Onko tämä nyt alkoholismia vai ei

Meillä siis tilanne se, että mies juo viikonloput kumpanakin päivänä ja nyt juhannuksena kolmena päivänä. Määrät ei ole suuria, yleensä 6-8 mutta esim tänään 9. Itse haluaisin nukkumaan 23-00 että olen aamulla pirteänä. Meillä siis myös lapsia ja nuo juomansa juo vasta kun menevät nukkumaan. Viikon aikana menee kyllä varmaankin aina yli 20 olutta. Muuta ei onneksi juo siihen päälle. Itsellä ei tee mieli kuin joskus juoda se saunajuoma. Välillä tuntuu että mies on jopa masentunut… Käy viikot töissä mutta ei näe kavereita sen jälkeen eikä edes viikonloppuna. Baareissa ei nykyisin ravaa, sitäkin on tehnyt aikoinaan. Aina sovitaan määristä ja ettei hae enempää/seuraavana päivänä mutta läheskään koskaan nämä eivät ole pitäneet. Yleensä kun kello lähenee yhdeksää niin alkaa se että haen vielä pari. Tuntuu pahalle, eikö hän arvosta minua ja perhettä vai meneekö alkoholi oikeasti kaiken edelle? Tiedän ettei erolla pitäisi uhkailla mutta olen sitäkin jo tehnyt vaikken siihen pystyisi. Rakastan häntä kun ei juo ja kun on hyvä isä. Liioittelenko vai onko tässä ihan oikea ongelma alkoholin kanssa ? Myöskin seksielämä on kärsinyt. Enää on harvoin ja silloinkin kun on niin en pysty enää nauttimaan siitä tämän takia. Nämä asiat pyörii mielessä.

Hei jos toisen tavat ärsyttää/aiheuttaa pahaa mieltä, ei tilanne ole Ok. Aikuisia ihmisiä ollaan ja vaikka kuinka ihana mies selvinpäin olisi niin ei ole Ok. Itse jokainen päättää mitä kestää/sietää vaihtokaupassa siihen ihanaan isään. Vähitellen olo muuttuu vain huonommaksi ja oma fyysinen kuntokin alkaa antaa vinkkejä että stressi on ollut päällä. Jos mieleen tulee että ärsyttää elämäntapa niin pitää miettiä mitä on valmis sietämään. Alkoholismin määritelmä löytyy netistä.
Itse luin joku aika sitten Sofia Lundberg-Tapaa minut tammen alla. Pisti miettimään kahden eri naisen elämänkuvaukset. Arjen kieputuksessa unohtuu usein että tästä hetkestä tulee eilinen ja niistä päivistä elämä. Tämän päivän päätöksillä luodaan pohja huomiselle.

Ymmärrän täysin tunteesi, ihan kuin meidän arkea! Sillä poikkeuksella että meidän iskällä kyllä välillä menee överiksikin, ei onneksi usein mutta on ollut kunnolla kännissäkin kotona… Olen sortunut samaan erolla uhkaamiseen, joka varmaasti on jo menettänyt merkityksensä ja kaikuu kuuroille korville. En jaksaisi millään enää tätä sietää, mutta en vielä uskalla erotakaan… kai sen tietää sitten kun on varmasti siihen valmis? Olisi hienoa jos toinen ymmärtäisi tilanteen vakavuuden ennenkuin siihen pisteeseen päädytään.
Sanoisin että mikäli juotu määrä vaikuttaa sinusta liian suurelta, on se sitä. Valitettavasti tiedän että mikäli juoja itse ei näe siinä ongelmaa, on siihen puuttuminen äärimmäisen hankalaa. Hyviä neuvoja en osaa antaa, koeta keskustella asiasta ja koita saada toinen tajuamaan asia sinun näkökulmastasi.

Valitettavasti täytyy todeta näin itse 6kk sitten alkoholistista eronneena että jos sinua ahdistaa juominen se on ongelma. Piste, niin se vain on oli määrät mitä hyvänsä.

Tilanne yleensä vain pahenee ja ero tulee lopulta kuitenkin, sitten olet vain jo niin katkeroitunut ja vihaat koko miestä.

Meillä myös 3 pientä lasta, mikään ei estä äijää juomasta jos haluaa juoda. Tämä juuri katkeroittaa sinut. Viina menee aina teidän edelle, niin se meni meilläkin. Kaiken maailman uhkailut ei sitä muuta.

Olennaisempaa kuin laskea tarkasti tiettynä ajanjaksona juotujen “ravintola-annosten” määrää on pohtia sitä missä määrin miehesi alkoholinkäyttö rasittaa teitä kumpaakin. Joka tapauksessa alkoholin jatkuva käyttäminen on omiaan vaikuttamaan miehesi - niin fyysiseen kuin psyykkiseen - terveyteen haitallisesti. Välillisesti se vaikuttaa myös sinuun ja ajaa teitä henkisesti erilleen.

Erolla uhkaamisen taustalla on syvä pettymys parisuhteesen. Niin kauan kun rakkautta on vielä edes ripaus jäljellä erolla uhkaamiseen liittyy vakava - joskin valitettavan usein toteutumaton - toive toisen ihmisen havahtumisesta välttämättömään muutokseen ja haluun raitistua. Aivan kuten itsekin toteat, erolla uhkaaminen menettää hyvin pian merkityksensä, ellei sitä ole aikomustakaan todella toteuttaa. Omasta kokemuksestani tiedän, että uhkaus voi olla vilpitön, aito ja rehellinen mutta siitä huolimatta sitä on vaan niin vaikeaa panna täytäntöön. Näin sama meno jatkuu vuodesta - ja jopa vuosikymmenestä - toiseen.

Jatkuvaan ja liialliseen juomiseen liittyy sekin ikävä piirre, että alkoholistin elimistö tarvitsee jatkuvasti isompia määriä alkoholia hänen toivomansa olotilan saavuttamiseksi. Lopulta mikään ei enää riitä ja alkoholisti voi oikeastaan kaiken aikaa ja kokonaisvaltaisesti pahoin. Vähitellen hänen normaali elämänsä kaventuu kaventumistaan ja kaiken muun ohella hänen sosiaalinen elämänsä supistuu aika lailla olemattomaksi. Siinä vaiheessa hän alkaa olla aikamoinen rasite lähipiirilleen.

Sinun olisi hyvä tehdä itsellesi testi ja kuvitella elämääsi miehesi rinnalla kymmenen tai ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua tilanteessa, jossa hän olisi juonut kaikki nämä kuvitteelliset vuodet. Oletko valmis kohtaamaan hänet ja itsesi silloin ja ajattelemaan siinä vaiheessa elettyä elämäänne ja millaisia menetettyjä mahdollisuuksia sinä ja hän olette kenties ohittaneet hänen juomisensa takia. Sinä voit välttää mahdollisen katkeroitumisen, jos suhtaudut tulevaan elämääsi realistisesti ja päätöksesi pysyä alkoholisoituneen miehesi rinnalla kaikissa tulevissa tilanteissa on sinun oma päätöksesi ja teet sen tietoisena siitä kuinka vaikeaa alkoholistin on raitistua.