Tässä olisi lähes neljä viikkoa oltu ilman alkoholia. Sitä ennen drinksut, shotit ja bisse mennyt kuin Niagaran putous kurkusta alas vapaa-aikana, aina kun siihen ollut rahallisesti tilaisuus. Palatakseni ajassa taaksepäin, ennen tätä neljää viikkoa olin ensimmäistä kertaa katkolla, johon hyvä ystäväni minut vei, kun olin juonut oikeastaan pelkkää viinaa viikon putkeen ja syöminen jäänyt lähes kokonaan. Olin niin huonossa kunnossa, että oksentelin kaiken syljen, sappinesteen ja veren välillä pihalle ja kävelytaito oli niin ja näin, hädintuskin sain puettua ja mentyä melkein kontaten ulos jossa ystävä odotti autonsa kanssa. Tiedon tilastani sain ilmoitettua hänelle facebookin kautta ja hän tuli sitten hakemaan minut parempiin hoiviin. Olisi pitänyt lähteä samalla iltalaivalla kohti Ruotsia, jossa työskentelen määräaikaisella sopimuksella. Ja nyt se kävi sitten ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa, kun työt kärsii alkoholin takia kunnolla. Aikaisemmissa työsuhteissa toki ollut satunnaisesti “pikapekkasmaanantai”, mutta se on vähäistä tähän verrattuna. Katkolla minut ohjattiin selviytymisosastoon nukkumaan mehun keran päätäni selväksi. Seuraavana aamuna kysyttiin, että haluanko hoitopuolelle. Onneksi sanoin, että haluan enkä livahtanut uudestaan pahoille teille, tosin ei siihen olisi sillä kertaa rahaakaan varmaan ollut, kun lähes koko tili juotu tyhjäksi. Ensimmäinen päivä katkolla meni nukkumattina lähes koko päivän ja valveilla olin syömisten sekä lääkitysten ajan ainoastaan. Vietin neljä päivää katkolla ja siinä ajassa mietin, että onko tässä tolkuttomassa dokaamisessa mitään järkeä, kun joka kerta kaikki menee kaikki tienatut palkat baarin kassaan ja sätättyä tulee kaiken kukkuraksi siinä ohessa. Muut potilaat sekä henkilökunta olivat erittäin ystävällisiä ja tunsin oloni turvatuksi sekä ilmapiiri oli sellainen, ettei tarvinnut valehdella, puolustella ja selitellä miksi olen siellä. Aikaisemmin ennakkoluuloni olivat sellaisia, että katkolla on vain sillan alla olevia juoppoja, joilla joka kerta paskat housussa ja lasolipullo käytössä, mutta siellähän oli kaiken yhteiskunnan edustajia ja kaikki oltiin saman asian takia siellä eli päihteiden. Ryhmäistunto oli tosi relaksoiva kokemus, vaikka se oli alkoholisteille vapaaehtoinen ja menin sinne osittain “vastahakoisesti”, mutta yllätyin positiivisesti. Tuli myös käytyä saunassakin muutaman hepun kanssa, jossa en ole vähään aikaan käyny ja vielä ilman huurteista. Viimeisenä päivänä lääkäri antoi minulle todellisen armopalan. Kerroin hänelle olevani vielä koeajalla nykyaikaisessa firmassa ja oli sanomattakin selvää, että kengän kuva olisi perseessä, jos todellinen syy olisi selvillä. Viralliseksi syyksi merkattiin sitten masennus eli selvisin työasian suhteen kuin koira veräjästä. Tämä oli viimeinen sinetti, jonka jälkeen koin, että olen saanut uuden mahdollisuuden, mutta se, että mun on tehtävä asioiden eteen jotain, jotta mahdollisuus ei olisi hukkaan heitettyä. Ensi kerralla en välttämättä selviä enää pelkällä armolla tai tuurilla. Ennenkaikkea mikä tärkeintä, niin henki pihisee kiitos ystävän, joka minut katkolle vei, kiitokset henkilökunnalle ja muille potilaille seurastanne, kiitos lääkärille, että saan jatkaa työssäni.
