Olen peliriippuvainen ja vielä sieltä pahimmasta päästä. Olen yli 50-vuotias nainen ja varmaan pelannut suuremman osan elämästäni erilaisia pelejä. Olen myöskin syyllistynyt rikokseen pelaamisen takia ja olen siitä saamani tuomion jo suorittanut. Mutta… ei tästä tule mitään, olen jo kolmatta vuotta käynyt terapiassa ja yrittänyt lopettaa pelaamisen. Jostain syystä nyt on tullut sellainen vaihe, että pelaaminen on ihan koko ajan mielessä eli tosiaankin koko ajan ja nyt sitten viime yönä retkahdin aivan täysin pelaamaan ja meni kaikki mitä tulikin. Nyt sitten on aivan kamala syyllisyyden tunne, kun en maksanut yhtään laskuja, vuokra, sähköt ym jäi maksamatta ja ei jäänyt myöskään yhtään rahaa ruokaan koko tammikuuksi. Ehkä tuokin olisi jotenkin kestättävissä, mutta aivan kamalinta on tässä, että valehtelin tyttärelleni etten saanut vielä rahoja tililleni. Hän kun on joutunut kärsimään aika paljon minun pelaamisen takia. Hän on aikuinen ja asuu omillaan, mutta olemme kuitenkin päivittäin tekemisissä. Olen kerran aikaisemminkin ratkennut näin pahasti, mutta silloin olin rehellinen tyttärelleni ja ystävilleni, mutta jostain syystä valitsin nyt valheen tien. En oikeastaan tiedä, miksi kirjoitan tänne, mutta on todella paha olla, että oikein fyysisesti sattuu rintaan ja olen tässä pöydän ääressä istunut tuntikaupalla oikeastaan aika sekavalla mielellä. Keräsin kaikki lääkkeeni tuohon ja niitähän riittää ja olen miettinyt, että pitäisikö lopettaa kaikki tämä, koska ei minusta taida enää ihmistä tulla.
Älä lopeta. Elämä on usein pelkkää tauotonta tuskaa, mutta silti se on parempi kuin kuolema. Siihen lopputulokseen olen itse tullut muutaman itsemurhayrityksen jälkeen. Vaikka kaikki meni pelaamisen vuoksi niin silti valitsen elämän.
Voimia sulle. Kirjoita lisää. Paljon lisää. Ja usein.
KIrjoittaminen kyllä auttaa, vaikka alkuvaiheessa se voi myös aktivoida pelihimoja, kun aktiivisesti asiaa käsittelee mielessään. Pelkkä asioiden ajatteleminen saattaa aiheuttaa niin suurta ahdistusta ettei siitä usko selviävänsä. Mutta aikaa myöten se helpottaa, vaikka tie pelaamattomuuteen olisikin vielä pitkä.
Voisitko antaa raha-asiasi joksikin aikaa tyttäresi tai jonkin luottoystävän hoidettavaksi? Voisi helpottaa olotilaa, kun ei tarvitsisi joka kuukausi miettiä, pysyykö katto pään päällä ja onko kaapissa ruokaa. Voisit keskittyä ihan peleistä irti pääsemiseen. Peliriippumattomalle on itsestään selvä valinta elämä vai pelit mutta meillä peliriippuvaisilla taitaa olla arvot sekaisin. Tai arvostetaan varmaan elämää enemmän mutta toimitaan kuitenkin kuin ei arvostettaisi.
Et ole toivoton tapaus. Älä edes pidä itseäsi sellaisena.
