Hei Marjaterttu, täällä ollaan! Lomaa viettämässä tällä hetkellä mutta maanantaina taas takaisin arkeen jo. Ja olen raittiina edelleen, reilun viikon päästä se olisi jo 4 kuukautta mutta en halua mennä vielä niin pitkälle. Hetkellisiä mielihaluja on ollut mutta ne on aina mennyt nopeasti ohi. Todellista “taisteluhetkeä” ei ole eteen tullut, niitä edelleen odottelen… Olen lomalla liikkunut ja rentoutunut ja syönyt hyvää ruokaa ja viettänyt aikaa ystävän seurassa…
Miten sulla menee?
Hei, mukava kuulla sinun positiivisia kuulumisia, niistä saa uskoa omaankin touhuun. Jouluaattona minulla tuli paha ylilyönti. Mutta tästäkin selviän. Otan osaa plinkin 30 päivän haasteeseen. Uuteen alkuun taas.
Luin Mirella koko viestiketjusi ja meillä on juomisen suhteen aika samankaltainen menneisyys. Minulla juominen on keskittynyt enemmän viikonloppuihin, usein viinipullo pe, la ja vähitellen juominen on vaan lisääntynyt. Ja nyt viimeinen vuosi ollut tissuttelua melkein ihan jokainen päivä. Enkä oikeastaan ole edes käsittänyt kuinka riippuvainen olenkaan. Uskomaton voima tällä aineella on.
Tiedän että lopettaminen on minulle ainoa vaihtoehto. Töistä kun lähden minulla on aina kaupassa käynti ja ruokaostosten mukana aina jokunen tölkki. Tämä on aika tyhmä totuus. Vaihdan aina kauppaa välillä.
Nyt olen todella pahoilla mielin, koska örvelsin jouluaattona iäkkäiden appivanhempieni luona. Häpeän määrää en voi edes mitenkään kuvailla.
Mutta, päivä kerrallaan. Fyysinen olo alkaa helpottaa. Psyykkinen ei.
Tsemppiä ? kovasti. Minulla on loma ensi viikolla, täytyy keksiä mukavaa tekemistä.
Onneksi olen voinut puhua mieheni kanssa, mutta en vielä kohta aikuisen lapsemme kanssa. Se on vielä edessä.
Itse onneksi ja valitettavasti join yleensä yksin ja seurassa mulla piti löhes aina tiukka kontrolli. Olen tyytyväinen että olen nyt päässyt raittiudessa hyvään alkuun mutta 10 vuotta kesti päästä edes tähän. Niin monta päätöstä ja lupausta itselleni, niin monta itseinhon aamua… Mun läheiset ei vieläkään tiedä miten paljon join ja miksi oikeasti olen nyt juomatta. Ehkä mä joskus rohkaistun!
Yksin ja salaa olen minäkin aina juonut. Ei tästä tiedä kuin ydinperheeni, eivätkä hekään ihan kaikkea, määriä yms. En koskaan baareissa. En juhlissa. Kontrolli on säilynyt. Viime kesän hääkutsuun vastasin kieltävästi koronaan vedoten, totuus oli etten tiedä enää olisiko kontrollini pitänyt, juhlapaikalla piti yöpyä. Menen juhliin yleensä omalla autolla, niin en voi juoda, hyvä syy itselle ja muille. Ei tarvitse selitellä. Enkä ihan oikeasti olisi ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa, etten pärjää juomisen kanssa. Nyt sen tiedän. Eteenpäin vaan?
Sama juttu, vieläkin on se epäusko että miten näin oikein kövi, miten tein itselleni näin ja miten en saanut pysäytettyä heti vaikka tajusin että menee liikaa. Jatkoin vain ja sössin asiani kunnolla. Osa on vielä selvittämättäkin ja välillä olin todella pohjalla, ollessani tuhoisassa suhteessa. Ne on onneksi jääneet taakse jo ajat sitten. Nyt en edes ajattele suhdetta kunnes olen saanut itseäni kondikseen kaikin tavoin.
Nyt onneksi näen tulevaisuuden ja ajattelen selkeästi, ja muutamia satasia on jo jäönyt säöstöönkin. Täytön ensi vuonna 50 ja haluan antaa itselleni kunnon lahjan!
Paras lahja on varmasti päihteettömyys. Meillä on vuoden ikäero. Olin kuiten niin fiksu että tupakan lopetin 22 v sitten. Olin siinäkin tosi koukussa. Sit koukutuin nikotiinipurkkaan? Siitäkin pääsin irti. Kyllä tämäkin tästä?
Ja minä lopetin tupakoinnin 16 vuotta sitten! Ilman nikotiinipurkkaakin vielä. Nyt asetin itselleni liikuntahaasteen, 4 viikon ajan joka pöivä pitää köyttäö rappusia edes kerran pöivässä. Tänäön aloitin ja 5 kerroksen kohdalla piti hetken puuskuttaa… Mutta luulisi siinä kunnon kasvavan kun tänne ylös kapuan joka pöivä! Tämä ei ole mikään uuden vuoden lupaus vaan ihan itselleni asettama haaste. Aaton vietän kotona, eihän nyt muutenkaan minnekään kannata mennä, kaverin kanssa ja hän tietää etten juo.