Otsikko sen takia tuollainen, koska kokoajan taistelen pääkopan sisälläni juomista vastaan. Automaattisesti kun pienikin vastoinkäyminen tapahtuu tai alkaa stressaamaan esimerkiksi duunissa, jossa en tottapuhuen viihdy ollenkaan, niin ajatuskuplassa samantien “bisse”. Aseena tätä vastaan mulla on nyt antabuslääkitys, mutta en voi luvata enkä lyödä asiasta vetoa 100%, ettenkö joku kerta vielä sortuisi, kun riittävästi ikäviä asioita kasaantuu niskaan.
Koita jatkaa vaikka viinapiru istuu olkapäällä. Aikaa myöden saat sen hätistettyä pois aina pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa. Bisse on hyvä lääke kaikkeen. Se tulee kuvioihin meni elämässä hyvin tai huonosti, se on ratkaisu lopulta lähes kaikkeen, eikä muuta osaa edes kaivata, ei edes ruokaa!
Mikäli työkuviotkin tökkii, niin koita ihmeessä keksiä joku korvikekuvitelma sen bisseväläyksen tilalle. Palkitset itseäsi joillain hyvillä jutuilla ja yrität tehdä kaikkia nautinnollisia asioita. Hoidat itseäsi kunnolla ja muistat pitää vatsan täytenä. Siinä on kova vääntäminen ja säätäminen elämässä, jotta saa viinapirun karkotettua, ei muuta kuin onnea jatkoon.
Hieno avaus ja vielä hienompaa että olet pysynyt kuivilla jo neljäkin viikkoa. Joillekin se on jo pelkästään ajatuksenakin silkka mahdottomuus.
Alkuun tulee niitä haluja ja mielitekoja itse kullekin täällä plinkin keskuudessa, mutta monet turhat ryypyt ovat jääneet ottamatta kun tukena on kaltaisiasi, alkoholisteja ilman rajaa, (vaikka se raja tulee jokaiselle ennemmin tai myöhemmin)
Hienoa myös rehellisyytesi, sillä ilman sitä ei olisi mitään…pelkkiä tyhjiä lupauksia. Toivon sinulle kaikin puolin pelkkää hyvää ja muistutuksen siitä, että se ensimmäinen ryyppy “meidän” kohdalla saattaa olla se parin viikon “tili tyhjäksi” huikka.
Olet hyvällä alulla tekemäsi päätöksen kanssa. Täältä tulet takuulla saamaan tukea niin juomisen kuin sen himojenkjin suhteen, sillä aika moni on saanut plinkistä, AA:sta ja muista vertaistuista apua ja helpotusta siihen, ettei jokaisessa ylämäessä ole aina pakko korkata. Tsemppiä sulle, reissumies!
Osku84 kirjoitti
Jos on vastaanottavainen mieli, kyllä niistä saa apua, ja useimmiten ennakkoluulot osoittautuvat täysin perusteettomiksi. Tästä sitten päivä kerrallaan!
TMS72 kirjoitti
Kiva kuulla sinustakin ja nimenomaan perjantai-iltasi mietteitä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Minulla sekin, että omassa pitäjässä kaverini ovat 98,9% pelkkiä juoppoja, jotka tykkää hengata vain baareissa ja yöelämässä. Ei ole kuin muutama ystävä, joitten kanssa tulee oltua tekemisissä myös selvinpäin ja se muutama on oikeastaan vain kaksi kappaletta, kun tarkemmin asiaa mietin. Olen aikaisemmin kokeillut pyytää esimerkiksi “kavereita” kahville tai syömään jonnekin, mutta aina on olevinaan jotain muuta, joko kiire tai krapula, ettei pysty. Paras ollut se, että olen aamupäivällä kysellyt pullakahville, mutta sanottu että päivä täysi, illalla sitten samainen tyyppi soittelee, että lähe ryyppää paikalliseen. Eli siinä taas nähtiin. Tai korjaan sen verran, että ovat “kaverit” joskus ottaneet selvinpäin yhteyttä, silloin kun tarvivat vippiä… Oloni on suoraan sanottuna nyt todella yksinäinen ja välillä sitä valitettavasti kelailee, että pitääkö tässä nyt alkaa ylläpitämään taas juoppoutta, että saisi jonkinnäköistä sosiaalista elämää, mutta ei sen kuuluisi mennä niin, enkä mää saa niitä juoppoja jeesuksiksi käännytettyä, olisiko kellään mitään rakentavia vinkkejä kenties asian suhteen?
