Paljon vähentyneet, enää 1-2 iltaa viikossa, painokin tippunut ja nauttinut normaaleista päivistä.
Henkinen krapula on muuttunut vaikeammaksi sietää, vaikkei mitään mokaisikaan (muiden silmissä, omissa kyllä jo kun ylipäätään juo). Kuin heräisi peitettynä paksuun kuoreen, jonka alta ylös murtautuminen vaatii kunnon ponnistusta. Sitten koko päivä kuin aivot olisi sammuneet.
Olen lukenut tätä palstaa, kuunnellut kirjoja jne. Silti yksi hetki vie toiseen, oluthylly jne. Ei kovaa himoa, vaan sellainen ei-tässä-mitään, kyllä tää on ok ja päkki on ostoshihnalla..
No, kirjoitin nyt jotain, oon niin raittiuden tarpeessa. Mikään ei ole niin arvokasta kuin oma mielenterveys, sitä yritän itselle hokea tuonne alitajuntaan. Ja olut on sen suurin tuhoaja.
En löytänytkään vuosia sitten kirjoittamaani aloitusta, olenkohan häpeissäni poistanut..
Olen 4-kymppinen perheenäiti, juonut vuosia. Ensin oluet auttoi pidentämään päivää, jaksoi puunata ja “suorittaa”. Nykyisin en ymmärrä miten jaksoin aamut ja arjen pää suhisten, jotenkin kai kun luovuttaa ei voinut vaan hoitaa “velvollisuudet” sisintä oloaan peitellen.
On varmaan lahja, ettei enää pysty samaan. Syksyllä elin kriisiä, joka vei ruokahalua ja uni kärsi. Silloin en juonut, mistä olin tyytyväinen. Tai join, mutta en niin usein. Vaaran paikat on niitä kun on helpompi vaihe.
Varasin ajan terveydenhuoltoon, saan alkukartoituspuhelun vasta ensi kuussa. Mutta ei se haittaa, onpa se askel otettu.
En tiedä vastasinko oikein ketjuuni, hieman huono tekniikassa.
Heipä hei olen täällä samasta syystä kuin moni muukin. En ole ennen kirjoittanut tai puhunut ennen yleisesti alkoholi ongelmastani. Käyttö minulla on reilua tissuttelua monta päivää peräkkäin, olen työelämässä mutta vapaat menee oluen merkeissä.
Alkoholin käyttö alkaa ja on vaikuttanut perhe- elämääni ja suhde alkaa olla jo karilla tai ainakin huonossa jamassa. Haluaisin lopettaa alkoholin käytön kokonaan, kun kohtuu käyttäjäksi minusta ei ole. Olen ns. 90 luvun nuori jolloin kaljan kanssa löträys tuli opeteltua perusteellisesti ja sitä kulutettiin siihen aikaan kaikkialla ja joka hetkessä.
Minulla on takana muutamia pidenpiä raittius jaksoja 1kk- 6kk, mutta aina kun antaa periksi juomiselle mopo karkaa hiljalleen käsistä ja sen jälkeen tulee morkkis ja masennus. Ei kait mulla oikein muutakaan ole kirjoittamista asiasta yritän parantua tästä ja toivoisin näkeväni ajan ilman alkoholia. Kesä on tulossa ja hirvittää valmiiksi kun kiusauksia auringon paisteella ja lämpimässä riittää yhtään kesää en ole onnistunut olla juomatta, mutta ensi kesänä aion kokeilla tosissaan niin kuin aina.
On jo iso askel otettu, kun myöntää olevansa alkoholin liikakäyttäjä. alkoholisoitunut, alkoholiriippuvainen mitä näitä nyt on. sanoisin kyllä alkoholisti.
Se kun tuon myöntää ja syntyy oma tahto lopettaa juominen ollaan jo hyvässä alussa.
Kannattaa ottaa selvää kaikenlaisesta itselle sopivasta avusta.
Alku on kaikilla hankalaa.
Päivä päivältä, viikko viikolta, kuukaudesta toiseen kun kouluttaa aivojaan muutokseen, niin ne alkaa mukautua uuteen.
Tekee asiat eri tavalla, ei otakkaan sitä muka lohduttavaa ryyppyä, vaan miettii muuta tapaa selvitä tilanteesta.
Tää plinkki on hyvä tapa purkaa ajatuksiaan omaan ketjuun. Voi myöhemminkin käydä niitä lukemassa ja pohtia selviytymistä riippuvuudesta.
Muitten ketjuja lukemalla saa paljon vertaistukea. Kaikilla on omannäköisensä polku, mutta muitten vinkkejä kannattaa miettiä ja soveltaa niitä itselle.
Mukavaa raitista kesän odotusta.
Nyt sataa räntää ja tuuli riepottelee puittenlatvoja.
Sisällä on lämmintä ja hyvä mieli, kun ei oo viini ajatuksissa.
Hei ihan sama tunne on myös minullakin, eihän tässä mitään järkeä ole kun pää on tokkurainen koko ajan. Ja kuten sanoit aina vain löytää itsensä uudelleen ja yhä uudelleen kaljahyllyn välistä tosi tuttu kuvio. Yritin vastata Orkidealle mutta en oikein tainnut onnistua. En ole oikein sinut tälläisten keskustelualustojen käyttössä.
