Onko tulevaisuutta ''moniongelmaisen'' miehen kanssa?

Kotikanava
1

Olen 23-vuotias nainen ja ollaan oltu puolisoni kanssa 3,5 vuotta yhdessä ja saman katon allakin asuttu jo pari vuotta. Menen suoraan asiaan eli miehelläni on suhteemme aikana ollut pari isoa ylilyöntiä alkoholin kanssa (joista toinen olisi voinut päättyä todella huonosti) ja ilmeisesti nuorempana juominen ollut melko säännöllistä ja runsasta. On joutunut liiallisen juomisen takia kerran putkaan ja kerran sairaalaankin ‘‘tarkkailuun’’. Onneksi mies ei ole millään tavalla kuitenkaan aggressiivinen humalassa tai käyttäydy uhkaavasti. Nykyään mies ei juo kovin usein eikä ylilyöntejä ole tapahtunut, mutta kertoo että tekee kyllä mieli juoda jos muut ihmiset ympärillä juo tai jääkaapissa on vaikkapa olutta.

Lisäksi puolisollani on ollut jonkintasoinen rahapeliongelma jo n. 16-vuotiaasta lähtien. Viime vuoden lopulla minulle selvisi, että mies oli pelannut minulta salaa jo vuoden ajan, ottanut velkaa (luottokortti tapissa, pari onneksi suht pientä pikavippiä ja kaverilleen oli velkaa myös) ja salaillut sekä valehdellut asiasta minulle koko tuon ajan. Noista enää luottokorttivelka on jäljellä eli taloudellinen tilanne ei ole katastrofaalinen, mutta opiskelijalle iso summa toki. Mies on kertonut pelanneensa vuosien varrella jonkin myös opintolainaa eli todellisuudessa velkaa pelien vuoksi on varmasti viisinumeroinen summa.

Mies on kuitenkin nyt ollut jo kohta vuoden pelaamatta, mikä on kuulemma pisin aika koko ‘‘peliuran’’ aikana. Luottamus on toki kokenut suhteemme aikana ison kolauksen sekä alkoholin- että rahankäyttöön liittyvien tyhjien lupausten ja valheiden vuoksi. Vertaistuki ja pariterapia ovat kuitenkin auttaneet meitä kumpaakin käsittelemään asiaa ja näen kyllä, että mies haluaa todella muuttua. Juomiseen liittyvät ylilyönnit ovat vähentyneet ja pelaaminen (toistaiseksi) loppunut.

Rakastan miestäni maailman eniten ja haluan todella uskoa siihen, että muutos on hänelle mahdollinen. Näitä haasteita lukuun ottamatta hän on minulle ihana ja turvallinen kumppani. Minua kuitenkin pelottaa, koska riippuvuuksista ei tavallaan parane koskaan ja aina on mahdollisuus, että mies retkahtaakin. Hänellä on suvussa alkoholismia ja myös kaveripiirissä runsasta alkoholinkäyttöä ja peliongelmaa. Mies on aiemmin tehnyt paljon katteettomia lupauksia ja siksi en halua olla liian naiivi, toisaalta en myöskään maalailla piruja seinille. Silti välillä mietin, ‘‘tuhlaanko’’ parhaat vuoteni tämän miehen kanssa ja uskallanko ikinä esim. mennä naimisiin tai hankkia yhteistä kotia tai lapsia hänen kanssaan. Ihan kamalia ajatuksia, koska eikö parisuhteessa pitäisi kyetä unelmoimaan ja luottamaan yhteiseen tulevaisuuteen?

1 tykkäys
2

Hei

Selvästi miehelläsi on taipumusta riippuvuuksiin, mitkä pahimmillaan tosiaan voivat kaataa suhteita ja viedä ihmisen perikatoon. Ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa siihen, onko suhteellanne tulevaisuutta. Riippuvuudet ovat vähän sellaisia, että niiden kehittymistä on vaikea ennustaa. Kuten olet jo huomannut, niin toisen osapuolen lupauksilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, vaan hänen toiminnallaan on. Eli mitä käytännössä tapahtuu, niin sillä on väliä, ja se on asia minkä perusteella sinun kaiketi kannattaa suunnistaa, kun mietit suhteenne tulevaisuutta.

Minusta sinun velvollisuutesi on ensinnäkin tunnistaa omat rajasi, eli että mietit mitä toimintaa et siedä mieheltäsi. Sitten sinun pitää kommunikoida nämä rajat selväsanaisesti miehellesi, ja loppu onkin hänestä itsestään kiinni. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tietenkään sitä ole. Olet kovin nuori vielä, niin voithan sinä kenties yrittää ajatella niinkin, että seuraavat vuosi-pari määrittelevät onko suhteellanne pidempää tulevaisuutta.

