Onnellista riippuvuuksista vapaata elämää aloittelemassa

Valtti
1

Päätinpä pygätä pystyyn oman ketjun, jotta on paikka missä selvitellä elämäänsä etiäpäin.
Mulla nyt siis 53. pelaamaton päivä menossa ja fiilis on oikein mukava tuon kasvavan luvun suhteen. Pari palkkapäivää on menty kunnialla läpi sitten uuden ajanlaskun alun. Ei ole ilmaantunut mitään järjen lamaavaa pelihimoa ja jos onkin ollut jotain ohikiitäviä ajatuksia peleistä, oon antanut niille vähän lisää potkua poispäin itsestäni elikkäs monoa peffalle sellaselle huuhaalle ja varmuudeks vielä halolla päähän :smiley:
Mulle on tullut nyt jänniä ajatuksia tulevaisuudesta, oonkohan aivopesty downshiftaamisella :open_mouth:
Elikkäs siis että säästöä pitäisi saada kertymään jemmatilille hyvää päivää varten, oli se sitten ulkomaan reissuu, omaan asuntoon sijoittamista hamassa tulevaisuudessa tai eläkkeelle jäämistä ennenaikojaan. Tässä ei toki ole mitään ihmeellistä eikä negatiivista, päinvastoin mutta huvittaapa kyllä kun oon ollut tähän asti sellainen “raha polttaa taskuun VALTAVAN rei’än ellen saa sitä heti tuhlattua johonkin”- tyyppi :mrgreen: Pakko saada kaikki mikä vaan millään muotoa voi olla mulle “tärkeää”… Olen jättänyt iltamenot/ulkojuoksut minimiin ja hemmotellut itseäni haaveilemalla uudesta arjessa pihistelevästä elämäntyylistä :slight_smile: Hulluja me gallialaiset. Aion kertoilla siitäkin täällä myöhemmin mihin suuntaan tavoitteeni ja mitä teen sen toteutumiseksi. Yksi mun haaveistani olisi kyllä hidastaa elämäntahtia ja työskennellä aivan toisella tavalla ja alalla kuin nykyisin mutta kaikki aikanaan.
Pelit elämässä estävät kaikkien suurimpien haaveiden toteutumisen ja jo yksinkertaisesti normaalin elämisen joten ykkösasiana pidän pelien eristämistä kokonaan elämästäni. Minä en tarvitse pelejä pysyäkseni hengissä. Minulle maistui alkoholi hyvin runsaasti nuorempana, parikymppisenä ja luulen että riippuvainen mieleni on ollut valmis takertumaan mihin tahansa, johon voi jäädä koukkuun mielihyvän vangiksi. Edelleen silloin kun otan alkoholia juon itseni tukevaan humalaan ja törttöilen kaikennäköistä…en tee mitään rikollista vaan lähinnä typerää, noloa riekkumista, loukkaannun helposti ja loukkaan muita, olen arvaamaton&äkkipikainen ja hukkaan tavaroita sekä kolhin itseäni. Seuraavana aamuna on todella paha olo henkisesti ja fyysisesti. En halua sellaista enään. Sellainen minä ei esiinny selvinpäin. Olen pitkään pyöritellyt asioita mielessäni ja päättänyt että juominen saa jäädä myös. Viimeksi otin alkoholia 18 vrk sitten.

Nyt tsemppailen täällä ja teille kaikille myös paljon voimia pelittömälle polulle! Palaan asiaan uusien ajatusten kanssa taasen :wink:

2

Komppaan tässä kaiken. Itse olen opetellut etsimään mielihyvän tunteita aivan tavallisista arkipäivän asioista. Tänään noita asioita on kertynyt runsaasti ja saan nauttia tasapainoisesta, onnellisesta elämästä, päivän kerrallaan. Tuo päivä kerrallaan eläminen on kantanut minun kohdallani jo kohta viiden vuoden ajan vapaana päihteistä ja reilun kolme vuotta vapaana peleistä. Pakonomaisuutta löytyy silti melkein jokaiselle päivälle, mut erona entiseen, nuo pakonomaisuudet kohdistuvat nyt rakentaviin asioihin, toisin kuin entisessä elämäntyylissä, joka oli vain yhtä tuskantäyteistä kilpajuoksua viikatemiehen kanssa. Samalla itseään pakoillen. Tänään minun ei tarvitse paeta enää. Tänään tiedän kuka minä olen ja lisäksi minulla on melkoisen selvä kuva siitä, miksi minulla on mahdollisuus vielä tulla.

Kaikkea hyvää sinulle kultakaneli ja tervetuloa jakamaan kokemus ja toivo. Itse olen kirjoitellut omaa päätäni selväksi omaan blogiini, jonka aloitustarina löytyy oheisesta linkistä. toinen-mahdollisuus.blogspot.com … 20tarinani

Voi hyvin…

3

Kiitos Kaaleppinen ja isot peukut sinulle! Et arvaakkaan miten kiitollinen olen vastauksestasi :exclamation: Olen seurannut taivaltasi jo muutaman vuoden Valtin ja toisinaan myös “me lopettajat”- sivuston kautta. Juurikin sinun taivaltasi sekä muutamien muiden olen pitänyt itselleni esimerkkinä koska niissä on niin paljon toivoa ja hyvää tunnetta siitä että elämä kyllä kantaa, jos antaa sille mahdollisuuden. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta, eikä mikään “koukku” ole niin ylitsepääsemätön ettei siitä pääsisi kuuna päivänä toipumaan. :bulb:
Ostin “selviytymistarinoita”- kirjan tilipäivänä ja sitä olen suurella himolla ahminut aina rauhallisen hetken koittaessa- juuri kirjassa kuvatut onnistumistarinat valavat minuun toivoa ja motivaatiota. Ei ole mitään merkitystä sillä kuka olet, mistä tulet ja mitä teet elääksesi, kuinka vanha olet ja minkälainen menneisyys sinulla on vaan se mitä ajattelet ja miten toimit juuri tänään ja nyt.
Minulla on 60.pelaamaton päivä meneillään ja 25. alkoton päivä menossa. Miltä se tuntuu? Se tuntuu siltä että jotkut suuret hyvät asiat ovat saaneet jalansijaa elämässäni. Pelittömyyteni kanssa alkaa olla hiven varmuutta( nöyränä ja valppaana toki kuitenkin ) mutta alkottomuuden kanssa tulee nyt toisinaan valtavia epävarmuuden tunteita. Kun vapaa viikonloppu lähestyy( ensi viikonlopun olenkin töissä) tai muuten pitkät vapaat töistä niin tulee se jalanvipatus, levoton olo että tarttis rentoutua, lähtee baanalle ja nollata, mennä kaverin synttäribileisiin kaatamaan jne… sitten kun en ole ollenkaan valmis menemään paikkaan missä muut juovat selvinpäin sitä touhua katsomaan tai kännikuskiksi lähtökin kuulostaa äärimmäisen luotaantyöntävältä vaihtoehdolta, mua ahdistaa tosissaan känniläisten parissa selkeänä pyöriminen ja hermostun jos joudun em. tilanteisiin.
Toivottavasti ajankanssa helpottaa vipinäfiilis vapailla, jotenkin vaan ihan ääliöaukko päässä ku pitäisi keksiä muuta tekoa näille vapaille.
Kiitos Theyodalle tsempeistä ja paljon voimia sinnekkin, sulla on jo hieno pätkä pelittömyyttä takana- ammenna voimia siitä silloin jos tuntuu vaikealta! :wink:
PellePelaaja kehoitti kaikkia ottamaan itseään niskasta kiinni, joissa vähänkään on miestä(naista) - voihan sen näinkin nähdä. Pääasia omassa riippuvuushoidossani on asioiden oikean tolan myöntäminen ja toimiminen itseni parhaaksi- siinä se tiivistettynä.