Eilen oli kaupassa hetken mieliteko mutta sysäsin sen pois mielestäni. Näitä tulee mulle mutta ihan todella tiukkaa tilannetta ei ole ollut pitkään aikaan. Annan itselleni raittiin alun vuodelle 2021. Tällä hetkellä on aika hyvä olo vaikka paljon kaikkea paskaa vielä on, silti jatkan hyvillä mielin eteenpöin. Näen valoa tulevaisuudessa itselleni, mä saan kaikki vielä selvitettyä jotenkin ja minusta on johonkin. Sosiaalinen verkostoni on todella pieni, mulla on erittäin vähän läheisiä, ehkä pitäisi niitä suhteita ylläpitää vähän paremmin…
Vuoden viimeistä päivää viedään, ja raittiina vietetään vuoden vaihtuminen. Luultavasti olen unten mailla tai ainakin jo sängyssä peiton alla kun vuosi vaihtuu 
Kaveri on tulossa käymään illaksi, laitan ruokaakin ja ostin sipsejä, ei niin terveellistä mutta menköön! Kaupassa käyn vielä ja käyn ulkoilemassa kun aurinkokin paistaa jotenkuten. Katsotaan mitä vuosi 2021 tuo tullessaan, mutta ainakin aloitan sen ilman krapulaa ja raittiina.
Miten muut otatte uuden vuoden vastaan?
Mahtavaa Mirella. Ja kyllä sipsejä saa nauttia silloin tällöin.
Tulihan mätettyä sipsejä ja suklaata oikein urakalla . Great minds think alike, olin varannut molempia kun kaveri tuli kylään, tuoden mukanaan sipsejä ja suklaata! Vuosi vaihtui ja nähtiin ikkunasta useita rakettejakin. Nyt olen vain ottanut rennosti, köynyt vähän ulkoilemassa mutta enimmäkseen vain ollut. Lähestyy jo 4kk raittiinakin parin päivän kuluttua. Huomaan että pari kertaa on piipahtanut mielessä ajatus että voisinkohan mä vähän ottaa. Juu, 10 vuotta juomista ja 4kk raittiina, tottahan toki voisin vain ottaa lasillisen ja olisin taas kohtuukäyttäjä. 
Onneksi saan ne ajatukset heti pois mielestäni.
Vuosi on siis aloitettu raittiina ja olo on hyvä! Mitenkäs muilla on lähtenyt vuosi köyntiin?
Hei Mirella, kiitos kysymästä?
Oikein hyvin on minulla vuosi lähtenyt käyntiin?
Aurinkokin tänään hieman näkyi, kyllä se tallessa siellä on. Eli ulkoillut olen tänään. Koiraa lenkittänyt. Ja kaivelin kaapista myös Polar rannekkeen esille, ajattelin alkaa seurailla lenkkeilyä. Tavoite aluksi kolme kertaa viikossa Polarin ulkoilutusta, koiran ulkoilutus erikseen. Koiran kanssa ulkoilu on vähän väliä pysähtelyä, iäkäs koira, ei mennä kovin lujaa vauhtia.
Huomenna paluu arkeen ja töihin. Ihan kiva, tulee rytmiä elämään. Kirjoittelemisiin ?
Hienoa lukea Marjaterttu että sulla menee hyvin!
Mulla tulee tänään 4 kk juomatta, uskomatonta, hyvä minä!!! Olen tänään itkenyt, kolmas kerta kun itken jonkun tunnetun henkilön poismenoa, tänään on ollut siis se kolmas kerta kun luin Alexi Laihon kuolemasta. Kaksi edellistä ovat olleet Ronnie James Dio ja Lemmy. Lemmyn kuolemasta tuli juuri viime viikolla 5 vuotta. Tänään raikaa kämpässä Bodom! Onneksi on kuulokkeet…
Oma olo on muuten hyvä, olen ylpeä tästä neljästä kuukaudesta ja aion tietysti jatkaa samalla tavalla, en halua ratketa ja tuhota tätä hyvää alkua. Töissäkin on kaikki ok, just nyt ei ole mitään isompaa murheen aihetta elämässä, tavallista tasaista arkea.
Tänään on 4kk ja 10 päivää siitä kun olen viimeksi juonut! Tuntuu edelleen toisaalta pitkältä ajalta, toisaalta olen ihan alussa vasta. Juomishaluja ei juuri ole ollut, ihan satunnaisesti se käy mielessä mutta ei muuta. Tämä vuosi ei ole alkanut todellakaan hyvin millään tavoin, paitsi että olen pysynyt juomatta mikä on toki iso asia. Silti vielä positiivisuutta että kevät koittaisi parempana kaikin tavoin. Välillä tuntuu jotenkin turhaltakin edes kirjoittaa tänne kun ei ole mitään muuta asiaa kuin että raittiina olen pysynyt. Toisaalta, ei kai sitä mitään muutakaan asiaa tarvitse olla kun sehän se juuri tämän palstan pointti on. Kunhan vain ilmoittaudun välillä että raititina on pysytty! Viikkoja en enää jaksa laskea saati sitten päiviä.