Ennenkaikkea miehesi pitäisi olla itse kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja riippuvuuksien hoitamisesta hänen itsensä vuoksi, ja se on sitten ikäänkuin mukava sivuvaikutus, että sinäkin olet tyytyväinen. Toki häntä voi voimakkaastikin motivoida, jos kerrot hänelle, että yhteinen tulevaisuutenne on aika pitkälti hänen toiminnastaan kiinni. Ja varmaan toki olet sen jo kertonutkin. Sitten jos tilanne pysyy hyvänä, ja menee vaikkapa muutama vuosi että ei ole pelaamista eikä juomiseen liittyviä ylilyöntejä, niin varmasti sitten voit olla ihan luottavainen. Mutta ainoastaan aika näyttää, minkälaista miehesi toiminta tulee jatkossa olemaan.

Pelaamisesta en niin tiedä, mutta juomisen suhteen on omaa kokemusta ja sen vuoksi täällä palstallakin kirjoittelen. Niin siitä juomisesta sanoisin, että kirjoittamasi perusteella miehesi saattaa pahimmassa tapauksessa olla sellaisessa tilanteessa, että juomisen aloitettuaan hänen on vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta kontrolloida päihtymistään. Eli on ikäänkuin arpapeliä milloin tulee ylilyöntejä ja milloin ei. Sinun kannattaa tarkkailla sitä asiaa, eikä uskoa mitään ”tämä oli vain yksittäistapaus” -tyyppisiä selityksiä. Toisaalta kun kerroit että ylilyöntejä ei viime aikoina ole ollut, niin voi se sitten niinkin olla, että miehesi todella pystyy hallitsemaan juomistaan niin halutessaan.

2 tykkäystä
3

Kiitos vastauksesta! Se on kyllä totta, että kukaan muu ei voi sitä määritellä onko meidän parisuhteella tulevaisuutta. Valitettavasti - olisihan se helppoa, jos joku voisi vain sanoa että ‘‘näin se on’’ :smiley: Mies kyllä onneksi tiedostaa taipumuksensa riippuvuuksiin ja ainakin sanoo haluavansa hoitaa itseään; ilmoittautui juuri tänään 12 viikkoa kestävään peliriippuvaisten vertaistukiryhmään, kuulemma nyt aihe ei ole enää liian arka ja on voimavaroja käsitellä asiaa. Miehellä peliriippuvuus ja juominen ovat ilmeisesti osittain kulkeneet myös käsi kädessä, sillä nuorempana pelasi usein baareissa pelikoneella. Nykyään miehellä on Veikkaukseen estot, mutta sehän ei tietysti muuta pelaamista estä.

Olet oikeassa myös siinä, että ei mulla onneksi ole kiire vielä päättää asiasta. Ehkä vain pelkään, että irti päästäminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän aikaa kuluu. Olen miettinyt, että teen päätöksen valmistumiseeni mennessä tai ennen kuin täytän 25.v - ehkä hieman hassua, mutta toisaalta en voi loputtomiin olla suhteessa, jossa luottamusta puolisoon tai yhteiseen tulevaisuuteen ei ole. Olen myös tehnyt miehelleni rajat selväksi eli sen, että hänen täytyy jatkossa olla täysin rehellinen eikä salailla, jos vaikka retkahtaisi taas pelaamaan. Olen myös sanonut, että olen lopen kyllästynyt tyhjiin lupauksiin ja jatkossa uskon vain sen minkä näen. Mies tämän ymmärtää, mutta valehtelusta on kuulemma tullut vuosien varrella tapa eikä aina edes tajua puhuvansa paskaa. Haluaisi kyllä muuttaa tapojaan.

Suhteemme alussa alkoholi oli isompi ongelma, viime aikoina taas peliriippuvuus. Välillä mietin montako mahdollisuutta toiselle voi edes antaa ja olenko heikko, kun en ole vielä lähtenyt suhteesta. Haluan nähdä toisessa hyvää, mutta en olla hyväuskoinen ja tippua taas kovaa ja korkealta. Miehelle täytyy kyllä nostaa hattua siitä, että osaa nykyään säädellä juomista paremmin (= ei enää juo niin, että muisti lähtee, jne) ja pystynyt olemaan pelaamatta. Joskus kuitenkin kyseenalaistan tuleeko motivaatio häneltä itseltään vai onko kyseessä vain miellyttämisenhalu; sukunsa mökillä on esimerkiksi yleensä selvin päin, kun minä olen mukana, muutoin taas juo niin kuin kaikki muutkin. Toisaalta käynhän itsekin joskus ystävieni kanssa viihteellä, joten tiedä tuosta sitten.

4

En nyt muuten kommentoi mutta itse olin kova valehtelemaan ja kyllä joka kerta tiedostin kun valehtelin. Valehtelee valehtelustaan

5

Kyllä ei noin nuoren naisen kuulu alkaa miehensä omaishoitajaksi. Siinä käy niin, että hukkuvaa auttaessa menee itsekin alas. Maailma on täynnä vaihtoehtoja noin nuorelle ja muillekin. Sitten, kun on lapset, talot ja mökit, niin homma menee sekoiluksi. Nyt on vielä helppo heittää putkikassi olalle ja lähteä kohti uusia seikkailuita.