Voimia taasen jokaiselle kaikkiin Suomen kolkkiin ja ääriin, hyvä tästä vielä tulee :slight_smile:

4

Kiitokset itsellesi. Tätäpä juuri tämä minut oikealla tiellä päivän kerrallaan pitänyt vertaistuki on. Positiivista palautetta on aina mukava saada, vaikken sitä aivan vielä osaakkaan vastaanottaa. Olen niin tottunut lapsuudestani saakka saamaan joko pelkästään negatiivista palutetta, tyyliin “Ei susta koskaan mitään tule, miksi tuotakaan et osannut tehdä kunnolla” etten vielä tänäkään päivänä aivan täysin osaa positiivista palautetta normaalisti vastaanottaa.

Oikeammin minun kuuluu kiittää sinua kultakaneli. Kommenttisi sai minussa aikaan taas yhden eteenpäin vievän prosessoinnin, juurikin tuohon positiivisen palautteen vastaanottamiseen liittyen, mut siitä ajattelin kirjoitella tuolla blogissani, koska siitä voi tulla sen verran pitkä pohdinta, etten sitä tässä edes sen kummemmin aloita, siis kiitos sinulle! :slight_smile:

Päivän kerrallaan kun keskitymme elämään tässä ja nyt, niin aikaa myöten ajatustapamme muodostuu sellaiseksi, ettei meidän jok 'ikinen päivä tarvitse niin armottomasti työstää näitä asioita. Itse olen jo joidenkin asioiden kohdalla huomannut sen, että tietyistä eteenpäin vievistä ajatusmalleista on alknut tulla jo sillä tapaa automaattisia, että ne korvaavat jo entisiä itsesäälin, katkeruuden ja vihan täyttämiä, taaksepäin vieviä ajatuksia, ilman sen kummempaa työstöä. Toisin sanoen, saan jo aina silloin tällöin aloittaa uuden päivän positiivisella ajatustavalla, ilman että tarvitsee edes sen kummemmin juurikaan itseään psyykata.

Kaikkea hyvää myös sinulle. Toivottavasti täältä saat sitä tukea jota taipaleella tarvitsemme. Toisaalta en malta olla jakamatta omaa kokemustani siitä, että niin päihde-, kuin peliongelmassanikin, olen saanut äärettömän paljon apua noista vertaistukiryhmistä (AA, GA) ja siksi suosittelen niitä lämpimästi kaikille, joilla on kyseisten riippuvuuksien kanssa ongelmia.

No mutta kuten kaikissa asioissa yleensä, toisen ihmisen puolesta et voi päätöksiä tehdä, etkä toisen puolesta elää. Jokaisella on oltava se oma halu. Voi hyvin…

5

Heissan!
Kiitoksia taas Kaaleppinen hyvästä kannanotosta. Kyllä vertaistuki on tärkeää ja pitäisi kokeilla jotain uutta ga- ryhmää koska se missä olen käynyt, ei vaan todellakaan toimi kohdallani. Toisaalta, koen että tämä päihdelinkki on minulle hyvä mutta voisi tietennii tehdä terää kokeilla muita vaihtoehtoja rinnalle. Tajusin, kun tässä funtsasin päivänä eräänä syväluotaimella näitä asioita etten ole tainnut tulla maininneeksi että myös isäni on peliaddikti ja alkoholisti. Se on sukuvika ku suksi ei luista :confused: Tosin, elämähän on täynnä valintoja, vaihtoehtoja joista päättää mitä reittiä lähtee kulkemaan… että sellaista.
70. päivä pelaamatta, 35. alkoholeitta. Juu, tänään kaikki ovat vonkuneet meininkeihin pämppäämään ku tietävät et mulla pitkä vapis weekend. Tylsää, ihan ku se oikein rassais jonkun päätä etten juo. Kukaan ei kyllä ilmoittanut et selevinpäin tulis kylään mut kännisiä olis ollu tuloillaan useampikin porukka ja henki. Minä niitä jaksa kattella todellakaan, olkoon sen pullon henkensä kans nyt vaan ihan ossissaan :laughing:
Fiilis on jees, vähän painaa toi röökaaminen ajatuksia- pitäis rupee eristämään sitäkin elämästään mutta saas nyt nähdä joko saisin sen pois. Turha hötkyily ei tosin vanhan kansan sanonnankaan mukaan tuo kuin “k.päisiä” lapsosia ja kun minä en ole vielä päässyt kokemaan vanhemmuuden auvoa, niin olisi tietty suotavaa odottaa jottai vähä mukavampata :smiley:
Mä olen kyllä siitä savuttomuudesta jo niin kauan haaveillut, että alkaisi varmaan aika olla kypsä.
Onpahan nyt vähän mitäänsanomaton ulosanti tässä viestissä- pahoitteluni siitä mutta tällaiset on ajatukset tänään ja niiden mukaan kirjoitukset.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin rauhaisaa yötä ja

Jälleen kirkkaita oivalluksia, ajatuksista/sanoista positiivisia tekoja ja sitä kautta eheyttä, mielenrauhaa toivottelen pitkin Finlandiaa

Terveisin Kultakanelija- kulkija aamupakkasten ja jäisten autonlasien maasta

6

Moikka moi kultakaneli!

Päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia…
Se tuo tupakointi on itsellenikin se viimoinen haitallinen riippuvuus, josta en vielä ole yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään omaa halua luopua. Viimeksi olin 3 vuorokautta polttamatta ollessani tuossa tyräleikkauksessa ja sen jälkimainingeissa sairaalassa, kun en päässyt polttamaan. Tuo tapahtuma kuvastaa vain sitä, ettemme pääse näistä riippuvuuksistamme, ellemme itse ole omalla halulla jutussa mukana. Itse jatkoin polttamista, samantien kun pääsin sairaalasta kotiin.
En vain enää jaksa taistella tuon asian kanssa. Olen omalla kohdallani tuon asian kans luovuttanut siten, että omalta osaltani luotan siihen, että saan halun lopettaa kun sen aika on. Aivan samoin kuin muidenkin riippuvuuksien kanssa.

Tänään olen siinä onnellisessa tilanteessa elämässäni, että suurimman osan aikaa saan nauttia tasapainoisesta, tyynestä olotilasta, jossa ei ole pelkoja, vihaa, katkeruutta, eikä muutakaan itseäni vahingoittavaa negatiivista tunnetta. Ehkä suurin syy tuohon perusrauhalliseen olooni löytyy siitä, että olen saanut mahdollisuuden purkaa menneisyyteni, tutustua sitä kautta ensi kertaa elämässäni siihen todelliseen minään, joka sisälläni asuu. Oppia päivän kerrallaan elämään omana itsenään, osana yhteiskuntaa, jossa ei puutu ympäriltä peilejä, joiden kautta katsella itseään, löytäen jokaiselle päivää itsestään korjattavaa. Tuosta prosessista olen saanut itselleni kantavan perustuksen, joka ei horju kovassakaan tuiverruksessa. Noita tuiverruksia kun on kohdalleni osunut näinä viime vuosinakin ihan omiksi tarpeikseni. Toisaalta nuo tapahtumat ovat olleet tarpeen. Ne ovat osoittaneet minulle sen perusvääryyden aikaisemmassa elämäntavassani. Ihminen kasvaa nykyyhteyskunnassa, kaiken kiireen keskellä, väärällä tapaa unohtamaan itsensä, alkaen juosta päättömästi itseään karkuun, tavoitellen jotakin sellaista, jota ei koskaan kuitenkaan todellisuudessa tule tavoitamaan. Oravanpyörä on valmis. Tuohon en enää halua palata. Olen ollut aivan liian kauan epätoivoinen hamsteri, joka juoksee pyörässään, kysellen kokoajan itseltään, miksi juoksen. Tänään en halua paeta itseäni, eikä minun onneksi enää tarvitsekkaan paeta.