Ei niiden ystävien määrä vaan niiden laatu!
Kyllä se on alkuun parempi vain pysytellä omassa yksinäisyydessään tai hakeutua mestoille, joissa ei taatusti ryypätä. Kyllä sä sit myöhemmin löydät toisenlaisia ystäviä kun raitistut. - Samalla huomaa ketkä siitä porukasta on todella ystäviä. Kyllä mun täytyy omasta kokemuksesta sanoa, että se raitistuminen on aika yksinäistä puuhaa. Uudet harrastukset helpottaa vähäsen. Sitten kun on saanut raittiudesta kunnolla kiinni ja elämästä, niin sitten ei haittaa yhtään vaikka kaverit örveltäisi kuinka (jos sitä nyt sitten enää jaksaa katsella ja kuunnella). - Tähän raitistumiseen sijoitettu yksinäinen aika, on pieni menetys sen rinnalla mitä mahdollisesti saavuttaa!
Osaako joku viisaampi kertoa mitä Kuntoutumisyhteisö pitää sisällään, vaikuttaisi mielenkiintoiselta. Olisin tyytyväinen jos joku hieman selventäisi, jos on omia kokemuksia. Siltä pohjalta osaisin sitten tiedustella lisää.
Kuntoutusmisyhteisöjä on aika paljon ja erilaisia, joten riippuu vähän mitä kuntoutumisyhteisöä tarkoitat 
Tsemppiä! Ei kukaan halua pilata elämäänsä, siksi sinäkin pysyt erossa alkoholista. Olen huono neuvomaan keinoja, sillä itse yritän päivä kerrallaan pitää korkin kiinni. Oletan, että olet nuorehko -nimimerkkisi -84 merkin perusteella. Sen ikäinen tarvitsee sosiaalista seuraa. Itselläni on perhe ja työ, joten vielä en ole kavereita kauheasti kaivannut -mutta se aika tulee. Itse olen kokenut tukihenkilön hyvänä ja mukavana seurana -onko sinulla mahdollisuutta sellaiseen? Tukihenkilön kanssa lähdemme positiivisuuden kautta opettelemaan parempaa arkea ja olen tykännyt -alku on ollut keskustelua, mutta etsimme mm. vaihtoehtoisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Se tulee tarpeeseen sillä kesälomakin lähestyy.
Työ on hyvää ajanvietettä -siitä saa elantonsa, samoin opiskelu vie eteenpäin. Kavereita löytää samanhenkisistä ihmisistä ja ennen kuin alkoholistiminän jälkeen tietää minkä henkinen on, on tutustuttava itseensä -ja se vaatii yksinoloa ja seuraa. Tutustu rauhassa erilaisiin ihmisiin ja mieti millaista sinun on heidän kanssaan toimia. Kaikkien kanssa ei ole pakko olla kaveri -ei edes voi. Ja huomaat, että sellaisistakin paikoista -joista et voi kuvitella löydät ikävä kyllä aineiden väärinkäyttäjiä. Esim. kirkko ei ole poikkeus.
Itse en ole etsinyt vain absoluuttisesti raitista seuraa, on muuten Suomessa varmaan todellinen haaste. Jotkut meistä osaavat käyttää alkoholia (tai luulevat niin), toiset eivät pysty siihen alkuunkaan. Minä en. Pääasia on, että pitää huolta omasta juomisestaan ja pyrkii nautittavaan arkeen.
Vau, mikä tarina sinulla on!
Onnittelen sinua raittudestasi tähän mennessä. Saitko katkolla mitään lääkitystä, vai jäitkö vain sen mehukannun varaan? Syy miksi kysyn tätä on saadakseni tietää onko meillä edelleen käytössä barbaariset menetelmät, jossa halutaan antaa opetus.
Kyllä sai asianmukaiset lääkitykset aamuisin,päivisin ja iltaisinkin krapulan tuomiin vieroitusoireisiin. Mehua sai niin paljon kuin haluaa juoda. 