Ongelma on siinä, että nuorena kaikki on niin ainutlaatuista, uniikkia ja korvaamatonta, että sitä jää helposti roikkumaan kaiken maailman suhteisiin, vaikka ahdistus olisi alituiseen läsnä.

6

Ensin. Päätös on yksin sinun, on se sitten mihin suuntaan tahansa.

Mietit täysin oikeita asioita. Tätä ne muutkin miettivät, mutta useimmiten liian myöhään, kun sitoutuminen on jo naulattu esim. taloudellisesti tai lasten myötä. Kun lukee muiden päätöksenteosta täältä naapuriketjuista, niin niissä toistuu täsmälleen sama kaava useilla eri tavoilla sanoitettuna. Jotkut ovat miettineet yli vuosikymmenen ja pidempäänkin, vaikka merkit olivat jo alkuun selkeitä.

Jokainen elämän hetki on ainutkertainen. Et saa koskaan takaisin sekuntia, jonka juuri nyt käytät tämän lauseen lukemiseen. Minä vein sen sinulta. Toivottavasti panos/tuotos-suhde on kohdallaan.

Pyörittelin juuri päässä, että paljonko keski-ikäisenä keskituloisena maksaisin, jos saisin vielä elää puoli vuotta 25-vuotiaana. Päädyin vakavissani summaan väliltä 100000e - 200000e. Ei minulla ole tuollaista rahaa, mutta hakisin sen taatusti pankista ja maksaisin pois lopun ikääni. Olisinko maksanut sen kolmekymppisenä? En olisi, mutta eihän sitä silloin ymmärtänyt miten aika kuluu ja kiihtyy vuosi vuodelta.

Itse en lakkaa ihmettelemästä tätä suurta kuviota. Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja yhtä monta eri sävyistä suurta haavetta. Miljoonilla naisilla ei ole vähäisintäkään mahdollisuutta valita kumppaniaan, opiskella, syödä, ajaa autoa ja elää muutoin vapaasti. Samaan aikaan täällä länsimaissa meillä on kaikki mahdollisuudet valita elämän suunta kaikessa. Voimme alkaa kasvissyöjiksi, pitää lemmikkejä, opiskella maataloutta tai taidetta, valita kumppaniksi vaikka samaa sukupuolta oleva australialainen kuvanveistäjä, johon tutustui prätkäreissulla Alpeilla, mutta ei.

Joten, lue muita ketjuja ja totea kannattaako päätöksenteon odottelu. Ei kannata. Ja huom. Päätöksen ei tarvitse olla ero, mutta voit olla juuri niin ehdoton kuin oikeasti haluat. Jos kumppani on samaa ikäluokkaa, niin voi olla mahdollista, että meno muuttuu parempaan kerrasta ja lopullisesti. Valitettavasti tämä on epätodennäköistä, mutta ei asia selviä, ellet aseta selkeää rajaa juuri siihen mihin sinä haluat sen asettaa.

4 tykkäystä
7

Kannattaa lueskella tällä kotikanavalla juttuja puolison alkoholismista ja ihmisten elämästä. Vinkkejä toisen parisuhteeseen on ulkopuolisen vaikea antaa, mutta ei pidä olla niin naiivi, että kuvittelee voivansa “parantaa” kumppanin, joka toistuvasti tekee samat temput. Ei siihen ole muutkaan pystyneet, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Jos pitää miettiä onko puolisolla alkoholi- tai peliongelma, niin kyllä hänellä sellainen sitten on, et sitä muuten miettisi. Moni täällä harmittelee, miksei ymmärtänyt lopettaa juomista heti alkumetreillä. Niin se vaan menee, että juomiseen taipuvainen henkilö juo ja juo, eikä lopeta ehkä koskaan. Jos jäät suhteeseen tällaisen henkilön kanssa, niin asia pitää silloin hyväksyä. Taistelu toisen raitistumisen eteen on tuulimyllyjä vastaan juoksemista, harva siinä voittajaksi selviytyy. Suosittelen itsensä pelastamista.

Hyvä vinkki on ehkä jutella 50-60 vuotiaiden, miksei muidenkin itseäsi vanhempien kanssa ja kysyä ovatko he yhdessä ensirakkautensa kanssa. Monet ovat naimisissa jopa kolmatta kertaa, aikaisemmat suhteet ovat kaatuneet milloin mihinkin, mutta eteenpäin ollaan menty. Turha tuhlata aikaa jonkun moniongelmaisen reppanan kanssa. Voit sitäpaitsi auttaa myös häntä havahtumaan ongelmaansa, ehkä sitten saa elämänsä kasaan jonkun muun kanssa, mutta sinun ei tarvitse sitä miettiä. Täällä on tarjolla vaan yksi elämä.

1 tykkäys