aikaiseksi tämän 6 kuukauden aikana taidettiin vain pyyhkiä pois. Lisäksi meni työt vituiksi heti tuon päätöksen jälkeen, lopetin työt ja sattumalta tuli ahdistavia asioita elämään lisää.
Jouduin syömään enemmän kuin minulle on määrätty. Olen ollut todella ahdistunut enkä tiedä mihin lääkkeet on kadonnut. Koskaan en ole syönyt enempää kuin sen 30 mg vuorokaudessa. Uutena asiana on se että olen ollut kuukaudesta 10 päivää ilman lääkettä, koska olen yrittänyt säästellä niitä, jotta riittää ns. tarvittaessa. Mutta siis nyt on mennyt melkein koko purkki kuukaudessa, joista 10 päivää kokonaan ilman.
Minulla on lääkkeet loppu ja pelottaa ettei niitä uusita koska vielä pitäisi olla kuukausi ilman ennen kuin saan uuden purkin hakea.
Minulla on kuitenkin psykiatrisella sairaanhoitajalle aika perjantaina, missä pyydän että keksikää nyt hyvät ihmiset jotain apua minulle.
Tämä on elämäni ensimmäinen kerta Opamoxia tai muita rauhoittavia. Ymmärrän perusteet: Se on vain oireisiin, koukuttaa, ei loppuelämän lääke.
Voitteko auttaa minua ymmärtämään mikä tämä lääke nyt on ja miksi se on näin demoni? Olenko todella nyt riippuvainen kun kuvittelen että tämän lääkkeen avulla elämänlaatuni on huomattavasti parempi?
Mitä minulle tapahtuu jos syön tätä pitkään ja onko 7.5-10 mg päivässä keskiarvolla todella niin paljon että sitä ei voi minulle antaa 6 kuukautta pitempää?
Eikö oireita poistamalla voi myös käsitellä asioita ja sitä kautta parantua? Luulin että olen tehnyt sitä nyt useita kuukausia mutta olenko ollut rauhoittava-pöllyssä vain ja kuvitellut kaiken?
Hitto että hitottaa tämä tilanne. Kaikki oli niin hyvällä mallilla ennen kuin sitä alettiin mielivaltaisesti vähentämään.
Miten esitän tämän asian perjantaina sairaanhoitajalle, kuka toivottavasti sitten konsultoi minua aiemmin hoitanutta psykiatria.
PS. Terapia ei ole vielä alkanut. B-lausunto jäi saamatta koska muutin. SSRI lääkkeisiin en ole vielä suostunut.