Vielä ei ole tullut ajatusta että voisinhan mä vähän juoda, mutta uskon olevani henkisesti varautunut siihen ajatukseen ja koen olevani aika vahvoilla selviämään siitäkin.
Hieno suoritus sinulla, ole ylpeä itsestäsi 
kiva kun kirjoittelet, antaa muillekkin toivoa että pystyy tähän.
Täällä taas, harvoin tulee kirjoiteltua kun tämä on edelleen (onneksi) pelkkää samaa päivittämistä 
Mutta raittiina ollaan edelleen, ensi viikolla tulee jo 5 kuukautta. Viime aikoina en ole juurikaan edes ajatellut juomista, päivät menee omalla painollaan eikä viikonloppuisinkaan ole mielitekoja oikeastaan. Olen edelleen hieman hämmästynyt miten helppoa tämä on ollut, mutta tuli mieleeni että varmaan normaalioloissa olisi ollut vaikeampaa. Nyt ei hirveästi kavereita tapailla ja vietetä aikaa yhdessä, ei käydä ravintoloissa tai baareissa niin näitä houkutuksia on ollut huomattavati vähemmän kuin normaalisti olisi. Nyt oli siis hyvä aika sen puolesta saada pitkä raittius ennen kuin joskus palataan normaalimpaan elämään. Mulle ei ole tullut ajatuksia että voinhan mä vähän juoda, en tiedä missä vaiheessa niitä yleensä tulee jos on tullakseen. Eikä varmaan kaikille tule lainkaan!
Vaikka ihmettelenkin miten helposti tämä on sujunut, olen tietysti iloinen siitä. Ehkä se repsahdus silloin melkein 5kk sitten oli se mikä tarvittiin tähän onnistumiseen! Jokin siinä sitten vain kliksahti kohdalleen. Tuo liikuntapuoli ja painonpudotus mättää edelleen pahasti, kunpa senkin kohdalla jokin kliksahtaisi
Niin se 5 kuukautta raittiutta tuli täyteen! Edelleen kaikki sujuu hyvin, ei ole ratkeaminen käynyt lähellä ja elämä menee eteenpäin. Tasaisen tylsää elämää siis Vuosikausien juomisen jälkeen just näin pitää ollakin. Töissä kaikki on ok ja olen saanut hieman rahaa säästöönkin, mikä on tietysti aina hyvä juttu. Sohvalla istun edelleen liikaa, saa nähdä koska saan sen asian vielä muutettua
Tsemppiä kaikille, olet sitten raittiuden alussa tai jo vanha tekijä!
^ Hienoa, Mirella. Uskon, että onnistut ja lopultakin on ihan hyvä kohta elämässä siihen.
vanha tekijä!
Tunsin itseäni kutsuttavan. Kaikki me konkareita varmaan ollaan, kukin missäkin asiassa
ja aina sitä itteään ei tarvii harjoittaa pyydetyt kymmenen tuhatta työtuntia.
Olemme sitten alussa, keskivaiheilla, niillä näppäimillä tai aivan lopussa.
Tässähän ei ole tarkoitus tehdä merkittävästi eri tavalla ja eri asioita kuin omassa päädyssä.
Haluisin ihmisten muistavan, että jokainen on aloittanut nollasta
ja toiset useamman kerran, enkä itse ole poikkeustapaus.
Eipä tässä kukaan silleen valmiiksi tule, eikä kyseessä ole kilpailu.
Kyseessä on elämäntapamuutos ja painopiste on entisen jättäminen.
On kuitenkin hyvä olla joitain näkyviä etappeja ja konkreettisia lukuja.
No, parempaa systeemiä ei ole keksitty, kuin ajankulun mittaaminen.
Aikanaan sekin jää pois ja voi yllättyä siitä, miten vaivatta unohtaa numerologisen sijaintinsa päihteettömällä kartalla.
On tullut tavaksi joskus luetuttaa ittellään yli vuosikymmenen vanhoja “muistelmia” ikäänkuin muistin musteeena.
Elämänlaadun paraneminen on jotain, johon en ole vielä kyllästynyt, niin tavallisen mukavuudenhaluinen lienen.
Tästä vaan etiäpäin ja kevättä kohden !
Heissan taas, olen ollut nyt puoli vuotta raittiina! PUOLI VUOTTA!!!
Viime viikolla oli parina päivänä mielitekoja kaupassa, yhtenä pöivänä jopa aika voimakaskin, voimakkaampi kuin moneen kuukauteen, mutta selvisin kunnialla. Tällä viikolla on taas ollut ihan on. Olen kyllä todella ylpeä itsestäni että lopultakin onnistuin, tarkoutraen että näin pitkälle olen päässyt kaiken sen vuosikausien tuskan jälkeen.
Toivon tsemppiä hirveästi muillekin, tekin pystytte tähän! Joskus tie on pitkä ja kivikkoinen kliseistä sanontaa käyttäen, mutta joskus kajastaa valoakin tunnelin päässä
Hyvä Mirella!
?
Putkis