Tänään en pelaa. Tänään en juo. Tänään en käytä lääkkeitä, jotka sumentavat todellisuuden. Tänään elän tämän päivän pyrkien totaaliseen rehellisyyteen suhteessa itseeni. Tänään minun on hyvä olla ja elää.

7

Tervehdys!

Kirjoitin jo pitkän tekstin, mut se hävisi… huoh, aloittakaamme siis uudelleen alusta!
Olen samaa mieltä Kaaleppisen kanssa siitä että kaikelle on aikansa ja paikkansa…Oma tahto tulee kyllä, kun on sen aika. Päivä kerrallaan, asia kerrallaan, askel kerrallaan tai peruna kerrallaan…samapa tuo miten asian ilmaisee kun tarkoitusperä on sama.
Täällä siis 85. päivä pelaamatta ja 50. päivä ilman alkoholia. Fiilis tuntuu vain paranevan nolla- toleranssi päivien myötä.
Olo on onnellinen ja aikaansaava. Kaikessa muussa paitsi ulkoilussa…tekisi mieli luontoon kävelemään, mutta toistaiseksi en oo saanu itseäni ulos. Olen käynyt jo usean vuoden ajan ahkerasti lenkillä= autolle ja sieltä pois.
Asetin itselleni tavoitteeksi huomiselle 15 min kävely. Nyt joku aattelee “hööh mitä pelleilyä, kyllä tunnin lenkille on vähintäänkin lähdettävä” . Minä en korvaani lotkauta moisille ajatuksille, koska kyllä se on toverit niin että jos ja kun ei ole vuosiin liikkunut niin se on samanlailla uuden opettelua, kuin riippuvuuksistaan toipuminen/ niiden eristäminen elämästään eli kuten sanottu hiljaa hyvä tulee.
Voihan liikkumattomuudenkin omalla tavallaan laskea riippuvuudeksi. Entiedä mistä se alunperin on lähtenyt menemään tuohon suuntaan tuo elämäntapa mutta seuraukset ovat ikävästi nähtävillä :confused:
Rööki palaa vielä, vaihdoin kevyempään mutta se on osoittautunut ojasta allikkoon jutuksi- poltan kaksinkertaisen määrän ( mikäli mahdollista) verrattuna “punaisten askien vuosiini” ja päätä särkee aika massiivisesti jatkuvalla syötöllä. Että kaiketi parasta lopettaa toikin huvi sitten ihan kertaheitolla kylmästi.

Tämmöisiä tänään.

Etsitään omaa onnellista polkuamme. Harvoin se valmiina näyttäytyy, tuskin koskaan. Maahan on tallattava polkua ja tehtävä omaa historiaansa. Raivattava esteet tieltä, tai osattava kiertää mikäli tarve vaatii. Haasteellista se on, mutta kyllä me opimme. Kun vaan jaksamme kulkea ja uskoa itseemme. Toivoa, tavoitteita ja toimintaa toverit!

Kultakaneli

8

Tervehdy taas!

Itse olen päättänyt, että liikunta alkaa, kun saan siihen tarvittavan oman halun. Olen juurikin samanlainen ollut viimeiset 15 vuotta, eli liikuntaa välillä auto-kotisohva-jääkaappi-kotisohva-auto. Silti minun ainakin on täytynyt opetella armollisuutta myös itseäni kohtaan. Suuria muutoksia syntyy pienin askelin. Ainakin minulla nuo hitaasti, ajan kanssa tapahtuneet muutokset näyttävät olevan pysyvämpiä, kuin sellaiset “hurahtaen” tapahtuvat. Jokainen tyylillään. Minä aloittelin liikuntaa juurikin 15 minuutin kävelyllä, mutta edelleen se säännöllinen, jokapäiväinen “urheiluhulluus” antaa odottaa itseään. Nuorempana juoksin kilpaa, jopa siinä määrin, että eräs nuori neitonen tuumaili, etten ole kiinnostunut muusta kuin juoksemisesta.

Muutoksen tuulet puhaltavat elämässäsi nyt lämpimän rauhalliseen sävyyn. Pitämällä suuntasi tuo tuulen myötäisenä, ei voi käydä kuin hyvin.

Asia kerrallaan. Ei kannata kiirehtiä liian suuria muutoksia elämässään kerralla. Näin ainakin itse olen kokenut. Jos alka yrittämään kerralla irrottautua kaikista haitallisista riippuvuuksista, voi joutua pian ojasta allikkoon. Omalla kohdallani luotan siihen, että tupakasta vierottautumiseen tarvittava oma halu tulee. Kunhan itse olen sen saapuessa valmis tekemään oman osuuteni asioissa. Tänään vielä poltan, mutten taistele enää asian kanssa. Eli olen jo tavallaan luovuttanut.
Aurinkoisia alkutalven päiviä sinulle kultakaneli, kuten kaikille muillekkin kanssamatkaajille. Voikaa hyvin.

9

Hei vaan!

Kirjoitan tänne omaan hautautuneeseen ketjunpätkääni koska a) juttuni ovat niin pitkähköjä että ehkä joku tuntee että ärsyttää lukea niitä tuosta KKP?- ketjusta b) kirjoittelen viesteissäni kaikkea muutakin kuin vain pelaamattoman ajan määrää koskevia asioita c) minulla ei ole halua luopua oikeudestani purkaa ajatusvirtaani tänne Valttiin tai typistää juttujani d) tätä ketjua ei ole pakko kenenkään lukea joka ei siihen koe mielenkiintoa. Siinä se nyt sitten komeilee, syntilistani :unamused: :laughing:

Tänne kuuluu sellaista vähän vastatuulen puuskaa. Pelaamattomuus pitää mutta tupakka palaa. Kahta viikkoa vaille puolen vuoden savuttomuus haihtui harmaana savukiehkurana taivaalle. Ehkä asiat olivat liian hyvin. Ehkä kova stressi ajoi minut polttamaan. Tai ehkä alitajuisesti petasin itselleni tilannetta polttaa. Oli syy mikä tahansa olen oikeasti iloinen siitä että retkahdus tapahtui täysin selvinpäin. Tietoinen olin kyllä siitä että tulisin ottamaan alkoholia viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tämänvuoden puolella. Retkahdus tupakoitsemaan tapahtui jokunen päivä sitä ennen. Syyllä ei sinänsä ole väliä mutta toisaalta on tärkeää ymmärtää omia reaktioitaan että osaa varautua ja nähdä mahdolliset kuopat jatkossa, kun on saatu taas savuttomuus alkamaan. Asian korjaamisella ja savuttomuuden alkamisella on sinänsä kiire että erääseen fyysiseen sairauteeni nähden rööki on pahin viholliseni ja jo tämän n. viikon savustuksen vuoksi ikävät seuraukset ovat hävettävän selvästi nähtävillä. Päätin että poltan tänään tuon askin jämät loppuun mitä tuossa on ja jatkan savuttomuus-taivaltani alusta entiseen malliin.
Nämä riippuvuus-ongelmat ja moniriippuvuus on kyllä suoraansanoen paskamaisen haastavaa toisinaan.Tuntuu ikäänkuin ois monta koiraa eri hihnoissa talutettavina ja olis kimurantissa solmussa niiden hihnojen kanssa ja samaan aikaan kaikki koirat sais päähänsä lähteä kiskomaan eri suuntiin.Hihnat kiristyisivät toisiinsa kietoutuen tehden sekä taluttajan että talutettavien olosuhteen äärimmäisen kestämättömäksi ja välittömästi selvitystä, ratkaisua vaativaksi. Siinä sitten jalat väännöksillä koittaisit pysyä pystyssä ja saada tilanteen hallintaan.

