Olen 23-vuotias nainen ja ollaan oltu puolisoni kanssa 3,5 vuotta yhdessä ja saman katon allakin asuttu jo pari vuotta. Menen suoraan asiaan eli miehelläni on suhteemme aikana ollut pari isoa ylilyöntiä alkoholin kanssa (joista toinen olisi voinut päättyä todella huonosti) ja ilmeisesti nuorempana juominen ollut melko säännöllistä ja runsasta. On joutunut liiallisen juomisen takia kerran putkaan ja kerran sairaalaankin ‘‘tarkkailuun’’. Onneksi mies ei ole millään tavalla kuitenkaan aggressiivinen humalassa tai käyttäydy uhkaavasti. Nykyään mies ei juo kovin usein eikä ylilyöntejä ole tapahtunut, mutta kertoo että tekee kyllä mieli juoda jos muut ihmiset ympärillä juo tai jääkaapissa on vaikkapa olutta.
Lisäksi puolisollani on ollut jonkintasoinen rahapeliongelma jo n. 16-vuotiaasta lähtien. Viime vuoden lopulla minulle selvisi, että mies oli pelannut minulta salaa jo vuoden ajan, ottanut velkaa (luottokortti tapissa, pari onneksi suht pientä pikavippiä ja kaverilleen oli velkaa myös) ja salaillut sekä valehdellut asiasta minulle koko tuon ajan. Noista enää luottokorttivelka on jäljellä eli taloudellinen tilanne ei ole katastrofaalinen, mutta opiskelijalle iso summa toki. Mies on kertonut pelanneensa vuosien varrella jonkin myös opintolainaa eli todellisuudessa velkaa pelien vuoksi on varmasti viisinumeroinen summa.
Mies on kuitenkin nyt ollut jo kohta vuoden pelaamatta, mikä on kuulemma pisin aika koko ‘‘peliuran’’ aikana. Luottamus on toki kokenut suhteemme aikana ison kolauksen sekä alkoholin- että rahankäyttöön liittyvien tyhjien lupausten ja valheiden vuoksi. Vertaistuki ja pariterapia ovat kuitenkin auttaneet meitä kumpaakin käsittelemään asiaa ja näen kyllä, että mies haluaa todella muuttua. Juomiseen liittyvät ylilyönnit ovat vähentyneet ja pelaaminen (toistaiseksi) loppunut.
Rakastan miestäni maailman eniten ja haluan todella uskoa siihen, että muutos on hänelle mahdollinen. Näitä haasteita lukuun ottamatta hän on minulle ihana ja turvallinen kumppani. Minua kuitenkin pelottaa, koska riippuvuuksista ei tavallaan parane koskaan ja aina on mahdollisuus, että mies retkahtaakin. Hänellä on suvussa alkoholismia ja myös kaveripiirissä runsasta alkoholinkäyttöä ja peliongelmaa. Mies on aiemmin tehnyt paljon katteettomia lupauksia ja siksi en halua olla liian naiivi, toisaalta en myöskään maalailla piruja seinille. Silti välillä mietin, ‘‘tuhlaanko’’ parhaat vuoteni tämän miehen kanssa ja uskallanko ikinä esim. mennä naimisiin tai hankkia yhteistä kotia tai lapsia hänen kanssaan. Ihan kamalia ajatuksia, koska eikö parisuhteessa pitäisi kyetä unelmoimaan ja luottamaan yhteiseen tulevaisuuteen?
Selvästi miehelläsi on taipumusta riippuvuuksiin, mitkä pahimmillaan tosiaan voivat kaataa suhteita ja viedä ihmisen perikatoon. Ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa siihen, onko suhteellanne tulevaisuutta. Riippuvuudet ovat vähän sellaisia, että niiden kehittymistä on vaikea ennustaa. Kuten olet jo huomannut, niin toisen osapuolen lupauksilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, vaan hänen toiminnallaan on. Eli mitä käytännössä tapahtuu, niin sillä on väliä, ja se on asia minkä perusteella sinun kaiketi kannattaa suunnistaa, kun mietit suhteenne tulevaisuutta.
Minusta sinun velvollisuutesi on ensinnäkin tunnistaa omat rajasi, eli että mietit mitä toimintaa et siedä mieheltäsi. Sitten sinun pitää kommunikoida nämä rajat selväsanaisesti miehellesi, ja loppu onkin hänestä itsestään kiinni. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tietenkään sitä ole. Olet kovin nuori vielä, niin voithan sinä kenties yrittää ajatella niinkin, että seuraavat vuosi-pari määrittelevät onko suhteellanne pidempää tulevaisuutta.
