Mukavaa kun tulit tänne keskustelemaan.
Tämä voi olla just se pieni henkireikä, uskoa onnistumiseen anrtava juttu joka auttaa sen tiukimman eli selvän elämän aloittamisen yli.
Kun kysyit , niin kerron miten minä tei irtioton alkoholismista.
Olin käytännössä joka päivä pöhnässä jokusen vuosikymmenen. Joskus, kun joku todella erikoinen syy vaati jonkun päivän selvänäoloa niin joo, meni se pakon edessä. Ja sitten kans tulin siihen tulokseen että voishan sitä kokeilla olla selvänä.
Ensimmäiset pari viikkoa asia oli minulle niin henkilökohtainen etten olisi uskaltanut siitä kenellekään hiiskahtaakaan -siihen se olisi kaatunut jos siitä olisin alkanut keskustelemaan. Parin viikon päästä tulin tänne plinkkiin juttelemaan ja kyllä siitä apunsa sitten oli.
Ei se minulle helppoa ollut, jonkun viikon tiesin melkein minuutin tarkkuudella kauanko olin ollut ottamatta. Siitä oli se apu, että jokainen tunti oli uusi ennätys jos ei ihan lapsuusvuosia ja alkunuoruutta lasketa.
Tekemistä piti olla, ryyppäämisen tilalle. Ja plinkkiä lukuunottamatta väistelin keskusteluja alkoholista, ei se niin varmalla pohjalla alkuun ollut.
Mutta jokainen päivä oli hiukan kauempana alkoholismista, joskus se muutos edelliseen päivään oli niin kovin pieni ettei sitä oikein huomannut. M;utta, vähitellen, yhä pitempiä jaksoja joiden aikana ajatukset olivat kaikessa muussa kuin juomisessa ytai sen torjumisessa, tuli ja helpotti.
Jonkinlaista itseni psyykkaamista, itsesuggestioksikin sitä voisi nimittää, käytin. Olin kymmenkunta vuotta aikaisemmin päässyt tupakasta irti samalla konstilla, joten sain uskottua onnistumiseeni. Se voi olla se tärkeä juttu.
Toistin itselleni varmaan tuhat kertaa päiväss että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine, ja minun on hyvä olla selvin päin. Ja niin siinä kävi, että se muuttui aivoissani todellisuudeksi.
Tarpeeksi monta toistoa…minun kohdallani se tarkoitti todella monta. Mutta se toimi.
Jotenkin jouduin tuon selviytymiseni kanssa täällä keskusteluissa heti alkuun hiukan puolustuskannallekin, tuo itsensäpsyykkaaminen ei kaikkien mielestä ollut ihan “oikea” tapa. Ja sitä minulle mylös väitettiin ettei alkoholismista voi parantua, aina se tulee sinua vaivaamaan. No, kai siinä oli sitten hiukan sitäkin että niinä ensimmäisinä viikkoina toistelin tuota mantraani jo senkin takia, periksi en halunnut ilkkujille antaa.
Vieroitusoireet? Ottaen huomioon miten kauan olin juonut, ne oireet olivat kyllä kovin huomaamattomia. Olihan siinä outo olo, kun elämäntapa muuttui, ja ihan kuin olisi jotain puuttunut kun se juominen jäi pois. Mutta, ei se kauan kestänyt, ja ne varsinaiset alkoholihöyryt kai haihtuivat muutamassa päivässä. Ehkä niitä oireitakin tulee enemmän jos niitä alkaa pelkäämään.
Ja elävässä elämässä sitten , aika matalaa profiilia pidin -ja sekin jäi tavaksi. Ei minusta ole tullut selviytymistarinan esittäjää, en sen asian tiimoilta välitä estraadille nousta. Ei se ole minulle tärkeää. Eikä itseni esittely välttämättä kaikille kuulijoille mitään antaisikaan.
Mahdollisesti haluat selviytyä jollain ihan toisella tavalla, ja jos tällainen ei tunnu sinusta edes uskottavalta tavalta, niin ehkä sitten onkin parempi etsiä jotain muuta. Onnistut, jos niin uskot. Ja valitettavasti, jos uskot ettet voi onn istua, niin luultavasti sekin on sitten totta. Ainoa kehotukseni on; yritä saada itsesi uskomaan itseesi ja onnistumiseesi, käytitpä sitten mitä keinoja tahansa.
Toiottelen menestystä ja mukavaa olisi jatkaa keskustelua.
