Onnistumisen eväitä?

Olen viimeksi kirjoittanut tänne plinkkiin muutama vuosi sitten. Suunnittelin päivittäisen viinin lipittämisen lopetusta, mutta olin ihan hakoteillä ja halusin muilta plinkkiläisiltä vain sellaisia neuvoja joiden noudattaminen olisi helppoa ja kivaa. No - eihän sellaisia neuvoja ole olemassakaan. Kirjoittelu palstalle jäi ja viinin lipitys jatkui - tähän päivään asti.

Viime ajat ovat olleet tuskaa. Sisimmässä on ollut halu lopettaa. Joka aamu kun olen herännyt masentuneena ja tuskaisena, olen ajatellut että nyt se loppuu. Ja illansuussa olen taas tilanteessa, että olen käynyt Alkossa ja avaan tuon pahvitötsän joka sisältää valkkaria, johon minulla on viha-rakkaussuhde. Oloni on enemmän kuin paha - en edes tiedä miten sitä voisi kuvailla!!

Tänään en hakenut viiniä.

Vuosien jälkeen koitti vihdoin päivä, jolloin en hakenut viiniä.

Tässä kohtaa tarvitsen tukea ja apua. Olen aikalailla erakoitunut ja menettänyt kaikki sosiaaliset suhteet, koska viimeisten vuosien aikana iltojani ovat sulostuttaneet vain kaksi “parasta” ystävääni: viini ja facebook - kotona neljän seinän sisällä. Siksi pyydän teiltä vertaistukea, ystävät. Kertokaa, millä täyttää tyhjiö illan tunteina, kun viiniä ei olekaan. Kertokaa millaisia vieroitusoireita on odotettavissa ja kauanko ne kestävät. Siis ihan teidän omia kokemuksianne - en halua mitään lääketieteellisiä faktoja. Nimenomaan teidän henkilökohtaisia kertomuksianne siitä, mitä teille on tapahtunut ja mitä olette kokeneet lopetettuanne juomisen. Olisin erittäin kiitollinen kaikista kokemuksista kuin myös eväistä joilla voi onnistua.

Kiitos etukäteen.

Mukavaa kun tulit tänne keskustelemaan.
Tämä voi olla just se pieni henkireikä, uskoa onnistumiseen anrtava juttu joka auttaa sen tiukimman eli selvän elämän aloittamisen yli.

Kun kysyit , niin kerron miten minä tei irtioton alkoholismista.

Olin käytännössä joka päivä pöhnässä jokusen vuosikymmenen. Joskus, kun joku todella erikoinen syy vaati jonkun päivän selvänäoloa niin joo, meni se pakon edessä. Ja sitten kans tulin siihen tulokseen että voishan sitä kokeilla olla selvänä.

Ensimmäiset pari viikkoa asia oli minulle niin henkilökohtainen etten olisi uskaltanut siitä kenellekään hiiskahtaakaan -siihen se olisi kaatunut jos siitä olisin alkanut keskustelemaan. Parin viikon päästä tulin tänne plinkkiin juttelemaan ja kyllä siitä apunsa sitten oli.

Ei se minulle helppoa ollut, jonkun viikon tiesin melkein minuutin tarkkuudella kauanko olin ollut ottamatta. Siitä oli se apu, että jokainen tunti oli uusi ennätys jos ei ihan lapsuusvuosia ja alkunuoruutta lasketa.

Tekemistä piti olla, ryyppäämisen tilalle. Ja plinkkiä lukuunottamatta väistelin keskusteluja alkoholista, ei se niin varmalla pohjalla alkuun ollut.

Mutta jokainen päivä oli hiukan kauempana alkoholismista, joskus se muutos edelliseen päivään oli niin kovin pieni ettei sitä oikein huomannut. M;utta, vähitellen, yhä pitempiä jaksoja joiden aikana ajatukset olivat kaikessa muussa kuin juomisessa ytai sen torjumisessa, tuli ja helpotti.

Jonkinlaista itseni psyykkaamista, itsesuggestioksikin sitä voisi nimittää, käytin. Olin kymmenkunta vuotta aikaisemmin päässyt tupakasta irti samalla konstilla, joten sain uskottua onnistumiseeni. Se voi olla se tärkeä juttu.