Olisiko elämä sitten helpompaa yhden riippuvuuden kanssa? Siitä en tiedä kun ei ole omaa kokemusta mutta luullakseni se saattaa vaikeammissa tapauksissa olla aivan yhtä äärimmäisen haastavaa ellei jopa haastavampaa. Jälleen kerran riippuu siitä mistä vinkkelistä asiaa tarkastellaan. Ja toisaalta ei asiaan edes mahda löytyä vastausta koska jokaisen tapa kokea riippuvuutensa ja sen/niiden kanssa eläminen sekä niistä toipumiseen pyrkiminen on niin erilaista, yksilöllistä kauraa.

Palataanpa hetkeen. Nyt siis 352.vrk pelaamatta menossa. Kävin ga-ryhmälistaa läpi ja tuumailin mihin ryhmään tupsahtaisin vieraaksi. Sitä jään pohtimaan. Toisaalta haluan tehdä vierailun n.kk:n sisään ja tavata face to face vertaisia pitkästä aikaa. Jo ajatus tästä mahdollisuudesta saa minut iloiseksi.

Minusta olisi kiva kuulla miten muilla sujuu? Onko elämä helpompaa pelaamattomana ja oletteko saaneet pelaamattomuudesta voimia käsitellä muitakin riippuvuuksianne jos sellaisia sattuu löytymään?

Miten voitte esimerkiksi Koodari, Pelinarkkari, vieraspeluri, vttsoikoon, ed89,nekku, ja kaikki muut joista ei ole aikoihin kuulunut ja joiden nimimerkkiä en pysty saamaan nyt päähäni?

Tässä hetkessä tuntuu hyvältä taas esittää lämmmin kiitos teille pelureille jotka jaatte tarinaanne täällä ja kiitos niistä onnistumisista joista saamme yhdessä iloita, ne antavat voimaa tehdä mahdottomasta mahdollista. Kiitos myös niistä viesteistä joissa kerrotaan ikävistä asioista kuten retkahtamisesta koska se antaa meille kaikille mahdollisuuden antaa tukea ja inhimillistä, lämmintä ymmärrystä sekä kasvattaa meitä oppimaan jotain syvempää riippuvuusproblematiikasta, siitä että se on aina oleva läsnä omassa elämässämme. Kuka vaan voi retkahtaa, koskaan ei tule päivää jolloin olisimme kuivilla. Siksi tämä peliongelman hyväksyminen on toisinaan vaikeaa ymmärtää saati hyväksyä.

Aina toivoisin että jos Valttilainen huomaa alitajunnassa alkaneen pyöriä erilaisia ajatuksia pelaamisen suhteen, ilmaistaanko nyt vaikka että alitajunta alkaa työstämään pelaamisen mahdollisuutta ja petaamaan tilanteita tiettyyn suuntaan niin tulisi henkilö tänne jakamaan tunteensa, aatoksensa ja pelkonsa EnNeN pelitilannetta. Soisi itselleen mahdollisuuden saada tarvittava tuli myllyn pysäyttämiseksi. Jos ei välitä kertoa vertaisille niin ehkä sitten itsensä vuoksi voisi soittaa Peluuriin tai hakea apua A-klinikalta tms.ammattilaistaholta. Tätä asiaa ei ehkä pysty liikaa painottamaan.

Tässäpä näitä aivoituksia tälle erää, loppuun haluan lisätä vielä jotain tavoittelemisen arvoista:

" Ne ihanteet, jotka ovat valaisseet tieni ja alati antaneet uutta rohkeutta selviytyä elämässä hyväntuulisena, ovat olleet ystävyys, kauneus ja totuus."
ALBERT EINSTEIN (1879-1955)

Hyvää vointia toivottaen Kultakaneli

10

Morjensta vaan!

Sateisen harmaata päivää, mutta mikäs siinä kun sitä voi katsella ikkunasta ulos ikäänkuin ulkopuolisena tarkkailijana kodin lämmössä. Jos ei tämmösii kelei esiintyis niin kyllä ne ikiaurinkoiset kävis tympimään.

Mä kaipaan keskustelua jonkun kanssa. Ehkä olen niin perkaleen tylsä raapustelija että kukaan ei jaksa höpistä ketjuuni. Mutta kyllä se mukavaa olis :slight_smile: Olen tutkinut muita ketjuja ja aktiivisempina käyviä keskusteluja mutta ei ole ollut niihin oikein kommentoitavaa.
Kaipaan kovasti vertaistukea ja kuten sanottu en kuvittele olevani kuivilla, pelaamaton peluri vain. Siitä aion pitää kiinni kynsin ja hampain.
Arjessani näkyy vahvasti moniriipuvaisuuteni ja haastavan käyttäytymiseni työstö osa-alue kerrallaan mutta toisaalta päällekäinkin.
“Oma-apukirjallisuutta” olen tutkaillut jo useampia vuosia ja on aika sykähdyttävää löytää uusi hyvä opus silloin tällöin. Jos sinulla on hyviä lukuvinkkejä niin jaathan sen meille muillekkin :slight_smile: Mä voisin tosta nyt nimetä vaikka Stanton Peelen: “Miten voitat riippuvuudet” ja Wayne W.Dyerin kirjallisuus, myös Norman Vincent Pealelta on irronnut hyviä ajatuksia. Semmoista, hiukka sillisalaattia: ajatuksella mahdollisesti jokaiselta jotain.
Tupakasta olen nyt 3.vrkta täysin erossa ja voi pojat, miten se tuntuu taasen oikealta tavalta elää.
Pelaamatta tänään 356. vrk ja great feelings. Kohta pääsee toivottavasti ulos oikein hienosti ravintolaan syömään herkullisen aterian vuosipäivän merkiksi.Sen jälkeen jatkuu normaaliin tapaan matkanteko.
Nyt syytä kumminkin elää tässä päivässä ja nauttia siitä niinkauan kun sitä on jäljellä sillä se ei koskaan palaa.

Tsemp and jump for your better life!

“Sinä pystyt, jos uskot pystyväsi. Kaiverra nuo viisi sanaa syvälle tietoisuuteesi. Ne ovat täpötäynnä voimaa ja totuutta.”
Norman Vincent Peale

KultiS

11
  1. vrk pelaamatta menossa tiedostaa yksinrupattelija ja kuiskaa vielä perään että oon isosti iloinen tähänastisesta saavutuksestani. Ollut vaikea saada näin “pitkää” pelaamatonta putkea alle kuten vanhoista raaputuksista voi päätellä. Toisaalta sitten taas…huoh- olen vasta alussa, loppuelämä pelaamattomana edessä :slight_smile: Eipä ole kyllä mistään jäänyt paitsi tässä näiden kuluneiden päivien aikana- päinvastoin! Paljon, suorastaan hillittömästi olen saanut elämäniloa tästä uudesta elämäntavasta! Röökitkin ollu taas poissa suupielestä jo reilun viikon. Ja taas päiwiä kerrallaan elellään etiäpäin. Tsemiä sinkoilee joka kolkkaan! May the force be with you!

“Suurin vaara ei ole siinä, että tähtää iian korkealle ja epäonnistuu vaan että tähtää liian matalalle ja onnistuu.” Michelangelo (1475-1564)

Kultaomenakaneli :sunglasses: :smiley:

12

No heipä hei!

Minä mielelläni raapustelen, aina kun suinkin siihen aikaa siunaantuu. Tahtoo olla vaan tässä hetkessä aina välillä katoavaista tuo aika. Höpö, höpö, sun tekstis mitään tylsiä ole, päinvastoin. Mielenkiinnolla niitä luen, eikä se sitä tarkoita, etten niitä lukisi, vaikken aina ehdi niihin omaa kokemustani kirjoitella.

Meillä kuitenkin kaikilla tämän palstan kirjoittajilla on samankaltainen ongelma, josta yritämme päivän kerrallaan pysytellä erossa. Itselläni on tästä pelaamattomuudesta kasvanut pikkuhiljaa tapa elää. En enää halua palata tuonne entiseen, ja niin kauan kuin pidän tunne-elämästäni huolen käymällä vertaisteni joukossa, jakaen kokemuksia, ei minulla siihen ole tarvettakaan.

