Onko tämä ongelma?

Kaipaan neuvoja.
Isäni oli alkoholisti ja väkivaltainen lapsuudessani. Olen käsitellyt traumojani terapiassa, mutta edelleen esim alkoholinhaju triggeröi paljon. Juon itsekin välillä, mutta yleensä vain muutaman annoksen.

Puolisoni on “olut-harrastaja”, joka on pyynnöstäni vähentänyt alkoholinkäyttöään paljon. Aiemmin sinkkuna kävi useamman kerran viikossa 2-3 kaljalla, ja viikonloppuisin joi kännit. Nykyään hän käy 1-2 krt/kk juhlimassa. Jos olemme yhdessä, lähdemme usein aikaisemmin kotiin ja juomme molemmat max 4-5 alkoholiannosta. Jos hän on yksin, hän tulee aina kotiin 4-5 aikoihin ja humalassa ja haisee seuraavana päivänä todella paljon alkoholilta ja on selkeästi krapulainen. Tästä päättelen että hän on juonut runsaasti. Tämä triggeröi minua, mutta yritän sietää ja tulla toimeen asian kanssa. Hän sanoo että ei tuolloinkaan “juo paljoa”. Tänään suutuin hänelle kun hän haisi todella pahalta enkä halunnut lähteä hänen kanssaan asuntonäyttöön mikä oli sovittu. Triggeröidyin ja lähdin pois. Nyt hän on vihainen kun kokee että haukun häntä ja ei suostu puhumaan asiasta mitään. Hänen sukunsa on täynnä alkoholisteja. Minusta tuntuu että juo koska nauttii siitä ja ei halua vähentää/lopettaa. Rakastan häntä, mutta en halua tällaista elämääni. Mitä teen?

Sinulla on oikeus halutessasi elää elämää, jossa alkoholi ja siihne liittyvät ongelmat eivät ole läsnä. Tietty kun kerroit juovasi jonkin verran itsekin, on vähän hankalaa ryhtyä määrittelemään toisen ihmisen sopivia juomamääriä. Tarinastasi ei käy ilmi, minkä ikäisiä olette ja kauanko suhde on kestänyt ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on. Siis vaikka lasten hankinta yms.

Itsekin käytin alkoholia, kun exäni kanssa tutustuimme ja viikonloppuisin juhliminen oli yhteistä hupia. Olimme yhdessä yli 10v ja ero tuli siinä vaiheessa kun olin yli nelikymppinen ja kyllästyin krapuloihin ja alkoholinkäyttöön ylipäätään, terveyskin mietitytti. Mies taas tasaisesti lisäsi juomistaan, se vei valtaosan vapaa-ajasta, eikä meille löytynyt molempia kiinnostavaa vapaa-ajan tekemistä kovinkaan paljon. Alussa alkoholi jotenkin yhdisti meitä ja käyttötapojen eriytyessä yhä kauemmas toisistaa, alkoholi lopulta erotti meidät.
ehkä voisit pohtia
*haluatko itse oikeasti käyttää alkoholia vai lähdetkö baariin miehen mieliksi
*onko teillä yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja yhteistä tekemistä (selvinpäin) ja riittääkö se kompensoimaan ahdistuksen miehen känneistä
*mies voi alkoholisoitua, ehkä se on jo käynnissä, kun ennen asuntonäyttöä piti dokailla- alkoholiongelmaisen kanssa nää pettymykset lisääntyvät koko ajan ja kaikesta sovitusta alkaa hermoilla viimetippaan asti
*jos sinua ahdistaa ja jo nyt on pettymyksiä ja luottamuspulaa, kannattaako sitoa itseäsi esimerkiksi asuntolainalla ja lapsilla tähän ihmiseen (niinhän todella usein tehdään kuvitellen yhteisen asunnon, lainan ja lapsien jotenkin korjaavan tilanteen vaikka lopputulos on usein juuri päinvastainen; saattaa olla ansassa, väsynyt ja yksinäinen ja miehen juominen vaan lisääntyy)

Itselleni siis exäni oli ihan hyvä valinta ja kumppani siinä vaiheessa kun itsekin tykkäsin käyttää alkoholia, mutta tässä tilanteessa en häntä valitsisi. Nyt ehdoton kriteeri kumppanilta on raittius, koska en halua elää alkoholia käyttävän ihmisen kanssa, vaikka viihdyn kyllä satunnaisesti keikoilla ja tapahtumissa, missä muut juovat. Eihän vieraiden ihmisten juomisen haitat valua omaan elämään samoin kuin puolison tai ystävän.

Voimia pohdintaan ja sinulle sopivien ratkaisujen etsimiseen!

Se on ongelma jos se häiritsee sinua. Kannattaa miettiä minkä näköisen suhteen haluat ja sitten keskustella asiasta miehen kanssa. Jos mieltymyksenne eivät kohtaa, niin koetko suhteeseen jäämisen itsellesi parhaaksi?
Mies ei selkeästi tunne rajojaan jos tasaiseen tahtiin menee ns. överiksi. Myös vähättely ja suuttuminen aiheesta keskusteltaessa ovat asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.