Tänään tuli sellainen hermoromahdus, että oli lähellä ettei tämä mies lähtenyt pahoille teille. Kiitos ystävän, kun pelasti päiväni auttamalla asiassa, josta mulla on ollut stressi jo viimeiset kaksi viikkoa. Saattaa kuulostaa pieneltä asialta sivullisten korvissa, mutta olen kaksi viikkoa odottanut kesärenkaita, jotka mulla oli “kaverin” puuvajassa odottamassa oikeaa hetkeä. Lukuisista lupauksista huolimatta tämä kaveri ei ole saanut aikaiseksi toimitettua omia renkaitani minulle, vaikka asiasta oltiin moneen ottaen sovittu ja omalta osaltani järjestelyt tehty. Ennenkuin kysellään miksen itse hae niitä, niin olen edelleen Ruotsissa hommissa, enkä tiedä koska tuun takaisin, niin mission impossible. Tässä yhtenä päivänä tyyppi sai sen verran aikaiseksi, että jätti kesärenkaani puuvajan katoksen alle, jotta joku saa ne tulla hakemaan ja tänään piti “luottokaverin” mennä hakemaan ne, mutta sanoi, ettei voi mennä sinne, ennenkuin saa kyseiseltä henkilöltä vahvistuksen, kun ei kehtaa mennä toisten pihalle yksin. No eihän tämä kyseinen tyyppi sitten voinut tekstiviestillä edes laittaa hepulle “onnistuu, käy hakemassa vaan” ja itse koitin moneen otteeseen viel soittaa, että sano nyt herranjumala, jotta voi mennä sinne. Ei vastausta puhelimeen ja homma oli niiltä osin menossa jäihin. Sanoin naispuoliselle ystävälle “Ei perkele, vittu mää jaksa tällästä pelleilyä, nyt lähen ryyppäämään ja pyydän jonkun viemään mut kaupungille lähimpään kuppilaan”. Hän rauhoitti minut ja suostui hakemaan renkaat sekä toimitti renkaat sinne mihin halusinkin. Tässä huomasi, etten ole lähellekkään toipunut vietistä ratkeamiseen, koska laukaisevaksi tekijäksi oli muodostua tällänen. Kieltämättä vastaavassa tilanteessa olisi ketä vaan repinyt pelihousunsa, mutta ei olisi käynyt välttämättä ryyppäys mielessä, koska ei se olisi auttanut kuin hetkellisesti vitutukseen ja lopulta ei ollenkaan. Ps. kyseinen henkilö, jonka vajassa renkaat oli on myöskin alkoholisti, mutta en osaa sanoa sitten aiheuttaako tämä sairaus sitten niin paljon saamattomuutta, ettei välitetä tippaakaan lupauksista tai muitten tarpeista.
Olisi taas paluu arkeen pikkuhiljaa. Pienimuotoinen loma alkaa kohta olla lusittu. Olisi taas iltalähtö Ruotsiin duuniin. Tämän loman vietin pääasiassa katkolla sillä poikkeuksella viimekertaiseen katkoreissuun, että menin sinne vesiselvänä ennaltaehkäisevään hoitoon, koska oli vaikeuksia olla neljän seinän sisällä kotona. Vietin ainoastaan yhden yön omassa kodissani ja sekin olosuhteiden pakosta, koska oli pakko hoitaa renkaitten vaihto ja katsastukseen liittyviä asioita. Lisäksi aloitin vertaistukiryhmissä käymisen ja kesäkuussa olisi tarkoitus mennä kuntoutumisjaksolle kahdeksi viikoksi, mikäli ei mitään mullistavaa tapahdu. Työt loppuu määräaikaisuuden johdosta toukokuun viimeinen päivä, joten on hyvä, että jotain ohjelmaa on tiedossa senkin jälkeen. Työhakemuksia olen laittanut menemään muutamiin paikkoihin ja yhden hakemuksen omaan alaan liittyvään kuukauden mittaiseen työvoimakoulutukseen. Ensi kerralla kun vapaudun lomille, niin olisi tavoitteena viettää loma siten, ettei tarvisi mennä “piiloon” katkolle vain sen takia, että siellä on selväpäisiä ihmisiä ympärillä. Aika toki siellä kului muitten potilaitten kanssa pelaten mm. yatzya ja aliasta. Nyt oli tosi rento jengi koolla , joten oleminen siellä ei ollut pakonomaista, vaikka välillä oli hetkiä, että olisi tehnyt mieli lähteä litomaan. Eli aikaisemmista sanomisistani on helppo vetää yhteenveto ja tavoite, mistä saada juoppokavereiden tilalle ne ihmiset, joitten kanssa viettää aikaa ilman ohramallasta In the Real life?