Sinulla alkaa olemaan ensimmäinen vuosi täynnä. Se osoittaa, että olet tehnyt jotakin oikein. Toivottavasti et aseta itsellesi tavoitteita: “Olen pelaamatta vuoden, kaksi…”, vaan yhden päivän kerrallaan eläen.

Jatketaan taivallusta, askel kerrallaan. Jos lueskella haluat, muista myös osoite: toinen-mahdollisuus.blogspot.com/

Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle, pidetään toisistamme huolta. :slight_smile:

13

Kiitos Kaaleppinen! Olen iloinen vastauksestasi!!!

Hienoa lukea rauhoittava kannanottosi. Muutenkin ihailen tyyneyttäsi, ilmeisesti vuodet joita olet käyttänyt toipumiseen rankan elämäntapasi jälkeen, ovat saaneet henkisen puolesi balanssiin. Mahtavaa kyllä että saat rauhaisan ja lempeän sävyn välittymään tavallasi “paperille” asti :exclamation:
Itselläni taitaa olla pitkä matka siihen että särmäni ovat hieoutuneet hienoksi tasaiseksi pinnaksi mutta onnekseni on loppuelämä aikaa tätä treenailla :slight_smile: Yleensä pystyn funtsimaan kommentointiani eri kanteilta ennen niiden ilmineeraamista mutta olen karvaalla tavalla huomannut sellaisen pikku epäkohdan että kun oikein innostun tai kiihdyn jonkun kirjoituksesta niin on näemmä niin tulipalo kiire kirjailla vastauksia että tuskailen myöhemmin jotta oishan ton voinu toisellakin tapaa sanoa. Tässäpä tätä treenailtavaa nyt sitten riittää.

En ole sitonut pelaamattomuutani mihinkään virstanpylväisiin, ainakaan tietoisella tasolla. On hyvä että otit asian puheeksi, aion tutkailla mielenmaisemaani perinpohjin tältä osin.

Olen blogiasi, Kaaleppinen lukenut jo monen vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti,seurannut kulkuasi sivusta ja hymyillyt lämpimästi edellä kulkevalle turvalliselle selällesi.
Kiitos että olet yksi ihminen joka näyttää tietä meille perässä kulkeville kuten me myös teemme niillle jotka ehkä haluavat lähteä samaiselle polulle.

Nyt minun on aika toivottaa hyvää yötä ja kauniiita ajatuksia kaikillen! Tosiaan pidetään toisistamme hyvää huolta ja ollaan vaan rauhaksiin!

Seuraavassa vielä pieni ajatus tälle illalle:

"Jos epäonnistut, haavoitutko vakavasti, vai nolostutko vain? Jos onnistut, muuttuuko elämäsi paremmaksi? Jos uskot, että unelmasi on arvokas ja saavutettavissa, viis veisaa epäilijöistä- ota ratkaiseva askel. "
GILBERT E. KAPLAN

KultiS

14

Tervehdys kultakaneli! Olen ollut erittäin vähän täällä viimeaikoina, tai paremminkin sanottuna viimeisen vuoden aikana. Aika soutamista ja huopaamista ollut. Viime vuonna oli yksi puolen vuoden paussi ja pari n. kuukauden mittaista. Jos päivissä laskee niin viime vuonna olin varmaan 10 kuukautta pelaamatta (pisin yhtämittainen tauko oli tuo puoli vuotta). Ei vaan pysty käsittämään olenko niin tyhmä vai mikä saa aina aika ajoin kokeilemaan pelejä??? Itse olen hyvin kriittinen laskutavan suhteen. 0,5€ keno lappu ja siihen katkeaa mun pelaamaton aikani. Välillä tullut noita pelipoltteita ja pahimmassa rytäkässä mennyt jopa muutama satanen nettipeleihin ja sitten taas katkennut pelit vaikka tilillä ollut katetta reilusti enemmän pelata tili tyhjäksi ei ole vaan ollut haluja jatkaa pelaamista. Pakko on sit ilmeisesti koittaa ikäänkuin kepillä jäätä ? :open_mouth: … Mut hyvin nopeasti tullut aina inho pelejä kohtaan ja taas porskutetaan jokunen kuukausi komeasti ilman että tekee edes mieli pelata tai käy mielessä koko pelit laisinkaan :smiley: . Onneni onnettomuudessa varmasti on ollut pelaamattomien kausieni välissä kun olen koittanut kepillä jäätä niin ei ole tullut voittoja! Tiedä kuinka huonosti olisi asiat mallillaan jos olisin saanut ison voiton! Olen koko päivän tutkiskellut pelihistoriaani ja taas jälleen kerran koitetaan josko nyt olisi se vihoviimeinen lantti heitetty kankkulan kaivoon!!! :sunglasses:

Täällä mennään ilman pelejä eteenpäin! Tosin päiviä ei ole paljoa kertynyt, tänään pelaamaton päivä numero 31. Aprillipäivä oli tämän pelaamattoman kauden ensimmäinen päivä. Mutta jostain se on lähdettävä rakentamaan ja hyvä alku jo kasassa!!! :smiley: :smiley: Tänään ollut aikaa todelliselle itsetutkiskelulle ja pohdinnalle. Olen monta tuntia lueskellut täällä muiden kommentteja ja tarinoita ja omia vanhoja repsahduksia sekä ilonhetkiä joita olen pelaamattomuudesta saanut! :smiley: Josko tämä olisi se lopullinen ja vihoviimeinen lopetus! :slight_smile: Täytyy vielä tutkia omaa historiaa tarkemmin, uskon minulla olevan avaimet lopulliseen pelaamattomuuteen!!!. Motivaation puutetta ei ole ainakaan ollut, yli 4 vuotta sitten olen tänne rekisteröitynyt ja tuohon neljään vuoteen on mahtunut 8kk , 6kk(X2), 5kk, 3kk sekä useita kuukauden tai parin mittaisia. Tänään rupesin ynnäämään niin viimeisen 5 vuoden aikana ajallisesti olen ollut n. 80% nollatoleranssilla! Mutta hirvittäviä asioita on tapahtunut tuon lopun 20% aikana minkä olen pelannut. Olen onnistunut pilaamaan luottotietoni pikavipeillä ja se on se puskuri ja motivaation lähde lopulliseen pelaamattomuuteen. Kaikki pikavipeistä(=pelaamisesta) tulleet velat on kuitattu!!! Eli iloa ja onnistumisen tunnetta saan siitä kun olen kuitannut joka ikisen lantin jonka olen pelaamisen takia vippejä ottanut! :smiley:

Eli nyt olisi puhdas pöytä, ei velkaa!! Luottotiedot tosin menneet mutta nekin palautuu 2 vuoden päästä. Ehkä silloin olen ottanut opikseni typeryyksistäni ja osaan käyttää taas rahaa!!! Elämä hymyilee kaikin puolin, kesä on tulossa ja ulkona paistaa aurinko:) Ei tarvi hiki otsalla miettiä mistä saa rahat peli tappioiden paikkaamiseen. Menetetyt tuhannet ovat kuopattu ja ahneiden vippifirmojen ja perintätoimistojen lompakossa ja niiden perään en haikaile. Niistä olen jo päästänyt irti ja katse kohti tulevaa :slight_smile:

Tämä täytyy olla kultakaneli jotain sattumaa tuo tupakkalakko?! :smiley: En ole täällä käynyt sitten aprillipäivän enkä sinun tupakoinnin lopettamisesta tiennyt mitään, mutta itse vedin viimeiset sauhut 17.4.2012 klo 22! Eli 18.4 eka savuton päivä ja huomenna olisikin sitten 15 savuton ja 32 pelaamaton päivä :laughing: Mutta tänään ollu hermo todella koetuksella varsinkin tuon tupakin suhteen!!! :smiling_imp: Toivottavasti huomenna parempi päivä :smiley: Ja ilman mitään korvaavaa nikotiinia alusta asti ns. “luomuna” olen lopettanut tupruttamisen. Eli sama aika nikotiinitta :smiley: ! Mutta kieltämättä tänään ollut varsin sietämätön päivä, toiseen korvaan huutelee pelipiru ja toiseen nikkispiru!! Ei siinä auta muu kuin huutaa itse: Nyt turpa kiinni molemmat, minä en teitä enää kuuntele ja ole orjanne!! :imp:

Varmaan pelipiru heräsi tuon tupakanhimon taustalla yhtäaikaa tänään kun muuten oo pelit ollu oikeen mielessä ja kauhulla odotan etten vaan lankeaisi jompaan kumpaan! Kun niinhän siinä viimevuonna kävi että tupakanhimo vei voiton ja siinä se taas kärysi suupielessä. Ikäänkuin annoin periksi tupakille sillä varjolla että no en pelaa niin saan polttaa. Vielä vaarallisempaa olisi kyllä toisinpäin, tukahduttaa tupakanhimo pelaamisella, sekin on meinaan käynyt kuluvan viikon aikana mielessä mutta siihen en ole alentunut!!! Tiedän meinaan miten kävisi noinpäin. Pelimorkkiksen jälkeen olisi sitten vuorostaan körssy huulessa! Eli on tämä aika sotaa 2 pirua vastaan, eli et ole yksin tuossa veneessä!!! :smiley: :smiley:

Mutta lopetan tämän “romaanin” tähän tällä erää:D Ja ihme että muistit minut vielä vaikka puoleen vuoteen minusta ole mitään kuulunut täällä ja en mikään konkari lopettaja ole ollut muutamien kuukausieni kanssa aikaisemmin niin ei oo mistään massiivisesta pelaamattomuudestakaan tämä nimimerkki voinut syöpyä kenenkään mieleen :smiley:

Aurinkoista ja iloista vappua kaikille! :smiley: -ed89

15

Hyvää iltaa tänne kotiketjuun!

Huippujuttu ed89 kun olet käynyt vieraisilla, minä tosiaan jo sinuakin kaipailin :slight_smile: Kuten sanottu, olet jäänyt vahvasti mieleeni tässä vuosien varrella etkä vähiten pitkien pelaamattomuusjaksojesi vuoksi mutta muistan että pidin siitä miten kirjoitat asioista.
Hieno homma että olet saanut uuden pelaamattomuusjakson hyvin käyntiin! Eihän se aina helppoa ole ja välillä kiristää pinnaakin mutta se lienee normia tässä elämän varrella. Ihailen sisukkuuttasi, sinussa on ponnekkuutta! Et ole mikään luovuttajatyyppi, jaksat aina zempata itsesi pystyyn vaikeastakin notkelmasta. Meillä on myös paljon yhteisiä piirteitä. Esimerkkinä nollatoleranssi rahapelien suhteen, minunkaan laskukaavaani ei mahdu minkään pelin pelaaminen rahasta milläkään panoksella. Jos vaikka 20 senttiä hivuttaisin koneeseen tai kenoon niin pelaamattomuusajanlasku lähtisi käyntiin nollasta. Tämä tuntuu ainoalta oikealta tavalta minulle, kokeilinhan vuosia taaksepäin toimisiko minulle hiukka sallivampi tyyli…eh…el katastrof…ei natsannut. Tämä on ihan hyvä näin, ei tarvitse enää potkia takalautoja että missä se raja menee mitä saa pelata ja paljollako. Turha stressinaihe on poissa kuvioista. Se on ihan ookoo, jos muille passaa joku eri style, tää on niin yksilöhommia. Eikä mulla ole tarvetta julistaa " ainoaa oikeaa tapaa" :sunglasses:
Tunnistan ton soutamis-ja huopaamiskuvion omasta pyristelystäni iriti peleistä, olenhan yrittänyt saada pelaamatonta aikaa alle vuodesta 2009 ja nyt vasta ensimmäinen vuosi täynnä nollatolella. Joku voi pitää säälittävänä vaan väliäkö hällä? Big deal on se miten itse tunnet ja mitä todelliset, rehelliset vertaiset tuntevat.
Aika tervehdyttävää tuommoinen päivän syväluotaaminen omaan pelihistoriaan. Tulee mittasuhteet kohdalleen, eikö? Näät itsekin hyvin selkeesti kuinka huimasti olet edistynyt ja kuinka paljon pelaamatonta aikaa todellisuudessa on alla. Mä luulen että sulla on kuva selkeämpänä nyt, jatkaa matkaa. Älä lannistu, vaikka mitä tulisi- vaik satais niit ukkoi ja akkoi, kissoi,koirii, hevosii ja marsui taivaalta niin jatka eteenpäin. Kulje vaan rauhaksiin. Mikäli takapakki tulee käsittele se ja jatka eteenpäin. Palauta tällöin mieleesi riippuvuusproblematiikan sisin mutta toisaalta myös oma halusi olla vapaa. Mikään ei voi estää meitä jos todella haluamme jotain.
Sinulla tosiaan on loistava alku alla, tämän päivän pelaamattomuuteen. Mikään muu ei merkkaa kuin se että saan olla tämän päivän pelaamatta. Tällä elämäntavalla on kauaskantoiset seuraukset.
Ne avaset siihen pelaamattoman pelurin loppuelämään ovat omassa taskussasi. Ehkä vain on niin, sinulla kuten minulla että ajattelemme asioita liian isosti ja silloin ne tuntuvat haastavan meitä vuorenkorkuisina- jos lakkaisimme ajattelemasta pelaamatonta loppuelämää ja sen saavuttamista ja tosiaan keskittyisimme vaan pelaamattomaan tähän päivään niin: luulen että lopputulos olisi paljon parempi vähemmällä stressillä. Kyllähän se tulevaisuus sieltä tulee omalla painollaan, tehdään vaan hyvät pohjatyöt niin saadaan elää täysillä joka päivä ja nauttia pelaamattomasta elosta. Maailmasta johon on palannut värit. Asioista joita ei ollut huomannut olevan olemassakaan.
Minäkin iloitsen sun puhtaasta pöydästä kovasti, halin antaisin mutta saat sen virtuaalisesti :slight_smile: Se on iso juttu noi velattomat lähtökohdat!!! Toisaalta, onkin melkeinpä hyvä homma että sen 2 vuotta on vielä luottotiedot veke koska siinä ajassa ehkä saa jo ajatuksensa siihen malliin ettei tyri asioitaan kovin hevin ja toiseks kerkee miettii mihin lainaa ottaa. Jälleen kerran voin todeta että itse käynyt saman rumban läpi. Ja ompa kanttia todeta näin jälkeenpäin että onneksi olin täysi-ikäisenä 10 vuotta ilman luottotietoja. Tekee tosi eetwarttia katsella vierestä kun toisten elämä menee eteenpäin ja oma taaksepäin. Vähintään yhtä gutaa tekee sitkutella minimibudjetilla maksaes niska limas tienattuja pennosia voudille ja erinäisille perintätoimistoille. Entäs se kun saat kaiken maksettua vihdosta viimein viimeistä lanttia myöten ja ryhdyt odottelemaan luottiksien puhdistumista. Sitten avautuu silmät näkemään että ehkei ihan kaikilla muilla mennytkään niin hyvin miltä itselle näytti. Olet aidosti pahoillasi toisten tarinoista ottaen samalla oppia miten ei pidä toimia. Kun ne sitten puhdistuvat sulla on maltti messis ja Valtti oppaana :slight_smile: no joo, mut siis pointtini ehkä sait ongittua tästä.

