Mun 28 vuotias poikaa sairastaa skitsofrnia ja käyttää suonensisäisrsti huumeita.haluaisin neuvoa mitä mun pitäs tehä…hänellä ei ole asuntoa ja minulla on myös pieni 5 vuotias poikaa…muutama päivä sitten heitin hänet ulos koska tilanne meni käsistään…olen huolissa ja en tiedä mitä voisin tai miten mun pitää käyttäytyä hänen kanssaan…olen itse sairastanut vakavan masennuksen ja paraneminen ei kyllä täällä menolla onnistu.Onko ketään kuka osais antaa neuvoja…
Hei Priit
Olet varmaankin lukenut täältä toisten läheisten tarinoita. On paljonkin eri paikkoja, mistä hakea apua. Itse olen käynyt juttelemassa terveyskeskuksessa lääkärin ja psykiatrisen sairaanhoitajan (n.1 vuosi) kanssa. Myös Kirkon Perheasiainneuvontakeskuksessa kävimme mieheni kanssa vuoden verran. Irti Huumeista Ry on ollut paikkamme jo monta vuotta. Ehkä eniten olen saanut näistä 12-askeleen itsehoitoryhmistä Al-anon ja AAL ( alkoholistien aikuiset lapset).
Luulen, että eniten avunsaantiin vaikuttaa oma rehellisyys (mieheni etupäässä kieltää ongelman), yritä siis heittää syyllisyys ja häpeä pois. Ei ole helppoa, ei ainakaan minulle. Kerroit aika vähän tilanteestanne, pojan käyttöhistoriasta yms.
Tilanteenne vaikuttaa kyllä tosi pahalta. Tärkeintä on varmastikin “pelastaa” itsesi ja pieni lapsesi! Varmasti olet myös lukenut meidän läheisten kertomaa narkomaanien kusetuksista ja yms. Välillä tunsini itsekin, että se on loputon kierre.
28-vuotias poikamme hakeutui lopulta korvaushoitoon, lähestymiskieltojen yms. jälkeen. Hoitoa on jatkunut yli 1.5 vuotta ja hän on kuin eri ihminen.
Muista, että voit myös soittaa näihin apua tarjoaviin paikkoihin. Mutsi on laittanut puh.nron tuonne “Niin raivona, että punaista näin”-ketjuun, aion itsekin soittaa sinne. Kokemukseni mukaan, meidän läheisten on oltava itse tosi aktiivisia avun hakemisessa ja saamisessa, masentuneena en itse ainakaan aina jaksaisi.
Kirjoittele ihmeessä tänne, itseäni se auttaa paljon. Paljon voimia sinulle ja muista, että myös ihmeitä voi tapahtua!