Hei Osku!
Eikö mainitsemissasi vertaistukiryhmissä ole raittiita ihmisiä?
Itse olen saanut AA:sta lukuisan joukon tuttuja ja ystäviäkin. Hesassa on tietenkin helppoa, kun täällä on joka päivä palavereja, mutta Ruotsissakin on suomenkielisten lisäksi luonnollisesti ruotsalaisia ryhmiä, anonyme alkoholister.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
On toki ja se on hyvä asia. Itsekkin tossa tarkemmin kun aloin katsomaan, niin kyllä täällä pienessä pajukylässäkin niitä on melko usein. Kaikkia asioita ei muista mainita aina, kun on paljon asiaa kerralla, joista pitäisi muistaa kertoa. Olin A-klinikan vertaistukiryhmässä päivää ennen, kun menin Katkolle. Siellä oli uusiakin naamoja verraten aikasempaan käyntiini AA-ryhmässä, yksi henkilö oli sama joka oli edellämainitussa kokouksessa myöskin, jossa oli enimmäkseen vanhoja kehäkettuja ja tässä A-klinikan kokouksessa ryhmänvetäjänä oli todella rento naisihminen. Pitää nyt itsekkin tässä painaa mieleen, että AA-ryhmä ja A-klinikan vertaistukiryhmä on kaksi eri asiaa. Molemmat hyviä. Katkolla ollessani sielläkin oli mahdollisuus päästä AA-ryhmän kokoukseen johon osallistuin, niin se oli juuri se sama AA-ryhmä, jossa ensimmäistä kertaa olin, taitaa olla juuri tuo sinunkin mainitsemasi, koska he ovat sanoneet myös minulle, että täällä Ruotsissa ryhmiä on. Mielestäni kerran koitin uteliaisuuttani siitä AA:n haku-jutusta katsoakkin, mutta en löytänyt Kungsängenin alueelta tietoa, että täällä päin olisi. Tukholmassa kylläkin on, mutta sinne liikkuminen on aika hankalaa ja varsinkin kun työpäivät pitkiä ja ei omaa autoa käytössä. Mutta jos jotain positiivista hakee, niin tavallaan tää itse Ruotsissa oleminen on eräänlaista “katkaisuhoitoa”, ettei täällä edes tee mieli ottaa ja nyt tässä loppuvaiheessa työsuhdetta porukka hajaantuu torstaina, joka on hyvä asia, koska muutamat pahanilmanlinnut siirtyy muualle ja saan nyt ainaskin tämän kuun työskennellä ns. dream teamin kanssa, jossa ei ole kusipäitä. Eli uskon syvästi, että sekin vaikuttaa positiivisesti minuun, koska ilmapiiri paranee.
Googlella löytyi tällainen:
AA i Kungsängen
träffas varje onsdag kl. 19.00,
Torget 6, Kungsgården i Kungsängens centrum.
Ruotsin AA:n haulla ei kyllä löytynyt oikein mitään. Tuo edellinen oli tällaiselta sivulta:
upplands-bro.se/stod–omsorg … ioner.html
Tsemppiä!
Okei, eli toi olis siinä torilla, ruotsin kieli on kyllä tosi kehno, mutta jos ne kelpuuttais sen, mikäli puhun englantia. Tietenkin voisi kokeilla, jos työajat antaa myöden. Kiitoksia. 
Osku hei, palaveriin voi mennä, vaikka ei kielellä selviäisikään. Se on ihan yleismaailmallinen tapa meidän joukoissamme. Olen itsekin käynyt täysin ummikkona, ja mukavasti se on tukenut raitista päivää.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tuli tossa 3 päivää oltua ilman antabuksia, kun epäilin, että johtuu niistä kun vatsa jatkuvasti sekaisin, mutta en usko enää vaivojen johtuvan antabuksista. Elikkä kuuri jatkuu taas normaalisti, koska koen etten ole riittävän vahva vielä lopettamaan niitten syöntiä, koska koen, että jos tulee tähän paikkaan joku isompi vastoinkäyminen, niin tölkki on kourassa. Mukavaa kesän alkua kaikille.