Meidän tupakanlopetusjuttu on kyllä jo mystiikkaa :smiley: Haha, miten toisella ihmisellä voi olla niin paljon samansuuntaisia aatoksia ja tekoja itseni kanssa samaan aikaan? Mä oon pelannut täysin samaa “rulettia” röökin kanssa kuten nyt silloin viimeksi kun annoin itseni sortua: “no pääasiahan on etten pelaa” …yeah,right ja sillähän ei oo merkitystä että rööki on tappaja numero 1. Juur tätä tää moniriippuvaisen pähkäily ja elo on. Ompa hienoa, että joku ymmärtää siellä jossain mitä koen, tunnen ja tarkoitan.
Toisaalta olisi varmasti helpompi irtaantua riippuvuus kerrallaan, ainakin minun tapauksessani mut sehän on niin että toiselle voi sopia tyyli: kerralla irti kaikesta paskasta. Minä yritin sitäkin aikoinaaan, mutta jälleen kerran epäonnistuin :laughing:
En tiedä laskinko väsyneillä aivosoluillani nyt oikein mutta meil on vissiin röökin kanssa niin että kuljet mua päivää edellä. Ole tiukkana veljeni ja anna sen perkeleen huudella. Nöyryytä sitä ja näytä kieltä. Kuten myös pelipirulle. Pistä ne perkeleet kärsimään :sunglasses: Niin teen minäkin :smiling_imp: Ainiin ja luomuna myös mää kuljen kessutonta kujaani.
Ai hyvä ihme ku sait mut repeemään iloisesti kuvailullasi “keskustelustasi” 2 v…upään kanssa :laughing: :laughing: :laughing: :sunglasses: :smiling_imp: :arrow_right: LOISTAVAA!!! I feel your pain brother!

Ja sitten: sinä olet tasan konkari siinä missä minäkin! Annetaan mennä rinta rinnan niin hyvähän tästä tulee…ei voi muutakaan tulla kun meillä on tääl Valtis niin hyvää jengii että pystytään mihin vain tahdotaan.

Toivottavasti kuulemme sinusta pian ja hillittömästi voimia taivallukseesi!

Hyvänyöntoivotuksin jatkoromaanin osakas kultakaneli

16

Nyt kun mainitsit niin kyllähän sitä jotain yhteistä näyttäisi olevan ja aika paljonkin :smiley: Tänään taas ollut helpompi päivä mitä eilen :smiley: Paljon paremmin sujuu kun töissä on ja ikään kuin huomaamatta voi todeta ettei edes ole tehnyt mieli röökiä tai pelejä :smiley: Kai sitä sitten on niin paljon muuta mielessä ja tekemistä aivoille ja muuta ajateltavaa niin ehdi sitä röökiä nii paljon mietiskelemään. Tuo on tällä hetkellä minulle se paljon enemmän vaikeutta tuottava paha, tai vaikeuksia on pelit tuottaneet huomattavasti enemmän mutta vaikeutta tuottaa enemmän pysyä erossa tupakasta! Sitä kyllä ihmettelen että tällä hetkellä ei ole myrkkypötkylä suupielessä käryämässä tuttuun tapaan, oli se meinaan niin julmetun lähellä maanantaina! Töissä oli aamupäivällä armotun v*tutus ja melkeen olin jo askia ostamassa mutta purin hammasta yhteen! Olen tuolla stumpin sivuillakin koittanut lueskella ja löytää kunnollista motivaatiota tupakan lopettamiselleni. Mutta en tiedä olenko täysin valmistautunut henkisesti taistoon tupakkaa vastaan? Olenko tunne tasolla hylännyt tupakan loppuiäksi? Riittääkö pelkkä rahan säästö ja pelko tulevaisuudessa siintävistä sairauksista motivaatioksi? Eli pysynkö erossa ajattelemalla faktoja sairauksista ja rahasta? Siihen tarvitsisin jotenkin sen tunteen mukaan, luulisin ainakin! Vai onko se mahdollista lopettaa pelkällä järjellä ja mielettömällä tahdon ja mielen lujuudella? Olenko valmis saattamaan haudan lepoon “rakkaani”(tupakka) vai olenko vain jättänyt hänet hetkellisesti? Taisteluun pelejä vastaan tupakalla on merkittävä ero psyykkisesti päässäni, en osaa ajatella tupakkaa niin pahana vielä. Haluaisin olla viisas ja lopettaa ENNEN kuin olen ehtinyt tupakalla pilaamaan kehossani mitään. Mutta mutta, aluksi mennään tunti ja päivä kerrallaan tämänkin pirun kanssa ja ehkä se todellinen motivaatio löytyy jonkin ajan päästä kun savuttomuutta takana tai pahimmassa tapauksessa sekin täytyy kantapään kautta etsiä jostain mutta toivon että tuohon ei tarvitse mennä kuten pelien suhteen kävi!!! Tänään tupakinhimo on pysynyt taka-alalla kun sain töissä heti aamulla niin mukavaa palautetta että lämmitti mieltä :smiley: Yks työkaveri sanoi et mennääs röökille johon tokaisin että oon lopettanut, olen ollut jo 2 viikkoa ilman. Siihen hän sitten heitti että vedänkö nuuskaa tai laastaria? Sanoin että en. Hiukan kummastuneena kysyi että purkkaa? Ja sanoin joo vihreetä jenkkiä menee jonkin verran mutta ei mitään nikotiinia :smiley: Sanoi että nostaa hattua, ei pystyisi itse moiseen! :smiley: Muutama muukin töissä ollut vilpittömästi iloinen ja tsempannut. Sitten on niitä toisia ääripäitä jotka sanoo että niinhän ne kaikki sanoo lopettaneensa ja alkuun kyseltiin päivittäin ketkä tiesi että vieläkö on lakko pitänyt vittumainen virne kasvoilla. Juuri tällaisten ihmiset on antaneet omalla tavalla voimaa myös savuttomuuteen! Pari kertaa kun olen ollut heikoilla hangilla olen miettinyt sitä kuittailua mikä sieltä sit tulee ja päättänyt että hammasta purren kunhan ei polteta! Puolen vuoden tai vuoden päästä voin itse tokaista jotain yhtä fiksua noille epäilijöille! “Maistuuko hyvältä?” “Kuis palaa?”

Mutta edelleenkin savuitta ja peleittää mennään!! :smiley: Ja mitä peleihin tulee niin sillä rintamalla näyttää erittäin valoisalta:) Ei pienintäkään himoa nyt mutta nöyränä niitä vastaan! Ja seuraavan kovan pelipoltteen iskiessä kaivan kaapista nuo maksetut vippi laskut ja UO kuitit, niitä on nii paksu nippu että vois vaikka kolkata jonkun :smiley: :smiley: ! Sitten täytyy katsoa itseensä peilistä ja kysyä että haluanko taas samaan paskaan tarpomaan leukaa myöden! Ja tiedän vastauksen olevan ilmeinen!!

Noin. Huh. Nyt olen päästänyt taas sisintäni “paperille” ja hiukan helpottaa:) Vaikkei mitään poltteita nyt olekaan mutta aina se vaanii kulman takana!

Niin ja anteeksi vielä jos jotain ärsyttää liika avautumiseni tupakan suhteen, tiedän ettei ole mikään tämän palstan pääaihe ja kuulu tänne mutta Kultiksen kanssa kuljetaan kohti samaa päämäärää niin ajattelin jakaa iloja ja tuskia myös tuostakin asiasta :smiley:

Loppuillan nautin vapaudesta joka minulla on nykyään!!! :slight_smile: Menen ottamaan kunnon löylyt, iso lasillinen kylmää colaa, parvekkeelle katselemaan auringon laskua ja vetämään keuhkot täyteen RAITISTA ILMAA!! Nyt kun haistaakin jotain :laughing: Vähät ne ovat ilot mutta noinkin pienistä asioista saa voimaa ja virtaa arkeen :slight_smile:

Aurinkoista ja lämmintä kevätillan jatkoa kaikille tasapuolisesti! :smiley: -ed89

17

Kukkuluuruu!