Älä todellakaan tee sitä että luovutat, sinulla on vielä paljon aikaa elää hyviä päiviä. Tuo raha-asioiden sotkeminen tietysti ahdistaa mutta niin kauan on toivoa kun on elämää, Itselläni on ollut karmeita tuntemuksia kun olen pelannut holtittomasti kuin sumussa. Sitten kun herää todellisuuteen niin se todella ahdistaa mutta ei sitä kuitenkaan pidä itselleen pahaa tehdä. Aika auttaa ja jos oikein hyvin käy tuo pahaolo kääntyy voimaksi vastustaa pelaamista ja elämä lähtee selkiytymään ja tavoitteet kirkastumaan. Kirjoittele pahaaoloasi pois ja kun saat pelaamattomia päiviä alle pahin tuska varmasti helpotta ja asiat alkavat järjestyä
Hei !
Et ole toivoton tapaus. Kaikke me riippuvaiset tiedämme tuon tuskan ja epätoivon ! Kun alkaa vähänkään helpottamaan, päätä konkreettisista keinoista lopettaa. Anna tosiaankin väliaikaisesti raha-asiat jonkun luotettavan henkilön hoiviin, anna pankkitunnukset pois, laita laskut menemään etukäteen tililtäsi, sulje varsinkin ne omat suosikkinettipelit…
Sinä onnistut ! Samalla tässä itseäni ja muita tsemppaan, kivikkoinen polku on, mutta sekin, että tekee jotain päätöksensä tueksi, antaa jo uskoa onnistumiseen. Tsemppiä sinulle !
Hei toivoton tapaus, tunteesi ovat niin tuttuja ja niitä täällä läpi käy varmasti kaikki. Itse olen myös pelien sumussa vietellyt vuosia ja olo kun kun haluaisi kuolla. Mutta silloin kun semmonen olo on, tulen tänne. Vaikka olo on aivan kamala ja tuntuu ettei selviä, kyllä selviää. Kaiken ahdistuksen ja kaiken harmin jälkeen se oikeasti on vain rahaa, jos kaikki muuten on hyvin elämässä kyllä tämä järjestyy vielä. Niin ainakin minä uskon, koska ei ole vaihtoehtoja.
Jotenkin surullista luettavaa. Kyllä asiat aina jotenkin selviävät, mutta kyllä sitä ymmärtää kuinka paha olo on kun asiat menevät vituilleen ainakin pariksi kuukaudeksi. Joskus olen kuullut, että jotkut maksavat aina yksi vuokra rästissä vuokria kunnille/kaupungille… Joka tapauksessa tuskin yhden kuukauden vuokran takia häätöä saa. Jostain kun saisit keksittyä rahat sähkölaskuun. Ruokaa nyt saa luultavasti aina jostain jonottamalla jos vain ylpeys sen kestää. Itsellä ei tosin leipäjonoista ole kokemuksia.
Koita kestää, kyllä se elämä alkaa hymyillä. Jotain tehty oikein kun on läheinen suhde lapseen pysynyt.
Hei Toivoton Tapaus,
Et ole yksin ongelmasi kanssa. Suomessa on 50000 muuta peliriippuvaista. Eikä ole olemassa toivottomia tapauksia. Kaikilla on mahdollisuus päästä riippuvuuksista eroon, vaikka nyt ei välttämättä siltä tunnu. Kirjoita tänne. Kerro tyttärellesi, jos kehtaat. Kyllä sinä selviät. Pyydä apua. Hae toimeentulotukea. Yritä olla armollinen itseäsi kohtaan. Syyttäminen ei auta mitään, yleensä vaan pahentaa tilanne.
Tsemppiä! 
Kovasti jaksamista sinulle Toivoton. Minun mielestäni aina on toivoa, varsinkin kun itse tiedostaa olevansa ongelmissa kun eikös se kerro ajatuksen juoksusta ja muutoksen tekemisen mahdollisuudesta. Helppoa tämä ei tule olemaan mutta elämän lopettaminen ei ole vaihtoehto. Kirjoittele oloa pois ja saat selkeyttä ajatuksiin, niin me muutkin teemme et ole yksin.
Hei Toivoton!
Miten menee? Näyttääkö tilanne yhtään valoisammalta? Oletko saanut apua tai kerrottua tilanteestasi jollekin?