Toistin itselleni varmaan tuhat kertaa päiväss että alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine, ja minun on hyvä olla selvin päin. Ja niin siinä kävi, että se muuttui aivoissani todellisuudeksi.

Tarpeeksi monta toistoa…minun kohdallani se tarkoitti todella monta. Mutta se toimi.

Jotenkin jouduin tuon selviytymiseni kanssa täällä keskusteluissa heti alkuun hiukan puolustuskannallekin, tuo itsensäpsyykkaaminen ei kaikkien mielestä ollut ihan “oikea” tapa. Ja sitä minulle mylös väitettiin ettei alkoholismista voi parantua, aina se tulee sinua vaivaamaan. No, kai siinä oli sitten hiukan sitäkin että niinä ensimmäisinä viikkoina toistelin tuota mantraani jo senkin takia, periksi en halunnut ilkkujille antaa.

Vieroitusoireet? Ottaen huomioon miten kauan olin juonut, ne oireet olivat kyllä kovin huomaamattomia. Olihan siinä outo olo, kun elämäntapa muuttui, ja ihan kuin olisi jotain puuttunut kun se juominen jäi pois. Mutta, ei se kauan kestänyt, ja ne varsinaiset alkoholihöyryt kai haihtuivat muutamassa päivässä. Ehkä niitä oireitakin tulee enemmän jos niitä alkaa pelkäämään.

Ja elävässä elämässä sitten , aika matalaa profiilia pidin -ja sekin jäi tavaksi. Ei minusta ole tullut selviytymistarinan esittäjää, en sen asian tiimoilta välitä estraadille nousta. Ei se ole minulle tärkeää. Eikä itseni esittely välttämättä kaikille kuulijoille mitään antaisikaan.

Mahdollisesti haluat selviytyä jollain ihan toisella tavalla, ja jos tällainen ei tunnu sinusta edes uskottavalta tavalta, niin ehkä sitten onkin parempi etsiä jotain muuta. Onnistut, jos niin uskot. Ja valitettavasti, jos uskot ettet voi onn istua, niin luultavasti sekin on sitten totta. Ainoa kehotukseni on; yritä saada itsesi uskomaan itseesi ja onnistumiseesi, käytitpä sitten mitä keinoja tahansa.

Toiottelen menestystä ja mukavaa olisi jatkaa keskustelua.

En tiedä millaisia päiväannoksia olet ryypännyt. No, oli miten oli, valvomista saattaa tulla, ja kaikella tapaa epäsäännöllistä unirytmiä. Koita kuitenkin nukkua koska vuorokausia kestavä valvominen aiheuttaisi aistiharhoja. Minulle tuli usein putken katkaisun yhteydessä yksi kokonaan valvottu yö mutta ei sentään useampia. (Paitsi kerran, kauan sitten, silloin valvoin monta yötä putkeen ja sitten tuli niitäkin aistiharhoja.)

Sormet on päivän, parin jälkeen vapisseet niin paljon, ettei tietokoneen hiiren käsittely ole oikein enää onnistunut, kymmensormijärjestelmästä puhumattakaan. Yksi viheliänen vaiva saattavat olla lihaskrampit, siis sellaiset että jokin lihas alkaa värähdellä ihan oma-aloitteisesti, tai sätkyt joissa lihas tekee yhden perusteettoman ja yllättävän äkkiliikkeen (ehkä näitä saadakseen pitää jo vetää kaksin käsin kirkastakin). Magnesium tai Himalajan suola tai merisuola saattavat auttaa.

Kuten Happotesti-kirjassakin sanotaan, viimeisin vitsaus on sitten paha maku suussa joka vaikeuttaa nukkumista ja olemista kaikenkaikkiaan sitten noin kolmannen päivän kohdalla, ja siihen vitsaukset sitten ovat minulla aina loppuneetkin. A-klinikalta ainakin saa lääkettä akuutteihin vierotusoireisiin jos ne ovat pahoja.

Tervetuloa keskustelemaan, elämän etsijä ja muutkin uudet lopettajat!