Tänään 390.vrk pelaamatta. Jees-tunnelma tästä. Yksi kaveri tosin ymmärtämättömyyttään hehkutti arpavoittojaan ja kuvitteli olevan jotain johdatusta voitoissaan mukana. Huomasin tuossa tilanteessa itseäni tarkkaillessa että pieni kiinnostus nosti päätään. Sitten taas mentiin syvälle ajatusarkkuuni että mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Aikani pähkäiltyäni naurahdin itselleni että höpsis, ei mulla ole koskaan ollut mitään muuta johdatusta rahapeleissä kun syvälle mustaan helvettiin.
Se henkinen puoli on ollut sitä särkyneen ruukun kokoamistyötä sitten kun kaikki on mennyt ja kokoat itseäsi siitä monipelin edestä lattialta ja mietit miten saat jokaisen sirpaleen kotiin mukaan. Saako sitten koskaan vai jääkö joka reissulle jotain? Saattaapi olla kumminpäin tahansa.
Tänä päivänä tuntuu että pikku hiljaa alkaa eheytyä taasen ehjempään kokoonpanoon pelurinosani suhteen mutta se röökinkiskoja minussa taasen…
Yep taas lähdettiin tupakan kanssa tarpomaan alusta :unamused: Nyt 4. vrk polttamatta ja kyllä on taas hankala aloittaa alusta. Tämän täytyy olla viimeinen kerta röökin kanssa- en jaksa enää. Todellakaan. Hirveätä vuoristorataa tunteiden ja käyttäytymisen kanssa. Huoh.

Mites Ed89 kuviot röökien ja pelien suhteen?

Terkkuja tutuille ja tuntemattomille- pelurit tehdään historiaa ja ylitetään itsemme!

"Jatkuvuus antaa meille juuret;
muutos kasvattaa meille oksat,
sallii meidän kurkottaa kauemmaksi
ja kasvaa ja saavuttaa
uusia korkeuksia. "

Pauline R.Kezer

Kultis, peluri lämpimien aaltojen maasta

18

410.vrk pelailematta tänään täynnä.

Aika usein tulee taas käytyä tsiigaamassa tämän meikäläiselle tuiki- tärkeän sivuston anteja. Tekstejä lukiessa välillä harmittaa, liikuttaa,välil naurattaa, itkettää, suututtaa ja välil tulee epäuskoakin mutta sitä se kaikki on…Davehan sen aikoja sitten lauleskeli joten mun ei enää tartte.

Taas näin erään vanhuksen pelaamassa ekaks kun kävin asioilla n.klo.11 aikaan ja kolmen tunnin kuluttua ohi kulkiessani sama herra pelasi samaa konetta ja ikävä kyllä ei ollut malttanut vessaan lähteä niin oli sitten housut rapaantuneet mutta pelit jatkui. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota sen enempää vaan toiset pelasi ympärillä niin kuin ennenkin. Sydämestä riipaisi, pala nousi kurkkuun. Voin sanoa et ahdisti helvetisti.Älytön suru liimautu kiinni. Mitä voisimme tehdä auttaaksemme jos hänen ainoa “ilonsa” on pelit johon uppoaa? Eikö kukaan voi puuttua? On hemmetin hienoa että Suomi on vapaa maa ja jokainen täysi-ikäinen tekee ja päättää mitä tykkää mutta…huhhuh. En tiedä mutta kova paikka oli tuo näky.
Hyvinvointivaltion tulos…?

Ennen puhuttiin rappioalkoholisteista…onko tämä nyt sitä rappiopelaamista? Joskus olen pelannut kyseisen henkilön kanssa rinnakkain ja jotain sanasia vaihdettu pelien kulusta ja silloin ainakin henkilö vaikutti mielestäni ihan skarpilta kanssariippuvaiselta, mutta peruspelurin elkeet oli kyllä hänelläkin: kaikki tai ei mitään, ruokakassit lämpeni lattialla ja pyysi toisia varaamaan konetta hänelle kun käy vaihtamassa valuuttaa.

angrybirdsit, raviveikkaukset, pleikkarit, huoltsikan helvetinkoneet, casinohiet ja kenokutkutukset…voi hemmetti miten meitä pistetään halvalla :imp:

Että näin. Mitä muuta? Rööki? Palaa, palaa :unamused: Ihan tasan samaa vääntöä nyt kessun kanssa ku oli pelejen kanssa. Miksi olen niin hidas oppimaan? Dum-dummy? Ehkä niinkin,en kiellä enkä myönnä :mrgreen: Ottaa anyway aikansa oppia tapansa, uudet kujeet.

Nyt valoista yön selkää ja hyviä seikkailuja kesän helmassa!!!

Kultakaneli

19
  1. vrk pelaamatta koossa.

Juhannus kutakuinkin takana. Lueskelin näiltä palstoilta että moni viettänyt juhannusta yksin, joka on ymmärrettävästi nostanut pintaan monenlaisia tunteita.
Myös minä vietin juhannuksen yksin. Oli kutsuttu illanviettoon mutta skippasin kutsun koska tieto oli että iltamat on kosteat ja mun jussiperinne ollut jo monta vuotta alkoholiton perustuen nauttimiseen luonnosta ja levosta sekä hiukka juhlavammasta ravintopuolesta. Olen joskus aiemminkin, muutama vuosi sitten viettäny jussit itekseni.
Tänä jussina en kuitenkaan hakeutunut perinteeni mukaan maalle joten oli vähän erilainen juhlanseutu. Kyllä oli aluksi hiukka onttokin olo mutta sitten lakkasin murehtimasta ja päätin ottaa lungisti. Pulahdin uimaan,selailin nettiä, kävin kävelyllä, katselin leffoja, herkuttelin ja ajelin autolla katselemassa miten jengi viettää lähimmän parinkymmenen kilsan säteel keskikesän juhlaa.
Aivan jees. Ei kovin kummosta mutta hitsin hyvä nähdä tämmöinenkin vaihtoehtoinen toimintatapa niin voi sitten seuraavaksi valita toisin jos mahdollisuuksia on.

Tv:stä olen ihmetellyt ray:n voisinpa melkein sanoa painostusta pelien maailmaan. Huhhuh jatkuval syötöl puskivat niitä mainoksia ja siinä houkuttelevat kultajaskat kerrotaan siirtyneen myös nettiin. Ymmärrän hyvin mainoksen uhreja…tosin Pullavankin mainos on melko houkutteleva :laughing: Viime kädessä ihminen itse tekee valinnan mihin toimeen tarttuu ja mitä toteuttaa.

Minäkin olen taas tehnyt valintoja. 7.vrk tupakoimatta. Ei muuten särje päätä. Olo on kerrassaan loistava. Joka päivä teen myös valinnan olla pelaamatta. Tarpeen vaatiessa useammankin kerran päivässä.

Terveisiä kansakunnan pelureille ja puhtia elää unelmia todeksi meille kaikille :sunglasses:

“…me emme useinkaan osaa nähdä yksinkertaisten ilojen metsää ongelmien puilta.”

Christiane Collange

20

430.vrk pelaamatta tänään.

17.vrk polttamatta.

Kesää ja kokemuksia kaikille, uskallusta rakastaa itseään niin paljon että haluaa tehdä jotain hyvää itsensä eteen.

Kultakaneli

“Älä kadu mitään. Vapaudu menneisyydestä ja elä nykyhetkessä.
Kun olet oppinut elämään täydellisesti nykyhetkessä etkä ajattele
tulevaisuutta tai menneisyyttä, sujuu elämäsi hyvin.
Menneisyys on nyt takanapäin. Ole kiitollinen ja iloinen sen opetuksista.
Se ei enää vaikuta sinuun, ellet niin itse halua. Älä kadu mitään, mutta
suo itsellesi oikeus muuttua ja valita toinen suunta elämässäsi,
jos sen oikeaksi näet ja tunnet.”

AXEL FREDENHOLM