Ennenkaikkea miehesi pitäisi olla itse kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja riippuvuuksien hoitamisesta hänen itsensä vuoksi, ja se on sitten ikäänkuin mukava sivuvaikutus, että sinäkin olet tyytyväinen. Toki häntä voi voimakkaastikin motivoida, jos kerrot hänelle, että yhteinen tulevaisuutenne on aika pitkälti hänen toiminnastaan kiinni. Ja varmaan toki olet sen jo kertonutkin. Sitten jos tilanne pysyy hyvänä, ja menee vaikkapa muutama vuosi että ei ole pelaamista eikä juomiseen liittyviä ylilyöntejä, niin varmasti sitten voit olla ihan luottavainen. Mutta ainoastaan aika näyttää, minkälaista miehesi toiminta tulee jatkossa olemaan.
Pelaamisesta en niin tiedä, mutta juomisen suhteen on omaa kokemusta ja sen vuoksi täällä palstallakin kirjoittelen. Niin siitä juomisesta sanoisin, että kirjoittamasi perusteella miehesi saattaa pahimmassa tapauksessa olla sellaisessa tilanteessa, että juomisen aloitettuaan hänen on vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta kontrolloida päihtymistään. Eli on ikäänkuin arpapeliä milloin tulee ylilyöntejä ja milloin ei. Sinun kannattaa tarkkailla sitä asiaa, eikä uskoa mitään ”tämä oli vain yksittäistapaus” -tyyppisiä selityksiä. Toisaalta kun kerroit että ylilyöntejä ei viime aikoina ole ollut, niin voi se sitten niinkin olla, että miehesi todella pystyy hallitsemaan juomistaan niin halutessaan.
Kiitos vastauksesta! Se on kyllä totta, että kukaan muu ei voi sitä määritellä onko meidän parisuhteella tulevaisuutta. Valitettavasti - olisihan se helppoa, jos joku voisi vain sanoa että ‘‘näin se on’’ Mies kyllä onneksi tiedostaa taipumuksensa riippuvuuksiin ja ainakin sanoo haluavansa hoitaa itseään; ilmoittautui juuri tänään 12 viikkoa kestävään peliriippuvaisten vertaistukiryhmään, kuulemma nyt aihe ei ole enää liian arka ja on voimavaroja käsitellä asiaa. Miehellä peliriippuvuus ja juominen ovat ilmeisesti osittain kulkeneet myös käsi kädessä, sillä nuorempana pelasi usein baareissa pelikoneella. Nykyään miehellä on Veikkaukseen estot, mutta sehän ei tietysti muuta pelaamista estä.
Olet oikeassa myös siinä, että ei mulla onneksi ole kiire vielä päättää asiasta. Ehkä vain pelkään, että irti päästäminen on sitä vaikeampaa mitä enemmän aikaa kuluu. Olen miettinyt, että teen päätöksen valmistumiseeni mennessä tai ennen kuin täytän 25.v - ehkä hieman hassua, mutta toisaalta en voi loputtomiin olla suhteessa, jossa luottamusta puolisoon tai yhteiseen tulevaisuuteen ei ole. Olen myös tehnyt miehelleni rajat selväksi eli sen, että hänen täytyy jatkossa olla täysin rehellinen eikä salailla, jos vaikka retkahtaisi taas pelaamaan. Olen myös sanonut, että olen lopen kyllästynyt tyhjiin lupauksiin ja jatkossa uskon vain sen minkä näen. Mies tämän ymmärtää, mutta valehtelusta on kuulemma tullut vuosien varrella tapa eikä aina edes tajua puhuvansa paskaa. Haluaisi kyllä muuttaa tapojaan.
Suhteemme alussa alkoholi oli isompi ongelma, viime aikoina taas peliriippuvuus. Välillä mietin montako mahdollisuutta toiselle voi edes antaa ja olenko heikko, kun en ole vielä lähtenyt suhteesta. Haluan nähdä toisessa hyvää, mutta en olla hyväuskoinen ja tippua taas kovaa ja korkealta. Miehelle täytyy kyllä nostaa hattua siitä, että osaa nykyään säädellä juomista paremmin (= ei enää juo niin, että muisti lähtee, jne) ja pystynyt olemaan pelaamatta. Joskus kuitenkin kyseenalaistan tuleeko motivaatio häneltä itseltään vai onko kyseessä vain miellyttämisenhalu; sukunsa mökillä on esimerkiksi yleensä selvin päin, kun minä olen mukana, muutoin taas juo niin kuin kaikki muutkin. Toisaalta käynhän itsekin joskus ystävieni kanssa viihteellä, joten tiedä tuosta sitten.
Mies kyllä onneksi tiedostaa taipumuksensa riippuvuuksiin ja ainakin sanoo haluavansa hoitaa itseään; ilmoittautui juuri tänään 12 viikkoa kestävään peliriippuvaisten vertaistukiryhmään, kuulemma nyt aihe ei ole enää liian arka ja on voimavaroja käsitellä asiaa. Miehellä peliriippuvuus ja juominen ovat ilmeisesti osittain kulkeneet myös käsi kädessä, sillä nuorempana pelasi usein baareissa pelikoneella. Nykyään miehellä on Veikkaukseen estot, mutta sehän ei tietysti muuta pelaamista estä.