Kamppailin itse viimeiset kymmenen vuotta tuon asian kanssa. Valkoviini oli ystäväni, josta en uskonut pystyväni luopumaan ikinä. Muutama päivä meni ilman, mutta perjantain yli pääseminen ilman paria viinipulloa oli mahdoton tehtävä. En uskonut ollenkaan, että pääsisin irti alkoholista. Olin ajatellut, että minun pitää vain hyväksyä, että olen tällainen.

Eräänä aamuna reilu vuosi sitten vain tuli viimeinen niitti ja lähdin hakemaan netistä apua ongelmaan. Sain myös henkilökohtaisia yhteyksiä raitistuneisiin ihmisiin ja olen nyt ystävystynyt monien kanssa. Oleellisin juttu, mitä he ovat sanoneet minulle on: et tarvitse alkoholia koskaan yhtään mihinkään. Kun oivalsin, että en todellakaan tarvitse alkoholia, vaan ainoastaan pakko ohjaa minua sitä juomaan, sain itseni riuhtaistua siitä irti kokonaan.

Jos nyt kuvittelen, että eläisin pelkän viinilasin ja Facebookin kanssa, kokisin että elämäni on todella orjuuttavaa ja tylsää. Sellaista vapaa-aikaa itsekin vietin joskus. Nyt raitistuttuani olen uskaltanut tehdä asioita, joilla ylitän omia rajojani: teen vaativaa työtä, olen ollut yksin ulkomailla (enkä muuten juonut pisaraakaan, vaikka viinimaissa vierailinkin), juoksen metsässä, joogaan, soitan bändissä, olen tehnyt keikkoja bändin kanssa ja elämässäni on aika paljon muutakin sellaista, minkä edellytyksenä on vain ja ainoastaan raittius.

Menin myös live-AA-ryhmään, mutta vasta myöhemmin uskalsin tehdä sen. En ole katunut sitäkään, sillä kyseinen ryhmä oli aivan loistava, täynnä välittäviä ja turvallisia ihmisiä, jotka ovat nyt ystäviäni.

Toivon sinulle ja kaikille muillekin lopettajille paljon onnistumisia ja samanlaisia asioita, joita itsekin olen saanut kokea!

Tervehdys.

Itse yritin piiiitkään vähentämistä siinä onnistumatta.
Vähän aikaa meni hyvin mutta sitten alkoi taas juomaputket.

On perhettä,talot,työpaikat ja kaikki piti olla hyvin.Suvussa a-ongelmaa ja veli kuoli viinaan tai sen jälkiseuraamuksiin,faija ryypänny työpaikkassa,polttanu korttissa jnejne.Sieltähän se malli tuli ja se on geeneissä.

Menin hoitoon viime syksynä kun olin pimeimmässä nurkassa ja sinne kajasti kuitenkin vähän valoa ja auttavaa kättä tarjottiin.

Jännittynein fiiliksin tyrskyjä kohti,päälimmäisenä vitutuksena että enkö mä voi enää ikinä ottaa?!Jääkö multa kaikki hauskat saunaillat ja bileet väliin?!

Paskat mulla enää hauskaa ollut moneen vuoteen juodessa tai ehkä nanosekunnin verran,jotenkin lapsenomaisesti uskoo että kun korkki narahtaa niin diskopallot rupeaa vilkkumaan,kotisohvalla korkeintaa näkee tähtiä kun vaimo pieksee tyynyllä kun on tullut kuset housuun.

Alussa oli raittius hieman vaikeampaa,mutta raittius kesti ja nyt elämää tarkastellessani se oli paras päätös mitä olen tehnyt.

On energiaa touhuta perheen kanssa,rahat säästyy ja terveys on ok,noitahan voisi luetella vaikka kuinka paljon,elämä on kokonaisvaltaisesti paljon parempaa kun viina ei vie.

Bubissa kahvilla käydessäni voin vaan taputtaa itseäni selkään,minun ei tarvitse juoda enkä tarvitse alkoholia mihinkään.

Ikinä ei ole asiat niin huonosti että ne juomalla paranisi.

Tsemppiä ja pienin askelin.
T:Zika